tiistai 29. marraskuuta 2016

Rv 31+1 ja sairasloma

Täällä ollaan loppuviikko sairaslomalla. Eilen alkoi kesken työpäivän pyörryttää ihan yhtäkkiä. Olo ei meinannut mennä millään ohi. Aluksi tein töitä hammasta purren, mutta viimeiset pari tuntia menikin sitten sohvalla huiliessa.

Töiden jälkeen pääsin käymään työterveydessä, missä otettiin verinäyte ja virtsanäyte, mutta mitään erityistä ei löytynyt, vaan kaikki arvot olivat hyvät. Hemoglobiini oli laskenut vähän: aiemmin se oli 130, mutta nyt 114. Lääkäri ei kuitenkaan sanonut, onko tuo jotenkin huolestuttavan alhainen tai ylipäänsä liian alhainen. Siitä jäi vähän epämääräinen fiilis. Sain kuitenkin käskyn levätä loppuviikon, mikä on kyllä ihan mukavaa, täytyy myöntää. Ensi viikolla on vielä maanantai ja tiistai vapaata, joten tähän tulee ihan hyvä viikon breikki.

Pena on onneksi aktiivinen, joten sen puolesta mulla ei tällä hetkellä ole huolta. Mahassa tuntuu olevan kunnon nykytanssit meneillään! Pyörrytyskin lakkasi eilen, kun pääsin kotiin. Pirkko-raukka ehti jo huolestua, kun sille viestin olevani lääkärissä. Onneksi kaikki kuitenkin vaikuttaisi olevan hyvin. Ehkä tämän viikon tauon voimin jaksaa pakertaa vielä ne viimeisetkin työpäivät ja -viikot.

Neuvolaan olen kyllä omien kokemuksieni perusteella hieman pettynyt. Soittelin eilen neuvolan yleiseen numeroon itku kurkussa, kun olo oli aika kamala. Olin käynyt töissä mittaamassa verenpaineet (jotka olivat aika korkeat: 158/85), joten kerroin puhelimessa pyörryttävästä olosta ja korkeista paineista. Langan päässä todettiin, että paineet ovat aika korkeat, ja voivoteltiin hieman oloa. Tätönen sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, kannattaa soitella terveyskeskuksen päivystykseen. Tässä oli koko puhelun anti. Noh, yritin soittaa arvauskeskukseen, mutta en päässyt läpi. Olisivat soitelleet joskus kolmen tunnin päästä minulle päin, joten päädyin ihan suosiolla työterveyteen.

Aiemmin olen soittanut neuvolan numeroon vain kerran. Kyselin tällöin jotain tuloksia ja valitin aivan järkyttävistä selkäkivuista, kun liikkuminenkin teki kipeää. Tällöin sain ohjeeksi ottaa Panadolia ja jos olo olisi paha, voisin taas soittaa terveyskeskuksen päivystykseen, jotta pääsisin lääkärille ja saisin kovemmat kipulääkkeet. Noh, en mä mitään kipulääkkeitä olisi halunnut. Olisi varmaan pitänyt itse vain osata vaatia aikaa fyssarille.

Kun viime kerralla kävin neuvolassa (eri neuvolantädillä kuin normaalisti), sain kuulla, että tietoihini oli kirjoitettu, että olen käynyt fysioterapiassa selkäkipujen takia!!?! Siis mitä ihmettä?!! Kerroin kyllä, että olin käynyt sillä kunnan tarjoamalla ryhmäfysioterapiakäynnillä, jolla puhuttiin oikeastaan vain lantionpohjanlihaksista, mutta että selkäkipuihini siitä ei ollut mitään iloa. Neuvolassa oli sitten päätetty, että olin käynyt fyssarilla selkäkipujen takia. Niinpä niin. Vähän pisti vihaksi tuossa vaiheessa! Mainitsin asiasta, mutta neuvolantäti epäili, että olivat erehdyksissä kirjoittaneet fyssari, vaikka olinkin käynyt osteopaatilla. Tuota niin... en kyllä ollut siinä vaiheessa osteopaatista kuullutkaan! En jaksanut alkaa väittämään vastaan.

