lauantai 31. joulukuuta 2016

Rv 35+5 ja loppuvuosi 2016

Joulu hurahti ohi ihan siivillä! Oli ihanaa, kun saimme olla kotona eikä tarvinnut kiirehtiä minnekään. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä kestitsimme vieraita, mikä veikin kaikki voimani. Muutamien tuntien vierailujen jälkeen vietin illat lähinnä sohvalla maaten ja voimia keräten. Huh! Kyllä tämä loppuraskaus ottaa voimille.

Vähän ennen joulua aloin tuntea enemmän supistuksia ja joulun aikaan ne olivat välillä vähän ikävän tuntuisia. Tajusimme Pirkon kanssa yhtäkkiä, kuinka pitkällä raskaus jo on ja että Pena saattaisi oikeasti tulla jo muutaman viikon päästä. Saimme lietsottua itsemme lievään paniikinomaiseen tilaan lähinnä sen takia, että emme olleet hankkineet vielä turvakaukaloa. :D Jos Pena sattuisi syntymään hieman etuajassa, emme saisi sitä kotiin millään ilveellä! Noh, tämä nyt ei ole kovinkaan todennäköinen skenaario, mutta siitä huolimatta suuntasimme heti 27. päivä aamulla kohti Lastentarvikeliikettä, välipäivien alennusmyyntejä ja turvakaukalovalikoimaa. Poistuimme liikkeestä noin 600 euroa köyhempinä, mukanamme turvakaukalo, siihen sopiva telakka, adapterit vaunurunkoon kiinnitystä varten, hoitoalusta ja sadesuoja vaunuille. Olo oli helpottunut, kun kaukalo saatiin hankittua: nyt Pena voi tulla. :)

Välipäivinä puuhastelimme muutenkin kotona Penan tavaroita järjestellessä. Tästä yritän tehdä ensi vuoden alussa erikseen postauksen kuvien kera, joten ei siitä vielä sen enempää. Pikkuhiljaa kotimme alkaa näyttää siltä, että meille on tulossa vauva. Täh? Meillekö? Oikeasti? Välillä tätä on edelleen vaikea uskoa.

Toissapäivänä kävimme toisen kerran neuvolalääkärillä. Toivoin, että saamme siellä kaikkiin kysymyksiimme tarkat vastaukset, mutta hieman epätietoisina poistuimme paikalta. Lääkäri oli onneksi todella mukava. Hän oli juuri itse palannut äitiyslomalta, joten pahoitteli, kun jotkin asiat olivat vielä vähän hakusessa. Neuvolassamme on aataminaikainen vanha ultrauslaite, jolla lääkäri sanoi voivansa katsoa, miten päin Pena kohdussa majailee, mutta muuta sillä ei näe. Terkkamme aavistukset osuivat oikeaan, eli raivotarjonnassa Pena jo köllöttelee. Yritimme kysellä istukan sijainnista, sillä vähän kauhistuttaa, jos se olisikin liikkunut kohti kohdunsuuta, mutta tästä ei lääkäri voinut sanoa mitään.

Sisätutkimuksessa lääkäri totesi, että kohdunsuu on edelleen kiinni, mutta ehkä vähän pehmentynyt. Kohdunkaulasta emme saaneet mitään tietoa. Sf-mitta taisi olla 33 cm. Kokoarviota emme oikeastaan saaneet. Lääkäri totesi vain, että jos syntymä menee lähelle laskettua aikaa, on bebe varmaankin aika keskikokoinen. Olen kavereiltani kuullut, että heille on tehty jonkinlainen synnytystapa-arvio, jossa katsotaan tarkkaan, mahtuuko vauva tulemaan ulos normaalisti vai onko syytä huoleen. Tiedustelin, mahtaako tällaista arviota olla vielä tulossa, mutta kuulemma tämä lääkärikäynti oli nyt se synnytystapa-arvio. Ahaa, okei. Lääkärin mukaan Pena kaiketi mahtuu syntymään alateitse. Lopuksi saimme vielä "kuunnella" sydänäänet, tai siis oikeastaan vain nähdä, koska lääkäri ei saanut ääniä kuulumaan masiinasta.

Penalla vaikutti kuitenkin olevan kaikki hyvin, mikä on pääasia. Itselle jäi hieman epävarma olo käynnin jälkeen, sillä olisin kaivannut vähän enemmän tietoa. Mutta näillä mennään ja tältä pohjalta pitäisi mennä synnyttämään. Onneksi Pirkko lupasi, että voimme käydä vaikka yksityisellä jossain vaiheessa, jos paniikki ja epätietoisuus käyvät liian suuriksi. Tosin jos oireita alkaa olla enemmän, otan toki ensin yhteyttä synnärille ja katson, jahka sinne pääsisi tsekkaamaan tilannetta.

Onneksi mieli on rauhoittunut käynnin jälkeen ja tällä hetkellä on ihan luottavainen olo, että kaikki menee hyvin. Tänään otamme rauhallisesti ja pysyttelemme kotosalla emmekä juhli vuoden vaihtumista sen suuremmin. Tämä vuosi on ollut ihana, erilainen, jännittävä ja yllätyksellinen. Toivotaan, että ensi vuosi tuo mukanaan vain hyviä asioita ja saamme pian syliimme oman pienen, toivottavasti terveen, Penan.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon ensi vuosi täynnä iloisia plussa- ja vauvauutisia. :)

Joulumaha rv 35+1. Olo on kuin ryhävalaalla.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Rv 34+4 ja äitiysloma!

Tänään se virallisesti alkoi: äitiysloma!! Eipä tässä nyt mitään kovin suurta muutosta tapahtunut, sillä olen ollut kotona jo marraskuun lopusta alkaen, mutta onhan se vähän eri asia sanoa olevansa äitiyslomalla kuin sairaslomalla. Meillä olisi ollut myös eilinen vapaata töistä, joten sikälikään tämä päivä ei ole kovin erityinen.

Keskiviikkona kävin viimeistä kertaa töissä moikkaamassa työkavereita ja viemässä lääkärintodistuksen. Oli ihan jouluinen fiilis ja vähän haikeaa oli lähteä sieltä. Outoa ajatella, ettei töihin tarvitse mennä pitkään aikaan. Työasiat pyörivät edelleen mielessä lähes päivittäin - taitaa olla ammattitauti, sillä niin se on kaikilla aina loman alussa. Luulisin, että viimeistään Penan tullessa työasiatkin vihdoinkin väistyvät mielestä.

Pirkollakin alkoi parin viikon loma, joten nyt me rauhoitumme kahdestaan tänne kotiin. Joulua on laitettu jo kivasti, mutta vähän täytyy vielä siivoilla ja paistaa kinkku. Onneksi joulu tulee ilman sen suurempia hössötyksiäkin. Välipäivinä aiomme laittaa kotia Pena-valmiiksi ja hankimme viimeisiä asioita Penaa varten, kuten esimerkiksi turvakaukalon, jota meillä ei edelleenkään ole. Odotan jo innolla vauvanvaatteiden pesemistä ja viikkaamista kaappiin! :)

Rauhallista joulua ja rentouttavaa lomaa kaikille niille, kenellä sellainen on!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Rv 34+0: neuvola ja joulujuttuja

34 raskausviikkoa täynnä! Tajutonta, miten aika on lentänyt eteenpäin! Vielä kolme viikkoa ja Pena on täysiaikainen. Minun puolestani hän voisi syntyä melkein heti, kun nuo 37 viikkoa ovat täynnä. Taitaa kuitenkin olla toiveajattelua.

Perjantaina kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pirkko ei päässyt mukaan, ja oli kyllä tylsä käydä yksin. Mitään erityistä käynnillä ei tosin ollut. Vähän juttelimme voinnistani ja kuulumisista. Terkka kyseli, olemmeko miettineet synnytystä, ja tämän jälkeen kuunneltiin sydänäänet. Ne kuuluivatkin hyvin ja Pena pisti muutamat kunnon potkut, kun häntä kehdattiin häiritä. Terkka tunnusteli kohtua ja totesi, että voisi melkein laittaa päänsä pantiksi siitä, että Pena on raivotarjonnassa. Asia kuitenkin tarkistetaan tämän kuun lopulla neuvolalääkärissä. Myös sf-mitta otettiin - melkeinpä ensimmäistä kertaa. Edellisellä käynnillä toinen neuvolantäti mittasi sen nopeasti, muttei kirjannut asiaa ylös. Nyt mitta oli kuitenkin 31 cm, mikä oli juuri keskikäyrällä.

Lopuksi varasimme vielä kaksi neuvola-aikaa raskauden loppuajalle, ja toivon, että Pirkko pääsee noina kertoina mukaan. Outoa, että tässä on oikeasti enää yksi lääkärikäynti ja kaksi neuvolakäyntiä jäljellä ennen Penan tuloa. Kyselin vielä siitä, täytyykö meidän täyttää sairaalalle jotain papereita (paperisia tai sähköisiä) ennen synnytystä, mutta mitään ei kuulemma tarvitse tehdä. Tuntuu oudolta, että h-hetken koittaessa käppäilemme vain sisään sairaalaan. Vielä kun tietäisi, minne sinne täytyy mennä, olisi se hieno juttu. Tiedän kyllä ulko-oven, jolle mennä, mutta siitä eteenpäin ei aavistustakaan. Harmi, ettei nykyään enää pääse tutustumaan synnytyssairaaloihin etukäteen.

Viikonloppuna laitoimme Pirkon kanssa joulua täällä meillä kotona. Yleensä olemme joulun joko reissussa ulkomailla tai sitten jommankumman vanhempien nurkissa, mutta tänä vuonna olemme ihan omassa kodissamme koko joulun ja olemme sanoneet, että meille saa tulla kylään, jos vain joku haluaa tulla. Jouluaaton saamme olla kuitenkin ihan kahdestaan! <3 Ihanaa! Yleensä emme ole koristelleet kotiamme jouluna mitenkään erityisesti, koska emme omista kuin ehkä kolme joulukoristetta! :D Tänä vuonna on kuitenkin tehnyt mieli laittaa esiin valoja ja kynttilöitä - ja ne kolme omistamaamme koristetta. Ostimme muutaman joulutähden ja hyasintin, jotka tuovat kivasti tunnelmaa. Hankimme myös elämämme ensimmäisen oman kuusen! Se oli tarkoitus hankkia vasta tällä viikolla, mutta sain eilen kauppareissulla tingittyä kuusen hyvään hintaan, joten se lähti saman tien mukaan. Nyt täällä on ihanan tunnelmallista, kun kuusi on jo olohuoneessa ja siihen on laitettu muutamat koristeet (jotka nekin piti hankkia, kun ei mitään ennestään ollut).

Lahjoja emme suuresti hanki toisillemme emmekä kenellekään muille, koska emme halua ostaa mitään turhaa. Pena-hankintoihin menee myös melko paljon rahaa, joten senkään takia ei viitsi ostella mitään muita lahjoja. Aatoksi paistamme kinkun ja leivomme vähän kaikkea hyvää. Ihana, kun ei tarvitse ottaa mitään stressiä joulutohinoista, vaan saamme tehdä kerrankin kaiken niin kuin itse haluamme. Ensi vuonna meitä onkin sitten jo kolme, ja isovanhemmat änkevät varmasti mukaan joulun viettoon. Nauttikaamme siis tästä vuodesta, kun saamme olla ihan kahdestaan. :)

Mukavaa ja rentouttavaa joulunodotusta kaikille muillekin!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Rv 33+2 ja sairasloma jatkuu

Täällä on oltu jo reilut kaksi viikkoa sairaslomalla eikä töihin ole enää paluuta ennen äitiyslomaa! Jihuu! :) Eipä minulla olisi ollut enää kuin 5 päivää töitä, mutta ihan kiva, että saa levätä kotona ja ottaa rauhallisesti. Töissä on kuitenkin aina melko hektistä. Maanantaina kävin kuitenkin pakon edessä hoitamassa töissä kaikkia kesken jääneitä asioita ja perehdyttämässä seuraajaani. Lisäksi olen kotona hoitanut kaikenlaisia työasioita netin välityksellä, joten olen tässä sairasloman aikana tehnyt kyllä ainakin kaksi ihan kokonaista työpäivää, kun kaikki aika lasketaan yhteen. Huoh. Nyt alkaa onneksi kaikki olla hoidettuna ja voisi yrittää irrottautua työmaailmasta.

