sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kuulumisia arjen keskeltä

Huh, onpas ehtinyt vierähtää jo tovi edellisestä kirjoituksesta. Kerrottavaa olisi kosolti, mutta jos nyt saisin edes muutaman rivin raapustettua ylös Penun kuulumisista. Pirkon uhkaukset kirjoittaa blogiin eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Saa nähdä, ehtiikö hän toteuttaa aikomuksensa kotivuotensa aikana. :D

Penu kasvaa huimaa vauhtia, ja ikää meidän vauhtimimmillä on jo 1 vuosi ja 9 kuukautta. Hullua ajatella, että parin kuukauden päästä tulee kaksi ikävuotta täyteen! Oh ja hoh! Penu on edelleen pienikokoinen ja shoppailemme vaatteet vielä vauvojen osastolta. Pääasiassa käytössä ovat koon 86 vaatteet, mutta monia koon 80 vaatteita on vielä käytössä. Yhtään ysikymppistä meiltä ei vielä taida löytyä.

Päiväunia meillä nukutaan edelleen yhdet päivässä. Yleensä päikkärit nukutaan ulkona rattaissa, mutta muutamat päivät ollaan oltu sisällä sairastamisen vuoksi. (Olemme koko poppoo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä viime viikot ja pikkuhiljaa alkaa ottaa jo pannuun.) Jouduimme jokin aika sitten aloittamaan päikkäreitten lyhennys -operaation, sillä neiti olisi vedellyt rattaissa kepeästi yli kolmen tunnin unia, mikä tietenkin vaikutti yöuniin. Nyt päikkäreitä nukutaan yleensä noin 1-1,5 tuntia.

Tutista luovuimme minun syyslomaviikon aikana. Operaatio oli tarkoitus suorittaa jo kesän aikana, mutta äitien laiskuuden ja mukavuudenhaluisuuden takia homma vähän venähti. Hups. Ennen syyslomaa yöunet katkeilivat usein monta kertaa, koska titti oli kadonnut. Penu kuitenkin rauhoittui aina, kun sai tutin suuhunsa. Itse en enää jaksanut tutin kanssa pelleilyä, joten päätimme luopua koko kapistuksesta. Leikkasimme tuteista imuosat irti ihan juuresta ja jätimme ne pöydälle Penun löydettäväksi. Alkuun ne herättivät lähinnä ihmetystä eikä Penu kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Päikkäreille tai iltaunille mennessä suru oli kuitenkin suunnaton ja tutin perään itkettiin lohduttomasti ja pitkään. Raivoamista kesti useita päiviä ja välillä meinasimme jo heittää pyyhkeen kehään, kun illalla kurkkusuorana huutamista oli kestänyt 3,5 tuntia. Jo pelkkä sänkyyn meneminen illalla sai aikaan raivokohtauksen. Reilun viikon jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa eikä itkuja enää ole (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) ollut. Nukahtaminen tosin edelleen vie aikansa sekä päikkäreille että iltaunille mennessä ja saattaa kestää helposti 1-2 tuntia. Penu myöskin vaatii jommankumman äideistä vierelleen nukahtamiseen asti. Nooooh, pikkuhiljaa mennään toivottavasti parempaa kohti (ainakin toivon niin).

Viime viikkoina pienoinen uhma on alkanut nostaa päätään. Tämä yhdistettynä tutittomuuteen ja toisen poskihammassetin puhkeamiseen on aikas mukava kombo. Olen monta kertaa ollut iloinen siitä, että itse olen päivisin töissä ja Pirkko saa lehmänhermoineen kestää pahimmat kiukut. Omat hermoni eivät moista kestäisi. :D Olemme siis viime aikoina saaneet nauttia ihanista huutokiukkukohtauksista, joita saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, mikä ei mene neidin mielen mukaan. Jos kuu sattuu olemaan väärässä asennossa ja vadelmat huonosti joghurtin seassa, voi tuloksena olla tunnin pituinen karjumiskohtaus, jossa neitiin on mahdotonta saada kontaktia. Välillä on päiviä, jolloin kaikki menee seesteisesti, mutta yhä useammin erinäisistä asioista (mm. pukeminen, syöminen, potalle meneminen) saa vääntää. Rajojen koettelu on siis kovaa.

Puhe kehittyy huimaa vauhtia ja sitä on mieletöntä seurata! Lauseita Penulta ei vielä tule, mutta sanoja todella paljon. Muutamat äänteet puuttuvat puheesta kokonaan (l ja r) ja monet äänteet hakevat vielä paikkaansa, mutta sanoja tuntuu tulevan lähes päivittäin lisää. Penu kuuntelee meidän äitien puhetta todella tarkasti ja bongaa puheen seasta erilaisia sanoja, joita hän alkaa saman tien drillailemaan. Nykyään täytyy siis itse olla tarkkana, mitä suustaan ulos päästää. Yksi lempparisanoistani on tällä hetkellä tunna ('lunta'), jota Penu on hokenut ensilumen satamisesta asti. Noh, se lumi tuli ja meni ja seuraavaa saadaan odotella varmaan vielä tovi. Penu ei lunta kuitenkaan ole unohtanut ja lähes päivittäin puhumme siitä, kuinka Penu pääsee tekemään lumiukkoa sitten, kun sataa tarpeeksi lunta. Niin, ja viimeisten viikkojen aikana Penu oppi sanomaan myös minun nimeni oikein! :)

Lempparileikkejä ja -leluja ovat tällä hetkellä autot (niin pienet kuin isot, joilla voi itse ajaa), legot, muutamat tietyt pehmolelut, muovailuvaha (tai ainakin ne purkit), kirjat... Myös laulaminen, musiikin kuunteleminen ja tanssiminen ovat mieluisaa puuhaa. Yksin leikkiminen on Penun mielestä kovin kurjaa ja hän vaatiikin vierelleen lähes koko ajan leikkikaverin (eli useimmiten äidin). Jos äidit haluavat iltapäivällä hetken omaa aikaa minun töiden jälkeen, saa Penu katsoa Muumeja. Toinen suosikkiohjelma on Ryhmä Hau, joka katsotaan aina sunnuntai- ja maanantaiaamuisin. Myös ulkona on kiva leikkiä ja touhuta. Eniten Penu tykkää työntää erilaisia kärryjä ja autoja pihassa. Viime aikoina hän on myös tykännyt lähteä pienille kävelyille pihamme ulkopuolelle. Lähistöllämme rakennetaan paljon, joten usein kävelemme katsomaan rakennustyömaata tai ihan vaan ohiajavia autoja. Pihapiirin lapsista Penu on aina hyvin innoissaan, mutta ei osaa vielä mitenkään leikkiä heidän kanssaan. Ennemmin Penu on yksin (eli äitien kanssa) ja touhuilee omiaan.

Toisaalta Penu on hyvin sosiaalinen, sillä hän vaatii itselleen aina leikkikaverin ja tykkää olla (tuttujen) ihmisten seurassa (ja käskyttää heitä leikeissään). Toisaalta hän on taas melko ujo ja pidättyväinen, enemmän sivusta tarkkailija ja harkitseva pohtija. Hän on iloinen ja oikeastaan aika hyväkäytöksinen vieraissa paikoissa. Kaikista kiukkukohtauksista ja nukahtamisongelmista huolimatta sanoisin Penun olevan helppo tapaus ja meidän päässeen suht helpolla. Heikkoina hetkinä pieni vauvakuume nostaa aina päätään ja löydän itseni haaveilemasta vielä pienestä nyytistä. Pitäisikö Penulle tehdä sittenkin vielä sisarus? Olihan se maha aika kiva... joo ei! Olen heikoimpina hetkinä lukenut päivitykseni raskauden loppupäiviltä ja ollut kiitollinen siitä, että pidin blogia ja kirjoitin ahkerasti ajatuksiani ylös. :D Silloin totean lyhyesti: yksi riittää.

lauantai 18. elokuuta 2018

Työt polkaistu käyntiin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko lusittu ja osat ovat vaihtuneet Pirkon kanssa. Täytyy myöntää, että on ollut aika raskas viikko takana (minulla lähinnä - Pirkolla ja Penulla on mennyt todella kivasti). Töissä meillä on onneksi niin hektistä, etten työpäivän aikana ehdi ajatella Penua oikeastaan ollenkaan enkä murehtia sitä, miten hänellä menee, vaan kaikki aika menee töiden parissa touhuten. Vasta työpäivän päättyessä tulee mietittyä, miten kotona on mennyt ja alkaakin olla jo kiire rakkaiden luo.

Ensimmäiset viikot töissä ovat aina todella työntäyteisiä ja hieman stressaavia, mutta erityisesti nyt, kun olin 1,5 vuotta pois, tuntuu siltä, että olisin aloittanut aivan uudessa työssä. Työmäärä on ollut valtaisa ja päivät ovat venyneet todella pitkiksi. Kotona olen ollut paljon normaalia myöhempään ja leikkiaika Penun kanssa on jäänyt vähäiseksi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että parin ensimmäisen viikon jälkeen helpottaa.

Tuntuu siltä, että Penu on kasvanut ja kehittynyt valtavasti tässä reilun viikon aikana, kun olen itse ollut poissa. Pirkko on jaksanut hienosti pottailla Penun kanssa, ja kotona ollessa meillä onkin nykyään lähes aina pelkät pikkupöksyt jalassa. Kun menemme ulos tai poistumme ylipäänsä kotoa, laitamme Penulle vielä vaipan päälle. Tällä viikolla kävimme Lindexin alennuksista ostamassa kasan uusia pikkupöksyjä Penulle, koska lähes päivittäin niihin tulee yksi vahinko, joten kolmilla alkkareilla ei oikein meinannut enää pärjätä. Nyt on varastot täydennetty ja treenaus voi jatkua. Stressiä emme asiasta ota eikä hommalla sinänsä ole kiirus, vaan harjoittelemme omassa tahdissa ja yritämme vähentää vaippojen käyttöä pikkuhiljaa.

Penun puhe on kehittynyt mielestäni todella paljon viimeisen kahden viikon aikana! Useasti en itse ymmärrä, mitä hän sanoo, vaan tarvitsen Pirkon tulkkaamaan Penun puhetta. Ohessa muutamia tämän hetken suosituimpia sanoja:
- (n)ukkumaa = 'nukkumaan', 'uudestaan' tai mikä tahansa muu pidempi sana
- ymmaa = 'uimaan' (Tämän sanan Penu bongaa aina puheesta ja alkaa heti innoissaan hokea ymmaa, ymmaa, ymmaa.)
- eippa = 'heippa' (lähes aina vilkutuksen kera)
- paapa paapa = Muumit ja Muumi-sarjan tunnari, jota Penu rakastaa katsoa televisiosta yhä uudestaan ja uudestaan.
- hakka = Herra Hakkaraisen täysxylitolipastilli. Korvaa usein sanan kiitos ja kertoo, että ruokailu on nyt Penun osalta päättynyt.
- kakka = 'kakka', 'pissa'
- mau, au = 'kissa' (Pari kertaa Penu on toistanut ja sanonut kitta tarkoittaessaan siis kissaa.)
- hau hauuu = 'koira'
- apua = 'apua'
- itte = 'itse' (Tämä on alkanut yleistyä viime aikoina. :D)

Paras on ilmaus, jota Penu käyttää eräästä naapurin pojasta. Kyseinen poika leikkii usein dinosaurusta ja tulee luoksemme karjuen kuin dinosaurus. Kun Penu näkee ko. pojan tai kysymme, mikä hänen nimensä on, matkii Penu aina karjumisääntä. Muiden naapureiden lasten nimet Penu toistaa melko hienosti perässä, mutta tämä yksi tyyppi on aina pelkkä karjumisääni.

Viime aikoina Penu on alkanut selvästi enemmän toistaa sanoja perässä. Monet äänteistä vielä puuttuu, kuten esimerkiksi r ja s. Myös i on monesti vaikea sanojen lopussa (ukka = 'ukki', muumö/a = 'muumi'), mutta diftongeissa i ääntyy yllättävän hyvin (eippa). On kyllä mahtavaa seurata, kun toisen puhe kehittyy! Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa ollaan tämän vuoden lopussa, sillä nyt sanoja tuntuu tulevan melko nopeaa tahtia.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Puolitoistavuotias Penu

Blogi on viettänyt hiljaiseloa samaan tapaan kuin poppoomme kesälomaa. Penusta on viime kuukausien aikana kuoriutunut touhukas taapero, jolla ikää on tänään tasan puolitoista vuotta. Tästä lähtien ollaan siis lähempänä kahta kuin yhtä vuotta. Hurjaa! Tällä hetkellä...

