lauantai 23. toukokuuta 2020

Rv 13+0 ja np-ultra

Ensimmäinen kunnallinen ultra on nyt ohi! Ja heti alkuun on pakko todeta, että Tyypillä oli kaikki hyvin. :) Olin ollut etukäteen jo jonkin aikaa täysin paniikissa, koska olin varma, että Tyyppi olisi jotenkin huonosti kehittynyt tai että hän ei olisi ollenkaan elossa, mutta kaikki näytti olevan täysin mallillaan.

Jouduin valitettavasti menemään ultraan yksin, koska Pirkon ei sallittu tulevan mukaan. Olimme sopineet Pirkon kanssa etukäteen, että hän päivystää kotona puhelimen päässä ja minä soitan videopuhelun, jossa kuvaan koko ajan ultraruutua ja Pirkko voi näin seurata hommaa livenä kotoa käsin. Toivoin kovasti, että ultraaja olisi joku nuori, koska ajattelin, että nuoret antaisivat varmemmin toimia näin. Noh, valitettavasti ultraaja oli vähän vanhempi tätönen, joka ei meinannut suostua ehdotukseeni. Pidin kuitenkin pintani ja vaadin, että saan kuvata ruutua. Vakuutin, ettei puolisosta ole mitään häiriötä, vaan että hän pysyy hiljaa ja haluaa vaan seurata ja kuulla kaikki kätilön puheet. Onneksi kätilö lopulta suostui ja Pirkko sai olla etäyhteyden päässä!

Tyyppi oli todella vilkas yksilö! Hän liikkui aivan valtavasti eikä meinannut antaa mitata niskaansa ollenkaan. Lopulta kätilö onneksi onnistui. Tyypiltä löytyivät kädet ja jalat ja kaikki muukin kuulemma näytti tällä hetkellä juuri siltä niin kuin pitääkin. Jes! Tulokset yhdistelmäseulasta tulivat vain pari tuntia ultrauksen jälkeen ja ne näyttivät ihan normaaleilta eikä jatkotutkimuksiin ole tarvetta.

Kasvupyrähdyksen tyyppi tosin oli ottanut! Hän oli 4 päivää isompi kuin mitä varhaisultrassa ja mitä kuukautisten/hedelmöittymisen perusteella oli laskettu (tästä johtuen hyppäys raskausviikoissa eteenpäin). Kätilö oli tässäkin suhteessa vähän nuiva ja tiukkasi minulta ennen ultrausta laskettua aikaa. Hän sanoi, että klinikoilla kuulemma aina annetaan laskettu aika valmiiksi. Sanoin heti, että ei meille vaan mitään ole kerrottu (en tajunnut sanoa, että emme käyneet varhaisultrassa klinikallamme vaan muualla). Jotenkin hän ei tätä meinannut uskoa ja tivasi moneen otteeseen laskettua aikaa, jonka olisimme saaneet. Lopulta hän onneksi uskoi, että minulla ei oikeasti ole antaa mitään klinikan kertomaa laskettua aikaa. Alun perin näytti siltä, että meille saattaisi tulla joulukuun alun vauva, mutta voipi olla, että hän tuleekin ehkä jo marraskuussa. Saa nähdä! Jännää!

Nyt on taas hieman luottavaisempi olo raskauden suhteen ja uskallan ehkä hieman jo iloita tästä. Ehkäpä kesällä voisi tehdä jo jotain pieniä hankintoja...?! Monien sovellusten mukaan ensimmäinen kolmannes loppuisi näillä hujakoilla, joten piinaavimmat viikot on nyt taputeltu. Toivotaan, että tässä raskaudessa saisin kokea sen hehkeän keskiraskauden ilman sen suurempia vaivoja.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Rv 11+6 ja kuulumisia

Vaikka kuinka ajattelin, että päivitän blogia ahkerammin, on tämä taas jäänyt vähän taka-alalle ja unholaan. Kaiken kiireen keskellä ei vaan riitä aika ja voimat kirjoittamiselle. Otetaanpa tähän väliin siis pienet kuulumiset.

Olo: Tällä hetkellä olo on melko hyvä. Pari päivää on mennyt oksentamatta, ja se piristää aina. Myös kamala väsymys on hävinnyt. Mutta vanha tuttu iskias-kipu on alkanut vaivata NYT JO!!! Tai siis itse asiassa kipu tuli kaveriksi jo joskus 8. viikolla (edellisessä raskaudessa muistaakseni vasta kymmenisen viikkoa myöhemmin). Kipu on välillä ollut helvetillistä, mutta välillä on ollut ihan kivuttomia päiviä välissä. Toivotaan, ettei kovasti pahenisi. En kestä, jos siitä tulee joku 4 kuukautta kestävä piina. 

