maanantai 28. toukokuuta 2018

Pitkästä aikaa

Oh hoh, onpas ehtinyt vierahtää jo muutama tovi edellisestä postauksesta. Monen monta postausideaa on pyörinyt useasti mielessä, mutta yhtäkään en ole saanut tänne blogiin asti. Syitä hiljaisuuteen löytyy:
1) Olin toukokuun alussa itse kovassa kuumeessa ja flunssassa, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.
2) Kun tuosta paranin, saapuivat kovat helteet, jolloin vietimme suuren osan ajasta ulkona, eikä koneen näpyttely tunkkaisessa sisätilassa oikein houkutellut. Päätin odottaa sadepäiviä, jolloin blogia olisi kivempi kirjoittaa. Noh, niitä odotellaan edelleen. Eipä ole näkynyt! :D
3) Kun lämpötila hieman laski, sairastui Penu ensimmäisen kerran elämässään ja sai todella korkean kuumeen, jonka kavereiksi saapuivat myös kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Pahimmasta kun pääsimme yli, sain Penulta tartunnan ja vietin itse sängyn pohjalla pari päivää. Ehkä nyt olisimme selvinneet jo pahimmista sairasteluista ja, vaikka aurinko paistaakin tänään kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole (edelleenkään) tietoa, päätin raapustaa muutaman sanan tänne katkaistakseni pitkähköksi venähtäneen hiljaiselon.

Mitäs meille siis kuuluu?

Kävimme kuukausi sitten pyörähtämässä Saksassa. Penu tykkäsi matkasta kovasti ja kaikki reissussa meni loistavasti (mitä nyt itse sairastuin ja sain korkean kuumeen). Lentomatkat olivat onneksi lyhyet ja ne hurahtivat todella nopeasti Penun kanssa syödessä, lukiessa ja vähän kävellessä käytävää pitkin.

Vähän ennen Saksan-matkaa Penu alkoi kävellä todella paljon ja konttaus alkoi jäädä pois kuvioista. Lähes koko huhtikuun ajan hän treenaili kävelyä lyhyitä matkoja, mutta häntä täytyi koko ajan muistuttaa kävelemisestä. Viimeistään Saksassa käveleminen alkoi tulla ihan itsestään, ja nyt vauhti on jo kova! Ihan vielä ei juosta, mutta kesän lopulla luulisin juoksemisenkin jo sujuvan - sen verran paljon on meno kiihtynyt tässä kuukauden aikana.

Poskihampaita meillä on tehty ahkerasti. Ylähampaat tulivat muistaakseni jo joskus huhtikuussa läpi ja tällä hetkellä kasvatetaan alahampaita. Huoh. Tulisivat jo kunnolla läpi, jotta pääsisimme vihdoinkin näistä hammasvaivoista. Yöt ovat kuitenkin olleet melko hyviä viime aikoina. Ei ehkä pitäisi sanoa ääneen.

Paras viihdyttäjä tällä hetkellä on hiekkalaatikko. Luulen, että Penu istuisi hiekkalaatikolla koko päivän aamusta iltaan, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kun menemme ulos, suuntaa hän saman tien kohti pihan leikkialuetta ja kiipeää hiekkalaatikolle hymyssä suin: lapio käteen ja hiekkaa lapataan muotteihin, ämpäreihin tai autojen lavoille. Ihme kyllä, suuhun hiekkaa ei ole päätynyt paljon ollenkaan! Tuntuu siltä, että lähes koko toukokuu on mennyt istuessa hiekkalaatikon reunalla tai muuten tässä pihapiirissä kauniiden ilmojen ja sairastamisen takia. Nyt tekisi mieli liikkua jo vähän muuallekin!

Musiikki on alkanut kiinnostaa Penua. Lempparilaulu on tällä hetkellä Jenni Vartiaisen Keinu. Meillä on kotona ollessa melko usein radio päällä (varsinkin aamuisin). Aina kun radiosta alkaa Keinu-laulu, huomaa Penu sen välittömästi ja siirtyy radion viereen ja alkaa tanssia heilumalla puolelta toiselle. <3 <3 <3 <3 Äitien sydämet sulavat aina tässä vaiheessa täysin! <3 Monet muutkin laulut alkavat tanssittaa häntä ja hän osaa erottaa, milloin radiosta tulee laulu (milloin se alkaa ja loppuu), milloin mainos ja milloin puhetta.

Yksi lempileikeistä on karkuun meneminen. Penu lähtee aina äitejä karkuun, jos pitää vaihtaa vaippa, pukea, mennä käsipesulle tms. Hän taapertaa kovaa vauhtia pois päin ja pysähtyy odottamaan sitä, että äidit ottavat hänet kiinni ja nappaavat syliinsä. Siitäkös vasta riemu repeää ja neiti hekottaa ja nauraa naama virneessä. 

Penun sanavarasto koostuu tällä hetkellä yhdestä yleispätevästä sanasta: äppä. Alkuun ajattelimme, että äppä saattaisi olla jonkinlainen versio äidistä, mutta sittemmin olemme huomanneet, että kaikki asiat ovat äppiä. Ankka on äppä, kissa on äppä, äiti on äppä, Penu itse on äppä, lapio on äppä... Yhtään oikeaa sanaa ei siis vielä tule ja nekin harvat, joita Penu aiemmin on käyttänyt (ankka, auto, vettä), ovat unohtuneet jo aika päivää sitten. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa puhe alkaa kehittyä enemmän. Itse olen alkanut puhua vasta noin 2-vuotiaana, joten hauska nähdä, meneekö Penunkin puheen kehitys samalla linjalla omani kanssa. Penu kyllä ymmärtää aivan valtavasti! Nykyään hän osaa jo nyökätä pään pudistamisen lisäksi, sillä aiemmin hän aina vain pudisti päätään - oli vastaus sitten kyllä tai ei.

Itkuraivareita tulee helposti ja kitinää vielä sitäkin enemmän. Penu haluaa yleensä kaiken heti eikä kestä sitä, jos ei pääse tekemään jotain, mitä juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Harmitusta aiheuttavat myös esimerkiksi Lego-palikat, jotka eivät suostu menemään kiinni Penun tahdon mukaan, tai palapelin palat, jotka eivät asetu paikalleen heti. Kärsivällisyydellä neitiä ei siis ole pilattu. :D Ehkä hän on perinyt tuon ominaisuuden minulta. Eh.

Parin päivän päästä Penu täyttää jo vuoden ja neljä kuukautta! On villiä ajatella, että vuosi sitten meillä oli ihan pieni vauva (silloin se tosin tuntui tooooosi isolta) ja nyt meillä on jo paljon ymmärtävä, kävelevä taapero, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka naapureille jakaa. Tällä viikolla minulla loppuu hoitovapaa ja täytyy alkaa henkisesti varautua jo töihinpaluuseen. Pirkolla alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka vietämme suurimmaksi osaksi kotosalla tehden varmaan kaikenlaisia pieniä retkiä ja päiväreissuja. Kesäkuussa piipahdamme pienelle sukuloimismatkalle Sveitsiin, mutta muuten kalenteri näyttää vielä tyhjältä - ihan parasta! Ehkäpä suuntaisimme tänä vuonna Prideille? Saa nähdä. Elokuun alussa teemme Pirkon kanssa vuoronvaihdon, jolloin hän jää kotiin hoitamaan Penua ja itse palaan sorvin ääreen ihan kunnolla.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! Muiden blogeja olemme kyllä lukeneet ahkerasti ja seuranneet innolla raskauksien etenemistä ja vauva-arkea. :)