Sairasloma on mennyt nopeasti. Viime viikon märehdimme Pirkon kanssa molemmat neljän seinän sisällä, koska Pirkkokin oli sairaslomalla jonkin ihmeellisen viruksen takia. Onneksi tauti ei tarttunut minuun! Olen kaivanut kutimen esiin naftaliinista ja alkanut monen vuoden tauon jälkeen kutoa. Nyt olenkin tehnyt jo muutamat villasukat, pari pipoa ja peiton Penalle. Seuraavat ohjeet polttelevat jo mielessä ja uusi visiitti lankakauppaan on jo suunnitteilla. Saan aina parin vuoden välein tällaisen kutomiskohtauksen ja neulon hullun lailla pipoja ja sukkia, mutta sitten innostus tyssää kuin seinään ja puikot pölyyntyvät pari vuotta jossain kaapin perukoilla. Nyt on mukava kutoa, kun voi yrittää keksiä Penalle kaikkea kivaa.

Raskausrintamalla menee vähän vaihtelevasti. Pyörryttävä olo, jonka takia siis jäin sairaslomalle, on jatkunut jo pitkään eikä meinaa helpottaa. Mitään syytä tälle ei ole löydetty, mutta olo helpottaa aina maatessa, joten olemme Pirkon kanssa tehneet oman diagnoosin siitä, että sydän ei jaksa pumpata verta aivoihin tarpeeksi nopeasti ja paljon. Onneksi Penan liikkeet tuntuvat hyvin, joten en ole ollut asiasta kovin huolissani. Viime päivinä menkkamaiset kivut selässä ja kyljissä ovat alkaneet vaivata. Luulisin näiden olevan normaalia?! Myös häpyluu on ollut todella kipeä ja jomottava, mikä hankaloittaa vähän liikkumista. Vatsa alkaa olla aika iso ja olo melko raskas, ja odotankin jo hartaasti Penan saapumista, jotta tämä oleminen hieman helpottuisi. Muuten menee onneksi hyvin ja on ihana levätä kotona, ettei tarvitse hosua ja hötkyillä tämän mahan kanssa.

Blogia en ole kauheasti jaksanut päivitellä, sillä en ole oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa. Jos on jotain postaustoiveita, kertokaa ihmeessä! Muiden blogeja olen käynyt lukemassa ahkerasti ja liikkeellä tuntuukin olevan uusi plussa-aalto! :) Onnea teille kaikille! Ihanaa, että niin moni on plussannut viime aikoina. Täällä on iloittu jokaisesta onnistumisesta, ja peukkuja pidetään kaikille niille, jotka vielä omaa plussaansa odottavat.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Rv 31+1 ja sairasloma

Täällä ollaan loppuviikko sairaslomalla. Eilen alkoi kesken työpäivän pyörryttää ihan yhtäkkiä. Olo ei meinannut mennä millään ohi. Aluksi tein töitä hammasta purren, mutta viimeiset pari tuntia menikin sitten sohvalla huiliessa.

Töiden jälkeen pääsin käymään työterveydessä, missä otettiin verinäyte ja virtsanäyte, mutta mitään erityistä ei löytynyt, vaan kaikki arvot olivat hyvät. Hemoglobiini oli laskenut vähän: aiemmin se oli 130, mutta nyt 114. Lääkäri ei kuitenkaan sanonut, onko tuo jotenkin huolestuttavan alhainen tai ylipäänsä liian alhainen. Siitä jäi vähän epämääräinen fiilis. Sain kuitenkin käskyn levätä loppuviikon, mikä on kyllä ihan mukavaa, täytyy myöntää. Ensi viikolla on vielä maanantai ja tiistai vapaata, joten tähän tulee ihan hyvä viikon breikki.

Pena on onneksi aktiivinen, joten sen puolesta mulla ei tällä hetkellä ole huolta. Mahassa tuntuu olevan kunnon nykytanssit meneillään! Pyörrytyskin lakkasi eilen, kun pääsin kotiin. Pirkko-raukka ehti jo huolestua, kun sille viestin olevani lääkärissä. Onneksi kaikki kuitenkin vaikuttaisi olevan hyvin. Ehkä tämän viikon tauon voimin jaksaa pakertaa vielä ne viimeisetkin työpäivät ja -viikot.

Neuvolaan olen kyllä omien kokemuksieni perusteella hieman pettynyt. Soittelin eilen neuvolan yleiseen numeroon itku kurkussa, kun olo oli aika kamala. Olin käynyt töissä mittaamassa verenpaineet (jotka olivat aika korkeat: 158/85), joten kerroin puhelimessa pyörryttävästä olosta ja korkeista paineista. Langan päässä todettiin, että paineet ovat aika korkeat, ja voivoteltiin hieman oloa. Tätönen sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, kannattaa soitella terveyskeskuksen päivystykseen. Tässä oli koko puhelun anti. Noh, yritin soittaa arvauskeskukseen, mutta en päässyt läpi. Olisivat soitelleet joskus kolmen tunnin päästä minulle päin, joten päädyin ihan suosiolla työterveyteen.

Aiemmin olen soittanut neuvolan numeroon vain kerran. Kyselin tällöin jotain tuloksia ja valitin aivan järkyttävistä selkäkivuista, kun liikkuminenkin teki kipeää. Tällöin sain ohjeeksi ottaa Panadolia ja jos olo olisi paha, voisin taas soittaa terveyskeskuksen päivystykseen, jotta pääsisin lääkärille ja saisin kovemmat kipulääkkeet. Noh, en mä mitään kipulääkkeitä olisi halunnut. Olisi varmaan pitänyt itse vain osata vaatia aikaa fyssarille.

Kun viime kerralla kävin neuvolassa (eri neuvolantädillä kuin normaalisti), sain kuulla, että tietoihini oli kirjoitettu, että olen käynyt fysioterapiassa selkäkipujen takia!!?! Siis mitä ihmettä?!! Kerroin kyllä, että olin käynyt sillä kunnan tarjoamalla ryhmäfysioterapiakäynnillä, jolla puhuttiin oikeastaan vain lantionpohjanlihaksista, mutta että selkäkipuihini siitä ei ollut mitään iloa. Neuvolassa oli sitten päätetty, että olin käynyt fyssarilla selkäkipujen takia. Niinpä niin. Vähän pisti vihaksi tuossa vaiheessa! Mainitsin asiasta, mutta neuvolantäti epäili, että olivat erehdyksissä kirjoittaneet fyssari, vaikka olinkin käynyt osteopaatilla. Tuota niin... en kyllä ollut siinä vaiheessa osteopaatista kuullutkaan! En jaksanut alkaa väittämään vastaan.

Samaisella neuvolakäynnillä (tästä mainitsin jo edellisessä postauksessani) valitin kovasti töistä, stressistä ja siitä, kuinka työt tuntuvat raskaalta, kun en yhtään ehdi istua, vaan juoksen koko ajan paikasta toiseen, mikä tarkoittaa sitä, että loppupäivästä usein jo supistelee eikä supistelua saa loppumaan, kun en ehdi istumaan ja lepäämään. Tähän minulle tosiaan sanottiin, että hyvä, että saan sitä hyötyliikuntaa töissä, jos ei kotona jaksa enää illalla liikkua. No ei jaksa, kun työpäivän jälkeen on niin poikki, että makaan vain sohvalla ja itken, koska olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä enää mitään. Mutta ehkäpä olisi pitänyt vain osata ottaa se hyötyliikunnan kannalta - supistuksista viis!

Näiden kokemusten jälkeen ei kauheasti tee mieli soitella enää tuohon neuvolan yleiseen numeroon. Ehkä odottelen aina suosiolla sitä, että numero sulkeutuu ja voin soittaa suoraan synnytyssairaalaan. Sinne en ole vielä kertaakaan ollut yhteydessä. Jotenkin en ole uskaltanut, koska olen ajatellut, että sinne voi soitella vasta, kun synnytys käynnistyy. Tästä lähtien taidan kuitenkin ottaa mieluummin yhteyttä sinne, etteivät verenpaineet turhaan kohoa neuvolan palveluiden takia.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rv 30+6 ja asioiden hoitamista

Inhoan erilaisten asioiden hoitamista. Inhoan myös Kelan kanssa asioimista. Odotukseen kuuluu valitettavasti melko paljon asioita, jotka on pakko hoitaa ja saada pois päiväjärjestyksestä. Viime viikkoina olemmekin siis yrittäneet töiden lomassa jaksaa paneutua erinäisten asioiden hoitamiseen. Lista on onneksi lyhentynyt jo melko paljon, sillä seuraavat asiat on nyt hoidettu:

1) Vauvavakuutus on hankittu! Pyysimme tarjoukset Tapiolasta ja Ifiltä, sillä kaikki vakuutuksemme ovat näissä kahdessa yhtiössä. Emme halunneet enää kolmatta yhtiötä, johon sitoutuisimme vuosikausiksi, vaikka saisimmekin ehkä hyvän tarjouksen. Päädyimme lopulta Ifiin, sillä tämä oli melkein 200 euroa halvempi kuin Tapiola.

2) Äitiysrahahakemus ja vanhempainrahahakemus on nyt tehty. Samalla taisimme hakea jo lapsilisää... vai haimmeko? Hmm... huomaan, että raskaus on hieman haperoittanut aivojani ja minusta on tullut välillä huolestuttavan hajamielinen, mikä on minulle itselleni pelottavaa, sillä olen tunnetusti todella jämpti ja pilkuntarkka kaikissa asioissa.

3) Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen laitoimme vireille hakemuksen yhteisestä sukunimestä. Kun menimme naimisiin, pidimme omat sukunimemme, sillä emme kokeneet kummankaan nimeä sellaiseksi, että haluaisimme ottaa juuri sen. Lisäksi minua ärsyttää se, että meidän täytyisi maksaa nimenmuutoksesta ja nimen hakemiseen saattaisi kulua jopa 10 kuukautta! Olin siis ajatellut, että odotellaan tasa-arvoista avioliittolakia, ennen kuin edes mietimme sukunimien vaihtamista. Jotenkin nimiasia ei ollut meille ajankohtainen, kun olimme vain kahdestaan. Mutta kun Pena-projekti pyörähti käyntiin ja kun Pena viimein tärppäsi, alkoivat nimipohdinnat olla enemmän mielessä. Haluaisimme, että koko perheellä olisi yhteinen sukunimi. Niinpä päädyimme keksimään uuden nimen, joka on yhdistelmä meidän kummankin omista nimistämme. Nyt sitten odotellaan parhaimmassa tapauksessa jopa se 10 kuukautta, että saamme uuden nimen käyttöön (mikäli se siis hyväksytään).

Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa hieman, ettemme toimineet sukunimen kanssa jo esimerkiksi vuosi sitten, sillä
a) nyt Pena saa aluksi minun sukunimeni ja joutuu vaihtamaan sen sitten ensimmäisten elinkuukausiensa aikana ja
b) nyt joudumme hommaamaan uudet ajokortit (mitkä olisimme kyllä joutuneet hommaamaan myös vuosi sitten), jotka ovat voimassa paljon vähemmän aikaa kuin vanhat ajokorttimme.
Noh, ehkä nämä ovat vain pieniä murheita, mutta ainahan joku tuollainen pistää miettimään, että miksei nyt aiemmin tajuttu hoitaa tätäkin asiaa!