...käytössä ovat koon 74 ja 80 vaatteet. Syksyä varten olemme ostaneet lähinnä 80 ja muutamia 86 koon vaatteita.

...pottatreenit ovat käynnissä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa kesää Penu teki pienen pisun pottaan, mistä palkitsimme hänet ylitsevuotavilla kehuilla ja lemppariherkulla: pakastekuivatulla mustikalla. Nykyään pottaan tulee lähes aina pisu ja oikeastaan kaikki kakat (jos vain olemme kotona). Nyt kuumina päivinä Penu on ollut useasti kotona ihan alasti, jotta vaippa ei ole ollut turhaan hiostamassa. Ostimme muutamia alushousuja (ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi pieniä ja nyt käytössä on 86/92-koon pöksyt), mutta niiden käyttö ei ole ollut kovin menestyksekästä. Penu luulee, että jalassa on vaippa, jos alushousut laittaa jalkaan. Niinpä ne ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hetki pukemisen jälkeen jo pyykkikorissa.

...puhetta ei vielä tule, vaan "sanat" ovat tasoa äppä (kaikki mahdollinen), ääti (äiti), ukka (Ukki), että (vettä), ekka (rekka), yppää (hyppää), ymmaa (uimaan). Eläinten ääniä Penu osaa matkia melko hyvin: kissa sanoo au, lehmä sanoo mmmmuuuu, varis sanoo kraaaaak, tipu sanoo paap. Välillä Penu innostuu matkimaan äänteitä ja monet tavut osuvatkin ihan oikeaan: mamama, papapapa, kakakaka, tatatata. Hauska nähdä, missä vaiheessa puhetta alkaa tulla kunnolla.

...Penu ymmärtää puhetta todella hienosti. Hän oikeastaan ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanoo. Äitien puheesta Penu bongaa myös tuttuja sanoja, joten nykyään äitien täytyy olla jo vähän varovaisempia siinä, mitä suustaan ulos päästävät. Monista lempparijutuista ei esimerkiksi tohdi puhua Penun kuullen, vaan monesti turvaudumme englantiin tai ruotsiin tiettyjen sanojen kohdalla, kuten esimerkiksi simma, blueberry.

...ruoka maistuu hienosti, kuten aina ennenkin. Tsirppana syö usein kuin hevonen, mutta missään eivät valtavat annokset näy, vaan Penu on edelleen pieni ja siro. Monet asiat menevät suuhun parhaiten vielä sormin, mutta esimerkiksi iltapuuron ja aamujoghurtin Penu lusikoi hienosti suuhunsa ihan itse.

...tanssiminen ja hyppiminen on parasta huvia! Penu osaa itse laittaa päälle vanhanaikaisen cd-soittimemme, jossa on yksi ainoa lastenlaululevymme sisällä. Tätä sitten kuuntelemme päivästä toiseen ja aamusta iltaan, ja Penu jammailee (pyörii) olohuoneen lattialla.

...parhaita leikkikaluja ovat erilaiset autot, pyörät yms., joiden päällä voi istua ja joilla voi potkutella eteenpäin. Vaihtoehtoisesti myös erilaisten asioiden työntäminen on jees. Hiekkalaatikko jaksaa viihdyttää ja siellä neiti istuisikin koko päivän, jahka äidit jaksaisivat istua vieressä.

...kiipeily on pop! Sohvalle, tuolille, erilaisille penkeille, sängylle - mihin tahansa. Kaikki kelpaa meidän typylle!

...vesileikit ja uiminen on huippua! Penu on aina innoissaan, kun pääsee ymmaan. Rannalla on kiva läträtä matalassa vedessä ja latoa ämpäriin hiekkaa ja vettä. Välillä on kiva käydä pulikoimassa äitien kanssa. Kylpyamme on ollut kovassa käytössä omalla parvekkeellamme, ja siellä saa helposti vierähtämään tovin jos toisenkin. Operaation jälkeen parveke ja äidit ovat yleensä läpimärkiä.

...erilaiset kulkuvälineet ovat mielenkiintoisia: parhaita ovat varmaankin rekat, kaivinkoneet ja raitiovaunut, mutta myös lentokoneet ja helikopterit saavat pisteitä. 

...Penu on edelleen vähän harkitsevampaa ja tarkkailevaa sorttia. Muiden lasten touhuja on kiva seurata ja välillä Penu innostuu matkimaan muiden tekemisiä tai menemään mukaan leikkeihin (eli ottamaan pallon muilta tms.). Pihapiirissämme on muutamia pari vuotta vanhempia lapsia, joista Penu on ihan innoissaan ja tykkää heidän seurastaan, vaikkei varsinaisesti osaakaan vielä leikkiä.

...Penu matkii ja ottaa mallia todella paljon muiden tekemisistä. Hän selkeästi seuraa äitien touhuja ja tekee monia asioita perässä. Jos äiti niistää nenän, etsii Penu nenäliinan ja "niistää" oman nenänsä. Jos äiti laittaa lusikan lautaselle tiettyyn asentoon, laittaa Penu lusikan samalla tavalla.

***********************

Kesälomaa olemme viettäneet varsin luppoisissa merkeissä mitään sen kummempaa tehden. Helteet ovat ajaneet meidät monien muiden tapaan sisätiloihin. Ulkoilusta on nautittu monesti vasta illan suussa, kun aurinko on jo hieman ehtinyt laskea alemmas eikä enää porota kolmenkymmenen asteen voimalla keskeltä taivasta. Uimaan emme ole kovin montaa kertaa päässeet rehottavien sinilevien takia. Pöh. Onneksi pääsimme minun vanhempieni luona kyläillessä muutaman kerran lämpöiseen ja puhtaaseen järviveteen pulikoimaan. Isovanhempien visiitin lisäksi kesälomaamme on mahtunut monenlaista: Helsinki-päiviä keskustassa, Korkeasaari-käynti isovanhempien kanssa, Lintsi-päivä, Porvoon-reissu, ostoskeskuskierroksia ilmastoinneista nauttien, maauimalassa polskimista, taaperokavereiden treffaamista, omalla pihalla leikkimistä muiden pihan lasten kanssa, kaverin hääjuhlat, jalkapallon MM-kisojen seuraamista (Penu tykkäsi erityisesti kansallislauluista ja jammaili aina niiden tahtiin), pyöräilyä (Pirkon tarakalla, ei siis vielä omalla pyörällä), kotieläintilalla eläinten bongailua...

Kivaa on siis ollut. Arki ja paluu työelämään kolkuttelevat kuitenkin jo ovella. Palaan itse reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla töihin. Huomenna pitäisi mennä haistelemaan jo vähän uusia tuulia - mites niitä töitä oikein tehtiinkään. Pirkko jää Penun kanssa kotiin nauttimaan taaperoelämästä, joten vielä ei onneksi tarvitse miettiä päiväkotikuvioita. Iso tyttöhän tuo jo on, mutta ainakin äideille päiväkotiin meno tuntuisi vähän liian pelottavalta. :D

Blogi viettää todennäköisesti hiljaiseloa myös vastedes, sillä epäilen, että töiden lomassa ehtisin/jaksaisin postailla mitenkään kovin tiheästi. Mutta ehkä Pirkko innostuu kotiäitiyden lomassa kirjoittelemaan. Mistäs sen tietää! Muiden blogeja seuraillaan kuitenkin ahkerasti - ihanaa, kun ihmiset jaksavat postailla yritys-, raskaus- tai vauvakuulumisia. Eiköhän tännekin silloin tällöin jotain ilmesty, mutta siihen asti helteistä kesän jatkoa kaikille!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Miten Pridet meni?

Viime viikolla vietettiin Pride-viikkoa, joka huipentui lauantaina ennätyssuureen Pride-kulkueeseen. Olin etukäteen ajatellut, että menisimme tänä vuonna Helsinkiin katsomaan kulkuetta ja sen jälkeen puistojuhlaan. Muutamana viime vuonna tapahtuma on jäänyt meiltä väliin, joten olisi hauska päästä nauttimaan juhlahumusta Penun kanssa. Sitä ennen olisi mukava käydä perjantaina Sateenkaariperheiden perhekahvilassa. Sääennuste ei luvannut kovin juhlavaa säätä lauantaille, mutta eiköhän tuon kanssa pärjäisi.

Ja kuinkas kävikään tämän vuoden osallistumisemme? Juuh, maattiin koko porukka koko viikko kipeinä. Että sillai. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla tuurilla!

Sairastupaa on onneksi viihdyttänyt jalkapallo, mutta Penu-raukka on välillä tuntunut pitkästyvän pelkkään kotona oleiluun. Toivottavasti tällä viikolla pääsisimme jo ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkia kivoja kesäjuttuja ennen kuin kesäloma on ehtinyt hurahtaa ihan kokonaan ohi.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Pitkästä aikaa

Oh hoh, onpas ehtinyt vierahtää jo muutama tovi edellisestä postauksesta. Monen monta postausideaa on pyörinyt useasti mielessä, mutta yhtäkään en ole saanut tänne blogiin asti. Syitä hiljaisuuteen löytyy:
1) Olin toukokuun alussa itse kovassa kuumeessa ja flunssassa, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.
2) Kun tuosta paranin, saapuivat kovat helteet, jolloin vietimme suuren osan ajasta ulkona, eikä koneen näpyttely tunkkaisessa sisätilassa oikein houkutellut. Päätin odottaa sadepäiviä, jolloin blogia olisi kivempi kirjoittaa. Noh, niitä odotellaan edelleen. Eipä ole näkynyt! :D
3) Kun lämpötila hieman laski, sairastui Penu ensimmäisen kerran elämässään ja sai todella korkean kuumeen, jonka kavereiksi saapuivat myös kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Pahimmasta kun pääsimme yli, sain Penulta tartunnan ja vietin itse sängyn pohjalla pari päivää. Ehkä nyt olisimme selvinneet jo pahimmista sairasteluista ja, vaikka aurinko paistaakin tänään kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole (edelleenkään) tietoa, päätin raapustaa muutaman sanan tänne katkaistakseni pitkähköksi venähtäneen hiljaiselon.

Mitäs meille siis kuuluu?

Kävimme kuukausi sitten pyörähtämässä Saksassa. Penu tykkäsi matkasta kovasti ja kaikki reissussa meni loistavasti (mitä nyt itse sairastuin ja sain korkean kuumeen). Lentomatkat olivat onneksi lyhyet ja ne hurahtivat todella nopeasti Penun kanssa syödessä, lukiessa ja vähän kävellessä käytävää pitkin.

Vähän ennen Saksan-matkaa Penu alkoi kävellä todella paljon ja konttaus alkoi jäädä pois kuvioista. Lähes koko huhtikuun ajan hän treenaili kävelyä lyhyitä matkoja, mutta häntä täytyi koko ajan muistuttaa kävelemisestä. Viimeistään Saksassa käveleminen alkoi tulla ihan itsestään, ja nyt vauhti on jo kova! Ihan vielä ei juosta, mutta kesän lopulla luulisin juoksemisenkin jo sujuvan - sen verran paljon on meno kiihtynyt tässä kuukauden aikana.

Poskihampaita meillä on tehty ahkerasti. Ylähampaat tulivat muistaakseni jo joskus huhtikuussa läpi ja tällä hetkellä kasvatetaan alahampaita. Huoh. Tulisivat jo kunnolla läpi, jotta pääsisimme vihdoinkin näistä hammasvaivoista. Yöt ovat kuitenkin olleet melko hyviä viime aikoina. Ei ehkä pitäisi sanoa ääneen.

Paras viihdyttäjä tällä hetkellä on hiekkalaatikko. Luulen, että Penu istuisi hiekkalaatikolla koko päivän aamusta iltaan, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kun menemme ulos, suuntaa hän saman tien kohti pihan leikkialuetta ja kiipeää hiekkalaatikolle hymyssä suin: lapio käteen ja hiekkaa lapataan muotteihin, ämpäreihin tai autojen lavoille. Ihme kyllä, suuhun hiekkaa ei ole päätynyt paljon ollenkaan! Tuntuu siltä, että lähes koko toukokuu on mennyt istuessa hiekkalaatikon reunalla tai muuten tässä pihapiirissä kauniiden ilmojen ja sairastamisen takia. Nyt tekisi mieli liikkua jo vähän muuallekin!

