torstai 7. maaliskuuta 2019

Voihan vauvakuume!

Nyt se on iskenyt. Pahemman kerran. Viimeiset viikot olemme Pirkon kanssa enemmän tai vähemmän puhuneet siitä, olisiko meidän sittenkin mahdollista yrittää kasvattaa perhekokoamme vielä yhdellä. Jaiks! Mehän olimme siis päättäneet, että toista ei tehdä. Olemme hankkiutuneet eroon kaikesta mahdollisesta tavarasta huonekaluista ja turvakaukalosta lähtien. Mistä nämä ajatukset oikein tulevat? Voiko ensi kuussa voimaanastuva äitiyslaki vaikuttaa näin paljon ajatusmaailmaani? Vai onko lähipiiriin syntynyt liikaa vauvoja (ensimmäisiä ja niitä pikkukakkosia), mikä on saanut minutkin kuumeilemaan? Tuntuu nimittäin siltä, että joka toinen vastaantulija on maha pystyssä ja ne loput 50 prosenttia työntävät vaunuja.

Ja nyt. En kestä! Tämä vauvakuume on jotain aivan kauheaa. Järki sanoo, että ei ei ei, ei enää, mutta joku tunne tuolla sisällä yrittää väittää vastaan. Ei meillä ole enää mitään tavaroita! Ei mitään vauvojen vaatteita! Kaikki on annettu pois. Ei yhden yhtä raskausajan vaatetta, koska eihän niitä pitänyt enää tarvita. Eikä meillä ole rahaa! Yrittämiseen hurahtaisi taas kepeästi monta tonnia, eikä pankkitili anna tällä hetkellä kauheasti myöten (kiitos hoitovapaiden). Eikä meidän koti ole tarpeeksi iso! Eikä auto! Ei tähän talouteen vaan mahdu enää uutta jäsentä!

Mutta entä jos silti. Jos silti yrittäisi. Tai noh, kyllähän sen tietää, ettei sitä voi vain yrittää, vaan homma olisi pakko viedä loppuun asti ja jokainen kortti olisi käännettävä, jos sille tielle ryhtyisi. Eikä siihen todellakaan ole varaa. Mutta kun... Mitä jos joskus vuosien päästä alkaakin kaduttaa, ettei yritetty? Tai jos yritetään, niin mitä jos vuosien päästä alkaakin kaduttaa, että yritettiin? Olisiko Penua kohtaan reilua hankkia sisarus? Vai olisiko tällä varallisuudella reilua pitäytyä tässä ja panostaa Penuun, antaa hänen harrastaa ja tehdä, matkustaa ja nähdä maailmaa?

Miksi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa?
1) Raha, raha ja raha. Mistä revimme rahat hoitoihin? Mistä revimme rahat elämiseen? Neljä henkeä syö enemmän kuin kolme. Neljän hengen harrastukset maksavat enemmän kuin kolmen.
2) Koti. Liittyen edelliseen, millä rahalla ostaisimme isomman asunnon? Vai pitäisikö neljä henkeä saada ähdettyä nykyiseen kotiimme?
3) Tavarat ja hankinnat. Kuten sanottu, olemme hankkiutuneet lähes kaikista tavaroista eroon. Joutuisimme hankkimaan kaiken uudestaan. Ja taas pääsemme palaamaan kohtaan 1: raha.
4) Krooninen matkakuume. Kärsin itse kroonisesta matkakuumeesta. Minulla täytyy aina olla jokin reissu varattuna tai vähintäänkin suunnitteilla. Mistä repisimme rahat neljän hengen matkoihin? Emme mitenkään pystyisi matkustamaan enää niin paljon kuin mieli tekisi. Kestäisinkö sen? Pystyisinkö olemaan aloillani vuoden tai pari, kun nyt olen tottunut piipahtamaan ulkomailla muutamia kertoja vuodessa. Tämä on ehkä yksi suurimmista miinuksista ja taas palaamme kohtaan 1: raha. Olisimmeko valmiit muuttamaan elämäntyyliämme täysin toisenlaiseksi?
5) Väsymys. Jaksaisimmeko aloittaa kaiken alusta? Penu on nyt jo sen verran iso ja nukkuu hyvin, että elämä on melko helppoa. Jaksaisiko koko rumban aloittaa alusta kakkavaippoineen, valvomisineen ja syöttämisineen? Saisiko seuraavat kunnon yöunet joskus kolmen vuoden päästä?
6) Vaikea raskaus ja synnytys. Mitä jos raskaus olisi aivan kamala? Edellinen kokemus ei ollut mitään aisteja hivelevää ilotulitusta. Miten synnytyksestä selviäisi uudestaan, kun ensimmäinen kerta oli niin kamala, että ensimmäiset sanani Penun tultua ulos olivat ei enää ikinä uudestaan?
7) Keskenmenot. Mitä jos raskaus keskeytyy? Jaksaisimmeko yrittää uudestaan?
8) Sairaudet, erityislapsi. Mitä jos lapsi olisi sairas? Jaksaisimmeko esimerkiksi erityislapsen vanhempina?
9) Juuri näin on nyt hyvä. Miksi rikkoa hyvää perhedynamiikkaamme? Meillähän on kaikki nyt hyvin. Meillä on ihana perhe, ihana lapsi. Miksi muuttaa sitä?