Samaisella neuvolakäynnillä (tästä mainitsin jo edellisessä postauksessani) valitin kovasti töistä, stressistä ja siitä, kuinka työt tuntuvat raskaalta, kun en yhtään ehdi istua, vaan juoksen koko ajan paikasta toiseen, mikä tarkoittaa sitä, että loppupäivästä usein jo supistelee eikä supistelua saa loppumaan, kun en ehdi istumaan ja lepäämään. Tähän minulle tosiaan sanottiin, että hyvä, että saan sitä hyötyliikuntaa töissä, jos ei kotona jaksa enää illalla liikkua. No ei jaksa, kun työpäivän jälkeen on niin poikki, että makaan vain sohvalla ja itken, koska olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä enää mitään. Mutta ehkäpä olisi pitänyt vain osata ottaa se hyötyliikunnan kannalta - supistuksista viis!

Näiden kokemusten jälkeen ei kauheasti tee mieli soitella enää tuohon neuvolan yleiseen numeroon. Ehkä odottelen aina suosiolla sitä, että numero sulkeutuu ja voin soittaa suoraan synnytyssairaalaan. Sinne en ole vielä kertaakaan ollut yhteydessä. Jotenkin en ole uskaltanut, koska olen ajatellut, että sinne voi soitella vasta, kun synnytys käynnistyy. Tästä lähtien taidan kuitenkin ottaa mieluummin yhteyttä sinne, etteivät verenpaineet turhaan kohoa neuvolan palveluiden takia.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rv 30+6 ja asioiden hoitamista

Inhoan erilaisten asioiden hoitamista. Inhoan myös Kelan kanssa asioimista. Odotukseen kuuluu valitettavasti melko paljon asioita, jotka on pakko hoitaa ja saada pois päiväjärjestyksestä. Viime viikkoina olemmekin siis yrittäneet töiden lomassa jaksaa paneutua erinäisten asioiden hoitamiseen. Lista on onneksi lyhentynyt jo melko paljon, sillä seuraavat asiat on nyt hoidettu:

1) Vauvavakuutus on hankittu! Pyysimme tarjoukset Tapiolasta ja Ifiltä, sillä kaikki vakuutuksemme ovat näissä kahdessa yhtiössä. Emme halunneet enää kolmatta yhtiötä, johon sitoutuisimme vuosikausiksi, vaikka saisimmekin ehkä hyvän tarjouksen. Päädyimme lopulta Ifiin, sillä tämä oli melkein 200 euroa halvempi kuin Tapiola.

2) Äitiysrahahakemus ja vanhempainrahahakemus on nyt tehty. Samalla taisimme hakea jo lapsilisää... vai haimmeko? Hmm... huomaan, että raskaus on hieman haperoittanut aivojani ja minusta on tullut välillä huolestuttavan hajamielinen, mikä on minulle itselleni pelottavaa, sillä olen tunnetusti todella jämpti ja pilkuntarkka kaikissa asioissa.

3) Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen laitoimme vireille hakemuksen yhteisestä sukunimestä. Kun menimme naimisiin, pidimme omat sukunimemme, sillä emme kokeneet kummankaan nimeä sellaiseksi, että haluaisimme ottaa juuri sen. Lisäksi minua ärsyttää se, että meidän täytyisi maksaa nimenmuutoksesta ja nimen hakemiseen saattaisi kulua jopa 10 kuukautta! Olin siis ajatellut, että odotellaan tasa-arvoista avioliittolakia, ennen kuin edes mietimme sukunimien vaihtamista. Jotenkin nimiasia ei ollut meille ajankohtainen, kun olimme vain kahdestaan. Mutta kun Pena-projekti pyörähti käyntiin ja kun Pena viimein tärppäsi, alkoivat nimipohdinnat olla enemmän mielessä. Haluaisimme, että koko perheellä olisi yhteinen sukunimi. Niinpä päädyimme keksimään uuden nimen, joka on yhdistelmä meidän kummankin omista nimistämme. Nyt sitten odotellaan parhaimmassa tapauksessa jopa se 10 kuukautta, että saamme uuden nimen käyttöön (mikäli se siis hyväksytään).

Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa hieman, ettemme toimineet sukunimen kanssa jo esimerkiksi vuosi sitten, sillä
a) nyt Pena saa aluksi minun sukunimeni ja joutuu vaihtamaan sen sitten ensimmäisten elinkuukausiensa aikana ja
b) nyt joudumme hommaamaan uudet ajokortit (mitkä olisimme kyllä joutuneet hommaamaan myös vuosi sitten), jotka ovat voimassa paljon vähemmän aikaa kuin vanhat ajokorttimme.
Noh, ehkä nämä ovat vain pieniä murheita, mutta ainahan joku tuollainen pistää miettimään, että miksei nyt aiemmin tajuttu hoitaa tätäkin asiaa!

4) Neuvolassa on taas käyty ja influenssarokotteet on saatu. Itse sain lisäksi vasta-ainerokotteen, sillä olen itse rhesus negatiivinen ja Pena on positiivinen. Tuo vasta-aineen piikittäminen sattui aivan hel****n paljon, mutta nyt on sekin hoidettu. Tällä kertaa meitä palveli neuvolassa eri terveydenhoitaja kuin normaalisti. Ihan mukava tämäkin oli, mutta jotenkin kaipasin omaa neuvolatätiämme. Valitin neuvolassa monesta asiasta (kuten uupumuksesta töissä, kun ei hetkeäkään ehdi istua ja levähtää) ja vastaus oli jotakuinkin no hyvä, että saa sitten sitä hyötyliikuntaa siellä töissä.  Öööö, okei. Niin kai sitten.

5) Adoptioneuvontaan soittelin jo kauan sitten ja kyselin perheen sisäisestä adoptiosta. Onneksi henkilö, joka kotipaikkakunnallamme hoitaa perheen sisäisiä adoptioita, oli aivan ihanan oloinen! Hän pahoitteli kovasti, että joutuu tulemaan meille kotikäynnille ja haastattelemaan meitä, koska tämä Suomen lainsäädäntö nyt vain on tällainen. Saimme pian puhelun jälkeen kotiin nipun papereita, jotka voimme täyttää (tai siis lähettää) vasta Penan synnyttyä, mutta ainakin ne ovat nyt valmiina täällä odottamassa postilaatikkoon iskemistä. Puhelu onneksi loi uskoa siihen, että virkailija on täysin meidän puolellamme ja haluaa (toivottavasti) hoitaa asian mahdollisimman pian.

6) Perhevalmennuksessa on käyty. Valmennus oli kahtena iltana läheisen neuvolan tiloissa. Periaatteessa tilaisuuksissa ei tullut mitään uutta asiaa, vaan olimme saaneet tietää kaiken jo jotain muuta kautta (lähinnä netistä HUSin Vauva matkalla -sivustolta). Oli kuitenkin ihan kiva saada vähän kertausta asioihin, joten aika ei sinänsä mennyt ihan hukkaan. Hammashuoltoa koskevan osion olisi voinut jättää pois, sillä tämä oli täysin samaa asiaa, mitä olimme kuulleet, kun kävimme kahdestaan suuhygienistin juttusilla. Lisäksi paikalla ollut suuhygienisti ei valitettavasti ollut mikään puhumisen ammattilainen, joten hänen kuuntelemisensa oli lähestulkoon yhtä tuskaista kuin rippikoulun käyminen.


