perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kitinää ja turhautumista

Meidän neiti on oppinut kitisemisen jalon taidon. Harmitusitkua kuulee myös harva se päivä. Penu on oppinut, että tietynlaisilla äänteillä saa äitien huomion ja hyvin usein pääsee syliin tai saa lelut lähemmäs käsien ulottuville.

Pikkukitisijä turhautuu nykyään nopeasti, koska hän ei vielä pääse eteenpäin. Turhautuminen ja kiukku on suuri, kun neiti tajuaa, ettei osaakaan liikkua. Penu osaa kyllä kääntyä hienosti selältä mahalleen (ja kerran on kääntynyt toiseenkin suuntaan!), mutta eteenpäin ei vielä pääse. Toinen jalka on jo hoksannut, mitä täytyy tehdä, jotta pääsisi eteenpäin, mutta koska toinen ei vielä ole hiffannut ideaa, pyörii typy lähinnä akselinsa ympäri ja sehän vasta suututtaa, kun tavoiteltavissa olevat lelut katoavat näköpiiristä, kun matka ei jatkukaan eteenpäin vaan sivulle.

Tällä hetkellä kuuntelen kaunista turhautumishuutoa, kun neiti on Pirkko-äidin kanssa olohuoneessa leikkimatolla eivätkä lelut tottele tyttöä. Voi pientä! Toivottavasti Penu hiffaa pian tekniikan, jolla pääsee vähän eteenpäin. Siinä vaiheessa maailma avartuu valtavasti, kun pääsee itse pienille tutkimusmatkoille. Äidit tosin ovat toistaiseksi vielä tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse juosta pienen nappulan perässä ympäri asuntoa.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Penun kesärientoja

Kesäkuun alkupuolelta asti Penu on saanut nauttia meidän molempien äitien seurasta, sillä Pirkolla alkoi kauan odotettu kesäloma. Reilu viikko sitten Penu pääsi ensimmäiselle viralliselle matkalleen, kun pakkasimme auton täyteen tavaraa ja hurautimme viikonloppulomalle Turkuun. Turku on meidän molempien sydäntä lähellä ja käymmekin siellä vähintään kerran vuodessa lomailemassa - yleensä kesäisin, koska kesä + Turku = <3.

Penun ensimmäinen hotelliyöpyminen tapahtui siis Turun Kauppatorin kupeessa Aurajoen syleilyssä. Matka meni todella hienosti! Säät suosivat meitä, joten vietimme lähes kaiken ajan ulkona jokirannassa auringosta, hyvästä ruuasta ja Turusta nauttien. Penu jaksoi todella hyvin. Kahviloissa ja ravintoloissa hän istui sylissä ja katseli ympäristöä suu auki ihmetellen. Ohikulkijat Penu hurmasi hymyllään ja sai muutkin hymyilemään. :) Kun väsy yllätti, vedettiin vaunuissa kiltisti päikkärit. Kun nälkä yllätti, kaivettiin rinta esiin ja otettiin huikat. Ruokapolitiikan kannalta matkustaminen on tämänikäisen kanssa kyllä taivaallisen helppoa! Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmittämistä tai muuta vastaavaa.

Yöt hotellissa menivät kuin vanhalta tekijältä! Olin etukäteen jännittänyt nukkumista hotellin pinniksessä, sillä juuri ennen reissua yöt kotona olivat yhtä kääntyilyä ja äitien heräilyä tunnin välein. Hotellissa Penu kuitenkin nukkui sikeästi lähes koko yön! Aamulla noin klo 4-5 herättiin kerran syömään, minkä jälkeen jatkettiin unia aamupalaan asti. Aamupalalle Penu meni kantorepussa, josta hän vaihtoi syliin istumaan ja ihmettelemään. Kun äidit olivat saaneet murua rinnan alle, olikin Penun aamupäiksyjen aika, jolloin äidit saattoivat myös huilia ja lukea aamun lehtiä. Täydellistä lomailua!

Toisena iltana Penu osoitti hieman väsymisen merkkejä ja jouduimme menemään huoneeseen hieman suunniteltua aiemmin. Reissun ainoa huutokonsertti kesti ehkä tunnin verran, minkä jälkeen Penu nukahti ja nukkui sikeästi aamuun asti.

Viikonloppumatka antoi meille äideille roimasti lisää itsevarmuutta reissaamisen suhteen. Innoissani aloin jo suunnitella tulevia matkoja! Kunhan nyt saamme ensin Penulle passin, voimme suunnata kohti ulkomaita. Emme malttaisi odottaa, että pääsisimme näyttämään nappulalle maailmaa. Toki tällä hetkellä ihmeteltävää riittää vielä kodin seinien sisäpuolella, joten ulkomaanmatkat laannuttaisivat ehkä ennemminkin äitien kaukokaipuuta kuin Penun matkakuumetta. :D

Toinen kesäreissu suuntautui pari päivää sitten minun vanhempieni luokse eli mummulaan. Tuokin matka meni loistavasti! Noin 1,5 tunnin automatkat taittuivat nukkuen (siis Penun osalta) eikä pysähdyksiä tarvittu. Perillä mummu ja ukki olivat aluksi vähän pelottavia ja heitä täytyi vähän vierastaa, mutta yön yli nukuttua hekin saivat hyväksynnän - hyvä niin, sillä äidit ottivat itselleen pari tuntia vapaa-aikaa, jolloin innokkaat isovanhemmat jäivät Penu-vahdeiksi.

Nyt olemme taas rauhoittuneet kotiin ja köllöttelemme täällä omissa oloissamme. Olemme Pirkon kanssa välillä kunnon kotihiiriä ja nautimme rauhallisesta olosta oman porukkamme kesken. Näissä merkeissä taittuu nähtävästi yöttömän yön juhla ja seuraavat päivät. Tiedossa ei ole vielä muita reissuja, mutta katsotaan, mitä ehdimme vielä loman ajaksi kehitellä. Pridet lähestyvät vinhaa vauhtia ja siellä varmaan pistäydymme katsomassa meininkiä, jos ilma on suosiollinen. Viime vuonna kulkue jäi näkemättä, koska etova olo piti minut sohvan nurkassa. (On muuten jännä, miten raskausajan on unohtanut, mutta nyt kesän myötä mieleeni on tulvinut muistoja etovasta kamalasta olosta, jota ei todellakaan ole ikävä! Luulen, että jotkin kesän hajut ja tuoksut tuovat nämä muistot mieleen niin vahvasti, että välillä tunnen samaa etovaa oloa kuin vuosi sitten! :D Jos eläisin heterosuhteessa, epäilisin vahvasti olevani raskaana. :D)

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Meidän iso pieni Penu!

Oho, onpas tullut pitkä blogitauko! Ajattelin, että alan kirjoitella ahkerasti siinä vaiheessa, kun Pirkko jää kesälomalle, mutta mitä vielä! En ole avannutkaan konetta kesäkuun aikana! :D Olemme nauttineet yhteisestä ajasta pienen perheemme kesken. On ollut mahtavaa, että Pirkko on saanut olla kotona meidän kanssa, jolloin vauvanhoitotaakkaa on voinut vähän jakaa enemmän kahden aikuisen kesken.

Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...

- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.

- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.

- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.

- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.

- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.

- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.

- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.

- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.

- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).

- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).

Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.

Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)