Miksi lähteä toiselle kierrokselle?
1) Olisiko Penulle iloa sisaruksesta?
2) Kaipaisiko perheemme kuitenkin vielä toisen lapsen?
3) Vähän ehkä haikailen raskausmahan perään...
4) Haluaisin niin kovasti hankkia kantoliinan ja kantaa pientä vauvaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki oli niin uutta, että moni ihana asia jäi kokematta. Toisen kohdalla voisi tehdä monia asioita vähän viisastuneempana.
5) Olisi huippua päästä seuraamaan toisen pienen ihmisentaimen kasvua alusta asti.
6) Olisihan se vauva aika ihana. <3

Kuten listoista näkee, ensimmäisessä on hieman järkeä mukana, mutta toisessa homma meinaa lähteä lapasesta. Pitäisikö tässä asiassa ajatella rationaalisesti vai antaa vain palaa? Pyrimme pitämään järjen vielä pelissä mukana, mutta välillä olemme antaneet tunteille hieman valtaa. Pirkko kysyi taannoin, mikä mahdollisen tulokkaan nimeksi tulisi. Sanoin, etten ole antanut itselleni lupaa ajatella asiaa, sillä siinä tapauksessa asiasta tulisi liian konkreettinen. Pakko kuitenkin tunnustaa, että kävin viime viikolla surffailemassa klinikan sivuilla ja katselemassa uutta hinnastoa. Useasti olen myös heittänyt ilmoille ajatuksen klinikalle soittamisesta ja mahdollisten olkien varaamisesta/ostamisesta, jos niitä vielä olisi samalta luovuttajalta jäljellä. Tähän en ole saanut vielä lupaa. Ehkä ihan hyvä niin. Koska me ei oikeasti tiedetä, mitä me halutaan.

Onneksi minulla on Pirkko, järjen ääni. Hän pitää minut maan pinnalla - ainakin toistaiseksi. :D

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

2-vuotias Penu!

Niinhän siinä kävi, että meidänkin vauva kasvoi ja muuttui hetkessä pieneksi puhuvaksi lapseksi, joka juoksee jo melko kovaa ja rakastaa pomppimista. Penu täytti reilu kuukausi sitten kaksi vuotta. Ihan käsittämätöntä! Voiko meillä oikeasti olla jo kaksivuotias lapsi?

Juhlia vietettiin useammassa osassa, ja viimeisissä pirskeissä oli äideiltä vähän jo veto pois. Tästä taas viisastuneena yritämme seuraavat juhlat järjestää maksimissaan kahdessa erässä. :D Penu oli innoissaan omista syntymäpäivistään ja lahjoista, joita hän sai. Viime aikoina olemme antaneet hänelle myös hieman sokerisia herkkuja, joten juhlapöydän pullat, keksit ja mehu olivat myös suuria suosikkeja. Leluilla leikittiin pitkään syntymäpäiväjuhlia ja käytiin tapahtumia läpi ja edelleen niistä välillä puhutaan. On siis ollut mieleenpainuva kokemus! 

Kaksivuotias Penumme...

...on (tietenkin) kaunis, ihana ja suloinen. <3

...on melko pienikokoinen, mutta pian pääsemme pois vauvojen vaateosastoilta ja voimme siirtyä lastenvaateosastolle.  

... puhuu jo pitkiäkin lauseita ja osaa kertoa pieniä tarinoita. Sijamuodot alkavat pikkuhiljaa osua kohdilleen. On ihanaa seurata, kuinka kieli kehittyy päivä päivältä paremmaksi. Muutama äänne on vielä hukassa ja vokaalit tai konsonantit saattavat vaihtaa paikkaa, joten muiden saattaa olla vielä vaikea ymmärtää puhetta, mutta me äidit olemme ratkaisseet koodikielen salat ja päässeet sisälle Penun maailmaan.

...tykkää Ryhmä Hausta. Ne on IN. Isolla I:llä. Toinen suosikki on Muumit. 

...rakastaa uimista ja suihkussa käymistä. Muutenkin vesileikit ja vedellä läträäminen on huisin hauskaa.

...leikkii mieluiten lääkäriä, saunomista ja uimahallissa käymistä.