Seuraavaksi pitäisi jaksaa perehtyä vielä siihen, miten toimimme, jotta Pirkko voi hoitaa Penan asioita sairaalassa, mikäli itse olen sellaisessa tilassa (kooma, kuollut, tajuton tms.), etten voi asioita hoitaa. Pitäisikö tehdä testamentti? Hoitotestamentti? Riittääkö, jos ottaa yhteyttä johonkin potilasasiamieheen? Vai mennäänkö vain riskillä ja toivotaan, että kaikki menee hyvin? Miksi ihmeessä meidän kaltaisille perheille täytyy luoda odotusajalle ylimääräistä stressiä näin typeristä asioista? Välillä tämä Suomen lainsäädäntö ja syrjiminen todella alkaa nyppiä. Ihan kuin ei tässä vaiheessa olisi muutakin ajateltavaa. Ylimääräinen stressi ei muutenkaan taida olla hyväksi. Noh, näillä kuitenkin mennään.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Rv 30+4 ja aika rientää

Kakkosella alkavat viikot ovat nyt ohitse ja täällä on päästy jo kolmosella alkaviin viikkoihin. Hurjaa! Miten nyt voi olla jo rv 30+4, sillä vastahan me plussasimme ihan hetki sitten? Inseminaatiostakaan ei tunnu olevan kuin muutama viikko tai kuukausi. Muistan edelleen hyvin sen fiiliksen, kun tunsin, että kropassa on tapahtunut jotain. Ja sen epäuskon, kun raskaustesti viimeinkin näytti positiivista! Voiko olla, että tässä on oikeasti enää vain suurin piirtein kaksi kuukautta odotusta jäljellä?

Viimeisten kuukausien aikana Penasta on tullut päivä päivältä todellisempi. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että minityyppiä alkaa tuntea jo jotenkin. Pena vaikuttaa onneksi suht rauhalliselta kaverilta. Saan nukkua öisin (ainakin vielä) ilman mitään suuria potkuharjoituksia. Ehkä rauhalliset yöt jatkuisivat sitten ihan livenäkin? Toiveajattelua(ko)? Pena ei ole muutenkaan kovin paha potkija tai nyrkkeilijä, vaan hän keskittyy enemmän möyrimiseen ja möngertämiseen. Olemme Pirkon kanssa vetäneet tästä sellaisen johtopäätöksen, että Penasta tulee ilmiselvästi nykytanssija.

Pikkuhiljaa alkaa odottaa tuon uuden tyypin tapaamista, vaikka välillä tuntuu siltä, että emme ole saaneet mitään tehtyä vielä vauvaa varten. Hankintoja olemme kyllä tehneet, mutta kodistamme ei oikeastaan näe vielä mitenkään, että tänne on parin kuukauden päästä muuttamassa joku (jollei lasketa makuuhuoneessamme säilytyksessä olevia vaunuja). Ajattelimme laittaa kotia kuntoon joululomalla. Silloin meillä on hyvin aikaa koota sänky ja hoitopöytä ja siivoilla kaappeja. Saa nähdä, mitä oikeasti saamme aikaan, vai olemmeko niin uupuneita rankan syksyn jälkeen, että makaamme sohvalla koko loman ajan! :D

Olemme olleet Pirkon kanssa todella kiireisiä töissä, mikä on tässä vaiheessa vuotta yleensä varsin normaalia. Tänä vuonna työt ovat kuitenkin tuntuneet molempien mielestä erityisen raskailta. Itse olen jo aivan puhki enkä ole aivan varma, miten selviän vielä yhden kuukauden työmaalla. Alusta asti minua on hieman kammoksuttanut ajatus siitä, että joudun jäämään pois töistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, sillä työyhteisömme on aivan ihana ja työnikin on mieleistä. Tällä hetkellä olisin kuitenkin täysin valmis jäämään äitiyslomalle vaikka heti työn stressaavuuden takia. Onneksi varsinaisia työpäiviä on itsenäisyyspäivävapaan ansiosta jäljellä enää vain 16!! Riennä aika, riennä, vielä seuraavat neljä viikkoa!

torstai 10. marraskuuta 2016

Pena-hankintoja vol. 3

Olemme yrittäneet hankkia mahdollisimman paljon Pena-tavaroita alennusmyyntejä ja erilaisia tarjouskampanjoita hyödyntäen. Kuulun nykyään varmaan jokaisen lastentarvikeliikkeen sähköpostilistalle, ja mainoksia erilaisista alennuksista putkahtaakin sähköpostiin aina silloin tällöin. Pyrimme käymään paikan päällä, jos vain aikaa ja energiaa on, ja katsastamaan tarjonnan: löytyisikö mitään tarvitsemaamme edes pienessä alennuksessa?