Musiikki on alkanut kiinnostaa Penua. Lempparilaulu on tällä hetkellä Jenni Vartiaisen Keinu. Meillä on kotona ollessa melko usein radio päällä (varsinkin aamuisin). Aina kun radiosta alkaa Keinu-laulu, huomaa Penu sen välittömästi ja siirtyy radion viereen ja alkaa tanssia heilumalla puolelta toiselle. <3 <3 <3 <3 Äitien sydämet sulavat aina tässä vaiheessa täysin! <3 Monet muutkin laulut alkavat tanssittaa häntä ja hän osaa erottaa, milloin radiosta tulee laulu (milloin se alkaa ja loppuu), milloin mainos ja milloin puhetta.

Yksi lempileikeistä on karkuun meneminen. Penu lähtee aina äitejä karkuun, jos pitää vaihtaa vaippa, pukea, mennä käsipesulle tms. Hän taapertaa kovaa vauhtia pois päin ja pysähtyy odottamaan sitä, että äidit ottavat hänet kiinni ja nappaavat syliinsä. Siitäkös vasta riemu repeää ja neiti hekottaa ja nauraa naama virneessä. 

Penun sanavarasto koostuu tällä hetkellä yhdestä yleispätevästä sanasta: äppä. Alkuun ajattelimme, että äppä saattaisi olla jonkinlainen versio äidistä, mutta sittemmin olemme huomanneet, että kaikki asiat ovat äppiä. Ankka on äppä, kissa on äppä, äiti on äppä, Penu itse on äppä, lapio on äppä... Yhtään oikeaa sanaa ei siis vielä tule ja nekin harvat, joita Penu aiemmin on käyttänyt (ankka, auto, vettä), ovat unohtuneet jo aika päivää sitten. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa puhe alkaa kehittyä enemmän. Itse olen alkanut puhua vasta noin 2-vuotiaana, joten hauska nähdä, meneekö Penunkin puheen kehitys samalla linjalla omani kanssa. Penu kyllä ymmärtää aivan valtavasti! Nykyään hän osaa jo nyökätä pään pudistamisen lisäksi, sillä aiemmin hän aina vain pudisti päätään - oli vastaus sitten kyllä tai ei.

Itkuraivareita tulee helposti ja kitinää vielä sitäkin enemmän. Penu haluaa yleensä kaiken heti eikä kestä sitä, jos ei pääse tekemään jotain, mitä juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Harmitusta aiheuttavat myös esimerkiksi Lego-palikat, jotka eivät suostu menemään kiinni Penun tahdon mukaan, tai palapelin palat, jotka eivät asetu paikalleen heti. Kärsivällisyydellä neitiä ei siis ole pilattu. :D Ehkä hän on perinyt tuon ominaisuuden minulta. Eh.

Parin päivän päästä Penu täyttää jo vuoden ja neljä kuukautta! On villiä ajatella, että vuosi sitten meillä oli ihan pieni vauva (silloin se tosin tuntui tooooosi isolta) ja nyt meillä on jo paljon ymmärtävä, kävelevä taapero, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka naapureille jakaa. Tällä viikolla minulla loppuu hoitovapaa ja täytyy alkaa henkisesti varautua jo töihinpaluuseen. Pirkolla alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka vietämme suurimmaksi osaksi kotosalla tehden varmaan kaikenlaisia pieniä retkiä ja päiväreissuja. Kesäkuussa piipahdamme pienelle sukuloimismatkalle Sveitsiin, mutta muuten kalenteri näyttää vielä tyhjältä - ihan parasta! Ehkäpä suuntaisimme tänä vuonna Prideille? Saa nähdä. Elokuun alussa teemme Pirkon kanssa vuoronvaihdon, jolloin hän jää kotiin hoitamaan Penua ja itse palaan sorvin ääreen ihan kunnolla.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! Muiden blogeja olemme kyllä lukeneet ahkerasti ja seuranneet innolla raskauksien etenemistä ja vauva-arkea. :)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Mitä tänään syötäisiin?

Mistä Penun päivän ateriat koostuvat? Maanantaina meillä syötiin oheisen menun mukaan.

Aamupalaksi banaania, päärynää, Realia ja turkkilaista joghurttia pakastekuivatuilla marjoilla.

Aamupala

 Lounaaksi tomaattia, keitettyjä herneitä ja riisiä kanakastikkeella, jossa on sipulia ja paprikaa.

Lounas

Välipalaksi päärynää ja vastaleivottua vadelma-banaanimuffinssia (jota neiti ei muuten edes maistanut).

Välipala

Päivälliseksi kurkkua, raejuustoa ja bataatti-jauhelihavuokaa.

Päivällinen

Iltapalaksi päärynäsoseella kuorrutettua kaurapuuroa, jossa on porkkanaraastetta.

Iltapala

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Voihan kotihoidontuki!

Huoh! Miten ihmiset oikein elävät tällä kotihoidontuella? Olen kituutellut nyt jo viisi kuukautta lähes samoilla tuloilla kuin opiskeluaikoina enkä todellakaan ymmärrä, miten lapsiperheet tulevat toimeen, kun toinen vanhempi on kotona. Toki eläminen on ihan mahdollista, jos on kotona eikä halua mennä minnekään tai ostaa mitään. Pidemmän päälle sellainen alkaa tosin olla vähän kyllästyttävää kaikille osapuolille.

Kituuttelua pitäisi kestää vielä vuoden verran, sillä tämän hetken suunnitelmissamme on, että Pirkko jää vielä elokuusta alkaen vuodeksi kotiin. Ensin hän pitää pois "isyys"lomansa ja sen jälkeen on hoitovapaalla lopun aikaa.

Menoeriä kuitenkin piisaa. Ihan täysin emme jaksa tuijotella omia seiniä, joten tämän kuun lopulla lähdemme käymään Saksassa. Kesälläkin tekisi mieli matkustaa, ettei ihan koko lomaa kykkisi kotona. Kulunut talvi on ollut autollemme epäonninen ja olemme joutuneet korjauttamaan sitä muutamaan otteeseen. Ja nyt tuulilasi pitäisi vaihtaa toistamiseen lyhyen ajan sisään. Pöh.

Ja vähän kiehtoisi mennä Lapsimessuille. Kävimme siellä viime vuonna ensimmäistä kertaa ja olihan se aika hulabaloota! Olisi kuitenkin kiva mennä katselemaan, löytyisikö sieltä Penulle ihania uusia vaatteita, vaikkei niitä olisi edes varaa ostaa. :D Liput messuille eivät valitettavasti ole myöskään ilmaisia, joten tällä hetkellä painiskelen elämääkin suuremmissa ongelmissa: mennäkö vai eikö mennä? :D Tuhlatako rahaa, jota ei sen liiemmin ole? Nää on näitä. Firstworldproblems.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Poskihampaat

Kiukkua, itkua, kiukkua, itkua, huutoa, parkua. Mikään ei ole hyvin. Mihinkään ei jaksa keskittyä. Yksin ei voi olla. Koko ajan pitää päästä syliin. Sylissä ei viihdytä. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Lisää kiukkua, itkua, huutoa ja parkua. Ruoka onneksi maistuu jotenkin - joskin vähän valikoiden. Vatsa on löysänä ja ilmavaivat kovat.

Jos ei tullut selväksi, niin meillä tehdään poskihampaita. Jep jup. Tosi kiva. Ei mulla muuta.

Kai tästä(kin) selviää hengissä (niin lapsi kuin äiditkin)?!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Penu pian 1 v 2 kk

Penu on pian jo vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Hän on harkitsevainen (ja edelleen lähes kalju :D :D) pieni tyttö, joka tarkkailee ympäristöään jatkuvasti. Hän on hieman varautunut uusissa tilanteissa eikä heti uskalla lähteä tutkimusmatkoille. Kaikkea täytyy ensin hieman tarkkailla, minkä jälkeen voi tehdä tarkempaa tuttavuutta.

Etenemiskeinona meillä on edelleen konttaus. Selvät ensiaskeleensa Penu otti noin kaksi viikkoa sitten, jolloin hän ihan yhtäkkiä kyykistyi poimimaan avaimeni eteisen lattialta ja tämän jälkeen lähti kävelemään ne kädessä eteenpäin. Me katsoimme Pirkon kanssa ihaillen ja sanattomina: nyt se jo kävelee! <3 Penu kääntyi katsomaan meitä hölmistyneenä eikä tajunnut tehneensä mitään erikoista. Sama juttu oli konttaamisen ja ryömimisen kanssa: Penulla on kyllä taitoa, mutta ei tietoa taidosta eikä uskallusta yrittää. Käveleminen ei ole toistunut tuon yhden kerran jälkeen. Muutamia hassuja askeleita hän on sattumalta ottanut, mutta hän selvästi aina ajattelee, ettei ilman tukea voi kävellä ja siirtyy aina konttausasentoon. Luulen, että hän harkitsee kävelemistä tarpeeksi kauan, kunnes tietää osaavansa sen lähes täydellisesti - vähän niin kuin ryömimisen ja konttaamisen kanssa. Toisaalta odotan innoissani kävelemistä, sillä silloin esimerkiksi ulkoiluista tulee helpompia, mutta toisaalta olen todella iloinen, ettei Penu vielä kävele, jolloin minun täytyisi juosta koko ajan perässä, kun neiti lähtisi karkuun.

Penu tykkää syödä ja onkin tullut äiteihinsä siinä, että ruokailusta pitää nauttia ja pöydän ääressä voi istua pitkän aikaa (erityisen kätevää jos olemme jossain kahvilassa tai ravintolassa). Välillä jopa niin pitkään, että äitejä alkaa hieman kyllästyttää. Neiti unohtuukin helposti haaveilemaan ruokapöydässä. Ruokaa lapataan suuhun hartaasti kaksin käsin tai haarukalla tai lusikalla (kunhan äiti on vain ensin täyttänyt haarukan/lusikan). Lemppariruokia ovat erilaiset kanakastikkeet riisillä, pasta bolognese, bataattikiekot, kala ja raejuusto. Nämä katoavat lautaselta heti. Kasvikset ja uudet asiat ovat epäilyttäviä eikä niitä välttämättä uskalla maistaa.

Kun syömme keittiönpöydän ääressä, näkee Penu suoraan ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy usein lintuja tai laskeutuvia lentokoneita, joita on hauska bongailla. Kun jokin liikkuva asia putkahtaa näkyviin, ilmoittaa Penu tästä kovaan ääneen A-A-A, ja kun lintu tai lentokone katoaa näkyvistä, täytyy sille aina vilkuttaa.

Parasta puuhaa tällä hetkellä on laatikoiden ja kaappien tutkiminen ja tyhjentäminen. Mielenkiintoisimpia ovat kylpyhuoneen kaapit, sillä äidit tulevat aina sulkemaan ne. Myös pyykkien levittäminen on hauskaa, kun märät vaatteet voi heittää koneesta lattialle. Sen jälkeen on hyvä työntää pää pesukoneeseen ja kuikuilla, josko sieltä vielä jotain löytyisi. Astianpesukonekin on aika jännä juttu. Parasta on, kun sen saa laittaa itse päälle nappia painamalla. Myös astianpesukoneelle täytyy aina välillä huudella A-A-A, jos se on käynnissä.

Muita lempparijuttuja ovat peuhaaminen sohvalla tai sängyssä, äitien kaataminen maahan ja niiden päällä kiipeileminen, kirjojen lukeminen, kylpyammeessa istuminen vettä läiskyttäen, ulos meneminen (jos vaan ei tarvitsisi pukea) ja vetoketjujen avaaminen ja sulkeminen. Penu voi viihdyttää itseään jopa puoli tuntia sillä, että hän laittaa Pirkon makaamaan maahan ja avaa tämän collegepaidan vetoketjua ja laittaa sitä kiinni. Voi sitä riemua!