Pahoinvointi: Sitä kesti noin viikolta 6 viikolle 11. Pahoinvointi ei ajoittunut oikeastaan ollenkaan aamuun, vaan on ollut vähän pitkin päivää ja useimmiten iltapäivisin/iltaisin. Nyt tosiaan toivon sormet ja varpaat ristissä, että pahoinvointi olisi tyystin loppunut.

Maha: Turvottaa ja korona-ajan herkuttelut ja liikkumattomuus näkyvät. Raskausvatsa ei kyllä vielä näy. 

Vaatteet: Kiristää, puristaa, ahdistaa. Muutamat löysät ulkohousut menevät ja yhdet siistit äitiyshousut olen jo ostanut ja ottanut käyttöön. Onneksi ei ole tarvinnut mennä töihin, vaan voi viettää kotona aikaa lökäreissä ja löysissä röntsyissä.

Shoppailut: Tyypille emme ole ostaneet oikeastaan vielä mitään. Emme siis mitään vaatteita tms. Pari päivää sitten nettikirpparilla tuli vastaan halpa lämpöpussi (samanlainen, joka meillä oli Penulla), joten sen nappasin meille jo varuiksi.

Pelot: Näitä riittää. Onko siellä kukaan hengissä? Onko se täysin epämuodostunut? Olen ollut monta kertaa täysin varma siitä, että jokin on täysin pielessä. Ultraa odotellessa.

Ultra: Se onkin onneksi muutaman päivän päästä! Valitettavasti joudun menemään yksin. Toivottavasti Pirkko saa olla etäyhteyden päässä. 

Ruokahimot: Sushi, sushi, sushi. Lisäksi tekisi mieli kaikenlaisia juustoja (erityisesti salaatin sekaan). Yksi erikoinen himo tuli yhtenä päivänä, kun alkoi tehdä mieli vauvan päärynäsosetta lasipurkista. En tiedä, myydäänkö sitä edes lasipurkissa. Oleellista tässä oli nimenomaan se, että sen saisi syödä suoraan siitä lasipurkista. Noh, tätä himoa en saanut valitettavasti tyydytettyä.

Kertominen: Muutamille kavereille ja minun vanhemmilleni olemme kertoneet raskaudesta, mutta emme muille. Ajattelimme hyödyntää tämän sosiaalisen eristäytymisen ja yrittää pitää asian salassa mahdollisimman pitkälle. Tuskin on kauhean vaikeaa, koska emme tapaa ketään. :D

Neuvola: Ensimmäinen "neuvolakäynti" eli etäneuvola oli pari viikkoa sitten. Siinä ei ollut mitään ihmeempiä. Todettiin, että normaali raskaus ja sain lähetteet labroihin ja ultraan. Neuvolakortti tuli postissa muutaman päivän päästä.

Poika- vai tyttöfiilis: Tällä hetkellä minulla on enemmän poikafiilis. En yhtään osaa sanoa miksi. Täytyy jossain vaiheessa tehdä taas kaikki taikauskoiset ennustukset ja katsoa, kumpi meille olisi niiden mukaan tulossa. 

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Rv 9+0: Varhaisultra ja muita kuulumisia

Eipäs ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt päivittää kuulumisia edes varhaisultrasta, vaikka tarkoitus oli päivittää uutiset saman tien ultran jälkeen. Varhaisultrasta on nyt jo jonkin verran aikaa ja oireista päätellen raskaus jatkuu edelleen. Ultrassa näkyi ihan oikeassa paikassa ihan oikean kokoinen pikkuinen ihmisen alku. Tyyppi vastasi täysin viikkoja ja pikkuinen sykekin siellä nähtiin. Kätilö sanoi, että ihan vähän saattoi jo erottaa pientä käden tynkää jostain kulmasta.

Nyt Tyyppi on jo kasvanut tuosta ja ultrassa näkyisi varmaan jo vähän enemmän. Pahoinvointi on saapunut vieraaksi. Taannoin oli muutama parempi päivä ja ajattelin jo selvinneeni pahimmasta, mutta eilen olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä ja laatta lensi pariin otteeseen. Ihan joka päivä en ole joutunut oksentamaan, mutta usein ja useasti pari kertaa päivässä. Valitettavasti pahoinvointi ei ajoitu mitenkään tarkasti aamuun tai muuhun kellonaikaan, vaan se jatkuu koko päivän tai saattaa tulla kaveriksi vasta iltapäivällä/illalla.

Ulkoilu on haastavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään, oksentaako vai ei. Nykyään kannan taskussa pientä kurkkupastillirasiaa (salmiakkia), joita napsin, jos olo käy aivan kamalaksi. Ja kyllä, syön salmiakkia. Se tuntuu olevan ainut asia, joka auttaa edes jotenkin pahoinvointiin.