Joitakin viikkoja sitten BabyStylessa oli kanta-asiakaspäivät ja kaikki tuotteet olivat 15 prosentin alennuksessa. Syysloman kunniaksi piipahdimme heti ensimmäisenä päivänä katsomaan, jahka jotain mieluista tarttuisi mukaan. Kannatamme liikettä mielellämme, sillä siellä olemme saaneet joka kerta todella ystävällistä palvelua (toisin kuin esimerkiksi Lastentarvikkeessa). Asiakaspalvelulla on mielestäni todella suuri rooli siinä, mihin rahani laitan, joten yritän kannattaa paikkoja, joissa palvelu on jokaisen sentin arvoista.

Kun alennusta on saatavilla, tarttuu jotain varmasti aina mukaan. Tällä kertaa ostoskoriin sujahti muun muassa muutama harso, pari tuttipulloa ja Done by Deer -merkin astioita. Ruokailuvälineille nyt ei ihan vähään aikaan ole vielä käyttöä, mutta onpahan sitten valmiina, kun niitä tarvitsee.

Astioita alennuksesta

Lisäksi ostimme tulevaan syöttötuoliin vastasyntyneelle sopivan kaukalon. Eräs kaverimme kertoi meille jälkiviisaana (hänellä on siis parivuotias lapsi), että jos hän jotain voisi tehdä toisin, jättäisi hän sitterin kokonaan hankkimatta ja ostaisi vain syöttötuoliin menevän kaukalon, johon vauvan saa "istumaan". Kaukalo on kuulemma kätevä, kun sen saa ruokapöydän ääreen, jolloin vauvan voi ottaa ruokailuun mukaan ja itsekin saa paremmin syötyä, kun vauva voi seurata vieressä. Olin jo etukäteen ajatellut, että hankimme sitterin, mutta päätimme nyt ottaa neuvosta vaarin ja kuunnella vanhempien ja viisaampien vinkkejä, sillä mielestäni tuo kuulosti aivan järkevältä. Ja mikä tahansa antaa meille enemmän aikaa syödä ruokamme rauhassa, on tietenkin plussaa! :D Sitterin jätämme nyt toistaiseksi hankkimatta, mutta kaukalo tarttui alennusmyynnistä mukaan, ja nyt se odottelee varastossa käyttäjäänsä. Syöttötuolin joudumme siis hankkimaan reilusti aiemmin kuin olimme ajatelleet. Googlattuamme hintoja eri liikkeissä päädyimme tilaamaan tuolin Verkkokauppa.comista, sillä siellä se on monta kymppiä halvempi kuin muualla.

Monet suuret Pena-hankinnat on siis jo tehty! Seuraavaksi pitäisi jaksaa perehtyä turvakaukaloiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saamme tuotua Penan jotenkin sairaalasta kotiin, kun sen aika koittaa. Jos siis on mitään vinkkejä, mitä kannatta ottaa huomioon turvakaukaloa ostaessa, niin kertokaapa ihmeessä niitäkin! Sen toki otamme huomioon, että saamme kaukalon kiinni vaunujen runkoon, mutta muut huomionarvoiset seikat ovat tervetulleita.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten talvivauva puetaan?