Suurin inhokki on tällä hetkellä ehdottomasti ulkovaatteiden pukeminen. Penu on aina innoissaan menossa ulos, mutta haalarin laittaminen on yhtä tuskaa niin äideille kuin lapsellekin. Paras keino (jota yritin kaihtaa mahdollisimman pitkään) onnistua vaatteiden laittamisessa on puhelimesta Penu-videoiden katsominen. Muita inhokkeja ovat hampaiden peseminen ja autossa matkustaminen. Olen joskus aiemmin tainnutkin kirjoittaa siitä, kuinka Penu ei todellakaan nuku autossa (paitsi, jos on päikkäriaika), joten pidemmät automatkat ovat hereilläoloaikoina melkoista tuskaa. Onneksi ikkunasta näkee vähän ulos ja pystyy tarkkailemaan ympäristöä. Aina kun ajamme autolla tunneliin, kuuluukin takapenkiltä ponteva ilmoitus A-A-A, jolloin Penu ilmoittaa äideille, että tunnelissa ollaan. :D

Tyttö on niin iso ja niin pieni yhtä aikaa. Iltaisin, ennen kuin menemme Pirkon kanssa itse nukkumaan, käymme aina katsomassa Penua omassa huoneessaan. Siellä se iso pieni pötkylä tuhisee omassa sängyssään välillä peppu pystyssä, välillä selällään kädet levällään. Ja aina siinä hetkessä ajattelen, kuinka onnekkaita me olemme ollessamme tuon pötkylän vanhempia, ja tunnen pakahduttavaa rakkauden tunnetta siitä, kuinka kukaan voi olla niin rakas ja niin tärkeä! <3

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Dear diary

Yö oli omalta osaltani taas huono. Penu nukkui koko yön kiltisti, mutta itse en saanut unta ja pyörin tuntikausia sängyssä. Niinä hetkinä, kun nukahdin, herätti kissamme minut uniltani maukumalla. Penu heräsi puoli kahdeksan jälkeen. Pirkko oli juuri lähtenyt töihin, kun Penu huuteli sängystään. Reppanalla oli jäänyt käsi pinnan ja seinän väliin jumiin eikä hän päässyt liikkumaan. Nykyään nappula on aamuisin melko pirteä ja iloinen eikä herää itkuun, mikä oli vielä jokin aika sitten enemmän sääntö kuin poikkeus.

Teimme aamupesut, vaihdoimme puhtaan vaipan ja laitoimme päivävaatteet päälle. Penu jaksoi viihdyttää itseään hammastahnatuubilla kuten muinakin aamuina. Laitoin meille aamupalaa: itselleni vakioaamiaistani mikropuuroa, Penulle paahtoleipää, banaania, päärynää ja joghurttia. Typy söi omansa innolla ja otti joghurttia muutamaan otteeseen lisää. Aamupalan aikana ulkona lumisade yltyi ja sää näytti jo melko toivottomalta. Hetken mietin, jaksanko lähteä minnekään, mutta onneksi olin päättänyt jo etukäteen, ettemme viettäisi koko päivää kotona. Aamupalan jälkeen sääkin kirkastui, ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta.

Puoli kymmenen maissa kasasin vankkurimme ja kaikki mahdolliset tavarat ja suuntasimme matkamme läheiseen kauppakeskukseen. Matkalla Penu ihmetteli autoja, nostureita, rakennustyömiehiä, traktoreita, lintuja ja huuteli niille rattaistaan. Perille päästyämme kävimme ensin Prismassa ostamassa Penulle yhden ruokapurkin, sillä kotonamme ei ollut mitään mukaanotettavaa. Menimme leikkipaikalle, missä oli muitakin lapsia leikkimässä. Penu laski liukumäkeä, kiipesi portaita ylös ja käveli ympäri leikkialuetta - pitäen tietenkin minun sormestani kiinni.

Kun kello läheni yhtätoista, suuntasimme kahvilaan, jossa itse söin lounaaksi bagelin ja Penu sai oman pöperönsä ja vielä smoothien päälle. Kahvikupin tyhjennyttyä kävimme vaihtamassa vaipan (tietenkin ruuan aikana tuli pieni kakka) ja menimme vielä hetkeksi leikkimään. Lopuksi kiersin vielä muutaman lastenvaateliikkeen ja mukaan tarttui alennuksesta ihana tunikamekko, joka tosin menee kaappiin odottamaan ensi syksyä ja talvea, sillä mekko oli kokoa 86. Kahdentoista jälkeen pakkasin vaunuihin omaisuutemme ja Penun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Olipa piristävää käydä jossain, vaikka juttuseuraa ei pahemmin ollutkaan! Kotimatkalla soitin äidilleni ja juttelimme pitkään niitä näitä.

Kotiin tultuamme Penu jäi alas nukkumaan rattaisiin. Itse nautin hetken omasta ajasta teekupposen ja somen äärellä. Siivoilin keittiötä, viikkasin pyykkejä ja laitoin välipalan valmiiksi. Herätin Penun unilta varttia yli kolme, jotta unet eivät venyisi liian pitkiksi. Tietenkin hän oli itkeskellyt ensimmäisen ja toisen tunnin jälkeen, mutta kun kolme tuntia oli kulunut, veteli Penu onnellisesti sikeitä.

Puoli neljän maissa söimme välipalan, minkä jälkeen Pirkko tulikin töistä. Leikimme kotona ja valmistelin päivällistä, joka onneksi oli suurimmaksi osaksi edellisen päivän tähteistä koottu. Ruuan jälkeen suuntasimme kauppaan ruokaostoksille koko perheen voimin, niin kuin tapanamme on aina tiistaisin. Penu pomppasi rattaissa ja vahti kärryjen kasvavaa ostosvuorta. Kotiin tultuamme Penu auttoi ostoskassien purkamisessa ja ehti leikkiä vielä jonkin aikaa. Iltapuurolle kävimme puoli kahdeksan tienoilla. Pirkko hoiti syöttämisen ja itse pakkailin samalla kamoja seuraavan aamun jumppaa varten.

Puuron jälkeen vuorossa olivat iltapesut. Pirkko oli tässäkin ohjaksissa, jotta minä sain pestyä samalla omat hiukseni. Penu sai puhtaan vaipan, yöpuvun ja villasukat jalkaan. Pirkko meni nukuttamaan (ihana vaimo jaksaa tämän lähes joka ilta), missä kestikin hieman tavallista kauemmin, sillä Penu tuntui olevan kovin riehakkaalla tuulella. Joskus puoli yhdeksän jälkeen nappula oli kuitenkin simahtanut, mikä tarkoitti äideille hetken omaa aikaa: iltapala makuuhuoneeseen ja Netflixistä laatuohjelmia ajatusten nollaamiseksi.

Pirkko nukahti hetkessä, kun sammutimme valot. Itse aloitin taas jo tavaksi tulleen pyörimisen ja pyöriskelin useamman tunnin. Huoh. Vauva nukkuu hyvin, miksen itsekin voisi? Ehkäpä ensi yönä saisin kunnon yöunet.

Raija

p.s. Tämä kirjoitus on itseäni varten muistuttamaan, millainen oli tuiki tavallinen arkipäivämme. Juttelimme taannoin Pirkon kanssa ja sanoin, etten oikein muista, mitä tein vuosi sitten keväällä Penun kanssa ja millaisia päivät olivat. Ehkäpä tämän avulla muistan jotain tästä keväästä. :)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Vauvakuume

Voi apua! Nyt se iski! Vauvakuume! En kestä! Liian moni kaveri ja tuttu on raskaana, liian moni yrittää. Liian monta isoa mahaa on tullut vastaan viime aikoina. Liian monta ihanaa vauvanvaatetta, liian monta ihanaa vauvauutista.

Tämä fiilis kyllä tulee ja menee vähän ailahdellen. Yhdessä hetkessä mietin, että olispas ihanaa tehdä vielä toinen vauva, ja hetken päästä olen aivan kauhuissani siitä, mitä mielessäni oikein liikkuu. Me ei selvittäisi siitä hengissä! Ei edes synnytyksestä, saati sitten kokonaisesta vauvavuodesta! Kaikista hulluinta tässä on se, että mulla on ikävä piinapäiviä ja sitä alkuraskauden huonoa oloa. Luitte oikein. Siis piinapäiviä. Ja huonoa oloa. Oikeesti?! Mitä hohdokasta siinä oli, että odotti negatiivista raskaustestiä? Tai sitä kamalaa, etovaa, oksettavaa oloa? Näissä imetyksen lopettamisen jälkeisissä hormonihuuruissa selkeesti jotain tosi jännää. Tai no, ehkä siinä oli se ihan alkuraskauden jännitys ja hohto. Se, kun meillä oli salaisuus, jota moni ei vielä tiennyt.

Olemme päättäneet jo kauan sitten, että yksi lapsi riittää. Kaikella järjellä ajateltuna, emme todellakaan voi ryhtyä kakkoskierrokselle. Enkä sitä oikeasti edes halua. Mutta välillä jossain hormonihuuruissa sitä eksyy johonkin pumpulimaailmaan, jossa lasten hankkiminen ja kasvattaminen on ilmaista, vauvat eivät itke ja taivaalta sataa vaahtokarkkeja. Silloin mielessä vilahtaa ajatus: entä jos sittenkin?

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Yksien päiksyjen rytmi

Meillä on nyt virallisesti (tai no, siis melko pysyvästi veikkaisin) siirrytty yksien päiksyjen rytmiin. Koko viime viikko oli vähän totuttelua itselleni, koska rutiinit olivat olleet niin tarkat jo monen kuukauden ajan. Se aika, jolloin ennen touhuttiin ja käytiin eri paikoissa, käytetäänkin nyt nukkumiseen. Tämän äidin pasmat menivät siis ihan sekaisin, kun piti totutella siihen, missä välissä ehtii laittaa ruokaa, siivota, touhuta, lähteä jonnekin ja niin edelleen.

Aluksi en olisi ollenkaan halunnut muuttaa rytmiä, sillä tykkäsin rauhallisista aamuista, jolloin Penu kävi nukkumaan klo 9-10 välillä ja itse sai sillä aikaa tehdä kotihommia tai ottaa rennosti. Nyt omaa aikaa joutuu odottamaan aina kahteentoista asti! Apua! Ja heti aamusta pitäisi olla Penun kanssa energinen, jos jotain haluaa tehdä! :D

Olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt tavaksi sen, että käyn vaunulenkillä, kun Penu käy nukkumaan. Heitän vajaan tunnin lenkin, jonka jälkeen minulla periaatteessa pitäisi olla vielä noin kaksi tuntia aikaa laittaa ruokaa ja levähtää (jos siis Penu vain nukkuu). Tämä on ollut oikeastaan aika mukavaa, ja perjantai tuntuikin ihan täydelliseltä äitiyslomapäivältä, kun jaksoi käydä reippailemassa auringonpaisteessa. Ehkäpä pikkuhiljaa pääsisin näistä raskauden mukana tulleista kiloista ja makkaroista eroon. Niin... onneksi tämä nenäni edessä oleva suklaakakkupala auttaa taatusti! :D

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vauvavuoden hyödykkeet ja turhakkeet

Vauvavuosi on nyt virallisesti ohi, joten listasimme Pirkon kanssa asioita, jotka ovat olleet vauvavuoden aikana hyödyllisiä tai melko turhia. Osan näistä hankinnoista teimme itse, osan saimme lahjaksi ja osa tuli äitiyspakkauksen mukana. Toivottavasti muistimme lähes kaiken! Ainakin listalle tuli pituutta. :D


HYÖDYKKEET

Unipesä
Tämä oli ihan paras hankinta ensimmäisten kuukausien aikana. Alussa Penu nukkui unipesässä meidän välissä ja myöhemmin pesässä omassa sängyssään. Päivisin hän nukkui aluksi pesässä sohvan päällä.

Tripp Trapp -syöttötuoli ja newborn set
Penu hengaili kanssamme ruokapöydässä (jos siis oli hereillä) ihan pienestä pitäen. Newborn set oli tähän aivan loistava! Sitteriä emme koskaan hankkineet, sillä tuoli toimitti hyvin sitterin virkaa, vaikkei heilunutkaan mihinkään suuntaan eikä pitänyt ääntä (ehkä hyvä niin :D).

Lämpöpussi
Paras hankinta on ollut rattaisiin menevä topattu lämpöpussi, joka on ollut ahkerassa käytössä nyt kaksi talvea. Ostimme sen käytettynä kaveriltamme, joten montaa kymppiä emme pussista maksaneet. Käytössä on tullut havaittua ainut miinus: vetoketjut ovat pussin sivuilla, mutta olisi tuhat kertaa kätevämpää, jos edessä olisi yksi vetoketju, jonka saisi kätevästi auki, kun menee esimerkiksi kauppaan nukkuvan vauvan kanssa.