4) Neuvolassa on taas käyty ja influenssarokotteet on saatu. Itse sain lisäksi vasta-ainerokotteen, sillä olen itse rhesus negatiivinen ja Pena on positiivinen. Tuo vasta-aineen piikittäminen sattui aivan hel****n paljon, mutta nyt on sekin hoidettu. Tällä kertaa meitä palveli neuvolassa eri terveydenhoitaja kuin normaalisti. Ihan mukava tämäkin oli, mutta jotenkin kaipasin omaa neuvolatätiämme. Valitin neuvolassa monesta asiasta (kuten uupumuksesta töissä, kun ei hetkeäkään ehdi istua ja levähtää) ja vastaus oli jotakuinkin no hyvä, että saa sitten sitä hyötyliikuntaa siellä töissä.  Öööö, okei. Niin kai sitten.

5) Adoptioneuvontaan soittelin jo kauan sitten ja kyselin perheen sisäisestä adoptiosta. Onneksi henkilö, joka kotipaikkakunnallamme hoitaa perheen sisäisiä adoptioita, oli aivan ihanan oloinen! Hän pahoitteli kovasti, että joutuu tulemaan meille kotikäynnille ja haastattelemaan meitä, koska tämä Suomen lainsäädäntö nyt vain on tällainen. Saimme pian puhelun jälkeen kotiin nipun papereita, jotka voimme täyttää (tai siis lähettää) vasta Penan synnyttyä, mutta ainakin ne ovat nyt valmiina täällä odottamassa postilaatikkoon iskemistä. Puhelu onneksi loi uskoa siihen, että virkailija on täysin meidän puolellamme ja haluaa (toivottavasti) hoitaa asian mahdollisimman pian.

6) Perhevalmennuksessa on käyty. Valmennus oli kahtena iltana läheisen neuvolan tiloissa. Periaatteessa tilaisuuksissa ei tullut mitään uutta asiaa, vaan olimme saaneet tietää kaiken jo jotain muuta kautta (lähinnä netistä HUSin Vauva matkalla -sivustolta). Oli kuitenkin ihan kiva saada vähän kertausta asioihin, joten aika ei sinänsä mennyt ihan hukkaan. Hammashuoltoa koskevan osion olisi voinut jättää pois, sillä tämä oli täysin samaa asiaa, mitä olimme kuulleet, kun kävimme kahdestaan suuhygienistin juttusilla. Lisäksi paikalla ollut suuhygienisti ei valitettavasti ollut mikään puhumisen ammattilainen, joten hänen kuuntelemisensa oli lähestulkoon yhtä tuskaista kuin rippikoulun käyminen.


Seuraavaksi pitäisi jaksaa perehtyä vielä siihen, miten toimimme, jotta Pirkko voi hoitaa Penan asioita sairaalassa, mikäli itse olen sellaisessa tilassa (kooma, kuollut, tajuton tms.), etten voi asioita hoitaa. Pitäisikö tehdä testamentti? Hoitotestamentti? Riittääkö, jos ottaa yhteyttä johonkin potilasasiamieheen? Vai mennäänkö vain riskillä ja toivotaan, että kaikki menee hyvin? Miksi ihmeessä meidän kaltaisille perheille täytyy luoda odotusajalle ylimääräistä stressiä näin typeristä asioista? Välillä tämä Suomen lainsäädäntö ja syrjiminen todella alkaa nyppiä. Ihan kuin ei tässä vaiheessa olisi muutakin ajateltavaa. Ylimääräinen stressi ei muutenkaan taida olla hyväksi. Noh, näillä kuitenkin mennään.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Rv 30+4 ja aika rientää

Kakkosella alkavat viikot ovat nyt ohitse ja täällä on päästy jo kolmosella alkaviin viikkoihin. Hurjaa! Miten nyt voi olla jo rv 30+4, sillä vastahan me plussasimme ihan hetki sitten? Inseminaatiostakaan ei tunnu olevan kuin muutama viikko tai kuukausi. Muistan edelleen hyvin sen fiiliksen, kun tunsin, että kropassa on tapahtunut jotain. Ja sen epäuskon, kun raskaustesti viimeinkin näytti positiivista! Voiko olla, että tässä on oikeasti enää vain suurin piirtein kaksi kuukautta odotusta jäljellä?

Viimeisten kuukausien aikana Penasta on tullut päivä päivältä todellisempi. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että minityyppiä alkaa tuntea jo jotenkin. Pena vaikuttaa onneksi suht rauhalliselta kaverilta. Saan nukkua öisin (ainakin vielä) ilman mitään suuria potkuharjoituksia. Ehkä rauhalliset yöt jatkuisivat sitten ihan livenäkin? Toiveajattelua(ko)? Pena ei ole muutenkaan kovin paha potkija tai nyrkkeilijä, vaan hän keskittyy enemmän möyrimiseen ja möngertämiseen. Olemme Pirkon kanssa vetäneet tästä sellaisen johtopäätöksen, että Penasta tulee ilmiselvästi nykytanssija.

Pikkuhiljaa alkaa odottaa tuon uuden tyypin tapaamista, vaikka välillä tuntuu siltä, että emme ole saaneet mitään tehtyä vielä vauvaa varten. Hankintoja olemme kyllä tehneet, mutta kodistamme ei oikeastaan näe vielä mitenkään, että tänne on parin kuukauden päästä muuttamassa joku (jollei lasketa makuuhuoneessamme säilytyksessä olevia vaunuja). Ajattelimme laittaa kotia kuntoon joululomalla. Silloin meillä on hyvin aikaa koota sänky ja hoitopöytä ja siivoilla kaappeja. Saa nähdä, mitä oikeasti saamme aikaan, vai olemmeko niin uupuneita rankan syksyn jälkeen, että makaamme sohvalla koko loman ajan! :D

Olemme olleet Pirkon kanssa todella kiireisiä töissä, mikä on tässä vaiheessa vuotta yleensä varsin normaalia. Tänä vuonna työt ovat kuitenkin tuntuneet molempien mielestä erityisen raskailta. Itse olen jo aivan puhki enkä ole aivan varma, miten selviän vielä yhden kuukauden työmaalla. Alusta asti minua on hieman kammoksuttanut ajatus siitä, että joudun jäämään pois töistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, sillä työyhteisömme on aivan ihana ja työnikin on mieleistä. Tällä hetkellä olisin kuitenkin täysin valmis jäämään äitiyslomalle vaikka heti työn stressaavuuden takia. Onneksi varsinaisia työpäiviä on itsenäisyyspäivävapaan ansiosta jäljellä enää vain 16!! Riennä aika, riennä, vielä seuraavat neljä viikkoa!

torstai 10. marraskuuta 2016

Pena-hankintoja vol. 3

Olemme yrittäneet hankkia mahdollisimman paljon Pena-tavaroita alennusmyyntejä ja erilaisia tarjouskampanjoita hyödyntäen. Kuulun nykyään varmaan jokaisen lastentarvikeliikkeen sähköpostilistalle, ja mainoksia erilaisista alennuksista putkahtaakin sähköpostiin aina silloin tällöin. Pyrimme käymään paikan päällä, jos vain aikaa ja energiaa on, ja katsastamaan tarjonnan: löytyisikö mitään tarvitsemaamme edes pienessä alennuksessa?

Joitakin viikkoja sitten BabyStylessa oli kanta-asiakaspäivät ja kaikki tuotteet olivat 15 prosentin alennuksessa. Syysloman kunniaksi piipahdimme heti ensimmäisenä päivänä katsomaan, jahka jotain mieluista tarttuisi mukaan. Kannatamme liikettä mielellämme, sillä siellä olemme saaneet joka kerta todella ystävällistä palvelua (toisin kuin esimerkiksi Lastentarvikkeessa). Asiakaspalvelulla on mielestäni todella suuri rooli siinä, mihin rahani laitan, joten yritän kannattaa paikkoja, joissa palvelu on jokaisen sentin arvoista.

Kun alennusta on saatavilla, tarttuu jotain varmasti aina mukaan. Tällä kertaa ostoskoriin sujahti muun muassa muutama harso, pari tuttipulloa ja Done by Deer -merkin astioita. Ruokailuvälineille nyt ei ihan vähään aikaan ole vielä käyttöä, mutta onpahan sitten valmiina, kun niitä tarvitsee.

Astioita alennuksesta

Lisäksi ostimme tulevaan syöttötuoliin vastasyntyneelle sopivan kaukalon. Eräs kaverimme kertoi meille jälkiviisaana (hänellä on siis parivuotias lapsi), että jos hän jotain voisi tehdä toisin, jättäisi hän sitterin kokonaan hankkimatta ja ostaisi vain syöttötuoliin menevän kaukalon, johon vauvan saa "istumaan". Kaukalo on kuulemma kätevä, kun sen saa ruokapöydän ääreen, jolloin vauvan voi ottaa ruokailuun mukaan ja itsekin saa paremmin syötyä, kun vauva voi seurata vieressä. Olin jo etukäteen ajatellut, että hankimme sitterin, mutta päätimme nyt ottaa neuvosta vaarin ja kuunnella vanhempien ja viisaampien vinkkejä, sillä mielestäni tuo kuulosti aivan järkevältä. Ja mikä tahansa antaa meille enemmän aikaa syödä ruokamme rauhassa, on tietenkin plussaa! :D Sitterin jätämme nyt toistaiseksi hankkimatta, mutta kaukalo tarttui alennusmyynnistä mukaan, ja nyt se odottelee varastossa käyttäjäänsä. Syöttötuolin joudumme siis hankkimaan reilusti aiemmin kuin olimme ajatelleet. Googlattuamme hintoja eri liikkeissä päädyimme tilaamaan tuolin Verkkokauppa.comista, sillä siellä se on monta kymppiä halvempi kuin muualla.

Monet suuret Pena-hankinnat on siis jo tehty! Seuraavaksi pitäisi jaksaa perehtyä turvakaukaloiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saamme tuotua Penan jotenkin sairaalasta kotiin, kun sen aika koittaa. Jos siis on mitään vinkkejä, mitä kannatta ottaa huomioon turvakaukaloa ostaessa, niin kertokaapa ihmeessä niitäkin! Sen toki otamme huomioon, että saamme kaukalon kiinni vaunujen runkoon, mutta muut huomionarvoiset seikat ovat tervetulleita.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten talvivauva puetaan?

Apua! Nyt tarvitaan taas fiksumpien ja kokeneempien neuvoja! Tietääkö kukaan, miten talvivauva puetaan? Mitä ihmettä sellainen tarvitsee päälle, että ulkona tarkenee mutta ettei kuitenkaan mielellään sula vuorausten alla? Mitä vauvalle laittaa päälle, jos sen laittaa vaunuihin? Entä mitä laittaa päälle, kun lähtee autolla jonnekin ja muksu pitää laittaa turvakaukaloon?

Tällaiset kysymykset ovat viime aikoina pyörineet mielessämme. Meillä ei siis ole hajuakaan vauvojen pukemisesta ja siitä, mikä on käytännöllisintä ja parasta. Olemme nähneet kaupoissa kaikenlaisia lämpöpusseja: osa on todella isoja, jotka eivät mitenkään mene kaukaloihin, mutta mahtuisivat vaunuihin, kun taas osa on sellaisia pienempiä kaukaloihin meneviä. Kannattaako jotain sellaista hankkia? Jos, niin minkälaista? Mitä sitten lämpöpussin alle laitetaan? Kannattaako jonkinlaista haalaria ostaa vai meneekö ihan hukkaan?

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan nyt vastaan. Jos sulla on edes jonkinlaista haisua siitä, mikä olisi järkevää, kerro ihmeessä! Mitään turhaa emme viitsisi ostaa, mutta jotenkin olisi hyvä varautua, että saamme Penan jollain konstilla sairaalasta kotiin ja pysymään hengissä.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Äitiyspakkaus

Muutama viikko sitten sain viestin, että äitiyspakkaus on haettavissa Matkahuollon toimipisteestä. Vaikka olimme päässeet hipelöimään pakkausta ja sen sisältöä kesällä kaverimme luona, tuntui siltä, että oma pakkaus täytyy saada heti. Hurautimme siis Pirkon kanssa heti töiden jälkeen Matkahuoltoa kohti.