...käy kerran viikossa muskarissa ja tanssitunnilla ja tykkää selvästi molemmista.

...tykkää autoista ja autoilla ajamisesta. 

... menisi varmaan joka päivä HopLopiin, jos vain pääsisi. Ja siellä parasta on trampoliinilla hyppiminen.

...käy potalla todella hienosti ja osaa huutaa, kun pitää tulla pyyhkimään. Kotoa poistuessamme käytämme vielä vaippoja varmuuden vuoksi, mutta todella hienosti neiti osaa ilmoittaa hädästään. 

...nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin klo 13.30-15, mutta useina päivinä unet ovat jääneet kokonaan väliin. Jos aamulla nukuttaa pitkään, on typyä turha yrittää nukuttaa päivällä. 

...syö hyvin, mutta ei oikein uskalla maistaa uusia asioita. Kerran taannoin teimme Pirkon kanssa lettuja kermavaahdolla ja hillolla ja ajattelimme, että annamme Penullekin välipalaksi, mutta eihän hän suostunut edes maistamaan herkkuja, vaikka kuinka yritimme selittää, että se on hyvää. Penu huusi naama punaisena ja karjui, ettei halua maistaa. Se siitä. Äidit söivät letut. Mutta vanhat ruuat ja lähes kaikki, mikä sisältää rapuja, uppoaa hyvin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Loma tuli, loma meni

Niin vaihtui taas vuosi ja tekisi mieli sanoa, että uusi vuosi, uudet kujeet, mutta aika samoilla kujeilla täällä jatketaan kuin tähänkin mennessä. Penun 2-vuotissyntymäpäiviin on aikaa alle kuukausi (!), ja niin on meidän vauvasta kasvanut pieni lapsi, höpötintiksikin häntä nykyään kutsumme.

Olen saanut lomailla kaksi viikkoa Pirkon ja Penun hyvässä seurassa, ja ai että, loma tuli kyllä tarpeeseen! Syksy oli suhteellisen rankka, kun palasi äitiyslomalta töihin, joten pieni huilitauko on tehnyt hyvää. On ollut ihana hengailla kotona ja seurata Penun menoa. Joulukuun alussa, kun Penulle tuli ikää 1 v 10 kk täyteen, alkoi puhetta tulla selvästi enemmän. Hän alkoi yhdistellä sanoja toistensa perään ja yhtäkkiä sanoista muodostui alkeellisia lauseita. Pikkuhiljaa hän on alkanut kertoa pienistä tapahtumista laittamalla paljon sanoja yhteen. Näiden kahden lomaviikon aikana puhe on mennyt ihan valtavasti eteenpäin! Välillä Penu yllättää meidät kertomalla niinkin hienoja lauseita kuin pukki tuo meille lahjoja, pukki tuo joululahjoja kuuse alle, ovi auki Pirkko-äiti tulee tänne pesee kädet.

Nautimme tällä hetkellä tuosta ihanasta söpöstä höpötyksestä, jota saamme kuunnella päivittäin. Samalla nautimme siitä, että saamme vielä toistaiseksi itse puheenvuoron ruokapöydässä. Luulen, että pian koittaa aika, jolloin Penu puhua pälpättää niin paljon, ettemme itse saa suunvuoroa ollenkaan.

Jouluna olimme kotosalla ja nautimme toistemme seurasta. Aaton vietimme perinteisesti kolmestaan, mutta muina päivinä täytyi hoitaa sukulaisvelvotteita ja tavata myös isovanhempia ja muita sukulaisia. Penu oli aivan innoissaan lahjoista! Joulupukkia meillä ei käynyt emmekä varsinaisesti ole pitäneet yllä minkäänlaista joulupukki-illuusiota, mutta siitä huolimatta Penu selvästi on oppinut, että pukki tuo meille lahjoja. :D Paperikääröistä löytyi tänä vuonna muun muassa kaksi nukkea, nukenrattaat, Ryhmä Hau -hahmoja, laulukirja, yöpaitoja, lakanat, potkupyörä ensi kesää ajatellen, lääkärilaukku... listaa voisi vielä jatkaa.