Ensimmäinen neuvolakäynti on viikon päästä. Juuri eilen soittelin neuvolaan ja vaihdoin ajan etäkäynniksi. Valitettavasti en saanut aikaa meidän ihanalle tädille, vaan jollekulle toiselle, joka näitä etävastaanottoja hoitaa. Mutta eipä sillä tässä vaiheessa ole niin väliä, kun ei siellä ensimmäisellä kerralla ihmeempiä tapahdu. Sain onneksi puhelimessa kinuttua itselleni jo lähetteen labroihin, jotta sain varattua itselleni ajan. Alun perin olin ajatellut, että pääsen kätevästi kaikkiin labroihin ja neuvoloihin, kun Penu on päiväkodissa, mutta nyt kaikkea joutuu säätämään ja järjestelemään oikein extrapaljon, kun Penu pyörii kotona.

Ahdistusta tällä hetkellä aiheuttaa maailman tilanne ja se, mitä kaikkia rajoituksia on. Eniten minua surettaa ja ahdistaa se, että Pirkko ei nähtävästi tule pääsemään kunnallisella puolella tehtäviin ultriin mukaan. Tämä ottaa päähän oikein erityisen paljon! Olimme etukäteen Pirkon kanssa sopineet, että tällä kertaa Pirkko ei edes yritä tulla hoitoihin mukaan, koska töitä olisi ollut vaikea järjestää, mutta että ultriin hän ehdottomasti tulee mukaan ja neuvoloihinkin, jos vain pääsee. Noh, nyt taitaa sitten nekin jäädä väliin. Ärsyttää, koska nyt tuntuu siltä, että Pirkko jää kaikesta ulos ja tämä on vain minun juttuni. Lisäksi mua tietenkin ahdistaa jo valmiiksi se, että mitä jos ultrasta löytyykin jotain poikkeavaa ja olen siellä yksin! Miten mä selviäisin siitä? Miten mä edes selviäisin sieltä kotiin?

Tähän on ehkä hyvä lopettaa. Muuten vuodatus vaan jatkuu ja jatkuu.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Rv 7+0 ja ruokahimoja

Oireiden perusteella edelleen ollaan raskaana! Eräänä iltana huonovointisuus vähän helpotti ja olinkin ihan varma, että koko raskaus oli sitten siinä, mutta muut oireet ovat pysyneet ja huonovointisuuskin on palannut, joskaan ei ehkä ihan niin pahana. Vatsaa jomottelee todella paljon. Luulen, että kohtu siellä kasvaa ripeää tahtia.

Ruoissa on ilmennyt kaikenlaisia himoja. Korona ei yhtään helpota tilannetta: nyt en voi (tai siis viitsi) vain piipahtaa lähikaupassa hakemassa saman tien sitä, mitä tekee mieli (tai siis en voi lähettää Pirkkoa asialle :D). Suurin himo tällä hetkellä ovat suolakurkut. Tätä minulla ei ollut aikoinaan Penusta ja onkin ollut outoa himoita niitä niin paljon. Eilen vihdoinkin sain purkillisen suolakurkkuja viiden päivän odottelun jälkeen. Voi sitä onnea! Ruisleipää ja suolakurkkuja - ah, olen taivaassa!

Muita himoja tällä hetkellä: lämpöiset voileivät, sipsit (näistä jo mainitsinkin), sushi (byääääh, tämä kyllä itkettää!), kylmäsavulohi (tämänkin perään tyydyn vain kuolaamaan), salmiakki (pari olen syönyt, hups).

Jos näen netissä jonkinlaisia ruokakuvia, saattaa himo iskeä ihan yllättäen ja tuntuu siltä, että on pakko saada perunasalaattia juuri sillä sekuntilla. :D En muistanutkaan, että tämä on tällaista. Kurjaa vain, kun täytyisi tosiaan osata kauppaostosten yhteydessä ennakoida mielihalut ja sitten kun vihdoinkin jotain saa kaupasta, ei sitä välttämättä tee enää mieli, jos aikaa on ehtinyt kulua neljä tai viisikin päivää. Suuret on ongelmat näin koronan keskellä.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Rv 6+2 ja huonovointisuutta

Phuoh... Viime päivinä on tullut taas sellainen olo, että mihin sitä oikein on tullut ryhtyneeksi. :D Paha olo on alkanut vaivata koko helvatan päivän. Kertaakaan en ole vielä joutunut oksentamaan, mutta kuvottava, etova olo alkaa välillä jo aamuyöllä kesken unien ja jatkuu iltaan asti. Olo paranee yleensä syödessä, mutta heti ruokailun jälkeen huonovointisuus palaa takaisin. Pöh.

