Rv 14+0 ja hyvä fiilis

Tänään alkoi jo 15. raskausviikko! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti. Vaikea uskoa, että on jo toinen kolmannes menossa ja reilun kuukauden päästä on raskauden puoliväli. Laskettuun aikaan on enää suurin piirtein puolisen vuotta aikaa. Jännää.

Olo on tällä hetkellä yllättävän hyvä! Olen todella yllättynyt tästä itse, sillä edellisessä raskaudessa odotin sitä seesteistä ja ihanaa keskiraskautta, mutta sitä ei vain koskaan kuulunut. Toivon, että tämä olotila jatkuisi nyt mahdollisimman pitkään. Pahoinvointi jäi suurin piirtein sinne 13. raskausviikolle. Tällä hetkellä pahan olon saa aikaiseksi ainoastaan purkka ja xylitol-pastillit, mikä on toki vähän huono juttu hampaiden kannalta. Kotona ollessani yritän pestä hampaita ruuan jälkeen, mutta aina en ole jaksanut tai muistanut. Pelkkä ajatuskin purkan tai pastillien syömisestä saa aikaan etovan olon. Yök.

Iskias ei ole vaivannut kovinkaan paljon, mitä nyt välillä vähän. Lähinnä huomaan, että alaselässä ja pakaroissa tuntuu ikävältä, jos on ollut pitkään pystyssä ja touhunnut jotain, kuten esimerkiksi tänään, kun siivosimme kunnolla. Saa nähdä, iskevätkö kovat kivut vielä myöhemmin.

Jonkin verran on jomotellut lantiota ja selkää, mikä tuntuu välillä aika inhottavalta. Lisäksi ihan yhtäkkiä saattaa iskeä kaamean tuntuiset menkkakivut, mutta onneksi nämäkin menevät suhteellisen nopeasti ohi. Luulenpa, että kohtu siellä tekee itselleen tilaa. Maha ei ole edelleenkään kasvanut (tai siis on, mutta se ei liity raskauteen mitenkään, vaan korona-ajan herkutteluun ja liikunnattomuuteen) huomattavasti, mutta tänään huomasin mielestäni selvän eron eiliseen verrattuna. Ihan alavatsalla tuntuu selvästi kova pieni pallo, joka on paljon isompi kuin eilen. Voisin kuvitella, että parin viikon päästä se pullahtaa sieltä enemmän näkyviin. Jännää.

Fiilis on siis hyvä! Sen verran hyvä, että olemme uskaltaneet tehdä pieniä hankintoja, jos hyviä diilejä on tullut vastaan esim. nettikirppareilla. Huomenna menemme hakemaan pinnasängyn, vaikka olin ajatellut, että ostamme sellaisen vasta paljon myöhemmin syksyllä, koska meillä ei yksinkertaisesti ole sille tilaa. Täytyy varmaan yrittää jotenkin tunkea se varastokoppiin palasina. Oli kuitenkin pakko tarttua tilaisuuteen, kun vastaan tuli sen verran hyväkuntoinen ja halpa pinnis. Tyyppi sai myös ensimmäiset vaatteensa, jotka tarttuivat ostoskoriin, kun tilasimme Penulle vaatteita. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin, jotta vaatteet ja pinnasänky pääsevät käyttöön!

Rv 13+0 ja np-ultra

Ensimmäinen kunnallinen ultra on nyt ohi! Ja heti alkuun on pakko todeta, että Tyypillä oli kaikki hyvin. :) Olin ollut etukäteen jo jonkin aikaa täysin paniikissa, koska olin varma, että Tyyppi olisi jotenkin huonosti kehittynyt tai että hän ei olisi ollenkaan elossa, mutta kaikki näytti olevan täysin mallillaan.

Jouduin valitettavasti menemään ultraan yksin, koska Pirkon ei sallittu tulevan mukaan. Olimme sopineet Pirkon kanssa etukäteen, että hän päivystää kotona puhelimen päässä ja minä soitan videopuhelun, jossa kuvaan koko ajan ultraruutua ja Pirkko voi näin seurata hommaa livenä kotoa käsin. Toivoin kovasti, että ultraaja olisi joku nuori, koska ajattelin, että nuoret antaisivat varmemmin toimia näin. Noh, valitettavasti ultraaja oli vähän vanhempi tätönen, joka ei meinannut suostua ehdotukseeni. Pidin kuitenkin pintani ja vaadin, että saan kuvata ruutua. Vakuutin, ettei puolisosta ole mitään häiriötä, vaan että hän pysyy hiljaa ja haluaa vaan seurata ja kuulla kaikki kätilön puheet. Onneksi kätilö lopulta suostui ja Pirkko sai olla etäyhteyden päässä!

Tyyppi oli todella vilkas yksilö! Hän liikkui aivan valtavasti eikä meinannut antaa mitata niskaansa ollenkaan. Lopulta kätilö onneksi onnistui. Tyypiltä löytyivät kädet ja jalat ja kaikki muukin kuulemma näytti tällä hetkellä juuri siltä niin kuin pitääkin. Jes! Tulokset yhdistelmäseulasta tulivat vain pari tuntia ultrauksen jälkeen ja ne näyttivät ihan normaaleilta eikä jatkotutkimuksiin ole tarvetta.