Erityistä iloa tuotti myös pipareiden leipominen (tai taikinan syöminen) ja valmiiden pipaakakkujen syöminen. Joulupiparit ovat oikeastaan ensimmäinen makea herkku, jota Penu on saanut syödä, joten hän on ollut niistä aivan innoissaan ja pyytää myös aamupalalla saisi isää pipaakakkua (ei saanut :D)! Lomalla olemme käyneet myös uimassa, pulkkamäessä, HopLopissa ja omassa saunassa kylpemässä. Kun Penulle puhuu lomasta, assosioi hän sen suoraan ammeeseen ja kylpemiseen. Kun loman alkajaisiksi tulin kotiin ja herätin Penun päiväunilta kertoen, että Raija-äidillä alkoi nyt loma, totesi Penu siihen saman tien AMME ja oli jo juoksemassa kylpyhuoneeseen. Sama juttu kävi tänään, kun kerroin, että tänään minun lomani loppuu. Penu tokaisi saman tien AMME ja olisi innoissaan mennyt kylpemään. En kestä tätä söpöä ikää! <3

Vuosi vaihtui taloudessamme rauhallisissa merkeissä. Kävimme pihapiirissämme katsomassa muutamia raketteja heti iltakuuden jälkeen. Ne olivat kuitenkin vielä aika jännittäviä Penun mielestä. Lyhyt ulkoilu ja jännitys tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä Penu nukahti tuolloin alta aikayksikön (harvinaista herkkua nykyään!) ja äidit saivat nauttia vapaaillasta skumpan, jouluherkkujen ja Trivial Pursuitin parissa.

Uusi vuosi alkaa samanlaisella kuviolla kuin syksylläkin mentiin: minä siis palaan töihin ja Pirkko jää kodinhengettäreksi ja yrittää pitää samalla lapsemme hengissä. Loman aikana teimme jo päiväkotihakemuksen ensi syksyä varten, sillä elokuun alussa Penun olisi tarkoitus mennä päiväkotiin ja meidän molempien Pirkon kanssa töihin. Täytyy myöntää, että tili odottaa tuota aikaa jo kuin kuuta nousevaa. Kevään aiomme elää vedellä ja pyhällä hengellä. Tai no, kalapuikkoja meillä on syöty viime aikoina luvattoman paljon, joten sillä linjalla varmaan jatketaan.

Ihanaa tätä vuotta kaikille niille, jotka vielä jaksavat lukea harvoja postauksiani! Tsemppiä ja myötätuulia myös kaikille jo raskautuneille ja niille, jotka vasta aloittelevat ensimmäistä tai toista kierrostaan!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kuulumisia arjen keskeltä

Huh, onpas ehtinyt vierähtää jo tovi edellisestä kirjoituksesta. Kerrottavaa olisi kosolti, mutta jos nyt saisin edes muutaman rivin raapustettua ylös Penun kuulumisista. Pirkon uhkaukset kirjoittaa blogiin eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Saa nähdä, ehtiikö hän toteuttaa aikomuksensa kotivuotensa aikana. :D

Penu kasvaa huimaa vauhtia, ja ikää meidän vauhtimimmillä on jo 1 vuosi ja 9 kuukautta. Hullua ajatella, että parin kuukauden päästä tulee kaksi ikävuotta täyteen! Oh ja hoh! Penu on edelleen pienikokoinen ja shoppailemme vaatteet vielä vauvojen osastolta. Pääasiassa käytössä ovat koon 86 vaatteet, mutta monia koon 80 vaatteita on vielä käytössä. Yhtään ysikymppistä meiltä ei vielä taida löytyä.

Päiväunia meillä nukutaan edelleen yhdet päivässä. Yleensä päikkärit nukutaan ulkona rattaissa, mutta muutamat päivät ollaan oltu sisällä sairastamisen vuoksi. (Olemme koko poppoo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä viime viikot ja pikkuhiljaa alkaa ottaa jo pannuun.) Jouduimme jokin aika sitten aloittamaan päikkäreitten lyhennys -operaation, sillä neiti olisi vedellyt rattaissa kepeästi yli kolmen tunnin unia, mikä tietenkin vaikutti yöuniin. Nyt päikkäreitä nukutaan yleensä noin 1-1,5 tuntia.

Tutista luovuimme minun syyslomaviikon aikana. Operaatio oli tarkoitus suorittaa jo kesän aikana, mutta äitien laiskuuden ja mukavuudenhaluisuuden takia homma vähän venähti. Hups. Ennen syyslomaa yöunet katkeilivat usein monta kertaa, koska titti oli kadonnut. Penu kuitenkin rauhoittui aina, kun sai tutin suuhunsa. Itse en enää jaksanut tutin kanssa pelleilyä, joten päätimme luopua koko kapistuksesta. Leikkasimme tuteista imuosat irti ihan juuresta ja jätimme ne pöydälle Penun löydettäväksi. Alkuun ne herättivät lähinnä ihmetystä eikä Penu kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Päikkäreille tai iltaunille mennessä suru oli kuitenkin suunnaton ja tutin perään itkettiin lohduttomasti ja pitkään. Raivoamista kesti useita päiviä ja välillä meinasimme jo heittää pyyhkeen kehään, kun illalla kurkkusuorana huutamista oli kestänyt 3,5 tuntia. Jo pelkkä sänkyyn meneminen illalla sai aikaan raivokohtauksen. Reilun viikon jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa eikä itkuja enää ole (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) ollut. Nukahtaminen tosin edelleen vie aikansa sekä päikkäreille että iltaunille mennessä ja saattaa kestää helposti 1-2 tuntia. Penu myöskin vaatii jommankumman äideistä vierelleen nukahtamiseen asti. Nooooh, pikkuhiljaa mennään toivottavasti parempaa kohti (ainakin toivon niin).