Pieni hohto asiasta oli tosiaan mennyt, kun sisältö oli etukäteen tiedossa. Mutta fiilis oli kyllä aika jännä, kun raahattiin boksi keskelle olohuoneen lattiaa. Onko tämä oikeasti meidän? Meillä muka äitiyspakkaus? Friikkiä.

Siinä se nyt komeilee!

Hieman epätodellisissa tunnelmissa lähdimme varovasti raottamaan kantta ja tutkimaan sisältöä. Moni asia oli jo kesältä päässyt unohtumaan, joten mukavia yllätyksiä tuli vastaan. Pakkaus kokonaisuudessaan on mielestämme oikein hyvä ja lähes kaikki tulee varmasti käyttöön. Ainut turhake meidän taloudessa ovat tietenkin kondomit, jotka ystävällisesti ajattelin lahjoittaa veljelleni. :D Muutamat vaatteet ovat mielestäni vähän pliisuja eivätkä mitään suuria suosikkejani väritykseltään, mutta käyttöön nekin varmasti tulevat.

Tässä vielä muutama poiminta pakkauksen sisällöstä. Itse tykästyin jostain syystä talvihaalariin. Pidän ruskeasta väristä, ja kuosikin on ihan siedettävä, joten miksipä ei! Asuun kuuluvat tumput ja töppöset ovat myös kivat. Toivottavasti haalari mahtuu Penalle vielä vuoden päästä talvella, jotta haalari pääsisi käyttöön. Tänä talvena se on varmasti vielä liian iso (luulisin).

Äitiyspakkauksen talvihaalari

Erilaisten bodyjen ja potkupukujen joukosta löytyi muutama suosikki, jotka ovat väreiltään ja kuoseiltaan todella ihania! Ehdoton suosikkini on turkoosihtava sammakkopuku - onko tuo nyt sitten potkupuku vai mikä, tiedä häntä. Termistö on edelleen hieman hukassa meikäläisellä! Noh, eipä noilla nimillä ole niin väliä, pääasia, että Penalla on vaatteita päällepantavaksi. Toiset suosikkini on sinertävä pöllökuosinen puku ja krokotiiliaiheinen body.

Hienoimmat kuteet!

Myös raitabody ja koirabody ovat ihan kivoja. Muuten vaatteet olivat sellaista peruskauraa. Muutama valkoinen ja jotain hennon sinistä ja rusehtavaa taisi joukossa olla. Itse tykkään enemmän kirkkaista väreistä, joten nuo hailakat värit eivät niin iskeneet. Muutamia kivoja housuja pakkauksesta löytyi, mutta ei mitään henkeäsalpaavaa. Mitään todella ällöä ei vaatteissa mielestäni ollut, vaan kaikki on ihan kelpotavaraa.

Raitoja ja koiria

Vaatteiden lisäksi pakkauksesta löytyi toki muutakin tavaraa, mille varmasti on käyttöä, kuten pyyhe, harsoja, kuumemittari yms. Kestovaippa jää meidän kohdallamme varmasti käyttämättä. Kuulun siihen sakkiin, jota kestoilu lähinnä ällöttää. Mieluummin pitäydyn kertakäyttövaipossa kuin pyöritän paskavaippoja koneessa harva se päivä.

Äitiyspakkauksen leluarsenaali rajoittui unileluun ja lorukirjaan. Muistan vielä omasta lapsuudesta äitiyspakkauksen mukana tulleen unilelun ja vauva-aiheisen kirjan, jota luettiin pitkään ja hartaudella. Nykypäivän vastineet ovat tietenkin vähän erilaiset. Unilelu on suloinen ja lorukirjakin tulee varmasti kahlattua läpi, vaikkei se aivan minun ja Pirkon tyylinen ollutkaan.

Unilelu ja lorukirja

Kaiken kaikkiaan olemme oikein tyytyväisiä pakkaukseen! On hienoa, että Suomessa on tällainen käytäntö. Sisältö on taatusti arvokkaampi kuin vastaava rahasumma (140 €). Meille oli itsestään selvää ottaa avustus pakkauksena, sillä emme olleet ihan tarkoituksella ostaneet kauheasti vaatteita ja muita tarvikkeita etukäteen, vaan ajattelimme, että käytämme pakkauksen sisältöä hyväksi, kun sellainen on tarjolla. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Rv 27+6 ja syksyn kuulumisia

Oho, blogi on pitänyt jo melkein kuukauden hiljaiseloa, mutta niin olemme mekin täällä kotona. Joka päivä olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa, mutta en vain ole löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Ehkäpä nyt olisi aika kertoa vähän kuulumisia, ettei bloggailu jää ihan täysin.

Flunssa piti sitkeästi otteessaan melkein kuukauden päivät, mikä tuntui vievän voimat aivan täysin. Syysloman jälkeen palasin töihin ja siitä lähtien on tuntunut siltä, että työpäivät saa hikisesti kärvisteltyä loppuun asti, mutta kun kotiin pääsee, ei voimia riitä enää mihinkään. Arkipäiville ei siis ole voinut suunnitella mitään tekemisiä, vaan kaikki suunnitelmat täytyy toteuttaa viikonloppuisin, jolloin voimia on hieman enemmän. Viime aikoina olenkin ollut todella turhautunut siihen, että elämäni on nyt lähinnä vain töiden tekoa ja lepäämistä. Ottaa päähän, että töiden lisäksi ei jaksa mitään muuta. Pirkko onkin saanut toimia useasti lohduttajana, kun vedän iltaisin itkukohtauksen väsymyksen ja turhautumisen takia. 1,5 kuukautta pitäisi vielä jaksaa töissä.

Iskias-kipu on ollut riesana jo muutaman kuukauden ajan, ja myös sen takia on tullut monet itkut itkettyä. Liikkuminen ja pystyssä oleminen on raskasta ja makaaminenkin tekee kipeää. Onneksi sain LittleBigFamily-blogista vinkin mennä osteopaatille (kiitos!). Nyt olen käynyt osteopaatilla kerran, ja hän totesi alaselän ja pakaroiden lihasten olevan niin jumissa, että hermot ovat jääneet pinteeseen, mikä aiheuttaa sähköshokkimaista kipua. Yhdestä kerrasta ei kauheasti ollut vielä apua, mutta ensi viikolla menen uudelleen, ja toivon, että kipu vähän hellittäisi.

Tällä hetkellä alan siis olla korvia myöten täynnä tätä raskautta. Säälin Pirkkoa jo etukäteen, jos oloni tästä vain hankaloituu ja huononee seuraavat kolme kuukautta. :D Hän on se, joka  minua joutuu kestämään ja pitelemään pystyssä. Onneksi Pirkko on vakuuttanut jo moneen kertaan, että olen kuulemma helppo tapaus ja että hän mielellään huolehtii minusta. Paras vaimo. :)

Mutta ei tänne ihan pelkästään huonoa kuulu. Väsymystä ja selkäkipuja lukuunottamatta raskaus on edennyt oikein hyvin. Viimeisten parin viikon aikana Pena on selvästi kasvanut ja saanut voimia lisää, ja minä taasen olen paisunut kuin pullataikina. Hieman hirvittää, minkä kokoinen mahasta tulee, jos se tätä vauhtia kasvaa vielä kolmisen kuukautta! Penan liikkeet tuntuvat nykyään jo melko voimakkailta, ja liikkeistä saakin nauttia päivittäin. Monet liikkeet näkyvät ulospäin ja on hauska katsoa, kuinka vatsa heiluu ja liikkuu, kun Pena jumppailee. Pirkko tykkää laulaa Penalle, mikä vähän tuntuu rauhoittavan menoa. Toivottavasti tämä jatkuu myös vatsan ulkopuolella (sekä laulu että rauhoittuminen)!

Sokerirasituksessa kävin reilu viikko sitten. Olen kerran aiemminkin ollut kyseisessä testissä, joten tiesin, mitä odottaa. Tällä kertaa kuitenkin kammoksuin ajatusta syömättömyydestä ja juomattomuudesta, sillä raskausaikana olen litkinyt vettä mielettömiä määriä ja nälkäkin vaivaa useammin kuin ennen. Selvisin onneksi melko kivuttomasti paastosta, ja pari tuntia hurahti yllättävän nopeasti lueskellen. Tuloksia katselin netistä parin päivän päästä ja mielestäni arvot näyttivät hyviltä eikä raskausdiabetesdiagnoosia pitäisi mielestäni tulla. Jes! Menemme reilun viikon päästä neuvolaan, joten silloin saamme varmasti kuulla tuloksista tarkemmin. Sokerirasituksesta selviämistä juhlistimme useilla erilaisilla jouluisilla suklaakonvehdeilla ja joulutortuilla. Nyt on sokeriarvot varmasti pilvissä! :D

Äitiyspakkaus saatiin jo muutamia viikkoja sitten, ja siitä olisi tarkoitus kirjoittaa postaus erikseen. Muutamia muitakin pieniä hankintoja olemme saaneet tehtyä, mutta silti tuntuu, että tarvitsemme vielä vaikka mitä, emmekä ole kauheasti varautuneet vielä vauvan tuloon. Odotan jo joululomaa ja sitä, että pääsemme kokoamaan sängyn ja hoitopöydän/kaapin (joka on vielä ostamatta) ja pääsemme järjestämään kotiamme sennäköiseksi, että tänne on oikeasti tulossa kolmaskin asukas! Teen yleensä suunnitelmia todella tarkkaan ja hoidan kaikki asiat ajoissa, joten luulen, että vasta siinä vaiheessa, kun saamme kotiamme laitettua, rauhoitun hieman ja luotan siihen, että ehdimme laittaa kaiken valmiiksi Penaa varten.

Näinä päivinä pitäisi alkaa kolmannen kolmanneksen. Uskomatonta! Aika on mennyt nopeasti, mutta toivon, että myös seuraavat kolmisen kuukautta hurahtaisivat siivillä. Tule jo joulu(loma)! :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Flunssan kourissa

Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.

Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.

Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.

Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!

Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rv 22+6 ja karmiva keskiraskaus

Kuka onkaan joskus väittänyt, että raskausaika on elämän parasta aikaa, jolloin nainen on hehkeimmillään? Tekisi mieli mennä vetämään kaikkia tällaisia tyyppejä lättyyn. Viimeiset viisi kuukautta olen odottanut ja odottanut, milloin energisyys ja hehkeys valtaavat kehoni, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tuo paketti on kadonnut postissa tai osoite on mennyt pahasti pieleen.

Olen tässä nyt edelliset neljä yötä nukkunut todella huonosti, mikä vain lisää tuskaista oloa. Nukahdan iltaisin hyvin, mutta unta ei valitettavasti riitä kovin pitkälle. Aiemmin olen heräillyt siinä viiden kieppeillä, kun vessahätä on ollut huutava, mutta tänään heräsin jo yhden jälkeen, vaikka kuvittelin kellon olevan ties mitä! Ja kun kerran on herännyt, ei enää saa unta. Hyvää asentoa on vaikea löytää: Selällään ei tee mieli nukkua kovin kauaa, koska kohtu alkaa jossain vaiheessa painaa ikävästi. Mahallaan olo ei tule kuuloonkaan. Kyljilläni voin nukkua, mutta aina kun nukun kyljelläni, pidän käsiä koukussa, mikä nykyään johtaa siihen, että käteni puutuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäisi nukkua kyljellään, mutta kädet suorina - ei mikään kovin helppo yhtälö! Olenkin siis tuskastellut sopivan asennon kanssa. Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavat neljä kuukautta tällaista, olen vuodenvaihteessa varmasti mennyt järjiltäni. Viikonloppuisin tämä ei onneksi ole niin paha ongelma, mutta töissä on vaikea jaksaa vain muutaman tunnin yöunilla. Huoh.

