Flunssan kourissa

Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.

Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.

Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.

Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!

Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!

Rv 22+6 ja karmiva keskiraskaus

Kuka onkaan joskus väittänyt, että raskausaika on elämän parasta aikaa, jolloin nainen on hehkeimmillään? Tekisi mieli mennä vetämään kaikkia tällaisia tyyppejä lättyyn. Viimeiset viisi kuukautta olen odottanut ja odottanut, milloin energisyys ja hehkeys valtaavat kehoni, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tuo paketti on kadonnut postissa tai osoite on mennyt pahasti pieleen.

Olen tässä nyt edelliset neljä yötä nukkunut todella huonosti, mikä vain lisää tuskaista oloa. Nukahdan iltaisin hyvin, mutta unta ei valitettavasti riitä kovin pitkälle. Aiemmin olen heräillyt siinä viiden kieppeillä, kun vessahätä on ollut huutava, mutta tänään heräsin jo yhden jälkeen, vaikka kuvittelin kellon olevan ties mitä! Ja kun kerran on herännyt, ei enää saa unta. Hyvää asentoa on vaikea löytää: Selällään ei tee mieli nukkua kovin kauaa, koska kohtu alkaa jossain vaiheessa painaa ikävästi. Mahallaan olo ei tule kuuloonkaan. Kyljilläni voin nukkua, mutta aina kun nukun kyljelläni, pidän käsiä koukussa, mikä nykyään johtaa siihen, että käteni puutuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäisi nukkua kyljellään, mutta kädet suorina - ei mikään kovin helppo yhtälö! Olenkin siis tuskastellut sopivan asennon kanssa. Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavat neljä kuukautta tällaista, olen vuodenvaihteessa varmasti mennyt järjiltäni. Viikonloppuisin tämä ei onneksi ole niin paha ongelma, mutta töissä on vaikea jaksaa vain muutaman tunnin yöunilla. Huoh.

Huonoista öistä ja vähäisestä unesta johtuen onnistuin saamaan flunssan näin viikonloppuna, mikä ei ole nostanut fiiliksiä yhtään sen enempää. Tukkoinen olo ja kurkkukipu saavat minut raivon partaalle - etenkin, kun mitään lääkkeitä ei voi ottaa helpottamaan oloa! Normaalisti olisin doupannut itseni tässä vaiheessa duactilla ja pötkisin menemään paljon virkeämpänä. Noh, Pirkko on saanut viikonlopun ajan kuunnella nurinaani ja on kaiken lisäksi joutunut passaamaan minua. Yritin jo ehdottaa, josko Pirkko voisi hoitaa raskauden tästä eteenpäin. Mähän olen hoitanut jo yli puolet, joten Pirkko voisi ottaa tän mun puolesta nyt loppuajaksi. Ilmeisesti ei taida onnistua. ;)

Flunssan ja nukkumisongelmien lisäksi on kaikenlaista kränää ja kolotusta. Sormet ovat todella turvonneet ja öisin kädet tosiaan puutuvat. Jalatkin ovat turvonneet, ja erityisesti jalkapohjat ovat todella kipeät, mikä tekee kaikesta liikkumisesta tuskaa. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, tuntuu kuin kävelisi naulojen päällä. Kantapää ja jalkapohjan lihakset tuntuvat olevan todella jumissa ja kipeinä. Yhtä kipeiksi olen saanut ne ainoastaan todella kovien tanssitreenien jälkeen ja tästäkin on jo vuosia aikaa! Näiden lisäksi pakaroissa/alaselässä on (erityisesti vasemmalla puolella) todella inhottavaa iskias-tyyppistä kipua, jota oli jo muutama kuukausi sitten mutta joka helpotti hetkeksi aikaa, kunnes päätti tulla jokin aika sitten takaisin. Mahtavaa.

Kipeät jalkapohjat yhdistettynä kipeisiin pakaroihin tarkoittaa siis sitä, että liikkuminen on todella hankalaa ja tuskaista. Olenkin siis viettänyt paljon aikaa sohvalla maaten useimmiten jalat hieman koholla. Erityisesti työpäivien jälkeen ei muuta tulekaan tehtyä kuin maattua, mitä nyt välillä olen jaksanut köpötellä pienen lenkin iltaisin lähimaastossa. Sohvalla makoilusta olen sitten saanut kipeät ja jumittavat hartiat ja niskat, mikä taas aiheuttaa päänsärkyä.

Huoh! Missä on siis se hehkeä ja energinen vaihe? Voisiko tämä loppuraskaus mennä mahdollisimman nopeasti, jos olo menee tästä vain alaspäin? Taitaa tiistainen neuvola tulla ihan tarpeeseen. Luulen, että keksin ainakin muutamasta asiasta puhuttavaa. :)

Jos nyt jotain positiivista täytyy viime viikosta etsiä, niin Penan liikkeitä on alkanut tuntua päivittäin ja torstai-iltana jopa Pirkko tunsi möngerryksen mahan päältä!

Noh, eiköhän nämä nelisen kuukautta jotenkin jaksa! Lopputulos on kuitenkin toivottavasti hyvä, joten sen voimalla mennään.