torstai 7. maaliskuuta 2019

Voihan vauvakuume!

Nyt se on iskenyt. Pahemman kerran. Viimeiset viikot olemme Pirkon kanssa enemmän tai vähemmän puhuneet siitä, olisiko meidän sittenkin mahdollista yrittää kasvattaa perhekokoamme vielä yhdellä. Jaiks! Mehän olimme siis päättäneet, että toista ei tehdä. Olemme hankkiutuneet eroon kaikesta mahdollisesta tavarasta huonekaluista ja turvakaukalosta lähtien. Mistä nämä ajatukset oikein tulevat? Voiko ensi kuussa voimaanastuva äitiyslaki vaikuttaa näin paljon ajatusmaailmaani? Vai onko lähipiiriin syntynyt liikaa vauvoja (ensimmäisiä ja niitä pikkukakkosia), mikä on saanut minutkin kuumeilemaan? Tuntuu nimittäin siltä, että joka toinen vastaantulija on maha pystyssä ja ne loput 50 prosenttia työntävät vaunuja.

Ja nyt. En kestä! Tämä vauvakuume on jotain aivan kauheaa. Järki sanoo, että ei ei ei, ei enää, mutta joku tunne tuolla sisällä yrittää väittää vastaan. Ei meillä ole enää mitään tavaroita! Ei mitään vauvojen vaatteita! Kaikki on annettu pois. Ei yhden yhtä raskausajan vaatetta, koska eihän niitä pitänyt enää tarvita. Eikä meillä ole rahaa! Yrittämiseen hurahtaisi taas kepeästi monta tonnia, eikä pankkitili anna tällä hetkellä kauheasti myöten (kiitos hoitovapaiden). Eikä meidän koti ole tarpeeksi iso! Eikä auto! Ei tähän talouteen vaan mahdu enää uutta jäsentä!

Mutta entä jos silti. Jos silti yrittäisi. Tai noh, kyllähän sen tietää, ettei sitä voi vain yrittää, vaan homma olisi pakko viedä loppuun asti ja jokainen kortti olisi käännettävä, jos sille tielle ryhtyisi. Eikä siihen todellakaan ole varaa. Mutta kun... Mitä jos joskus vuosien päästä alkaakin kaduttaa, ettei yritetty? Tai jos yritetään, niin mitä jos vuosien päästä alkaakin kaduttaa, että yritettiin? Olisiko Penua kohtaan reilua hankkia sisarus? Vai olisiko tällä varallisuudella reilua pitäytyä tässä ja panostaa Penuun, antaa hänen harrastaa ja tehdä, matkustaa ja nähdä maailmaa?

Miksi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa?
1) Raha, raha ja raha. Mistä revimme rahat hoitoihin? Mistä revimme rahat elämiseen? Neljä henkeä syö enemmän kuin kolme. Neljän hengen harrastukset maksavat enemmän kuin kolmen.
2) Koti. Liittyen edelliseen, millä rahalla ostaisimme isomman asunnon? Vai pitäisikö neljä henkeä saada ähdettyä nykyiseen kotiimme?
3) Tavarat ja hankinnat. Kuten sanottu, olemme hankkiutuneet lähes kaikista tavaroista eroon. Joutuisimme hankkimaan kaiken uudestaan. Ja taas pääsemme palaamaan kohtaan 1: raha.
4) Krooninen matkakuume. Kärsin itse kroonisesta matkakuumeesta. Minulla täytyy aina olla jokin reissu varattuna tai vähintäänkin suunnitteilla. Mistä repisimme rahat neljän hengen matkoihin? Emme mitenkään pystyisi matkustamaan enää niin paljon kuin mieli tekisi. Kestäisinkö sen? Pystyisinkö olemaan aloillani vuoden tai pari, kun nyt olen tottunut piipahtamaan ulkomailla muutamia kertoja vuodessa. Tämä on ehkä yksi suurimmista miinuksista ja taas palaamme kohtaan 1: raha. Olisimmeko valmiit muuttamaan elämäntyyliämme täysin toisenlaiseksi?
5) Väsymys. Jaksaisimmeko aloittaa kaiken alusta? Penu on nyt jo sen verran iso ja nukkuu hyvin, että elämä on melko helppoa. Jaksaisiko koko rumban aloittaa alusta kakkavaippoineen, valvomisineen ja syöttämisineen? Saisiko seuraavat kunnon yöunet joskus kolmen vuoden päästä?
6) Vaikea raskaus ja synnytys. Mitä jos raskaus olisi aivan kamala? Edellinen kokemus ei ollut mitään aisteja hivelevää ilotulitusta. Miten synnytyksestä selviäisi uudestaan, kun ensimmäinen kerta oli niin kamala, että ensimmäiset sanani Penun tultua ulos olivat ei enää ikinä uudestaan?
7) Keskenmenot. Mitä jos raskaus keskeytyy? Jaksaisimmeko yrittää uudestaan?
8) Sairaudet, erityislapsi. Mitä jos lapsi olisi sairas? Jaksaisimmeko esimerkiksi erityislapsen vanhempina?
9) Juuri näin on nyt hyvä. Miksi rikkoa hyvää perhedynamiikkaamme? Meillähän on kaikki nyt hyvin. Meillä on ihana perhe, ihana lapsi. Miksi muuttaa sitä?