Apua! Nyt tarvitaan taas fiksumpien ja kokeneempien neuvoja! Tietääkö kukaan, miten talvivauva puetaan? Mitä ihmettä sellainen tarvitsee päälle, että ulkona tarkenee mutta ettei kuitenkaan mielellään sula vuorausten alla? Mitä vauvalle laittaa päälle, jos sen laittaa vaunuihin? Entä mitä laittaa päälle, kun lähtee autolla jonnekin ja muksu pitää laittaa turvakaukaloon?

Tällaiset kysymykset ovat viime aikoina pyörineet mielessämme. Meillä ei siis ole hajuakaan vauvojen pukemisesta ja siitä, mikä on käytännöllisintä ja parasta. Olemme nähneet kaupoissa kaikenlaisia lämpöpusseja: osa on todella isoja, jotka eivät mitenkään mene kaukaloihin, mutta mahtuisivat vaunuihin, kun taas osa on sellaisia pienempiä kaukaloihin meneviä. Kannattaako jotain sellaista hankkia? Jos, niin minkälaista? Mitä sitten lämpöpussin alle laitetaan? Kannattaako jonkinlaista haalaria ostaa vai meneekö ihan hukkaan?

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan nyt vastaan. Jos sulla on edes jonkinlaista haisua siitä, mikä olisi järkevää, kerro ihmeessä! Mitään turhaa emme viitsisi ostaa, mutta jotenkin olisi hyvä varautua, että saamme Penan jollain konstilla sairaalasta kotiin ja pysymään hengissä.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Äitiyspakkaus

Muutama viikko sitten sain viestin, että äitiyspakkaus on haettavissa Matkahuollon toimipisteestä. Vaikka olimme päässeet hipelöimään pakkausta ja sen sisältöä kesällä kaverimme luona, tuntui siltä, että oma pakkaus täytyy saada heti. Hurautimme siis Pirkon kanssa heti töiden jälkeen Matkahuoltoa kohti.

Pieni hohto asiasta oli tosiaan mennyt, kun sisältö oli etukäteen tiedossa. Mutta fiilis oli kyllä aika jännä, kun raahattiin boksi keskelle olohuoneen lattiaa. Onko tämä oikeasti meidän? Meillä muka äitiyspakkaus? Friikkiä.

Siinä se nyt komeilee!

Hieman epätodellisissa tunnelmissa lähdimme varovasti raottamaan kantta ja tutkimaan sisältöä. Moni asia oli jo kesältä päässyt unohtumaan, joten mukavia yllätyksiä tuli vastaan. Pakkaus kokonaisuudessaan on mielestämme oikein hyvä ja lähes kaikki tulee varmasti käyttöön. Ainut turhake meidän taloudessa ovat tietenkin kondomit, jotka ystävällisesti ajattelin lahjoittaa veljelleni. :D Muutamat vaatteet ovat mielestäni vähän pliisuja eivätkä mitään suuria suosikkejani väritykseltään, mutta käyttöön nekin varmasti tulevat.

Tässä vielä muutama poiminta pakkauksen sisällöstä. Itse tykästyin jostain syystä talvihaalariin. Pidän ruskeasta väristä, ja kuosikin on ihan siedettävä, joten miksipä ei! Asuun kuuluvat tumput ja töppöset ovat myös kivat. Toivottavasti haalari mahtuu Penalle vielä vuoden päästä talvella, jotta haalari pääsisi käyttöön. Tänä talvena se on varmasti vielä liian iso (luulisin).

Äitiyspakkauksen talvihaalari

Erilaisten bodyjen ja potkupukujen joukosta löytyi muutama suosikki, jotka ovat väreiltään ja kuoseiltaan todella ihania! Ehdoton suosikkini on turkoosihtava sammakkopuku - onko tuo nyt sitten potkupuku vai mikä, tiedä häntä. Termistö on edelleen hieman hukassa meikäläisellä! Noh, eipä noilla nimillä ole niin väliä, pääasia, että Penalla on vaatteita päällepantavaksi. Toiset suosikkini on sinertävä pöllökuosinen puku ja krokotiiliaiheinen body.

Hienoimmat kuteet!