Viime viikkoina pienoinen uhma on alkanut nostaa päätään. Tämä yhdistettynä tutittomuuteen ja toisen poskihammassetin puhkeamiseen on aikas mukava kombo. Olen monta kertaa ollut iloinen siitä, että itse olen päivisin töissä ja Pirkko saa lehmänhermoineen kestää pahimmat kiukut. Omat hermoni eivät moista kestäisi. :D Olemme siis viime aikoina saaneet nauttia ihanista huutokiukkukohtauksista, joita saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, mikä ei mene neidin mielen mukaan. Jos kuu sattuu olemaan väärässä asennossa ja vadelmat huonosti joghurtin seassa, voi tuloksena olla tunnin pituinen karjumiskohtaus, jossa neitiin on mahdotonta saada kontaktia. Välillä on päiviä, jolloin kaikki menee seesteisesti, mutta yhä useammin erinäisistä asioista (mm. pukeminen, syöminen, potalle meneminen) saa vääntää. Rajojen koettelu on siis kovaa.

Puhe kehittyy huimaa vauhtia ja sitä on mieletöntä seurata! Lauseita Penulta ei vielä tule, mutta sanoja todella paljon. Muutamat äänteet puuttuvat puheesta kokonaan (l ja r) ja monet äänteet hakevat vielä paikkaansa, mutta sanoja tuntuu tulevan lähes päivittäin lisää. Penu kuuntelee meidän äitien puhetta todella tarkasti ja bongaa puheen seasta erilaisia sanoja, joita hän alkaa saman tien drillailemaan. Nykyään täytyy siis itse olla tarkkana, mitä suustaan ulos päästää. Yksi lempparisanoistani on tällä hetkellä tunna ('lunta'), jota Penu on hokenut ensilumen satamisesta asti. Noh, se lumi tuli ja meni ja seuraavaa saadaan odotella varmaan vielä tovi. Penu ei lunta kuitenkaan ole unohtanut ja lähes päivittäin puhumme siitä, kuinka Penu pääsee tekemään lumiukkoa sitten, kun sataa tarpeeksi lunta. Niin, ja viimeisten viikkojen aikana Penu oppi sanomaan myös minun nimeni oikein! :)

Lempparileikkejä ja -leluja ovat tällä hetkellä autot (niin pienet kuin isot, joilla voi itse ajaa), legot, muutamat tietyt pehmolelut, muovailuvaha (tai ainakin ne purkit), kirjat... Myös laulaminen, musiikin kuunteleminen ja tanssiminen ovat mieluisaa puuhaa. Yksin leikkiminen on Penun mielestä kovin kurjaa ja hän vaatiikin vierelleen lähes koko ajan leikkikaverin (eli useimmiten äidin). Jos äidit haluavat iltapäivällä hetken omaa aikaa minun töiden jälkeen, saa Penu katsoa Muumeja. Toinen suosikkiohjelma on Ryhmä Hau, joka katsotaan aina sunnuntai- ja maanantaiaamuisin. Myös ulkona on kiva leikkiä ja touhuta. Eniten Penu tykkää työntää erilaisia kärryjä ja autoja pihassa. Viime aikoina hän on myös tykännyt lähteä pienille kävelyille pihamme ulkopuolelle. Lähistöllämme rakennetaan paljon, joten usein kävelemme katsomaan rakennustyömaata tai ihan vaan ohiajavia autoja. Pihapiirin lapsista Penu on aina hyvin innoissaan, mutta ei osaa vielä mitenkään leikkiä heidän kanssaan. Ennemmin Penu on yksin (eli äitien kanssa) ja touhuilee omiaan.

Toisaalta Penu on hyvin sosiaalinen, sillä hän vaatii itselleen aina leikkikaverin ja tykkää olla (tuttujen) ihmisten seurassa (ja käskyttää heitä leikeissään). Toisaalta hän on taas melko ujo ja pidättyväinen, enemmän sivusta tarkkailija ja harkitseva pohtija. Hän on iloinen ja oikeastaan aika hyväkäytöksinen vieraissa paikoissa. Kaikista kiukkukohtauksista ja nukahtamisongelmista huolimatta sanoisin Penun olevan helppo tapaus ja meidän päässeen suht helpolla. Heikkoina hetkinä pieni vauvakuume nostaa aina päätään ja löydän itseni haaveilemasta vielä pienestä nyytistä. Pitäisikö Penulle tehdä sittenkin vielä sisarus? Olihan se maha aika kiva... joo ei! Olen heikoimpina hetkinä lukenut päivitykseni raskauden loppupäiviltä ja ollut kiitollinen siitä, että pidin blogia ja kirjoitin ahkerasti ajatuksiani ylös. :D Silloin totean lyhyesti: yksi riittää.