Huonoista öistä ja vähäisestä unesta johtuen onnistuin saamaan flunssan näin viikonloppuna, mikä ei ole nostanut fiiliksiä yhtään sen enempää. Tukkoinen olo ja kurkkukipu saavat minut raivon partaalle - etenkin, kun mitään lääkkeitä ei voi ottaa helpottamaan oloa! Normaalisti olisin doupannut itseni tässä vaiheessa duactilla ja pötkisin menemään paljon virkeämpänä. Noh, Pirkko on saanut viikonlopun ajan kuunnella nurinaani ja on kaiken lisäksi joutunut passaamaan minua. Yritin jo ehdottaa, josko Pirkko voisi hoitaa raskauden tästä eteenpäin. Mähän olen hoitanut jo yli puolet, joten Pirkko voisi ottaa tän mun puolesta nyt loppuajaksi. Ilmeisesti ei taida onnistua. ;)

Flunssan ja nukkumisongelmien lisäksi on kaikenlaista kränää ja kolotusta. Sormet ovat todella turvonneet ja öisin kädet tosiaan puutuvat. Jalatkin ovat turvonneet, ja erityisesti jalkapohjat ovat todella kipeät, mikä tekee kaikesta liikkumisesta tuskaa. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, tuntuu kuin kävelisi naulojen päällä. Kantapää ja jalkapohjan lihakset tuntuvat olevan todella jumissa ja kipeinä. Yhtä kipeiksi olen saanut ne ainoastaan todella kovien tanssitreenien jälkeen ja tästäkin on jo vuosia aikaa! Näiden lisäksi pakaroissa/alaselässä on (erityisesti vasemmalla puolella) todella inhottavaa iskias-tyyppistä kipua, jota oli jo muutama kuukausi sitten mutta joka helpotti hetkeksi aikaa, kunnes päätti tulla jokin aika sitten takaisin. Mahtavaa.

Kipeät jalkapohjat yhdistettynä kipeisiin pakaroihin tarkoittaa siis sitä, että liikkuminen on todella hankalaa ja tuskaista. Olenkin siis viettänyt paljon aikaa sohvalla maaten useimmiten jalat hieman koholla. Erityisesti työpäivien jälkeen ei muuta tulekaan tehtyä kuin maattua, mitä nyt välillä olen jaksanut köpötellä pienen lenkin iltaisin lähimaastossa. Sohvalla makoilusta olen sitten saanut kipeät ja jumittavat hartiat ja niskat, mikä taas aiheuttaa päänsärkyä.

Huoh! Missä on siis se hehkeä ja energinen vaihe? Voisiko tämä loppuraskaus mennä mahdollisimman nopeasti, jos olo menee tästä vain alaspäin? Taitaa tiistainen neuvola tulla ihan tarpeeseen. Luulen, että keksin ainakin muutamasta asiasta puhuttavaa. :)

Jos nyt jotain positiivista täytyy viime viikosta etsiä, niin Penan liikkeitä on alkanut tuntua päivittäin ja torstai-iltana jopa Pirkko tunsi möngerryksen mahan päältä!

Noh, eiköhän nämä nelisen kuukautta jotenkin jaksa! Lopputulos on kuitenkin toivottavasti hyvä, joten sen voimalla mennään.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Rv 21+6: Pena potkii!

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa muutaman terävän liikkeen, joiden oli pakko olla potkuja tai nyrkkeilyä. Oli kyllä mieletön fiilis, kun pystyi kerrankin selvästi sanomaan, että nyt Pena on hereillä ja tekee jotain! Sen jälkeen on aina välillä tuntunut pienen pieniä liikkeitä, kun on istunut alas ja rauhoittunut hetkeksi. Vielä kuitenkin odottelen, että liikkeet voimistuvat ja niistä voisi nauttia (?) joka päivä.

Raskausrintamalle ei muuten kuulu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. On ihanaa, että pahoinvointi on helpottanut! Sormet ovat viime päivinä turvonneet todella paljon ja eilen oli pakko riistää sormukset pois sormesta, koska ne alkoivat välillä tuntua jo epämukavilta. Tuntuu kamalalta olla ilman sormuksia! Luulen, että pystyn käyttämään niitä vasta synnytyksen jälkeen, sillä epäilen, ettei turvotus helpota tarpeeksi ennen sitä. Nyt täytyy tyytyä pitämään sormukset kaulassa ketjussa.

Viime viikonloppuna tuli hankittua uusi auto, ja farmarilla ajelee nykyään tämäkin pesue. Olin aina vannonut, että farmaria ei tähän perheeseen osteta, mutta pakko ajatella Penaa ja sitä tavaramäärää, jota joutuu kuljettelemaan, joten olihan tuota lisätilaa hankittava. Enää puuttuu kultainen noutaja, mutta ehkä nuo huushollin kissat saavat nyt mennä koiran asemesta.

Muutoin täällä elelläänkin aika rennosti, kasvatetaan mahaa ja nautitaan syyspäivistä ja näistä kahdenkeskisistä hetkistä, kun niitä vielä on. :)

Rv 21+6

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Rakenneultra

Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.

Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.

Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.

Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.

Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.


Pena! (rv 20+3)

***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Puoliväli ylitetty!

Eilen oli raskauden puoliväli ja nyt mennään jo kakkosella alkavissa viikoissa. Huh huh! Aika on lentänyt ihan siivillä.

Muutama huomio puolivälin tienoilta:

- Pahoinvointi on helpottanut. Liekö syynä raskauden eteneminen vai se, että yritän syödä enemmän iltapalaa vähän myöhemmin illalla, tai se, että juon nykyään pienen mehun aina aamulla heti, kun herään. Ihan sama, pääasia, etten ole oksentanut noin viikkoon! Wuhuu!

- Jalkojen turvotus. Voi elämä! Ajattelin, että tämä tulisi vasta joskus viimeisillä viikoilla (jos silloinkaan), mutta ei. Viime viikolla jalat olivat melkein joka päivä (lähinnä iltaisin) turvonneet, ja samaa on jatkunut tälläkin viikolla. Yhdet sandaalit eivät menneet enää jalkaan. Auts. Työpäivät joudun olemaan jaloillani melkein koko päivän, joten tämä rasittaa jalkoja ja varmasti myös turvottaa niitä vähän enemmän.

- Öisin on välillä vaikea nukkua. Herään lähes joka yö neljän maissa ties mistä syystä - useimmiten vessahädän takia. Yleensä en enää saa kunnolla nukuttua, vaan pyörin pari tuntia ennen kuin kello soi. Kuten arvata saattaa, tämä tietysti aiheuttaa välillä väsymystä. Viikonloppuja odotan aina hartaudella, koska silloin saa nukkua aamuisin pitkään.

- Potkuja en tunne vielä (mielestäni). Välillä tuntuu jotain epämääräistä, jolloin arvelen, että Pena varmasti pyörii tai tekee jonkinlaisia jumppaliikkeitä. Mitään kuplia tai hipaisuja nämä eivät ole, mutta eivät selkeitä potkujakaan. Ennemminkin sanoisin niitä muljahduksiksi tai ihan pieniksi täppäisyiksi. Lähinnä näitä on tuntunut, kun on käynyt makaamaan tai istumaan, joten tästäkin syystä kuvittelisin Penan mellestävän yksiössään. 


Loppuun vielä tämän blogihistorian ensimmäinen mahakuva puolivälin kunniaksi. Kuva on otettu sunnuntaina (19+6), joten ihan virallinen puolivälin kuva tämä ei ole. Saakoon kuitenkin kelvata. Yhdessä yössä tuskin tapahtui järisyttäviä muutoksia kuontalossani.

Rv 19+6

lauantai 10. syyskuuta 2016

Rv 19+5 ja Pena-hankintoja alennuksesta

Ensimmäiset "suuret" Pena-hankinnat on tehty ja pikkaisen hirvittää. Raskaus ei ole ehtinyt vielä edes puoliväliin ja nyt meillä on jo pinnasänky ja vaunut ostettuna (okei, puoliväliin on kaksi päivää aikaa, mutta silti)!

Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.

Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.

Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.


Viime viikonlopun Pena-hankintoja

Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.

Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!

Penan tuliterä menopeli!

Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D

Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Rv 18+4 ja neuvolalääkäri

Tänään aamulla oli ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin vuoro. Täytyy myöntää, että oli melko turha käynti. Sitä lääkärikin sanoi, että jos mitään sairauksia/ongelmia ei ole, on käynti jokseenkin turha.

Lääkäri kyseli aluksi vointia, mikä ei mitenkään poikennut muista neuvolakäynneistä. Tämän jälkeen hän kertoi, että nykyään ei ole enää tapana tehdä gynekologista tutkimusta tässä vaiheessa, jollei esiin ole noussut seikkoja, joiden vuoksi se tulisi tehdä, tai jollei asiakas sitä itse halua. No, en nähnyt tässä vaiheessa mitään syytä (eikä nähnyt lääkärikään), miksi tutkimus olisi pitänyt tehdä, joten eipä sitä sitten tehty.

Tämän jälkeen saimme kuitenkin kuunnella taas sydänääniä, jotka löytyivätkin helpommin kuin edellisellä kerralla. Käynnin paras (ja oikeastaan ainoa) anti olikin tuo sykkeiden kuuntelu. Oli mukava tietää, että Pena on siellä vielä hengissä ja sykkeiden puolesta kaikki näytti olevan hyvin. Muuta ihmeellistä vastaanotolla ei tehtykään ja olimme ulkona noin 10 minuutissa.

Seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi jaksaa odotella vielä vajaat pari viikkoa. On mukava päästä pitkästä aikaa taas vilkaisemaan Penaa!

Maha on muuten kasvanut ihan yhtäkkiä! Tuntuu siltä, että viimeisen viikon aikana se on pullahtanut kunnolla esiin, ja nyt se näyttää jo ihan raskausvatsalta. Ei voi oikeastaan erehtyä. Tätä olen odottanut viimeiset 17 viikkoa, mutta nyt kun se on tapahtunut, tuntuu uusi kroppa oudolta ja vaatii totuttelua. Mutta eiköhän se siitä. Ja kai niihin ihmisten tuijotuksiinkin täytyy vain tottua. Myös kävelytyylini on selvästi muuttunut ja luulen, että kävelystäni näkee jo kilometrin päähän, että raskaana ollaan - sen verran vaappuvaa on meno jo tässä vaiheessa!

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tyttö vai poika?

Niin, siinä vasta kysymys: tyttö vai poika? Vai jotain siltä väliltä? Olkoon Penamme sukupuoleltaan mitä sorttia tahansa, tulemme häntä rakastamaan juuri sellaisena, kuin hän on.

Muutaman viikon päästä edessämme häämöttää rakenneultra, jossa on (toivottavasti) mahdollista selvittää lapsen sukupuoli. Vatsanpohjaa välillä kutkuttaa, kun ajattelen, että ehkäpä jo parin viikon päästä tiedämme, majaileeko mahassani Pena vai Penaliina. Enemmän kuitenkin jännitän itse ultraa ja sitä, onko kaikki kunnossa.

Olen yleensä hyvä arvaamaan (tai paremmin sanottuna jopa tietämään) kavereiden ja tuttavien vauvojen sukupuolia ja nimiä. En tiedä, mistä moinen vaisto tulee, mutta arvaukseni on jo monesti todistettu paikkansa pitäväksi! Omalla kohdallani vaistoni on kuitenkin tipotiessään. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, onko Pena tyttö vai poika.