Miksi lähteä toiselle kierrokselle?
1) Olisiko Penulle iloa sisaruksesta?
2) Kaipaisiko perheemme kuitenkin vielä toisen lapsen?
3) Vähän ehkä haikailen raskausmahan perään...
4) Haluaisin niin kovasti hankkia kantoliinan ja kantaa pientä vauvaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki oli niin uutta, että moni ihana asia jäi kokematta. Toisen kohdalla voisi tehdä monia asioita vähän viisastuneempana.
5) Olisi huippua päästä seuraamaan toisen pienen ihmisentaimen kasvua alusta asti.
6) Olisihan se vauva aika ihana. <3

Kuten listoista näkee, ensimmäisessä on hieman järkeä mukana, mutta toisessa homma meinaa lähteä lapasesta. Pitäisikö tässä asiassa ajatella rationaalisesti vai antaa vain palaa? Pyrimme pitämään järjen vielä pelissä mukana, mutta välillä olemme antaneet tunteille hieman valtaa. Pirkko kysyi taannoin, mikä mahdollisen tulokkaan nimeksi tulisi. Sanoin, etten ole antanut itselleni lupaa ajatella asiaa, sillä siinä tapauksessa asiasta tulisi liian konkreettinen. Pakko kuitenkin tunnustaa, että kävin viime viikolla surffailemassa klinikan sivuilla ja katselemassa uutta hinnastoa. Useasti olen myös heittänyt ilmoille ajatuksen klinikalle soittamisesta ja mahdollisten olkien varaamisesta/ostamisesta, jos niitä vielä olisi samalta luovuttajalta jäljellä. Tähän en ole saanut vielä lupaa. Ehkä ihan hyvä niin. Koska me ei oikeasti tiedetä, mitä me halutaan.

Onneksi minulla on Pirkko, järjen ääni. Hän pitää minut maan pinnalla - ainakin toistaiseksi. :D

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

2-vuotias Penu!

Niinhän siinä kävi, että meidänkin vauva kasvoi ja muuttui hetkessä pieneksi puhuvaksi lapseksi, joka juoksee jo melko kovaa ja rakastaa pomppimista. Penu täytti reilu kuukausi sitten kaksi vuotta. Ihan käsittämätöntä! Voiko meillä oikeasti olla jo kaksivuotias lapsi?

Juhlia vietettiin useammassa osassa, ja viimeisissä pirskeissä oli äideiltä vähän jo veto pois. Tästä taas viisastuneena yritämme seuraavat juhlat järjestää maksimissaan kahdessa erässä. :D Penu oli innoissaan omista syntymäpäivistään ja lahjoista, joita hän sai. Viime aikoina olemme antaneet hänelle myös hieman sokerisia herkkuja, joten juhlapöydän pullat, keksit ja mehu olivat myös suuria suosikkeja. Leluilla leikittiin pitkään syntymäpäiväjuhlia ja käytiin tapahtumia läpi ja edelleen niistä välillä puhutaan. On siis ollut mieleenpainuva kokemus! 