lauantai 18. elokuuta 2018

Työt polkaistu käyntiin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko lusittu ja osat ovat vaihtuneet Pirkon kanssa. Täytyy myöntää, että on ollut aika raskas viikko takana (minulla lähinnä - Pirkolla ja Penulla on mennyt todella kivasti). Töissä meillä on onneksi niin hektistä, etten työpäivän aikana ehdi ajatella Penua oikeastaan ollenkaan enkä murehtia sitä, miten hänellä menee, vaan kaikki aika menee töiden parissa touhuten. Vasta työpäivän päättyessä tulee mietittyä, miten kotona on mennyt ja alkaakin olla jo kiire rakkaiden luo.

Ensimmäiset viikot töissä ovat aina todella työntäyteisiä ja hieman stressaavia, mutta erityisesti nyt, kun olin 1,5 vuotta pois, tuntuu siltä, että olisin aloittanut aivan uudessa työssä. Työmäärä on ollut valtaisa ja päivät ovat venyneet todella pitkiksi. Kotona olen ollut paljon normaalia myöhempään ja leikkiaika Penun kanssa on jäänyt vähäiseksi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että parin ensimmäisen viikon jälkeen helpottaa.

Tuntuu siltä, että Penu on kasvanut ja kehittynyt valtavasti tässä reilun viikon aikana, kun olen itse ollut poissa. Pirkko on jaksanut hienosti pottailla Penun kanssa, ja kotona ollessa meillä onkin nykyään lähes aina pelkät pikkupöksyt jalassa. Kun menemme ulos tai poistumme ylipäänsä kotoa, laitamme Penulle vielä vaipan päälle. Tällä viikolla kävimme Lindexin alennuksista ostamassa kasan uusia pikkupöksyjä Penulle, koska lähes päivittäin niihin tulee yksi vahinko, joten kolmilla alkkareilla ei oikein meinannut enää pärjätä. Nyt on varastot täydennetty ja treenaus voi jatkua. Stressiä emme asiasta ota eikä hommalla sinänsä ole kiirus, vaan harjoittelemme omassa tahdissa ja yritämme vähentää vaippojen käyttöä pikkuhiljaa.

Penun puhe on kehittynyt mielestäni todella paljon viimeisen kahden viikon aikana! Useasti en itse ymmärrä, mitä hän sanoo, vaan tarvitsen Pirkon tulkkaamaan Penun puhetta. Ohessa muutamia tämän hetken suosituimpia sanoja:
- (n)ukkumaa = 'nukkumaan', 'uudestaan' tai mikä tahansa muu pidempi sana
- ymmaa = 'uimaan' (Tämän sanan Penu bongaa aina puheesta ja alkaa heti innoissaan hokea ymmaa, ymmaa, ymmaa.)
- eippa = 'heippa' (lähes aina vilkutuksen kera)
- paapa paapa = Muumit ja Muumi-sarjan tunnari, jota Penu rakastaa katsoa televisiosta yhä uudestaan ja uudestaan.
- hakka = Herra Hakkaraisen täysxylitolipastilli. Korvaa usein sanan kiitos ja kertoo, että ruokailu on nyt Penun osalta päättynyt.
- kakka = 'kakka', 'pissa'
- mau, au = 'kissa' (Pari kertaa Penu on toistanut ja sanonut kitta tarkoittaessaan siis kissaa.)
- hau hauuu = 'koira'
- apua = 'apua'
- itte = 'itse' (Tämä on alkanut yleistyä viime aikoina. :D)

Paras on ilmaus, jota Penu käyttää eräästä naapurin pojasta. Kyseinen poika leikkii usein dinosaurusta ja tulee luoksemme karjuen kuin dinosaurus. Kun Penu näkee ko. pojan tai kysymme, mikä hänen nimensä on, matkii Penu aina karjumisääntä. Muiden naapureiden lasten nimet Penu toistaa melko hienosti perässä, mutta tämä yksi tyyppi on aina pelkkä karjumisääni.