Monien muiden tavoin olemme kuitenkin ennustaneet erinäisillä luotettavilla menetelmillä Penan sukupuolta. Tässä ennustuksemme teillekin luettavaksi:

Kiinalainen syntymäkalenteri
Kiinalaisessa syntymäkalenterissa otetaan huomioon äidin ikä ja hedelmöitysajankohta. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Maya-intiaanit
Maya-intiaanien luotettavan ikä + synnytysvuosi -menetelmän mukaan meille on tulossa tyttö.

Makeaa vai hapanta?
Uskomuksen mukaan makeanhimo viittaisi tyttöön, ja happaman ja suolaisen himo viittaisi poikaan. Tämän mukaan meille tulee poika.

Iho
Jos ihon kunnossa on otettu askel taaksepäin ja palattu teinivuosiin, on perheeseen tulossa tyttö, sillä uskomuksen mukaan tyttö vie äidin kauneuden. Siloposket taasen viittaisivat poikaan. Tämän perusteella meille on tulossa poika (joka tosin tällä hetkellä ehkä olisi muuttumassa tytöksi).

Pahoinvointi
Voimakas pahoinvointi on selvä merkki tytöstä, kun taas vähäinen tai olematon pahoinvointi tarkoittaa tietenkin poikaa. Hmm... Pahoinvointi on ollut vähän vaihtelevaa. En nyt tiedä, voiko tätä kutsua kovin voimakkaaksi, mutta täysin olemattomalla pahoinvoinnilla en ole selvinnyt. Lasketaankohan etominen pahoinvoinniksi? Tässä kategoriassa on hieman vaikeampi ennustaa, joten luulen, että pahoinvoinnin perusteella meille on tulossa intersukupuolinen lapsi.

Syke
Uskomusten mukaan alle 140-145:n syke tarkoittaa poikaa, kun taas tästä ylimenevä tyttöä. Molemmilla kerroilla, kun olemme sykettä saaneet kuunnella, on se huidellut melko korkeissa lukemissa - tosin vaihtelua on ollut jonkin verran ja jossain vaiheessa se taisi käväistä vähän alempanakin kuin 140. Tämän perusteella meille on kuitenkin tulossa tyttö.

Säärikarvat
Niin, juu. Mikäli säärikarvat kasvavat nopeasti, on jälkikasvu selvästi poika. Tämän perusteella meille tulee tyttö.

Rinnat
Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on tuleva perheenlisäys ilmiselvästi tyttö. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Lopputulos
tyttö 5
poika 2
intersukupuolinen 1


Tämän tieteellisen tutkimuksen perusteella meille on tulossa tyttö. Parin viikon päästä näemme (ainakin alustavasti), kuinka oikeaan ennustus osui.

tiistai 30. elokuuta 2016

Ulos kaapista

Nyt on tultu ulos kaapista, mikä tällä kertaa tarkoittaa siis raskauskaappia. Suurin osa kavereista ja sukulaisista tietää tulevasta perheenlisäyksestä, ja loput saavat tietää sitten sitä mukaa, kun nähdään tai vaihdetaan kuulumisia jotain kautta.

Olemme kertoneet perheillemme ja kavereille vähän pitkin kesää. Ensimmäisenä saivat tietää parhaat ystävämme, joiden kanssa vietämme eniten aikaa ja joille kerroimme vappuna Pena-suunnitelmista. Sanoin jo heti plussatestin jälkeen, että heille kerromme kyllä heti, sillä en pysty pitämään heiltä tämänkaltaista salaisuutta yhtään pidempään, kuin on pakko. Niinpä ensimmäiset saivat tietää jo melko pian plussan jälkeen.

Toisena vuorossa olivat minun vanhemmat. Olin jo moneen otteeseen koko projektin aikana miettinyt, pitäisikö heille kertoa suunnitelmistamme. Fiilis vahvistui etenkin siinä vaiheessa, kun yritys tuntui kestävän pidempään. Jostain syystä olisin halunnut kertoa heille iloisia uutisia: isovanhemmuus ei enää olekaan ihan utopistinen ajatus, vaan kovasti yritämme. Maltoimme kuitenkin pitää suumme kiinni. Ja hyvä niin. Kun plussa sitten viimeinkin pärähti tikkuun, tuntui siltä, että ilouutinen oli pakko päästä jakamaan heidän kanssaan saman tien. Halusimme tehdä tämän kuitenkin kasvotusten, joten muutama viikko täytyi odottaa sopivaa tilaisuutta välimatkan takia. Kutsuimme vanhempani jollain verukkeella luoksemme päiväkahville. Halusimme kertoa uutisen jollakin eleellä emmekä niinkään sanoin, joten jouduimme hieman pähkäilemään kerrontatyyliä. Olin alun perin ajatellut, että paketoisimme ensimmäisen ultrakuvan, mutta emme olleet tuossa vaiheessa ehtineet edes käydä varhaisultrassa, joten kuvaa meillä ei ollut. Päädyimme siis tekemään hämäyspaketin positiivisesta raskaustestistä, jonka sitten annoimme heille kahvipöydässä "myöhästyneenä syntymäpäivälahjana". Hämmästys oli selvästi suuri, mutta ilo vielä sitäkin suurempi, kun tulevat isovanhemmat tajusivat, mitä lahjan sisältö oikein tarkoittaa. Siitä lähtien tuleva isovanhemmuus onkin tainnut sekoittaa heidän päänsä aivan totaalisesti. Onhan tuota ollut aika hauska seurata vierestä. :)

Heti varhaisultran jälkeen jouduimme paljastamaan asian Pirkon siskolle, sillä muuten olisimme joutuneet keksimään kaikenlaisia tekosyitä minun takiani. Ajattelimme, että helpompi kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Tällä kertaa meillä oli onneksi jo kuva, jota näyttää. Vähän ennen nt-ultraa kerroimme Penasta myös yhdelle kaverillemme, joka on meitä muutaman kuukauden edellä raskaana. Oli todella hauska jutella jonkun sellaisen kanssa, joka on samassa tilanteessa, ja sittemmin olemmekin käyneet jonkin verran yhdessä kiertelemässä lastentarvikeliikkeitä ja vaatekauppoja. Hänen luonaan pääsimme myös penkomaan äitiyspakkauksen sisältöä.

Muille kavereille ja sukulaisille olemme kertoneet asiasta vasta nt-ultran jälkeen sitten, kun olemme heitä nähneet. Haluaisimme kertoa kaikille kasvotusten ja olemmekin raottaneet kaapin ovea yleensä vasta sitten, kun olemme saaneet sovittua treffit. Ihan kaikkien kohdalla tämä ei valitettavasti ole onnistunut, vaan muutamalle läheiselle olemme kertoneet puhelimitse. Nyt myös Pirkon perhe tietää ja sieltä löytyykin oikein innokasta enoa ja tätiä jo odottelemasta Penaa. Pirkon vanhemmat tuntuivat aluksi hieman yllättyneiltä ja hämmentyneiltä, mutta ovat kyllä sittemmin olleet iloisia asiasta.

Työkavereilta onnistuin pitämään asian salassa parin ensimmäisen viikon ajan. Esimiehille kerroin heti ensimmäisinä päivinä, mutta muut saivat tietää vasta tällä viikolla - jos nyt siis tietävät edelleenkään. Meillä kun on melko iso työyhteisö. Ensimmäiset viikot käytin todella löysiä vaatteita ja näytin lähinnä kävelevältä teltalta. Viime viikon puolivälissä kyllästyin ainaiseen vaateongelmaan, kun tunnuin pyörittävän vain muutamaa vaatekappaletta töissä. Uskaltauduin siis pukemaan kireän paidan päälle, jotta maha näkyisi ihan kunnolla. Jännitti kyllä ihan pirskuleen paljon! Yksi ihminen uskalsi kysyä suoraan ja muutamalle sitten kerroin kahvipöydässä. Pari kaveria sitten sanoikin, että oli arvannut jo jokin aika sitten. Se siis siitä peittelystä. :D

Kaikki, ketkä asiasta ovat kuulleet, ovat olleet onneksi todella iloisia meidän puolestamme. Yksikään ihminen ei ole ensimmäisenä kysynyt, miten tämä on mahdollista, vaan kaikki ovat vilpittömästi onnitelleet meitä. Läheiset ystävät ja sukulaiset ovat tietenkin heti kiinnostuneina kyselleet Penan luomisprosessista, ja olemmekin kertoneet avoimesti, miten lapsia tehdään. :D Myös jotkut työkaverit olivat kiinnostuneita asiasta ja voi olla, että saan vielä raotella kaapin ovea enemmän vastaisuudessa. On kuitenkin hienoa, että suuri osa tuttavistamme tietää nyt Penasta eikä asiaa tarvitse enää salailla. Eipä tuo peittely ja salailu enää kauhean pitkään onnistuisikaan, kun vatsa alkaa näkyä ja puoliväli raskaudessa häämöttää.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Rv 17+6 toinen neuvola ja muita kuulumisia

Aika juoksee vauhdilla eteenpäin ja edellisestä postauksestakin tuntuu olevan ikuisuus. Työt alkoivat ja siinä samalla vapaa-aika tuntui loppuvan. Tai no, eihän se mihinkään loppunut: on tässä edelleen illat ja viikonloput vapaita, mutta väsymys on töiden jälkeen niin suuri, että mitään ei jaksa arkena tehdä. Työpäivät olen jaksanut hyvin, mutta heti kotiin tullessa iskee uupumus ja loppupäivät menevätkin sitten lähinnä sohvalla makoillessa. Luulen (ja toivon) tämän helpottavan muutaman viikon sisällä, kun totun taas työrytmiin. Ja lupaavathan kaikki (ainakin lähes kaikki) raskauskertomukset ja -oppaat, että näillä tienoilla väsymys helpottaa ja olo muuttuu energiseksi. Sitä odotellessa.

Toinen neuvolakäyntikin oli jo jonkin aikaa sitten. Olin ajatellut kirjoittaa siitä erikseen, mutta enhän minä mitään saanut aikaiseksi. Neuvolassa meni kuitenkin oikein hyvin. Kaikki arvot olivat hyviä, ja sydänäänet kuuluivat hyvin. Neuvolantätimme on kyllä aivan loistava tyyppi ja on ihanaa, kuinka hän huomioi meidät täysin normaalina perheenä. Yhdessä vaiheessa hän tokaisi, että näkee meistä jo nyt, että meistä tulee hyvät vanhemmat. Tippa meinasi tulla linssiin. :) Ainut pientä huolta aiheuttava tekijä oli veriryhmäni, joka on A-. Itse en tästä niinkään osannut huolestua, mutta Pirkko (vähän fiksumpana) tuntui olevan enemmän huolissaan. Onneksi neuvolantätimme osasi rauhoitella Pirkonkin ja selitti, ettei nykypäivänä kannata moisesta kantaa huolta. Joudun kuitenkin menemään extraverikokeisiin, joissa selvitetään Penan veriryhmä. Mikäli hän osoittautuu rh-positiiviseksi, saan jonkinlaisen piikin vähän myöhemmillä raskausviikoilla.

Vointini on ollut väsymystä lukuunottamatta viime aikoina ihan hyvä. Pahoinvointi vaivaa edelleen noin 3-4 päivän välein aina aamuisin. Yritänkin herätä aamulla aina vähän normaalia aikaisemmin, että ehdin varmasti tyhjentää sisukseni kotona ennen kuin pitää rynnätä junalle ja töihin. Onneksi oksentelut ovat rajoittuneet vielä toistaiseksi oman kodin sisäpuolelle ja töissä ei ole tarvinnut pönttöä halailla.

Välillä seuranani on todella ikävä ja pistävä kipu aivan alaselässä/pakaroissa. Nyt tämä ei ole vaivannut muutamaan päivään, mutta välillä kipua saattaa tuntua useina päivinä peräkkäin. Usein se iskee kävellessä, mutta välillä myös maatessa on vaikea löytää hyvää asentoa kivun takia. Tämä on kuulemma normaalia eikä tarvitse huolestua. Toinen hieman ikävä vaiva on hikoilu. Tuntuu siltä, että hikoilen pahemmin kuin teinipojat - en tosin koskaan ole ollut hikoileva teinipoika, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että tämä on pahempaa. Suihkussa tekisi mieli käydä välillä kolme kertaa päivässä.