Vähän lisähaastetta tähän tuo vallitseva maailmantilanne. Pitäisi tehdä pahoinvoivana ja raastavan väsymyksen vallassa etätöitä ja viihdyttää samalla Penua. Onhan tämä aikamoista ja edessä on vielä luvattoman monta samanmoista viikkoa. Onneksi nyt on sentään muutaman päivän levähdystauko töistä.

Ruokainhokkeja ei tällä hetkellä oikein ole, mutta mikään ei kauheasti maistu. Ainut, mitä minun tekee mieli, on sipsit ja lämpöiset voileivät. Sipsejä en vielä ole saanut, mutta iltapalaksi olen jo useana iltana vääntänyt itselleni lämppäreitä. Ruoat maistuvat vielä jotenkin, mutta kaikista hankalimpia ovat aamupala, välipala ja iltapala. Mikään ei maistu.

Muistan, että aika samanlaiset olot olivat aikoinaan Penusta. Juuri näillä viikoilla alkoi ihan samanlainen huonovointisuus, joka oli raastavaa. Silloin oli onneksi kesäloma eikä meillä ollut vielä lasta viihdytettävänä, joten aika meni lähinnä levätessä. Nyt haasteita on sitten senkin edestä. Mutta jos jotain positiivista tästä koko koronasta täytyy löytää, niin se, että ei tarvitse huonovointisena kärsiä työpaikalla.

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Rv 5+5 ja oirepäivitystä

No niin, hypätäänpä sitten reaaliaikaan. :) Sen takia hyppäys raskausviikoissa ihan yhdessä yössä.

Raskaana siis ollaan ainakin toistaiseksi. Oireistakin voisin päätellä, että jotain tapahtuu. 5. raskausviikko meni lähinnä niin, että aamut ja päivät jaksoin hyvin eikä tuntunut missään. Vasta iltapäivällä kolmen maissa alkoi hiipiä pientä etovaa oloa.

Viime päivinä väsymys on alkanut painaa. Iltapäivällä olo on välillä sellainen, etten oikein meinaa pysyä enää pystyssä, ja olo on niin kauhea, että on pakko päästä makaamaan. Aamuisin on vähän tuntunut huonoa oloa, mutta ei mitään kovin pahaa. Yleensä paha olo iskee edelleen iltapäivällä tai illalla. Alavatsa alkaa myös kramppailla ja jomotella iltaisin. Eilen illalla tuli sängyssä maatessa ihan hirveät krampit ja oli pakko lämmittää kaurapussi selälle ja vatsalle. Onneksi se helpotti.

Vessassa olen alkanut ravata hyvin tiheästi. Saa nähdä, riittääkö vessapaperi tänä korona-aikana tässä huushollissa, kun musta on tullut taas suurkuluttaja. Öisin ei onneksi vielä tarvitse heräillä.

Neuvolaan soittelin jokin aika sitten ja sain ajan hirveän pitkän ajan päähän. Vähän aloin jo miettiä, ehditäänkö siinä ottaa testit downia varten. Onneksi ultra on hyvissä ajoin ennen neuvolaa, joten siellä varmasti varmistuu, kuinka pitkällä raskaus oikeasti on ja ehdinkö vielä hyvin testeihin.

Pari viikkoa ultraan, jännää!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Rv 4+0: Testejä

Oli pakko seurailla, vahvistuuko liuskatestien viiva, ja kyllähän se vahvistuu!

Pp11, pp12, pp13 ja pp16

Nyt olen soittanut klinikalle ja ilmoittanut uutiset. Puhelimeen vastannut kätilö oli aivan ihana! Hän onnitteli meitä sydämellisesti ja oli todella iloinen puolestamme. Hän myös pyysi, että kertoisimme klinikalle tietoja raskauden etenemisestä, kun käymme ultrissa. En yhtään muista, että olisin tehnyt näin Penun kohdalla, mutta tietenkin kiva, että hekin seuraavat ja haluavat varmasti tietoja, jotka jotenkin liittyvät luovuttajaan.

Olemme myös varanneet jo varhaisultran, sillä haluamme ehdottomasti nähdä, onko tuolla mahassa mitään! Jännää! :) On kyllä ollut todella outoa sanoa ääneen olevansa raskaana. Jotenkin asiaa ei itse vielä ole ihan täysin sisäistänyt. Raskausviikot olen laskenut kuukautisten mukaan. Katsotaan sitten ultrassa, muuttuuko tuo johonkin suuntaan vai ei, mutta tänään olisi laskureiden mukaan 4+0.