Pimeässä loistavat tutit
En edes tiennyt, että tällaisia on olemassa, kunnes kerran vahingossa huomasin tutin loistavan, kun ajoimme viime kesänä pimeään tunneliin ja Penulla oli tutti suussa. :D Sittemmin olemme ostaneet pimeässä loistavia tutteja enemmänkin, sillä ne ovat todella käteviä yöllä, kun pimeässä yrittää etsiä tuttia pinnasängystä.

Harsot
Ihan parhaita alkuaikoina! Harsoja tuli kyllä käytettyä aivan kaikkeen. Ostimme niitä vielä lisää, sillä ne olivat koko ajan pesukoneessa. Hyviä olivat myös bambuharsot, jotka olivat todella pehmeää ainetta. Näitä käytimme unipesän pohjalla lakanana, niin että pesä ei likaantunut esimerkiksi puklun yllättäessä. Pesä pysyikin ihan puhtaana koko käytössäoloajan!

Itkuhälytin
Meillä on käytössä Padwico 850 -itkuhälytin, joka on aivan loistava! Se on ollut käytössä joka päivä, useamman kerran päivässä jo yli vuoden ajan eikä kertaakaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ainut huono puoli oli se, että emme olleet ostaneet hälytintä etukäteen, koska emme olleet varmoja, tulisiko sitä käytettyä. Niinpä hankimme hälyttimen vasta vähän myöhemmin ja jouduimme lykkäämään ulkona nukuttamista.


TURHAKKEET

Pinnasänky, jossa on laskettava laita
Emme ole kertaakaan käyttäneet pinniksemme laskettavaa laitaa, joten se oli aivan turha ominaisuus sängyssä. En oikein edes tiedä, mihin tuota laskettavaa laitaa voisi käyttää. Sänky oli aivan helvetillistä koota juuri tuon laidan takia, joten nyt harmittaa, että hankimme sellaisen. Laskettava pohja sen sijaan on ollut ihan huippujuttu!

Amme
Penu ei tykännyt pienenä ollenkaan kylpemisestä, joten käymme hänen kanssaan suihkussa. Amme lähinnä pölyyntyy saunassamme.

Sähköinen rintapumppu
Tätä tuli käytettyä ensimmäisten viikkojen aikana, kun Penu ei osannut vielä imeä ja pumppasin öisin, mutta siitä lähtien se on lojunut kaapin pohjalla. Paremmaksi koin käsikäyttöisen rintapumpun, jolla pumppasin melko ahkerasti maitoa pakkaseen.

Talkki
Tuli äitiyspakkauksen mukana, mutta emme ole käyttäneet kuin ehkä kerran. Olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen varsinkin kesällä, jos sen olisi muistanut, mutta emme koskaan tottuneet käyttämään sitä.

Purulelut
Kaupasta ostetut erilaiset purulelut ovat olleet melko turhia. Penu on tykännyt paljon mieluummin jyystää kirjoja.

Nännivoide
Onneksi en itse ostanut yhtään tuubia, sillä sitä ei paljoa tullut käytettyä. Äitiyspakkauksen tuubin avasin ja käytin ehkä puolet. Kaksi tuubia sain lahjaksi ja ne ovat edelleen avaamattomia.

Nokkamuki
Ostimme ihanan Done by Deerin nokkamukin, jota emme ole käyttäneet kertaakaan. Ruoalla Penu juo suoraan mukista (totutimme hänet siihen heti siitä lähtien, kun aloimme ruokailla kunnolla) ja muuten hänellä on käytössään pillipullo.

Imetystyyny
Kaverimme teki meille imetystyynyn, joka osoittautui melko turhaksi siinä tehtävässä, mihin se on tarkoitettu. Tyyny on kuitenkin ihana ja toimii hyvin selkänojana esimerkiksi sängyssä, kun katsomme televisiota.

Stonzit
Eivät ole olleet kovin kovassa käytössä. Olisimme taatusti selvinneet ilman. Voi olla, että tässä keväämmällä ovat vielä hyödylliset, jos ja kun Penu oppii kävelemään.

Leikkimatto
Ostimme itse värikkään lelumaton, jossa oli kaaret ja leluja mukana. Se jäi todella vähälle käytölle. Lahjaksi saimme Ikean lelukaaren, joka taasen on ollut ihan hitti! Siitä Penu on tykännyt todella paljon.

Kietaisubodyt isompana ja pään yli vedettävät bodyt pienempänä
Pienenä tykkäsimme käyttää kietaisubodeja. Ne olivat todella käteviä. Muutamat pään yli vedettävät jäivätkin käyttämättä, koska ne oli hankala pukea ihan pienenä. Myöhemmällä iällä (eli noin koosta 62 eteenpäin) kietaisubodyt olivat taas hankalia ja siitä eteenpäin olemme suosineet pään yli vedettäviä versioita tai paitoja.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Ajatuksia imetyksestä

Vajaa vuosi sitten kirjoitin meidän imetystaipaleemme alusta ja kaikista vaikeuksista, joita alkupäivinä ja viikkoina kohtasimme, mutta joista huolimatta imetys lähti loppujen lopuksi käyntiin varsin mallikkaasti. Vuoden aikana ajatukseni imetystä kohtaan muuttuivat totaalisesti ja sain rutkasti ihania kokemuksia imetyksen saralla.

Nyt imetystaipaleemme on kuitenkin ohi, ja voin vain lämmöllä ja kaiholla muistella noita hetkiä, jolloin pikkuinen nukahti rinnalle onnellisesti tuhisten. Elämäni viimeinen imetyskerta oli jo melkein kolme viikkoa sitten ja nyt olemme totutelleet elämään ilman hömpsyjä. Totuttelua tämä on ollut nimenomaan äidille - nappula ei ole ollut muutoksesta moksiskaan! :D Täytyy myöntää, että hieman haikea olo tuli siitä, että nyt se loppui, ei enää koskaan. Jotenkin ajatus oli niin lopullinen. Hormonihuuruissani olen maininnut Pirkolle jo muutaman kerran, että hankitaan vielä ainakin kymmenen lasta, jotta saisin imettää heitä! :D :D Haha. Hormonien tasoittumista odotellessa.

Ennen Penun syntymää ja vielä syntymän aikoihin suhtauduin vähän skeptisesti koko hommaan ja ajattelin, ettei imetyksellä ole niin suurta väliä. Kun imetys ei alussa onnistunutkaan, nosti jonkinlainen leijonaemo sisälläni päätään ja päätti, että minähän perkele imetän! Oli ihanaa, kun sai ruokkia toisen omalla maidolla. Ja kun imetys vihdoin alkoi rullaamaan, oli mahtavaa nähdä, kuinka tärkeä asia rinnasta tuli: ruokaa, lohtua ja läheisyyttä samassa paketissa.

Olin etukäteen kuullut monesta suunnasta, että pikkuinen sitten vain asuu rinnalla ja hyvin ehtii katsoa monia sarjoja Netflixistä. Minäpä olin varautunut tähän hyvin ja tehnyt itselleni mukavan imetysnurkkauksen, josta näkee ulos, tietokoneelle (Netflix) ja vielä jopa telkkarinkin. Vieressä oli sopivasti laskutilaa suklaalle ja teekupposelle. Ja kuinka meille kävikään? Ei ollut Penu mikään rinnalla-asuja. Kyllähän hän söi ja etenkin alussa yksi imetyskerta saattoi hyvinkin kestää jopa 30 minuuttia, mutta se oli sitten siinä. Meillä skipattiin kaikki tiheän imun kaudet sun muut, joten eipä tullut pahemmin telkkaria katseltua! :D

Kiinteitä meillä alettiin maistella suurin piirtein viiden kuukauden kieppeillä, kunnon ruokailut aloitettiin puolen vuoden iässä, mutta imetys oli edelleen tärkeässä asemassa. Imetin melko lapsentahtisesti johonkin kahdeksan kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen äidintahdistin hommaa niin, että hömpsyt otettiin aamuin illoin ja päiväunien ja ruokailujen yhteydessä. Olin päättänyt, että syksyn lomamatkaamme asti imetän paljon, sillä reissun päällä on hyvä, että ruoka kulkee mukana, jos paikalliset pöperöt eivät maistukaan ja ettei tarvitse korvikkeita raahata mukana. Joulukuun alussa kotiinpaluumme jälkeen aloin hieman vähentää imetystä niin, että kertoja oli enää 6 ja sitten 4 kertaa päivässä. Jossain vaiheessa Penu jätti iltamaidot itse pois, mutta aamumaito pysyi tärkeimpänä loppuun asti.

Tammikuun alkupuolella Penu piti elämänsä ensimmäistä rintalakkoa, joka kesti piinaavat pari päivää. Rintani meinasivat pakahtua ja olo oli aivan kamala. Noina päivinä maidontulo selkeästi väheni, minkä jälkeen oli loogista vähentää myös imetystä. Olin ottanut tavoitteekseni yhden vuoden iän. Jos siihen asti päästään - hienoa! Onnistuin tavoitteessani, vaikka viimeiset päivät tai jopa viikot olivat sellaisia, että Penu kävi aamulla rinnalla, imaisi pari kertaa ja oli jo lähdössä touhuamaan muuta. Lopetus oli siis helppoa meille molemmille: Penu ei selvästikään enää halunnut maitoa ja rintani ehtivät tottua lopetukseen rauhassa. Olin myös vähän itsekäs, sillä halusin oman kroppani takaisin ja päätin, että ihan viralliseen suositukseen, eli kahden vuoden ikään, asti emme hommaa jatka.

Olen todella tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä, että imetin lastamme näin pitkään. Ylpeä voin olla jo sen takia, että Penu ei ole vielä kertaakaan ollut kipeä. En tiedä, onko imetyksellä ollut niin suuri vaikutus, mutta selvisimme koko vauvavuoden (ja vielä ensimmäisen taaperokuukaudenkin) ilman sairasteluja! Ylpeä voin olla myös siitä, että uskalsin imettää julkisilla paikoilla. Olin etukäteen vähän pelännyt julki-imetystä ja ihmetellyt äitejä, jotka levittelevät ryntäitään julkisesti eri paikoissa. Ylpeästi voin kuitenkin sanoa kuuluuneeni tuohon sakkiin (tosin melko siveellisesti imetyspaita päällä) enkä enää yhtään kummoksu äitejä, jotka imettävät, missä ikinä vauvalla nälkä yllättääkään. Lähinnä imettävän äidin näkeminen saa itseni nykyään hymyilemään ja hyvälle tuulelle. 

Vuosi sitten kirjoittamassani postauksessa mainitsin, että taaperoimettäjää minusta ei kyllä tule. Varsinaisesti ei tullutkaan, mutta vähän joudun syömään sanojani, sillä yhdeksän kertaa imetin ylpeydellä meidän pientä taaperoamme. :)

Ihania imetyshetkiä kaikille niille, jotka niistä saavat vielä nauttia!

maanantai 26. helmikuuta 2018

Loma tuli, loma meni

Viime viikolla me vietimme koko perheen yhteistä talvilomaa. Viikko oli aivan täydellinen säiden kannalta, kun aurinkoinen ilma helli Etelä-Suomea koko viikon. Oli kyllä ihana viettää aikaa koko perheen kesken. Arkipäivisin ei normaalisti paljoa ehditä tehdä yhdessä, koska Pirkko on päivät töissä, joten nautimme lomasta täysin siemauksin. Viikko kului vain aivan liian nopeasti, ja tänään Pirkon piti palata taas sorvin ääreen.

Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.

Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.

Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)

Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.

Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kiirettä pitää

Äh, tuntuu siltä, että nykyään ei ole ollenkaan aikaa kirjoittaa, vaikka halua olisikin. Mielessäni on monta postausta, joista pitäisi kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt. Taidan siis tyytyä listaamaan asioita, joista olisin halunnut turista ehkä enemmänkin kuin yhden rivin.

1. Yhden päiksyn päivä
Viime lauantaina meillä elettiin jännittäviä aikoja, kun Penu veti päivän vain yksillä päiväunilla!