Ehdin saada myös ensimmäisen flunssan parin viikon työrupeaman jälkeen. Jouduin tällä viikolla olemaan pari päivää sairaslomalla. Vaikka flunssa oli aivan tavallinen syysflunssa, tuntui se vievän voimat paljon pahemmin kuin normaalisti. Onneksi selvisin muutaman päivän levolla. Sohvalla maatessani ehdin jo miettiä sitä, miltä tuntuisikaan jäädä sairaslomalle raskauden takia ennen aikojaan. Toivon, että mitään radikaalia tilan muutosta ei tule ja saan olla töissä jouluun asti. Luulen, että tulisin hulluksi, jos joutuisin vain makoilemaan kotona kuukausitolkulla.

Maha alkaa tulla jo jonkin verran esiin, ja olenkin joutunut tulemaan raskauskaapista ulos. Tästä yritän kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman pian oman postauksen. Aurinkoisia alkusyksyn päiviä kaikille!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

100 päivää raskaana

Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että voisin vielä joskus sanoa olleeni jo 100 päivää raskaana! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti.

Vatsa kasvaa pikkuhiljaa, mutta suuresti se ei vielä (rv 14+2) näy. Todella löysillä vaatteilla vatsan pystyy vielä peittämään, mutta monet vain vähän löysät t-paidat alkavat jo paljastaa vatsan. Ihan vielä en ole uskaltanut vaihtaa kireisiin paitoihin. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta juuri ennen ulosmenoa olen kuitenkin vaihtanut vähän löysempään. Ulkona ollessamme Pirkko vilkuilee vähän väliä vatsaani ja naureskelee: kuulemma peittäminen ei enää oikein onnistu. Miten voikaan ihmistä pelottaa oman vatsan paljastaminen? En uskonut tämän olevan näin vaikeaa! Jotenkin tuntuu koko ajan siltä, etten ole ihan vielä valmis. Ehkä huomenna? Jännittää jo vähän, minkälainen vatsa on viikon päästä, kun pitäisi mennä töihin: yrittääkö peittää vai paljastaako suosiolla? Jaiks!

Olemme uskaltaneet tehdä lisää pieniä Pena-hankintoja. KappAhlista tarttui mukaan kolme kivaa bodya ja niihin sopivat housut. Myös muutamat pienet sukat taisivat päätyä ostoskoriin. Yhtenä iltana päätimme uteliaisuudesta pistäytyä Kodin1:n konkurssityhjennyksessä ja sieltä mukaamme tarttuivat muovinen Nalle Puh -lautanen ja -muki sekä settiin sopivat lusikka ja haarukka (mitään muuta kaupan hyllyillä ei oikeastaan ollutkaan!). Näitä Pena ei tule vielä vähään aikaan tarvitsemaan, mutta halvalla sai, joten ajattelimme hankkia. Voimmepa sitten syöttäessä muistella, että välineet on hankittu Anttilan konkurssipesästä. Asia, jota Pena osaa vuorenvarmasti arvostaa. Emmaljungalta löysimme alennuksesta hoitolaukun, joten ostimme senkin valmiiksi, sillä se sopii hyvin vaunuihin, jotka olemme suunnitelleet ostavamme. Pikkuhiljaa vaatekaapin Pena-hylly alkaa siis täyttyä.

Pahimmat raskausoireet ovat onneksi helpottaneet, vaikka väsymys edelleen vaivaa lähes päivittäin. Ensimmäisen kolmanneksen lopulla sain kaverikseni myös aamupahoinvoinnin. Sitä kesti noin viikot 10-13, mutta tällä hetkellä uskallan jo hieman huoahtaa helpotuksesta, sillä en ole oksentanut 4-5 päivään. Toivon, että pahin on jo takanapäin ja tästä voisi jatkaa siihen paljon puhuttuun "hehkeään" raskauden puoliväliin ja toiseen kolmannekseen.

Tähän mennessä raskaudessa eniten ärsyttävät
- isot, kasvaneet rinnat, jotka painavat ainakin tonnin ja vaativat koko ajan isompia liivejä tuekseen,
- vessahätä, joka vaivaa aina, koko ajan ja kaikkialla,
- väsymys, joka kaataa päikkäreille vähintään joka toinen päivä.

Positiivisena pidän etenkin sitä, että makeanhimo on lähes tiessään! Keväällä mopo tuntui karkaavan käsistä kaikkien herkkujen kanssa ja karkkia (etenkin salmiakkia - koska silloin vielä pystyi), suklaata ja muita herkkuja kului luvattoman paljon. Nyt raskausaikana olen syönyt todella vähän makeaa ja etenkin karkkia, koska ei vain tee mieli - lähinnä varmaan sen takia, että ei voi syödä salmiakkia. Mukavaa raskaudessa on myös se, että Pirkko pitää huolta minusta ja Penasta ja passaa meitä. :) Välillä on vähän huono omatunto, kun Pirkko tekee niin paljon ruokaa ja itse vain nukun sohvalla. Mutta ehkä se on näitä raskauden etuja, joista täytyy yrittää nauttia. Toivon, että väsymys pian helpottaisi ja voisin toimia taas normaalisti.

Raskauden puolivälikin lähestyy uhkaavasti. Kun työt alkavat, menee aika kuin siivillä. Seuraava neuvola on kahden viikon päästä, neuvolalääkäri neljän viikon päästä ja rakenneultraankaan ei ole enää kuin noin kuusi viikkoa. Huh!

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Rv 13+4 ja nimibongailua

Kirjoitin jo joskus blogin alkuvaiheilla olevani nimifriikki. Rakastan lukea kastettujen (ja kuolleiden) nimiä ja bongata sieltä kauniita vaihtoehtoja - nykyään omalle Penalle, aikoinaan vain omaksi ilokseni. Pienestä pitäen minulla on ollut "omille lapsilleni" suosikkinimiä, jotka ovat vuosien saatossa vaihdelleet ulkomaisista nimistä enemmän kotimaisiin. Pienenä ihannoimani Jessicat ja Aidanit aiheuttavat nykyään lähinnä kylmiä väreitä, kun taas erilaiset suomalaiset nimet ovat nostattaneet suosiotaan markkinoilla.

Olemme Pirkon kanssa viime viikkoina tehneet iltakävelyitä läheisillä hautuumailla. Huomasin, että nämä ovat todella käteviä "lenkkipolkuja", sillä vessa on aina lähellä! Ihan lenkkeilyksi vaelluksiamme ei tosin voi kutsua, koska pyrimme lukemaan kaikki nimet läpi ja makustelemaan niitä: löytyisikö täältä meidän Penallemme nimi? (Emme siis todellakaan aio nimetä lastamme Penaksi emmekä Pentti-Sakariksi!) Kiertely on melko hidasta, sillä jossain vaiheessa kirjaimet tuntuvat pyörivän silmissä ja käveleminen pää sivulle käännettynä on yllättävän raskasta ja - valitettavasti - saattaa aiheuttaa vähän huonoa oloa.

Haluaisimme Pirkon kanssa lapsellemme kolme etunimeä, koska pidämme itse nimistä ja meillä molemmilla on vain kaksi etunimeä, vaikka olisimme aina halunneet mielellämme myös kolmannen nimen. Tällä hetkellä meillä on pojalle jo etunimi ja kolmas nimi keksittyinä, mutta toisesta nimestä on vielä vähän kärhämää. Pojan etunimi ei kuitenkaan löytynyt hautuumaalta, vaan Pirkko bongasi tämän kevään aikana, kun eräs eksynyt pikkupoika tuli Pirkon luokse itkemään kadotettuaan äitinsä. Kun kuulin pikkupojan nimen, tiesin heti, että tässä olisi meidän Penalle hyvä nimi!

Myös tytölle meillä on jo kaksi nimeä keksittynä. Toinen näistä on pitkäaikainen suosikkini, jonka aikoinani bongasin eräästä lapsuuden lempielokuvastani. Nimi toimii niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ihan vielä en ole saanut Pirkkoa ylipuhuttua siihen, että tästä tulisi kutsumanimi, mutta ainakin se on jo hyväksytetty yhdeksi nimeksi. Pientä ylipuhumista vielä puolen vuoden ajan ja voi olla, että saisin sen jopa kutsumanimeksi! :D Yhdellä hautuumaakierroksellamme löysimme kuitenkin tytön kutsumanimeksi aika ihanan vaihtoehdon, joka on tällä hetkellä vahvana ehdokkaana.

Yksi tärkeä nimikriteerimme on se, ettei nimi olisi tällä hetkellä tavattoman yleinen. En haluaisi, että joka kolmannella luokkatoverilla olisi sama nimi. Toinen vahva kriteeri on itselläni se, että kutsumanimessä ei saa olla s- eikä r-kirjainta, mikäli Penalla tulevaisuudessa olisi s- tai r-vika. Kolmas huomionarvoinen seikka on se, että olisi mukavaa, jos nimi toimisi myös ulkomailla. Tämänhetkinen pojan nimivaihtoehtomme ei tosin ole kovin kansainvälistä sorttia, mutta sen kanssa olen valmis elämään. Kunhan edes yksi nimistä olisi sellainen, jota halutessaan voisi käyttää ulkomailla, mikäli sinne joskus asumaan päätyy. Kansainvälisyys on minulle sen takia tärkeä asia, sillä oma nimeni ei todellakaan toimi muissa maissa, mikä on tuottanut hieman vaikeuksia asuessani ulkomailla. Pirkko on listannut kriteeristöön vielä sen, että nimi täytyy kirjoittaa sillä tavalla, miten se lausutaan, mutta suomalaisten nimien kohdalla tämä ei onneksi ole ongelma.

Onneksi meillä on vielä aikaa miettiä näitä asioita! Ja voihan olla, että meille käy niin kuin monille muillekin, että jo kauan sitten valittu nimi ei vain yksinkertaisesti sovikaan lapselle, kun tämän näkee ensimmäisen kerran. On kuitenkin kiva mietiskellä nimiä ja voisinkin jutella niistä päivittäin. Valitettavasti Pirkko taitaa olla jo melko täynnä nimijorinoitani. On myös mukavaa, että voimme vielä miettiä nimiä niin tytölle kuin pojalle, mutta odotan jo kuumeisesti sitä, että saisimme tietää, kumman sortin edustaja tuolla mahassani asustelee.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pena-hankintoja

Juhlimme toisen kolmanneksen alkamista ensimmäisillä pienillä Pena-hankinnoilla. Kävimme np-ultran jälkeen iltapäivällä kiertelemässä eräässä ostoskeskuksessa lastenvaateosastoilla. Hypistelimme kaikenlaisia pieniä ihanuuksia, mutta edelleen meidät valtasi epäusko: Miksi me olemme täällä? Voimmeko oikeasti ostaa tällaisia meille?

Löysimme Lindexiltä aivan ihanan siilibodyn, jota katselimme pitkään. Pirkko oli kuitenkin todella epäileväinen ja pelokas, ja poistuimme kaupasta tyhjin käsin. Samalla aloimme miettiä, mitä tavaroita/vaatteita Pena tarvitsee. Minkäkokoisia? Kuinka paljon? Minkälaisia? Olen lukenut kietaisumalleista, potkareista, puolipotkareista yms. Päädyimme kahvilaan googlettamaan, mitä tarkoittavat potkari ja puolipotkari, minkälaiset vaatteet ovat kätevimpiä ja minkäkokoisia vaatteita vauvat käyttävät. Tunsimme itsemme todella hölmöiksi! Eihän meillä ole mitään käryä minkälaisia vaatteita täytyy ja kannattaa hankkia! Penan tullessa on vielä talvi. Kuinka paljon ja kuinka paksuja vaatteita sellainen pieni pötkylä oikein tarvitsee? Pienoinen ahdistus alkoi nostaa päätään, kun tajusin, ettei minulla ole mitään hajua siitä, miten pieniä vauvoja hoidetaan ja puetaan. Päätimme, että vielä ei ole meidän aikamme tehdä Pena-hankintoja. Hellyttävä, pieni siilibody jäi kuitenkin vähän kaihertamaan mieliimme. 