Kaksivuotias Penumme...

...on (tietenkin) kaunis, ihana ja suloinen. <3

...on melko pienikokoinen, mutta pian pääsemme pois vauvojen vaateosastoilta ja voimme siirtyä lastenvaateosastolle.  

... puhuu jo pitkiäkin lauseita ja osaa kertoa pieniä tarinoita. Sijamuodot alkavat pikkuhiljaa osua kohdilleen. On ihanaa seurata, kuinka kieli kehittyy päivä päivältä paremmaksi. Muutama äänne on vielä hukassa ja vokaalit tai konsonantit saattavat vaihtaa paikkaa, joten muiden saattaa olla vielä vaikea ymmärtää puhetta, mutta me äidit olemme ratkaisseet koodikielen salat ja päässeet sisälle Penun maailmaan.

...tykkää Ryhmä Hausta. Ne on IN. Isolla I:llä. Toinen suosikki on Muumit. 

...rakastaa uimista ja suihkussa käymistä. Muutenkin vesileikit ja vedellä läträäminen on huisin hauskaa.

...leikkii mieluiten lääkäriä, saunomista ja uimahallissa käymistä.

...käy kerran viikossa muskarissa ja tanssitunnilla ja tykkää selvästi molemmista.

...tykkää autoista ja autoilla ajamisesta. 

... menisi varmaan joka päivä HopLopiin, jos vain pääsisi. Ja siellä parasta on trampoliinilla hyppiminen.

...käy potalla todella hienosti ja osaa huutaa, kun pitää tulla pyyhkimään. Kotoa poistuessamme käytämme vielä vaippoja varmuuden vuoksi, mutta todella hienosti neiti osaa ilmoittaa hädästään. 

...nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin klo 13.30-15, mutta useina päivinä unet ovat jääneet kokonaan väliin. Jos aamulla nukuttaa pitkään, on typyä turha yrittää nukuttaa päivällä. 

...syö hyvin, mutta ei oikein uskalla maistaa uusia asioita. Kerran taannoin teimme Pirkon kanssa lettuja kermavaahdolla ja hillolla ja ajattelimme, että annamme Penullekin välipalaksi, mutta eihän hän suostunut edes maistamaan herkkuja, vaikka kuinka yritimme selittää, että se on hyvää. Penu huusi naama punaisena ja karjui, ettei halua maistaa. Se siitä. Äidit söivät letut. Mutta vanhat ruuat ja lähes kaikki, mikä sisältää rapuja, uppoaa hyvin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Loma tuli, loma meni

Niin vaihtui taas vuosi ja tekisi mieli sanoa, että uusi vuosi, uudet kujeet, mutta aika samoilla kujeilla täällä jatketaan kuin tähänkin mennessä. Penun 2-vuotissyntymäpäiviin on aikaa alle kuukausi (!), ja niin on meidän vauvasta kasvanut pieni lapsi, höpötintiksikin häntä nykyään kutsumme.

Olen saanut lomailla kaksi viikkoa Pirkon ja Penun hyvässä seurassa, ja ai että, loma tuli kyllä tarpeeseen! Syksy oli suhteellisen rankka, kun palasi äitiyslomalta töihin, joten pieni huilitauko on tehnyt hyvää. On ollut ihana hengailla kotona ja seurata Penun menoa. Joulukuun alussa, kun Penulle tuli ikää 1 v 10 kk täyteen, alkoi puhetta tulla selvästi enemmän. Hän alkoi yhdistellä sanoja toistensa perään ja yhtäkkiä sanoista muodostui alkeellisia lauseita. Pikkuhiljaa hän on alkanut kertoa pienistä tapahtumista laittamalla paljon sanoja yhteen. Näiden kahden lomaviikon aikana puhe on mennyt ihan valtavasti eteenpäin! Välillä Penu yllättää meidät kertomalla niinkin hienoja lauseita kuin pukki tuo meille lahjoja, pukki tuo joululahjoja kuuse alle, ovi auki Pirkko-äiti tulee tänne pesee kädet.