2. Seisova vauva (tai siis taapero)!
Penu hiffasi pitkästä aikaa, miten seistään ilman tukea! Mahtavaa! On ihan ylisöpöä, kun hän irroittaa otteensa, nostaa kädet ilmaan ja virnistää leveästi: katsokaa, kun mä seison! <3

3. Pahoinvointi
Täällä elellään taas ovulaatioaikaa, ja pahoinvointi on ollut aika infernaalista jo reilun viikon! Voi elämä! Ei kai tämä voi oikeasti jatkua kovin kauaa? Kai kiertopahoinvoinnin on jossain vaiheessa pakko loppua?

4. Raskausfiilistelyä
Olen viime aikoina saanut elää mukana erään raskauden alkumetrejä, mikä on ollut aika ihanaa! On tullut jopa vähän ikävä alkuraskautta ja alkuhuumaa. On kuitenkin ollut ihan mahtavaa elää raskautta näin sivustakatsojana! :)

5. Olympialaiset
Tässä ehkä syy siihen, miksi en ole ehtinyt kirjoittaa. Heh. Näiden äitien elämän kohokohta on taas koittanut: Olympialaiset! Penu onkin saanut viime viikon aikana ruutuaikaa koko pienen elämänsä edestä ja kunnon aivopesua penkkiurheilun (ja ehkä vähän taitoluistelun) saloihin. :D

tiistai 6. helmikuuta 2018

Uusi neuvola

Penun syntymäpäivänä kävimme pitkästä aikaa neuvolassa. Outoa, kun nykyään siellä käydään niin harvoin, sillä vuosi sitten ramppasimme neuvolassa lähes joka viikko. Tietenkin vasta nyt, kun käyntejä on enää noin kerran vuodessa, olemme vaihtaneet neuvolamme astetta parempaan. :D

Tässä meidän nurkilla sijaitsee kaksi neuvolaa, joihin on oikeastaan lähes yhtä pitkä matka. Edellinen oli terveyskeskuksen yhteydessä eikä siinä periaatteessa ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä en koskaan oikein pitänyt paikasta: vanha ja hieman likainen rakennus, jossa rattaat piti jättää eteiseen kaikkien ohikulkijoiden saataville. Raskausaikana meillä oli ihana täti, joten silloin en asiaa sen enempää miettinyt, mutta Penun syntymän jälkeen neuvolatätimme vaihtui enkä koskaan oikein päässyt tämän kanssa samalle aaltopituudelle. Penun myötä mukana kulkivat tietenkin myös rattaat, joten pelkäsin joka kerta, että ne lähtevät kävelemään käyntimme aikana.

Kävimme viime syksynä ottamassa influenssarokotteet tässä uudessa neuvolassamme, koska omaamme ei saanut aikoja. Tykästyin paikkaan, sillä se oli paljon siistimpi ja puhtaamman oloinen kuin aikaisempi neuvolamme. Rattaat saimme sisätiloihin lukkojen taakse, joten niidenkään puolesta ei tarvinnut pelätä. Kun sitten varasimme yksivuotisneuvolaa, päätimme ottaa ajan tuohon toiseen paikkaan - ja sekös kannatti! Ahdistus neuvolakäynneistä laski saman tien monen monta prosenttiyksikköä!

Kaiken lisäksi uusi neuvolatätimme on aivan ihana! Ei vanhassakaan periaatteessa mitään vikaa ollut, mutta tämä uusi on vain paljon enemmän meidän tyylinen ja hänen kanssaan oli todella mukava rupatella. Edellinen neuvolatätimme oli yleensä paljon hiljaa ja itselläni oli siellä aina sellainen olo, että minun pitäisi aloittaa keskustelu, pitää sitä yllä ja kysellä neuvolatädin kuulumisia, jolloin päädyinkin olemaan enemmän hiljaa (tyylini vastaisesti :D) ja pyrkimään huoneesta mahdollisimman pian ulos.

Näin jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta vaihtaa neuvolaa jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Juhlat juhlittu

Meidän yksivuotias on nyt juhlittu taaperoksi. Itse syntymäpäivään ei sisältynyt sen suurempaa juhlimista kuin erityinen aamupala ja muutaman paketin avaaminen aamulla. Varsinaiset bileet pidimme lauantaina, mihin kuluikin koko päivä.

Syntymäpäiväaamuna Penu heräsi tavalliseen tapaansa hyvissä ajoin ennen seitsemää. Menimme Pirkon kanssa hänen huoneeseensa (kun kutsu oli käynyt) muutaman lahjan kera ja lauloimme Paljon onnea vaan. Lahjat tulimme avaamaan äitien sänkyyn, minkä jälkeen vuorossa oli herkkuaamupala.

Juhlapäivän aamiainen

Varsinaisen juhlapäivän kunniaksi saimme mahtavan lumipyryn, jota kirosin ihan muutamaan otteeseen. Pirkko lähti normaaliin tapaansa autolla töihin ja me jäimme Penun kanssa kotiin. Ohjelmassa oli ainoastaan selviytyä neuvolaan rattaitten kanssa. Sieltä sitten Pirkko tulisi hakemaan meidät. Lunta oli tullut niin paljon, että rattaitten työntäminen ei tullut kysymykseenkään. Pihaamme ei tietenkään ollut aurattu - niin kuin ei yhtäkään kävelytietä. Päädyin vetämään rattaita perässäni lähimmälle bussipysäkille, jonne on noin 300 metrin matka. Jo ensimmäisten 20 metrin jälkeen puuskutin kuin höyryjuna ja olin hiestä läpimärkä. Lunta oli noin polveen asti ja lumi pakkautui mukavasti rattaiden alakoriin. Kun pääsin autotien hollille, työnsin lopun matkaa tietä pitkin. Ainakaan bussi ei pääsisi hurauttamaan ohi ilman meitä. Pääsimme onneksi bussiin ja sillä lähes perille asti.

Neuvolakäynti meni hyvin ja säästä huolimatta Pirkko ehti puolessavälissä mukaan. Olimme itse asiassa vaihtaneet neuvolaa, joten pääsimme ihan uuden tätösen juttusille. Ja juttu luistikin oikein hyvin. Kävimme läpi kaikkia mahdollisia Penun asioita, mittasimme ja punnitsimme tytön ja lopuksi Penu sai kaksi rokotetta. Pieni itku niistä tuli, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Kotimatkalla neiti nukahti autoon ja saikin nukkua päiväunet siellä, sillä auton saaminen kotipihaan oli taas omanlaisensa operaatio lumipyryn takia. Lopulta kuitenkin pääsimme kotiin pari tuntia myöhempään kuin olin kuvitellut. Siinä menikin siis koko syntymäpäivä.

Lauantaina pidimme varsinaiset pippalot. Ne menivät oikein hyvin. Ensimmäiseen kattaukseen saapuivat minun vanhempani ja isoäitini vähän pidemmän matkan päästä. Penu sai muutamia paketteja ja avasi niitä innoissaan. Parasta taisikin olla lahjapaperi ja lahjanauha. Toiseen kattaukseen saapui hieman enemmän väkeä: Pirkon perhettä, kummit puolisoineen ja muutama kaveri. Aluksi suuri ihmismäärä taisi vähän pelästyttää neitiä, mutta pian hän tottui ja tykkäsi selvästi, kun oli leikittäjiä. Itse hääräsin keittiössä, joten en oikein edes tiedä, mitä juhlissa tapahtui. :D Tarjoilut olivat onnistuneet ja niitä oli melko sopivasti. Kun vihdoinkin saimme vieraat ulos, rösähdin sohvalle lopen uupuneena. Onneksi synttäreitä juhlitaan vain kerran vuodessa!


Pirkon askartelema melonihai

torstai 1. helmikuuta 2018

1-vuotias!

72 cm ja 8140 g täyttä kultaa ja rakkautta. Meidän Penu. <3 Tänään 1-vuotias. Hei hei vauvavuosi, tervetuloa taaperotouhut!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Voihan söpöyttä!

Penusta on kuoriutumassa esiin mahtava luonne! Hänellä on selvästi temperamenttia, mutta oman tahdon alta löytyy ihan mahtavia puolia. Tässä muutama esimerkki.

Joskus ennen joulua huomasimme, kuinka empaattinen Penu oikein on. Meillä on Mauri Kunnaksen Äänekkäät tunteet -äänikirja, jossa on erilaisia tunteita äänien kera, esimerkiksi iloinen, surullinen, vihainen. Kun luemme kirjaa ja pääsemme sivulle, jossa krokotiili on surullinen ja itkee, painaa Penu päänsä krokotiilia vasten lohduttaakseen tätä. En kestä! Se on jotain niin hellyyttävää ja ihanaa! Sama on toistunut myöhemmin muita kirjoja lukiessa. Aina jos jollain sivulla vauva tai joku muu on surullinen, lohduttaa Penu kuvaa painamalla päänsä kuvaa vasten. Voihan Penu! <3

Meidän taloyhtiön pihassa on pieni leikkialue, jossa on keinut: yksi vauvakeinu ja yksi tavallinen keinu. Käymme melko usein ulkona keinumassa, koska mitään muuta ei näillä säillä kävelemättömän muksun kanssa oikein voi tehdä. Viime päivinä olen huomannut, että Penu viittoo aina viereiseen keinuun ja sanoo jotain, kun hänelle annetaan vauhtia: äidin täytyy mennä viereiseen keinuun keinumaan. Kun itse istahtaa keinuun, irtoaa Penulta aina pieni nauru ja suupielet kääntyvät hymyyn. Yksin keinuminen on tylsää tai on tylsää, kun äidit vain seisovat. Yhdessä tekeminen on paljon mukavampaa. :)

Nykyään iltapesujen yhteydessä Penu on alkanut antaa pusuja meille äideille. Hän on aina Pirkon sylissä yöpaita päällä ja antaa meille kilpaa pusuja poskille. Äidit tietenkin nauravat, hymyilevät, iloitsevat ja pusuttavat takaisin. Ja siitäkös vasta riemu repeää! <3 Nykyään Penulle voi sanoa myös kesken leikkien, että tule antamaan äidille pusu, ja niin hän jo konttaa innoissaan luokse ja moiskauttaa märän pusun poskelle (tai ehkä silmään tai nenään - tähtäys on välillä vielä hakusessa, jos meno on kova).

Näiden hetkien voimalla jaksaa aina ne kurjemmat ja väsyneemmätkin ajat. Voihan Penu, kun olet söpö! <3

***********************

p.s. Tänään mulla on vikaa päivää vauva! Huomenna se on jo taapero!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Laskettu aika

Tänään tulee kuluneeksi vuosi lasketusta ajasta. Vuodentakaiset fiilikset ja tapahtumat ovat kyllä ihan koko ajan mielessä. Mietin vähän väliä, että tähän aikaan kävi niin ja näin, kohta tapahtuisi noin. Vaikka synnytys oli aika karmiva kokemus enkä muistele sitä mitenkään lämmöllä, oli oman lapsen syntymä kaikesta huolimatta niin mullistava tapahtuma, että se pyörii alituiseen ajatuksissa - tunnetta on todella vaikea pukea sanoiksi.

Tämä kuva minun oli tarkoitus julkaista vuosi sitten 31.1., sillä se on otettu laskettuna päivänä. En kuitenkaan koskaan ehtinyt postata kuvaa, sillä Penu päättikin tulla maailmaan. Tässä siis hieman vuodentakaista fiilistelyä mahakuvan merkeissä. :)

Lasketun ajan sivuprofiili 30.1.2017

torstai 25. tammikuuta 2018

Synttärisuunnitelmia

Viikon päästä meidän Penu on 1-vuotias! Voi apua! Mä tulen varmaan joka päivä tänne panikoimaan, että kohta se on jo vuoden. :D Aika vain juoksee liian nopeasti. Yhyyy!!!

Yksivuotissyntymäpäiviä juhlitaan lauantaina itse syntymäpäivän jälkeen. Juhlat pidetään kahdessa erässä saman päivän aikana. Nimiäisissä totesin, että meidän koti on liian pieni parille kymmenelle hengelle, joten en halua enää kaikkia vieraita samaan aikaan kylään. Talvella kun ei voi hyödyntää edes parveketta, joten kaikkien täytyy olla sullottuna neljän seinän sisälle. Niinpä olemme kutsuneet minun ja Pirkon perheet eri aikaan.