Kasvupyrähdyksen tyyppi tosin oli ottanut! Hän oli 4 päivää isompi kuin mitä varhaisultrassa ja mitä kuukautisten/hedelmöittymisen perusteella oli laskettu (tästä johtuen hyppäys raskausviikoissa eteenpäin). Kätilö oli tässäkin suhteessa vähän nuiva ja tiukkasi minulta ennen ultrausta laskettua aikaa. Hän sanoi, että klinikoilla kuulemma aina annetaan laskettu aika valmiiksi. Sanoin heti, että ei meille vaan mitään ole kerrottu (en tajunnut sanoa, että emme käyneet varhaisultrassa klinikallamme vaan muualla). Jotenkin hän ei tätä meinannut uskoa ja tivasi moneen otteeseen laskettua aikaa, jonka olisimme saaneet. Lopulta hän onneksi uskoi, että minulla ei oikeasti ole antaa mitään klinikan kertomaa laskettua aikaa. Alun perin näytti siltä, että meille saattaisi tulla joulukuun alun vauva, mutta voipi olla, että hän tuleekin ehkä jo marraskuussa. Saa nähdä! Jännää!

Nyt on taas hieman luottavaisempi olo raskauden suhteen ja uskallan ehkä hieman jo iloita tästä. Ehkäpä kesällä voisi tehdä jo jotain pieniä hankintoja...?! Monien sovellusten mukaan ensimmäinen kolmannes loppuisi näillä hujakoilla, joten piinaavimmat viikot on nyt taputeltu. Toivotaan, että tässä raskaudessa saisin kokea sen hehkeän keskiraskauden ilman sen suurempia vaivoja.

Rv 11+6 ja kuulumisia

Vaikka kuinka ajattelin, että päivitän blogia ahkerammin, on tämä taas jäänyt vähän taka-alalle ja unholaan. Kaiken kiireen keskellä ei vaan riitä aika ja voimat kirjoittamiselle. Otetaanpa tähän väliin siis pienet kuulumiset.

Olo: Tällä hetkellä olo on melko hyvä. Pari päivää on mennyt oksentamatta, ja se piristää aina. Myös kamala väsymys on hävinnyt. Mutta vanha tuttu iskias-kipu on alkanut vaivata NYT JO!!! Tai siis itse asiassa kipu tuli kaveriksi jo joskus 8. viikolla (edellisessä raskaudessa muistaakseni vasta kymmenisen viikkoa myöhemmin). Kipu on välillä ollut helvetillistä, mutta välillä on ollut ihan kivuttomia päiviä välissä. Toivotaan, ettei kovasti pahenisi. En kestä, jos siitä tulee joku 4 kuukautta kestävä piina. 

Pahoinvointi: Sitä kesti noin viikolta 6 viikolle 11. Pahoinvointi ei ajoittunut oikeastaan ollenkaan aamuun, vaan on ollut vähän pitkin päivää ja useimmiten iltapäivisin/iltaisin. Nyt tosiaan toivon sormet ja varpaat ristissä, että pahoinvointi olisi tyystin loppunut.

Maha: Turvottaa ja korona-ajan herkuttelut ja liikkumattomuus näkyvät. Raskausvatsa ei kyllä vielä näy. 

Vaatteet: Kiristää, puristaa, ahdistaa. Muutamat löysät ulkohousut menevät ja yhdet siistit äitiyshousut olen jo ostanut ja ottanut käyttöön. Onneksi ei ole tarvinnut mennä töihin, vaan voi viettää kotona aikaa lökäreissä ja löysissä röntsyissä.

Shoppailut: Tyypille emme ole ostaneet oikeastaan vielä mitään. Emme siis mitään vaatteita tms. Pari päivää sitten nettikirpparilla tuli vastaan halpa lämpöpussi (samanlainen, joka meillä oli Penulla), joten sen nappasin meille jo varuiksi.

Pelot: Näitä riittää. Onko siellä kukaan hengissä? Onko se täysin epämuodostunut? Olen ollut monta kertaa täysin varma siitä, että jokin on täysin pielessä. Ultraa odotellessa.

Ultra: Se onkin onneksi muutaman päivän päästä! Valitettavasti joudun menemään yksin. Toivottavasti Pirkko saa olla etäyhteyden päässä. 

Ruokahimot: Sushi, sushi, sushi. Lisäksi tekisi mieli kaikenlaisia juustoja (erityisesti salaatin sekaan). Yksi erikoinen himo tuli yhtenä päivänä, kun alkoi tehdä mieli vauvan päärynäsosetta lasipurkista. En tiedä, myydäänkö sitä edes lasipurkissa. Oleellista tässä oli nimenomaan se, että sen saisi syödä suoraan siitä lasipurkista. Noh, tätä himoa en saanut valitettavasti tyydytettyä.

Kertominen: Muutamille kavereille ja minun vanhemmilleni olemme kertoneet raskaudesta, mutta emme muille. Ajattelimme hyödyntää tämän sosiaalisen eristäytymisen ja yrittää pitää asian salassa mahdollisimman pitkälle. Tuskin on kauhean vaikeaa, koska emme tapaa ketään. :D

Neuvola: Ensimmäinen "neuvolakäynti" eli etäneuvola oli pari viikkoa sitten. Siinä ei ollut mitään ihmeempiä. Todettiin, että normaali raskaus ja sain lähetteet labroihin ja ultraan. Neuvolakortti tuli postissa muutaman päivän päästä.

Poika- vai tyttöfiilis: Tällä hetkellä minulla on enemmän poikafiilis. En yhtään osaa sanoa miksi. Täytyy jossain vaiheessa tehdä taas kaikki taikauskoiset ennustukset ja katsoa, kumpi meille olisi niiden mukaan tulossa.