Viime aikoina Penu on alkanut selvästi enemmän toistaa sanoja perässä. Monet äänteistä vielä puuttuu, kuten esimerkiksi r ja s. Myös i on monesti vaikea sanojen lopussa (ukka = 'ukki', muumö/a = 'muumi'), mutta diftongeissa i ääntyy yllättävän hyvin (eippa). On kyllä mahtavaa seurata, kun toisen puhe kehittyy! Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa ollaan tämän vuoden lopussa, sillä nyt sanoja tuntuu tulevan melko nopeaa tahtia.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Puolitoistavuotias Penu

Blogi on viettänyt hiljaiseloa samaan tapaan kuin poppoomme kesälomaa. Penusta on viime kuukausien aikana kuoriutunut touhukas taapero, jolla ikää on tänään tasan puolitoista vuotta. Tästä lähtien ollaan siis lähempänä kahta kuin yhtä vuotta. Hurjaa! Tällä hetkellä...

...käytössä ovat koon 74 ja 80 vaatteet. Syksyä varten olemme ostaneet lähinnä 80 ja muutamia 86 koon vaatteita.

...pottatreenit ovat käynnissä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa kesää Penu teki pienen pisun pottaan, mistä palkitsimme hänet ylitsevuotavilla kehuilla ja lemppariherkulla: pakastekuivatulla mustikalla. Nykyään pottaan tulee lähes aina pisu ja oikeastaan kaikki kakat (jos vain olemme kotona). Nyt kuumina päivinä Penu on ollut useasti kotona ihan alasti, jotta vaippa ei ole ollut turhaan hiostamassa. Ostimme muutamia alushousuja (ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi pieniä ja nyt käytössä on 86/92-koon pöksyt), mutta niiden käyttö ei ole ollut kovin menestyksekästä. Penu luulee, että jalassa on vaippa, jos alushousut laittaa jalkaan. Niinpä ne ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hetki pukemisen jälkeen jo pyykkikorissa.

...puhetta ei vielä tule, vaan "sanat" ovat tasoa äppä (kaikki mahdollinen), ääti (äiti), ukka (Ukki), että (vettä), ekka (rekka), yppää (hyppää), ymmaa (uimaan). Eläinten ääniä Penu osaa matkia melko hyvin: kissa sanoo au, lehmä sanoo mmmmuuuu, varis sanoo kraaaaak, tipu sanoo paap. Välillä Penu innostuu matkimaan äänteitä ja monet tavut osuvatkin ihan oikeaan: mamama, papapapa, kakakaka, tatatata. Hauska nähdä, missä vaiheessa puhetta alkaa tulla kunnolla.

...Penu ymmärtää puhetta todella hienosti. Hän oikeastaan ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanoo. Äitien puheesta Penu bongaa myös tuttuja sanoja, joten nykyään äitien täytyy olla jo vähän varovaisempia siinä, mitä suustaan ulos päästävät. Monista lempparijutuista ei esimerkiksi tohdi puhua Penun kuullen, vaan monesti turvaudumme englantiin tai ruotsiin tiettyjen sanojen kohdalla, kuten esimerkiksi simma, blueberry.

...ruoka maistuu hienosti, kuten aina ennenkin. Tsirppana syö usein kuin hevonen, mutta missään eivät valtavat annokset näy, vaan Penu on edelleen pieni ja siro. Monet asiat menevät suuhun parhaiten vielä sormin, mutta esimerkiksi iltapuuron ja aamujoghurtin Penu lusikoi hienosti suuhunsa ihan itse.

...tanssiminen ja hyppiminen on parasta huvia! Penu osaa itse laittaa päälle vanhanaikaisen cd-soittimemme, jossa on yksi ainoa lastenlaululevymme sisällä. Tätä sitten kuuntelemme päivästä toiseen ja aamusta iltaan, ja Penu jammailee (pyörii) olohuoneen lattialla.

...parhaita leikkikaluja ovat erilaiset autot, pyörät yms., joiden päällä voi istua ja joilla voi potkutella eteenpäin. Vaihtoehtoisesti myös erilaisten asioiden työntäminen on jees. Hiekkalaatikko jaksaa viihdyttää ja siellä neiti istuisikin koko päivän, jahka äidit jaksaisivat istua vieressä.

...kiipeily on pop! Sohvalle, tuolille, erilaisille penkeille, sängylle - mihin tahansa. Kaikki kelpaa meidän typylle!

...vesileikit ja uiminen on huippua! Penu on aina innoissaan, kun pääsee ymmaan. Rannalla on kiva läträtä matalassa vedessä ja latoa ämpäriin hiekkaa ja vettä. Välillä on kiva käydä pulikoimassa äitien kanssa. Kylpyamme on ollut kovassa käytössä omalla parvekkeellamme, ja siellä saa helposti vierähtämään tovin jos toisenkin. Operaation jälkeen parveke ja äidit ovat yleensä läpimärkiä.

...erilaiset kulkuvälineet ovat mielenkiintoisia: parhaita ovat varmaankin rekat, kaivinkoneet ja raitiovaunut, mutta myös lentokoneet ja helikopterit saavat pisteitä. 