Nautimme tällä hetkellä tuosta ihanasta söpöstä höpötyksestä, jota saamme kuunnella päivittäin. Samalla nautimme siitä, että saamme vielä toistaiseksi itse puheenvuoron ruokapöydässä. Luulen, että pian koittaa aika, jolloin Penu puhua pälpättää niin paljon, ettemme itse saa suunvuoroa ollenkaan.

Jouluna olimme kotosalla ja nautimme toistemme seurasta. Aaton vietimme perinteisesti kolmestaan, mutta muina päivinä täytyi hoitaa sukulaisvelvotteita ja tavata myös isovanhempia ja muita sukulaisia. Penu oli aivan innoissaan lahjoista! Joulupukkia meillä ei käynyt emmekä varsinaisesti ole pitäneet yllä minkäänlaista joulupukki-illuusiota, mutta siitä huolimatta Penu selvästi on oppinut, että pukki tuo meille lahjoja. :D Paperikääröistä löytyi tänä vuonna muun muassa kaksi nukkea, nukenrattaat, Ryhmä Hau -hahmoja, laulukirja, yöpaitoja, lakanat, potkupyörä ensi kesää ajatellen, lääkärilaukku... listaa voisi vielä jatkaa.

Erityistä iloa tuotti myös pipareiden leipominen (tai taikinan syöminen) ja valmiiden pipaakakkujen syöminen. Joulupiparit ovat oikeastaan ensimmäinen makea herkku, jota Penu on saanut syödä, joten hän on ollut niistä aivan innoissaan ja pyytää myös aamupalalla saisi isää pipaakakkua (ei saanut :D)! Lomalla olemme käyneet myös uimassa, pulkkamäessä, HopLopissa ja omassa saunassa kylpemässä. Kun Penulle puhuu lomasta, assosioi hän sen suoraan ammeeseen ja kylpemiseen. Kun loman alkajaisiksi tulin kotiin ja herätin Penun päiväunilta kertoen, että Raija-äidillä alkoi nyt loma, totesi Penu siihen saman tien AMME ja oli jo juoksemassa kylpyhuoneeseen. Sama juttu kävi tänään, kun kerroin, että tänään minun lomani loppuu. Penu tokaisi saman tien AMME ja olisi innoissaan mennyt kylpemään. En kestä tätä söpöä ikää! <3

Vuosi vaihtui taloudessamme rauhallisissa merkeissä. Kävimme pihapiirissämme katsomassa muutamia raketteja heti iltakuuden jälkeen. Ne olivat kuitenkin vielä aika jännittäviä Penun mielestä. Lyhyt ulkoilu ja jännitys tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä Penu nukahti tuolloin alta aikayksikön (harvinaista herkkua nykyään!) ja äidit saivat nauttia vapaaillasta skumpan, jouluherkkujen ja Trivial Pursuitin parissa.

Uusi vuosi alkaa samanlaisella kuviolla kuin syksylläkin mentiin: minä siis palaan töihin ja Pirkko jää kodinhengettäreksi ja yrittää pitää samalla lapsemme hengissä. Loman aikana teimme jo päiväkotihakemuksen ensi syksyä varten, sillä elokuun alussa Penun olisi tarkoitus mennä päiväkotiin ja meidän molempien Pirkon kanssa töihin. Täytyy myöntää, että tili odottaa tuota aikaa jo kuin kuuta nousevaa. Kevään aiomme elää vedellä ja pyhällä hengellä. Tai no, kalapuikkoja meillä on syöty viime aikoina luvattoman paljon, joten sillä linjalla varmaan jatketaan.

Ihanaa tätä vuotta kaikille niille, jotka vielä jaksavat lukea harvoja postauksiani! Tsemppiä ja myötätuulia myös kaikille jo raskautuneille ja niille, jotka vasta aloittelevat ensimmäistä tai toista kierrostaan!