Myös raitabody ja koirabody ovat ihan kivoja. Muuten vaatteet olivat sellaista peruskauraa. Muutama valkoinen ja jotain hennon sinistä ja rusehtavaa taisi joukossa olla. Itse tykkään enemmän kirkkaista väreistä, joten nuo hailakat värit eivät niin iskeneet. Muutamia kivoja housuja pakkauksesta löytyi, mutta ei mitään henkeäsalpaavaa. Mitään todella ällöä ei vaatteissa mielestäni ollut, vaan kaikki on ihan kelpotavaraa.

Raitoja ja koiria

Vaatteiden lisäksi pakkauksesta löytyi toki muutakin tavaraa, mille varmasti on käyttöä, kuten pyyhe, harsoja, kuumemittari yms. Kestovaippa jää meidän kohdallamme varmasti käyttämättä. Kuulun siihen sakkiin, jota kestoilu lähinnä ällöttää. Mieluummin pitäydyn kertakäyttövaipossa kuin pyöritän paskavaippoja koneessa harva se päivä.

Äitiyspakkauksen leluarsenaali rajoittui unileluun ja lorukirjaan. Muistan vielä omasta lapsuudesta äitiyspakkauksen mukana tulleen unilelun ja vauva-aiheisen kirjan, jota luettiin pitkään ja hartaudella. Nykypäivän vastineet ovat tietenkin vähän erilaiset. Unilelu on suloinen ja lorukirjakin tulee varmasti kahlattua läpi, vaikkei se aivan minun ja Pirkon tyylinen ollutkaan.

Unilelu ja lorukirja

Kaiken kaikkiaan olemme oikein tyytyväisiä pakkaukseen! On hienoa, että Suomessa on tällainen käytäntö. Sisältö on taatusti arvokkaampi kuin vastaava rahasumma (140 €). Meille oli itsestään selvää ottaa avustus pakkauksena, sillä emme olleet ihan tarkoituksella ostaneet kauheasti vaatteita ja muita tarvikkeita etukäteen, vaan ajattelimme, että käytämme pakkauksen sisältöä hyväksi, kun sellainen on tarjolla. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Rv 27+6 ja syksyn kuulumisia

Oho, blogi on pitänyt jo melkein kuukauden hiljaiseloa, mutta niin olemme mekin täällä kotona. Joka päivä olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa, mutta en vain ole löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Ehkäpä nyt olisi aika kertoa vähän kuulumisia, ettei bloggailu jää ihan täysin.

Flunssa piti sitkeästi otteessaan melkein kuukauden päivät, mikä tuntui vievän voimat aivan täysin. Syysloman jälkeen palasin töihin ja siitä lähtien on tuntunut siltä, että työpäivät saa hikisesti kärvisteltyä loppuun asti, mutta kun kotiin pääsee, ei voimia riitä enää mihinkään. Arkipäiville ei siis ole voinut suunnitella mitään tekemisiä, vaan kaikki suunnitelmat täytyy toteuttaa viikonloppuisin, jolloin voimia on hieman enemmän. Viime aikoina olenkin ollut todella turhautunut siihen, että elämäni on nyt lähinnä vain töiden tekoa ja lepäämistä. Ottaa päähän, että töiden lisäksi ei jaksa mitään muuta. Pirkko onkin saanut toimia useasti lohduttajana, kun vedän iltaisin itkukohtauksen väsymyksen ja turhautumisen takia. 1,5 kuukautta pitäisi vielä jaksaa töissä.

Iskias-kipu on ollut riesana jo muutaman kuukauden ajan, ja myös sen takia on tullut monet itkut itkettyä. Liikkuminen ja pystyssä oleminen on raskasta ja makaaminenkin tekee kipeää. Onneksi sain LittleBigFamily-blogista vinkin mennä osteopaatille (kiitos!). Nyt olen käynyt osteopaatilla kerran, ja hän totesi alaselän ja pakaroiden lihasten olevan niin jumissa, että hermot ovat jääneet pinteeseen, mikä aiheuttaa sähköshokkimaista kipua. Yhdestä kerrasta ei kauheasti ollut vielä apua, mutta ensi viikolla menen uudelleen, ja toivon, että kipu vähän hellittäisi.