...Penu on edelleen vähän harkitsevampaa ja tarkkailevaa sorttia. Muiden lasten touhuja on kiva seurata ja välillä Penu innostuu matkimaan muiden tekemisiä tai menemään mukaan leikkeihin (eli ottamaan pallon muilta tms.). Pihapiirissämme on muutamia pari vuotta vanhempia lapsia, joista Penu on ihan innoissaan ja tykkää heidän seurastaan, vaikkei varsinaisesti osaakaan vielä leikkiä.

...Penu matkii ja ottaa mallia todella paljon muiden tekemisistä. Hän selkeästi seuraa äitien touhuja ja tekee monia asioita perässä. Jos äiti niistää nenän, etsii Penu nenäliinan ja "niistää" oman nenänsä. Jos äiti laittaa lusikan lautaselle tiettyyn asentoon, laittaa Penu lusikan samalla tavalla.

***********************

Kesälomaa olemme viettäneet varsin luppoisissa merkeissä mitään sen kummempaa tehden. Helteet ovat ajaneet meidät monien muiden tapaan sisätiloihin. Ulkoilusta on nautittu monesti vasta illan suussa, kun aurinko on jo hieman ehtinyt laskea alemmas eikä enää porota kolmenkymmenen asteen voimalla keskeltä taivasta. Uimaan emme ole kovin montaa kertaa päässeet rehottavien sinilevien takia. Pöh. Onneksi pääsimme minun vanhempieni luona kyläillessä muutaman kerran lämpöiseen ja puhtaaseen järviveteen pulikoimaan. Isovanhempien visiitin lisäksi kesälomaamme on mahtunut monenlaista: Helsinki-päiviä keskustassa, Korkeasaari-käynti isovanhempien kanssa, Lintsi-päivä, Porvoon-reissu, ostoskeskuskierroksia ilmastoinneista nauttien, maauimalassa polskimista, taaperokavereiden treffaamista, omalla pihalla leikkimistä muiden pihan lasten kanssa, kaverin hääjuhlat, jalkapallon MM-kisojen seuraamista (Penu tykkäsi erityisesti kansallislauluista ja jammaili aina niiden tahtiin), pyöräilyä (Pirkon tarakalla, ei siis vielä omalla pyörällä), kotieläintilalla eläinten bongailua...

Kivaa on siis ollut. Arki ja paluu työelämään kolkuttelevat kuitenkin jo ovella. Palaan itse reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla töihin. Huomenna pitäisi mennä haistelemaan jo vähän uusia tuulia - mites niitä töitä oikein tehtiinkään. Pirkko jää Penun kanssa kotiin nauttimaan taaperoelämästä, joten vielä ei onneksi tarvitse miettiä päiväkotikuvioita. Iso tyttöhän tuo jo on, mutta ainakin äideille päiväkotiin meno tuntuisi vähän liian pelottavalta. :D

Blogi viettää todennäköisesti hiljaiseloa myös vastedes, sillä epäilen, että töiden lomassa ehtisin/jaksaisin postailla mitenkään kovin tiheästi. Mutta ehkä Pirkko innostuu kotiäitiyden lomassa kirjoittelemaan. Mistäs sen tietää! Muiden blogeja seuraillaan kuitenkin ahkerasti - ihanaa, kun ihmiset jaksavat postailla yritys-, raskaus- tai vauvakuulumisia. Eiköhän tännekin silloin tällöin jotain ilmesty, mutta siihen asti helteistä kesän jatkoa kaikille!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Miten Pridet meni?

Viime viikolla vietettiin Pride-viikkoa, joka huipentui lauantaina ennätyssuureen Pride-kulkueeseen. Olin etukäteen ajatellut, että menisimme tänä vuonna Helsinkiin katsomaan kulkuetta ja sen jälkeen puistojuhlaan. Muutamana viime vuonna tapahtuma on jäänyt meiltä väliin, joten olisi hauska päästä nauttimaan juhlahumusta Penun kanssa. Sitä ennen olisi mukava käydä perjantaina Sateenkaariperheiden perhekahvilassa. Sääennuste ei luvannut kovin juhlavaa säätä lauantaille, mutta eiköhän tuon kanssa pärjäisi.

Ja kuinkas kävikään tämän vuoden osallistumisemme? Juuh, maattiin koko porukka koko viikko kipeinä. Että sillai. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla tuurilla!

Sairastupaa on onneksi viihdyttänyt jalkapallo, mutta Penu-raukka on välillä tuntunut pitkästyvän pelkkään kotona oleiluun. Toivottavasti tällä viikolla pääsisimme jo ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkia kivoja kesäjuttuja ennen kuin kesäloma on ehtinyt hurahtaa ihan kokonaan ohi.