Juhlia varten olemme tilanneet synttärikakun leipomosta, josta tilasimme myös nimiäisiin ihanan juustokakun. Tällä kertaa tilasimme teemavärillä semi naked -kakun, jonka päälle tulee Penun nimi ja numero 1. Muut tarjottavat teemme itse. Penu saa näillä näkymin oman pienen smoothiekakun. Lisäksi pöydässä tulee olemaan hedelmäsalaattia mahdollisesti melonihain muodossa, suolaisia muffinsseja ja suklaata.

Muutamia koristeita olemme ostaneet, mutta muuten menemme aika pienillä ja rennoilla juhlimisilla. Mitään ohjelmaa ei siis ole, vaan kahvitteluilla ja Penun ihastelulla mennään. Teimme Penun ensimmäisestä vuodesta valokuvakirjan, joka toivottavasti saapuu ennen syntymäpäiviä, joten sitä vieraat voivat selailla halutessaan.

Juhlakalun asu on vielä osittain hankkimatta. Kotona on jo odottamassa ihailemani Blaan Venice Dress, jonka ohi en yksinkertaisesti päässyt, vaan se oli pakko tilata! Vielä kun mekon alle löytyy jotain sopivaa ja äidit miettivät omat asunsa, alkaa synttärimeininki näyttää ihan hyvältä.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kipua ja särkyä

Kräks sanoi äidin selkä, ja byääääh sanoi Penu, kun hampaita teki. Meillä tehdään siis hampaita. Niitä on nyt tehty enemmän tai vähemmän lokakuusta asti - tällä hetkellä tehdään enemmän kuin aiemmin. Viime aikoina on tullut kaksi hammasta esiin, mutta lisää on varmasti tulossa, sillä neiti kuolaa enemmän kuin koskaan eläissään, kitinä on jokapäiväinen kaveri ja kaikkea, siis ihan kaikkea, täytyy jyystää ja pureskella. Huoooh, tämä äiti alkaa olla jo aika väsynyt!

Eilen olin koko päivän vain kotosalla enkä lähtenyt mihinkään, koska oma selkä meinasi sanoa sopimuksensa irti. Päätin siis, että en uskalla alkaa raahata rattaita alas selkäni kanssa, ettei se vain mene pahempaan jamaan. Kotona Penulle ei tuntunut kelpaavan mikään, kaikki oli tylsää ja koko ajan piti roikkua äidin lahkeessa ja kitistä. Olen oikeastaan jo luovuttanut sen suhteen, että saisin Penun hereilläollessa tehtyä mitään omia askareita, sillä neiti ei tällä hetkellä viihdy 5:ttä minuuttia kauempaa yksin, vaan siinä vaiheessa tulee kauhea huuto ja itku. Periaatteessa Penulle riittää usein se, että hänen vieressään istuu ja juttelee välillä, mutta itselle on todella puuduttavaa, kun yrittää kipeän selän kanssa vain istua tunnista toiseen ja olla nostelematta vauvaa. Huoh! Vähän olivat leikit yksipuoleisia. Yritin käyttää tilaisuuden hyväksi ja sentään venytellä vähän Penun leikkiessä, mutta mikäs olikaan sen kivempi leikki kuin äidin ponihännästä vetäminen. Että se siitä venyttelystä. Itku kyllä pääsi, kun sain Penun toisille päikkäreille ja sain hetken hengähtää.

Äidillä siis särkee selkää ja Penulla hampaita. Ei kovin hyvä yhtälö. Hampaisiin auttaa onneksi särkylääke, mutta sitäkään ei viitsi ihan jatkuvalla syötöllä antaa. Purulelut ovat Penun mielestä tylsiä ja esimerkiksi kirjoja ja pahvilaatikoita on paljon mukavampi järsiä. Selkäkipuihin auttaa lepo, ja yritänkin olla nostelematta Penua aina kun vain mahdollista. Pirkko saa yleensä hoitaa kaikki nostelut, kun hän on kotosalla. Pyllypesu tuntuu olevan tällä hetkellä yksi pahimmista asennoista, sillä Penu alkaa olla jo niin iso, että asento on minulle todella epäergonominen. Olen alkanut miettiä, josko varaisin ajan jollekin äitiysfysioterapeutille, joka voisi tsekata varmuuden vuoksi vatsalihasten erkauman (neuvolan toimesta tätä ei ole koskaan tsekattu), sillä olen kuullut, että se saattaisi aiheuttaa myös selkäkipua. Alkaa ottaa päähän, kun monet arkirutiinitkin tuntuvat pahalta ja kipu hankaloittaa elämää ja saa mielen todella mustaksi.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Äitiyden parhaita puolia

Kun Penu syntyi tai oli vielä mahassa, kuulin joka suunnalta siitä, kuinka vauvavuosi menee nopeasti ja että siitä tulisi nauttia kunnolla. Kyllähän sen huomasi jo heti helmikuussa, kuinka päivät vaan vierivät eteenpäin vaippoja vaihtaessa, mutta jotenkin olen silti järkyttynyt siitä, että Penun 1-vuotissyntymäpäiviin on lähestulkoon tasan kaksi viikkoa aikaa! Mihin tämä vuosi on mennyt? Apua! Onko Penu oikeasti jo niin vanha? Olenko MÄ jo oikeasti näin vanha?

Tässä tammikuun aikana, kun syntymäpäivä lähestyy, huomaan miettiväni synnytystä ja vuoden takaista aikaa yhä enemmän, ja mieleni herkistyy todella helposti. Onneksi olen päivittänyt blogia ahkerasti viime tammikuussa, koska muuten en muistaisi läheskään niin tarkasti kaikkia fiiliksiä, tapahtumia ja ajatuksia. Jotain hyötyä tästä blogista siis! :D

Pian olemme olleet virallisesti jo vuoden äitejä, vaikka ajatus äitiydestä alkoikin muotoutua jo silloin, kun raskaustestiin pärähti teksti "raskaana". Ihan hullua! Edelleen minun on välillä vaikea uskoa, että minulla on lapsi ja että minä olen äiti, vaikka päivän aikana tuleekin sanottua varmaan tuhat kertaa Raija-äiti tekee nyt sitä ja tätä. Vuoden mittaisen äitiyden kunniaksi ajattelin vähän listata joitakin äitiyden parhaita puolia.

Penun hymyt <3
Hymyilevä lapsi on ehkä parasta, mitä tiedän. Se, kun onnellisuus ylettyy korvasta korvaan ja iloitseminen on niin aitoa. Olen joka kerta sulaa vahaa, kun Penu hymyilee ja keikistelee meille. Tulemme niiiiiin olemaan vielä pulassa, kun Penu oppii käyttämään tuota salaista asettaan hyväkseen.

Penun nauru
Melkein samalle tasolle hymyjen kanssa pääsee nauru. Se on todella suloista, kun toinen nauraa katketakseen! Yleensä tätä tapahtuu Pirkko-äidin kanssa, sillä Pirkko osaa hassutella juuri oikealla tavalla ja saa aina parhaat naurut aikaiseksi.

Lapsen kehitys
On ihana seurata, kun oma lapsi kehittyy. En ole koskaan ennen päässyt seuraamaan kenenkään kehitystä näin pienestä pitäen, joten on ihana nähdä, missä vaiheessa Penu oppii mitäkin. Ensimmäisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon! Vaikea uskoa, että vuosi sitten saamamme pieni ryppyinen makkara on nyt jo lähes kävelevä taapero.

Penun jutustelu
Penulla on paljon asiaa. Rakastan kuunnella hänen juttujaan: päp päp päp pää, mmmmmmmm mam mam maa, häppä hättä, eeeijeeijeee, jääijääijää... Parasta on se, kun Penu leikkii yksinään ja juttelee siinä samalla. Sitä voisi seurata ja kuunnella vaikka kuinka pitkään, koska toinen on niin tärkeän näköinen kertoessaan ja järjestäessään lelujaan.

Imetys
Vuosi sitten en olisi todellakaan uskonut, että imetys voisi olla minulle tärkeää tai mitenkään suuri asia. Erityistä siitä tulikin viime kevään aikana, kun vaikeuksien jälkeen saimme imetyksen toimimaan. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin rinnalla tuhiseva ja siihen nukahtava lapsi? Valitettavasti tätä iloa en ole saanut kokea enää pitkään aikaan ja nykyään imetys ei enää ole ihan niin hohdokasta kuin aikoinaan. Penu alkaa olla jo aika taaperovaiheessa, joten imetyshetket ovat kauheaa hääräystä ja teatteria.

Nukkuva lapsi
Ah, parasta niin monessa mielessä! :D Voisin tuijottaa nukkuvaa vauvaa tuntikausia, sillä näky on niin hellyyttävä. Harmi vain, että en kovin usein tätä pääse tekemään, sillä päikkärit Penu nukkuu rattaissa, joihin ei pidä mennä kurkkimaan. On myös ihana, kun toinen nukkuu ja saa levättyä kiukkuja ja väsymystä pois, minkä jälkeen jaksaa taas leikkiä ja tohottaa. Mutta on myös taivaallista, kun toinen menee päivä- tai yöunille ja saa itse hetken omaa aikaa. :) Näitä pieniä vapaita hetkiä on alkanut kummasti arvostaa nykyään enemmän.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Penun päivä vajaa vuosikkaana

Puolen vuoden kieppeillä tein postauksen siitä, minkälainen on Penun päivä. Nyt yhden ikävuoden lähestyessä on hyvä aika tehdä samanmoinen postaus, sillä itse unohtaa todella nopeasti, mitä tapahtui ja milloinkin. Tällä hetkellä Penulla on melko tarkka rytmi, joten päivästä on helppo kirjoittaa.


klo 7

Herätys tapahtuu suurin piirtein seitsemän kieppeillä. Yleensä ehkä vähän aiemmin, vain harvoina aamuina Penu on nukkunut pidempään. Valitettavasti sellaiset aamut ovat olleet juuri niitä, kun äitien kellot ovat soineet jo kuudelta. Jos Penu on nukkunut hyvät yöunet, herää hän usein hyväntuulisena ja ilmoittaa heränneensä heittämällä tutin lattialle. Kun äidit raahautuvat paikalle, seisoo nappula usein sängyssä laitaa vasten odottamassa. Suu vääntyy isoon virneeseen, kun äiti tai äidit saapuvat.

Heräämisen jälkeen otetaan maitohömpsyt omassa huoneessa, minkä jälkeen tehdään aamupesut kylppärissä. Tähän kuuluu hampaiden harjaus, potalla käynti (usein tuloksetta), pepun pesu, rasvaus, hiusten harjaus ja vaatteiden pukeminen. Kun tämä operaatio on saatu suoritettua, siirrytään keittiöön aamupalalle. Tarjolla on usein sormiruokaa (puurolättyjä, hedelmiä, talk-muruja, kananmunaa), jolloin äidit saavat syötyä itse samaan aikaan. Joskus aamupalalla on puuroa - etenkin silloin, jos aamulla on kiire jonnekin ja vatsaan pitää varmasti saada täytettä.

Usein aamupalan jälkeen hengailemme kotona ja Penu leikkii leluillaan. Jonkin aikaa hän viihtyy itsekseen, mutta jos äideillä on kestänyt liian kauan keittiönsiivouksessa tai oman aamupalan syömisessä, tulee Penu lahkeeseen roikkumaan ja vaatii syliinpääsyä. Ennen ensimmäisiä päiväunia usein imuroidaan pikaisesti, pedataan yhdessä äitien sänky ja leikitään ja luetaan kirjoja yhdessä.


klo 9-9.30

Ensimmäisille päiväunille käydään usein noin klo 9.30 tai vähän aiemmin. Kotona parvekkeella unet maistuvat hyvin, ja neiti vetäisi varmaan kolmen tai neljänkin tunnin unet. Mutta herätämme hänet nykyään aina viimeistään 11.30, joten unta on tullut maksimissaan 2-2,5 tuntia. Tuntuu ikävältä herättää toinen, mutta olemme huomanneet, että liian pitkät päiväunet vaikuttavat negatiivisesti yöuniin. Ja ihan vielä typy ei pärjää yksillä päiväunilla.