Tällä hetkellä alan siis olla korvia myöten täynnä tätä raskautta. Säälin Pirkkoa jo etukäteen, jos oloni tästä vain hankaloituu ja huononee seuraavat kolme kuukautta. :D Hän on se, joka  minua joutuu kestämään ja pitelemään pystyssä. Onneksi Pirkko on vakuuttanut jo moneen kertaan, että olen kuulemma helppo tapaus ja että hän mielellään huolehtii minusta. Paras vaimo. :)

Mutta ei tänne ihan pelkästään huonoa kuulu. Väsymystä ja selkäkipuja lukuunottamatta raskaus on edennyt oikein hyvin. Viimeisten parin viikon aikana Pena on selvästi kasvanut ja saanut voimia lisää, ja minä taasen olen paisunut kuin pullataikina. Hieman hirvittää, minkä kokoinen mahasta tulee, jos se tätä vauhtia kasvaa vielä kolmisen kuukautta! Penan liikkeet tuntuvat nykyään jo melko voimakkailta, ja liikkeistä saakin nauttia päivittäin. Monet liikkeet näkyvät ulospäin ja on hauska katsoa, kuinka vatsa heiluu ja liikkuu, kun Pena jumppailee. Pirkko tykkää laulaa Penalle, mikä vähän tuntuu rauhoittavan menoa. Toivottavasti tämä jatkuu myös vatsan ulkopuolella (sekä laulu että rauhoittuminen)!

Sokerirasituksessa kävin reilu viikko sitten. Olen kerran aiemminkin ollut kyseisessä testissä, joten tiesin, mitä odottaa. Tällä kertaa kuitenkin kammoksuin ajatusta syömättömyydestä ja juomattomuudesta, sillä raskausaikana olen litkinyt vettä mielettömiä määriä ja nälkäkin vaivaa useammin kuin ennen. Selvisin onneksi melko kivuttomasti paastosta, ja pari tuntia hurahti yllättävän nopeasti lueskellen. Tuloksia katselin netistä parin päivän päästä ja mielestäni arvot näyttivät hyviltä eikä raskausdiabetesdiagnoosia pitäisi mielestäni tulla. Jes! Menemme reilun viikon päästä neuvolaan, joten silloin saamme varmasti kuulla tuloksista tarkemmin. Sokerirasituksesta selviämistä juhlistimme useilla erilaisilla jouluisilla suklaakonvehdeilla ja joulutortuilla. Nyt on sokeriarvot varmasti pilvissä! :D

Äitiyspakkaus saatiin jo muutamia viikkoja sitten, ja siitä olisi tarkoitus kirjoittaa postaus erikseen. Muutamia muitakin pieniä hankintoja olemme saaneet tehtyä, mutta silti tuntuu, että tarvitsemme vielä vaikka mitä, emmekä ole kauheasti varautuneet vielä vauvan tuloon. Odotan jo joululomaa ja sitä, että pääsemme kokoamaan sängyn ja hoitopöydän/kaapin (joka on vielä ostamatta) ja pääsemme järjestämään kotiamme sennäköiseksi, että tänne on oikeasti tulossa kolmaskin asukas! Teen yleensä suunnitelmia todella tarkkaan ja hoidan kaikki asiat ajoissa, joten luulen, että vasta siinä vaiheessa, kun saamme kotiamme laitettua, rauhoitun hieman ja luotan siihen, että ehdimme laittaa kaiken valmiiksi Penaa varten.

Näinä päivinä pitäisi alkaa kolmannen kolmanneksen. Uskomatonta! Aika on mennyt nopeasti, mutta toivon, että myös seuraavat kolmisen kuukautta hurahtaisivat siivillä. Tule jo joulu(loma)! :)