Tässä välissä itselläni on siis aina hyvin aikaa laittaa ruokaa, siivota, päivittää blogia tai tehdä jotain omia juttuja. Ihan niin kuin tällä hetkellä. :D


klo 11-11.30

Päikkäreiltä heräillään siis usein äitien herättämänä yhdentoista jälkeen. Unilta mennään suoraan vaipanvaihtoon ja pyllypesujen jälkeen lounaalle. Ruokana on usein sormiruokaa, mutta jos olemme lähdössä jonnekin ja on kiire, tarjoillaan lounaaksi sosetta syötettynä, jolloin syöminen on paljon rivakampaa.

Tässä välissä Penu jaksaa olla hereillä kaikista parhaiten. Jos jotain erityistä haluamme tehdä, täytyy se tehdä päiväunien välissä, sillä aikaa on yleensä noin neljä tuntia. Usein käymme jossain välissä ulkona, vaikka tällä hetkellä siellä on todella huonosti mitään tekemistä, sillä Penu ei vielä kävele ja monet vaatekerrokset hankaloittavat oloa muutenkin. Onneksi keinuminen on kivaa ja liukumäkeäkin voi laskea. Muutoin saatamme lähteä HopLopiin tai läheiseen ostoskeskukseen. Tai sitten leikimme vain kotona.


klo 14

Noin kahden kieppeillä Penu syö välipalan. Joskus joulukuun alussa muuten huomasin, että hän ymmärtää sanan välipala. Oli ihana, kun puhuin hänelle normaaliin tapaamme, mitä teemme, ja kun sanoin sanan välipala, lähti Penu saman tien konttaamaan kohti keittiötä ja omaa tuoliaan. :) Välipalaksi on usein joghurttia ja hedelmäsosetta tai pelkkää hedelmää sellaisenaan tai soseena.

Syömisestä saa taas sen verran energiaa, että sen voimalla jaksaa painaa vielä tunnin tai puolitoista, kunnes kaikki aiheuttaa lähinnä pelkkää kitinää ja on pakko alkaa rauhoitella menoa ja siirtyä toisille päikkäreille. Päiksyille mennään vielä tällä hetkellä maitohömpsyn kautta.


klo 15-15.30

Toisille päiväunille mennään usein kolmen jälkeen, mutta ihan viimeistään neljältä. Tällöinkin uni maittaisi vaikka kuinka pitkään. Välillä Penu herää kyllä itsekseen, mutta usein joudumme herättämään hänet näiltäkin unilta. Etenkin viime päivinä minusta on tuntunut siltä, että Penu nukkuu päikkäreillä harvinaisen sikeästi - liekö syynä pakkanen, jonka takia ilma on kivan kirpeää, vai mikä. Paha sanoa.


klo 17

Herätys päiksyiltä tapahtuu viideltä. Unien jälkeen on tarjolla päivällistä, joka on joko sormiruokaa tai sosetta. Useammin ehkä sosetta, jos lounaalla on ollut sormiruokaa. Syönnin jälkeen jaksaa taas leikkiä. Arkipäivisin Pirkko on usein tullut kotiin jo tähän mennessä, joten voimme touhuilla yhdessä. Välillä lähdemme tässä välissä porukalla kauppaan, missä Penu tykkää istua kärryissä ja pompata ylös alas pitäen tiukasti kiinni ketjusta, jolla kärryt laitetaan lukkoon. Joskus olemme käyneet kavereilla pikaisesti kylässä. Usein olemme kotona ja käymme ehkä ulkona. Itse karkaan tässä välissä usein salille ja jätän Penun Pirkon hoiviin.


klo 19

Seitsemän aikoihin tai vähän sen jälkeen Penu käy usein iltapuurolle. Kun puuro on syöty, on vuorossa iltapesut ja mahdollisesti suihku. Kun hampaat on harjattu ja vaippa vaihdettu, toivotetaan hyvät yöt kissoille, leluille ja kaikille mahdollisille tavaroille, minkä jälkeen suunnataan omaan huoneeseen pinnasänkyyn. Melko monena yönä viime aikoina Penu on nukahtanut todella helposti noin klo 20 aikoihin ja nukkunut lähes heräämättä sinne aamuseitsemään. Joinain iltoina hän itkahtelee klo 22-00 välillä kerran tai pari, jolloin täytyy käydä laittamassa tuttia, mutta on ollut myös iltoja, kun on selvitty ilman minkäänlaisia heräyksiä.


************************

Tällaisella päivärytmillä meillä siis mennään ensimmäisen syntymäpäivän häämöttäessä nurkan takana. Tosin tämä rytmi pitää ainoastaan silloin, kun olemme kotona emmekä lähde päikkäreiden aikaan minnekään ja Penu saa nukkua parvekkeella paikallaan olevissa vaunuissa. Jos olemme päiksyaikaan liikenteessä, ei Penu nuku koskaan 45 minuuttia kauempaa, joten näinä päivinä rytmi tietenkin vähän vaihtelee. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Tuttinauhoja ja puruleluja

Viime kesänä innostuin askartelemaan (kyllä, minä, joka olen aina vihannut askartelua ja kaikenlaista näpertelyä) Penulle tuttinauhoja ja puruleluja. Sain jostain päähäni, että haluan Penulle tuttinauhan, jossa lukisi hänen nimensä. Etsin eri nettikaupoista vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat todella kalliita ja tylsän näköisiä. Niinpä päädyin tilaamaan kasan erilaisia helmiä, nauhoja, lenksuja ja kaikkea muuta tarpeellista. Eihän niiden tekeminen nyt niiiin vaikeeta voi olla!

Alun kirosanojen, kiukkukohtausten (saatana, tän takia mä en koskaan askartele!) ja uudelleen yrittämisen jälkeen innostuin nauhojen tekemisestä todella paljon! Lopputulemana Penu sai sen verran tuttinauhoja ja puruleluja, että niillä pärjää varmasti yliopistoon asti. Tuttinauhoja ja puruleluja valmistui samalla myös monille vauvakavereille.

Ensimmäinen tuttinauha ja purulelu Penulle

Myös vauvakaverille valmistui oma purulelu

Kaverikaksosille valmistui omat tuttinauhat



Koska Pirkko sai alun kiukkukohtauksista valitettavasti suuren osan niskaansa, päätin lepytellä häntä hieman (ei hän oikeasti lepyttelyä kyllä tarvinnut! :D) ja tein hänelle uuden avainnauhan töihin. Myös muutama työkaveri sai omat nauhansa, joten puuhaa on riittänyt.



Pirkon avainnauha

Näistä helmistä valmistui työkavereille avainnauhoja

Näitä voisi askarrella vaikka kuinka, mutta luulen, että Penu on nyt kyllästetty tarpeeksi tuttinauhoilla ja puruleluilla! :D

lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tai no, eipä täällä mitään kovin uusia kujeita ole, eli aika vanhaan malliin mennään. :D

Vuodenvaihde meni kivasti ja rauhallisesti. Kävimme katsomassa Penun kanssa raketteja kuuden aikoihin, ja ne jaksoivat ihmetyttää. Onneksi neiti ei pelännyt yhtään. Kotimatkalla hän jutteli kovasti ja kertoi meille äideille, mitä oli nähnyt. <3 Penu kävi normaaliin tapaansa kahdeksan aikoihin nukkumaan, ja äidit jaksoivat juuri ja juuri valvoa puoleenyöhön, minkä jälkeen uni maistuikin hyvin.

Uusi vuosi on alkanut hyvin. Pirkko on ollut tämän viikon lomalla, joten olemme nauttineet kunnolla yhteisestä perheajasta. On ihanaa, kun on voinut jakaa vauvanhoitovastuun kahden aikuisen kesken. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, voisi se mielestäni uudistaa niitä niin, että molemmat vanhemmat saisivat olla koko ensimmäisen vuoden kotona. :D Se olisi mielestäni todella passeli järjestely!

Tämän lomaviikon aikana olemme vain olleet ja hengailleet, käyneet ulkona, tehneet ruokaostoksia, leikkineet kotona ja käyneet HopLopissa. Penu tykkää peuhata ja konttailla ja kiipeillä, joten HopLop on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu. Nyt kun sinne pääsee vielä ilmaiseksi, täytyy paikkaa käyttää hyödyksi. Onneksi tässä meidän lähellä on yksi HopLop, jonne pääsee ihan kävellen, joten voin hyvin mennä sinne yksinkin Penun kanssa, kun arki alkaa kunnolla. Toki sielläkin on mukavampaa, jos on itselle ja Penulle seuraa, joten on aina vähän tuurista kiinni, onko paikalla muita vauvoja vai ei.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Penu täytti jo 11 kuukautta! Ihan hullua ajatella, että meidän pieni vauva täyttää parin viikon päästä jo vuoden!!! Yhyyyy!!!!! Ei se voi olla vielä niin vanha! Meidän pienestä vauvasta on kuoriutunut huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva pikkuneiti. Parhaita leikkejä on erilaisten tavaroiden järjestäminen, laatikoiden purkaminen ja täyttäminen. Palikoita ja erilaisia tavaroita on mukava asetella eri paikkoihin: pöydille, tuoleille, kirjahyllyyn, lelulaatikkoon. Kotiavaimeni saattavat löytyä nykyään joko kengästä, vessanpöntöltä tai keittiönpöydän alta. Penu tykkää myös auttaa kotihommissa, ja imurointi on hänen mielestään todella hauskaa. Myös astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen on varsin mielenkiintoista ja siinä täytyy olla aina apuna.

Tällä hetkellä meillä tehdään (edelleen) hampaita. Niitä on siis tehty jo monen kuukauden ajan, mutta tuntuu siltä, että hampaita kipuillaan koko ajan. Aina kun yksi uusi on putkahtanut esiin ja kipu selkeästi vähän helpottanut, alkaa sama ruljanssi alusta, kun seuraava tekee tuloaan. Nyt suuta koristaa viisi pientä legopalikkaa. Kävimme loman aikana lääkärissäkin, kun huolestuimme ja mietimme, voisiko korvissa olla tulehdus. Onneksi ei ollut, vaan selvästi hampaat vain vaivaavat.

Heti vuodenvaihteen jälkeen Penu päätti, että rintamaito on ihan tyhmä juttu. Imetys on viime aikoina ollut yhtä härdelliä, kun millään ei malta keskittyä ja kaikki ympärillä olevat asiat kiinnostavat enemmän. Penu pitikin reilun vuorokauden ajan rintalakkoa eikä suostunut ottamaan hörpyn hörppyä. Muutenkin imetyskerrat ovat vähentyneet todella paljon. Vielä loman alussa kertoja oli noin 4-5 päivässä, mutta tuon pienen lakon jälkeen niitä on enää kaksi. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kerrat vähenevät, sillä alan itse olla jo melko valmis lopettamaan imettämisen. Alun hankaluuksien ja skeptisen suhtautumiseni jälkeen olin päättänyt, että yritän imettää yksivuotiaaksi asti, jotta ei tarvitse siirtyä korvikkeisiin ennen lehmänmaitotuotteita. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti vai loppuuko imetys jo hieman aikaisemmin. Eilen sain kaiken kukkuraksi toiseen rintaan pienen haavan, joten imeminen on ollut yhtä tuskaa, minkä takia lopetusajatukset ovat mielessäni yhä vahvemmin. Lisäksi haluaisin saada oman kroppani kokonaan itselleni ja kaiken maailman hormonit tasoittumaan. Ehkäpä raskauskilotkin karisisivat lopullisesti paremmin, kun imetys loppuu.

Uuden vuoden kunniaksi meidän 11 kuukauden ikäinen neiti antoi äideille parhaan mahdollisen lahjan: hän on päättänyt alkaa nukkua yöunensa kunnolla! Nukkumisesta olisi kerrottavaa varmaan oman postauksen verran, mutta lyhykäisesti voin sanoa, että ennen joulua meillä oli yöunet aivan sekaisin ja heräilyjä tuli aivan liian useasti yön aikana. Olin itse aivan loppu enkä meinannut päivisin enää jaksaa yöheräilyjen jälkeen. Kun Pirkolla alkoi loma, otti hän ohjat käsiin ja kävi rauhoittelemassa Penua, jotta maidontuoksu ei häiritsisi häntä. Pian pääsimmekin enää yhteen tai kahteen heräykseen, mikä vuoden vaihduttua muuttui siihen, että Penu on nukkunut yöt ilman itkuja tai heräyksiä klo 20-07. Jihuu!! Voi autuutta, mikä olo itsellä on, kun on saanut nukkua yöt kunnolla! Toivon hartaasti, että tämä jatkuu eikä ole mikään ohimenevä vaihe.