Pari päivää sitten näimme erästä ystäväämme, joka myös on raskaana ja tietää jo tilanteestamme. Hän on meitä noin kolme kuukautta edellä. Päätimme lähteä kiertämään yhdessä vauvanvaateosastoja ja vaunuliikkeitä ja tutustumaan vaunuviidakkoon. Menimme (Pirkon ehdotuksesta!) taas Lindexille katsomaan, löytäisimmekö aiemmin bongaamamme siilibodyn. Ja sieltähän se löytyi! Yhteistuumin (ja pienen kannustuksen voimin) päätimme ostaa bodyn ja siihen sopivat housut, sillä ne olivat aivan älyttömän suloiset ja olimme muutaman päivän ehtineet haudutella niitä mielessämme. Lisäksi mukaan tarttui vähän safariteemaa. Nyt on ensimmäiset hankinnat tehty! Jännää. Ja oudolla tavalla aika hienoa.

Ensimmäiset Pena-hankinnat

Kiertelimme myös vaunuliikkeissä ja tutustuimme valtavaan vaunutarjontaan. Olimme käyneet kerran aikaisemmin kesäkuun alkupuolella kauhistelemassa vaunuviidakkoa, erilaisia koppia, rataksia, renkaita ja erikoista hinnoittelusysteemiä. Olimme tuolloin saaneet päämme hieman pyörälle ja järkytyimme lähinnä siitä, kuinka paljon valinnanvaraa on (ja kuinka kalliita vaunut ovat). Mieleeni oli kuitenkin jäänyt erityisesti Emmaljungan Super Viking -malli, sillä se oli vähän sirompi kuin monet muut suuret vankkurit. Olen itse melko pienikokoinen, joten haluaisin pienehköt vaunut, jotta näen itse vaunujen yli. :D

Eilen katselimme vaunuja vähän tarkemmin ja pyörittelimme myös muita merkkejä. Sanoin kuitenkin Pirkolle, että olen vähän jo päättänyt, että haluaisin juuri ne Super Vikingit. Jotenkin ne tuntuvat eniten omilta. Nyt vain odottelemme, että pääsisimme vähän pidemmälle, ennen kuin uskallamme alkaa tehdä niinkin suuria ostoksia kuin vaunut.

Kirjakaupoissa kierrellessämme suuntaamme nykyään aina vauvakirjojen luokse. Olisi mukava hankkia Penalle vauvakirja, johon voimme täydentää tietoja hänen ensimmäisistä kuukausistaan ja vuosistaan ja ehkä jopa odotusajasta jotakin. Haluaisimme ehdottomasti kirjan, joka olisi vanhempien sukupuolien kannalta neutraali, sillä en haluaisi vedellä yli kohtia, joissa mainitaan isä. Tähän mennessä ehkä paras vaihtoehto on Tatu ja Patu -aiheinen vauvakirja, vaikka mikään Tatu ja Patu -fani en olekaan. Onko kukaan muu löytänyt kivoja vauvakirjoja, joissa puhutaan vain vanhemmista eikä aina äidistä ja isästä? Hyvät vinkit otetaan vastaan!

Lopuksi vielä hyvä uutinen: maanantaina saimme postissa tulokset seulontakokeesta Downin syndrooman toteamiseksi, eikä lisääntynyttä riskiä ole, vaan tulos on normaali. Jes!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen kolmannes paketissa

Ensimmäinen kolmannes on nyt virallisesti ohi ja olemme selvinneet kriittisistä kahdestatoista viikosta. Nyt uskallamme hieman hengittää, vaikkei tämä tietenkään tarkoita sitä, että kaikki menisi täydellisesti loppuun asti. Sen verran olemme viime aikoina saaneet kuulla huonoja uutisia kavereilta ja tutuilta, että pieni huoli painaa koko ajan jossain takaraivossa. Yritän nyt kuitenkin nauttia tästä olotilasta ja raskaudesta, sillä itse en sille mitään voi, jos jotain tapahtuu. Mennään päivä kerrallaan ja käsitellään mahdolliset ongelmat sitten, jos niitä ilmaantuu.

Ajattelin hieman tiivistää kaikkea sitä, mitä ensimmäiseen kolmannekseen kuului.

Positiivinen raskaustesti
Noh, tämä on varmasti 98 %:lla odottajista ensimmäisellä kolmanneksella. :D

Menkkamaiset kivut
Nämä olivat riesana ensimmäiset raskausviikot. Erityisesti muistan sen, että viimeisillä työviikoilla olo oli välillä melko karmiva.

Väsymys ja päiväunet
Huh! Milloinkohan tämä väsymys helpottaa? Onneksi ehdin juuri ja juuri aloittaa kesäloman ennen kuin pahin väsymys iski päälle. Päiväunia en ole nukkunut koskaan - paitsi nyt raskausaikana. Välillä tuntuu siltä, että on vain yksinkertaisesti pakko päästä makuuasentoon ja saada pää tyynyyn.

Vessassa ravaaminen
Virtsaamisen tarve on lisääntynyt aivan mielettömästi. Nykyään en oikein selviä meidän normaalista kävelylenkistämmekään ilman, että on pakko käydä metsässä puskapissalla. Aamuisin herään viimeistään seitsemältä siihen, että vessaan on pakko päästä. Onneksi öisin ei ole vielä tarvinnut ravata vessassa muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta.

Etova olo
Yök! Pyh ja pöh! Tätä en kaipaa yhtään! Etova olo alkoi toukokuun lopussa viimeisinä työpäivinä. Jo silloin tuntui siltä, että mikään ruoka ei maistu ja kaikki vain ällöttää. Tätä jatkui aina juhannukseen saakka. Onneksi etova olo on nyt kaikonnut lähes kokonaan.

Aamupahoinvointi
Täytyy myöntää, että kyllä siinä jotain perää on, että pahoinvointia kutsutaan nimenomaan aamupahoinvoinniksi. Noin raskausviikolla 9 oksensin varmaan ensimmäisen kerran. Onneksi olen joutunut halailemaan pönttöä vain noin viisi kertaa. Nämä ovat kuitenkin olleet kaikki aamulla melkein heti sen jälkeen, kun on syönyt aamupalan. Heti oksennettua olo on tuntunut taas hyvältä.

Ailahtelu ja itkuisuus
Olen aina ollut melko tunteellinen, ja meillä Pirkon kanssa jako tuntuu menevän sillä tavalla, että Pirkko ajattelee järjellä ja minä tunteilla. Monet minun "ailahteluni" ovat siis Pirkon mielestä olleet täysin normaaleja. Itse olen kyllä huomannut, että liikutun paljon helpommin monista asioista. Paras esimerkki tähän on varmasti futiksen EM-finaali. Siinä vaiheessa, kun Ronaldo joutui pelin alkumetreillä poistumaan kentältä, sain aivan hillittömän itkukohtauksen, koska tämä oli mielestäni niin väärin ja epäoikeudenmukaista. :D Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kyllä Pirkon kanssa molemmat nauroimme (ja minä tietenkin vollotin samaan aikaan), koska tilanne oli jotenkin niin koominen ja absurdi. Ihan näin tunteellisesti en koskaan ole ottanut mitään urheilukisoja, vaikka niitä ahkerasti tuleekin seurattua! Saa nähdä, minkälainen itkufestari Olympialaisista tulee! :D

Ensimmäinen neuvola
Neuvolakäynti osui 10. raskausviikolle ja oli onneksi miellyttävä kokemus.

Erakkoelämää
Lähes koko kesä on mennyt aika matalalla profiililla emmekä ole kauheasti nähneet ketään ihmisiä.

Salaisuuden paljastaminen
Kerroimme muutamille ihmisille jo melko alkuvaiheessa Penasta, mutta tästä kirjoitan kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa.

Ihmettelyä ja hämmästelyä
Raskauden sisäistämiseen on mennyt melko paljon aikaa. Alussa kaikki tuntui todella epätodelliselta ja vähän pelottavalta. Mitä pidemmälle olemme päässeet, sitä enemmän alan tajuta, että olen oikeasti raskaana. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takanapäin, uskallan jopa sanoa ääneen, että raskaana ollaan, vaikka sitä on edelleen välillä vähän vaikea uskoa. Luulen, että raskaus konkretisoituu paremmin vasta siinä vaiheessa, kun vatsa alkaa kunnolla näkyä.

Tästä on hyvä jatkaa kohti toista kolmannesta. :)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Rv 12+4 ja niskapoimu-ultra

Eilen koitti paljon odotettu niskapoimu-ultra! Saimme kuin saimmekin ajan kulumaan jollain ihmeen kaupalla. Tosin viimeinen päivä ennen ultraa tuntui kuluvan hidastetulla moodilla. Tuntui siltä, että katsoin kelloa vähintään viiden minuutin välein, ja odotin, että olisi jo ilta. Onneksi olen ollut edelliset päivät niin väsynyt, että olen saanut iltaisin todella hyvin unen päästä kiinni. Pelkäsin nimittäin etukäteen, etten nukkuisi silmäystäkään ultraa edeltävänä yönä.

Ultra-aika oli onneksi aamulla, joten odotus ei eilen ollut enää kovin pitkä. Lähdimme Pirkon kanssa ajamaan sairaalaa kohti todella ajoissa, koska emme oikein tienneet, minne saamme parkkeerattua auton ja missä äitiyspoliklinikka sijaitsee. Pienen harhailun jälkeen nämä kuitenkin löytyivät helposti. Odotushuoneessa huomasin olevani todella jännittynyt, sillä ehdin noin 15 minuutin odotuksen aikana käydä kahteen kertaan vessassa. Onneksi meidät kutsuttiin sisään ajoissa, joten odottelu meni suhteellisen nopeasti.

Kätilö, joka teki ultrauksen, oli aivan ihana. Olimme hänelle kuin mikä tahansa perhe - ihanaa, että meillä on käynyt näin hyvä tuuri meitä hoitavan henkilökunnan kanssa! Aluksi kätilö jutteli hieman meidän kanssa ja kyseli voinnista, raskausviikoista ja lasketusta ajasta. Olimme varmasti todella hermostuneen oloisia, sillä hihittelimme (ainakin omasta mielestäni) koko ajan ennen kuin asetuin tutkimuspöydälle. Oli mieletön tunne, kun kätilö ultrasi ensimmäistä kertaa vatsan päältä eikä alakautta. Kerrankin sai pitää housut jalassa eikä tarvinnut ottaa edes kenkiä pois! :D

Heti kun kätilö asetti ultrauslaitteen vatsan päälle, ilmestyi ruudulle pieni ja eloisa ihmisen alku. Voihan Pena! Itku siinä tuli itselle välittömästi. Näky oli jotenkin sanoinkuvailematon. Kätilökin sanoi, että siellä on aika touhukas ja menevä yksilö. Pena potki, nyrkkeili ja heilutteli meille käsiään. Kun pienen pieni potkunyrkkeilynäytös oli annettu, käänsi hän meille selkänsä ja ajatteli, että nyt on hyvä aika käydä nukkumaan. Kätilö tökki vatsaa anturilla, jotta Pena saataisiin liikkeelle, sillä niskaturvotus oli vielä mittaamatta. Jonkin aikaa heiluteltuaan Pena kääntyi sopivaan asentoon ja kätilö sanoikin heti, että on sen verran ohut niska, että saakohan tuota mitattua. Hyviä uutisia siis. Niskaturvotusta oli 0,6 mm. Tämän kuultuani tuntui siltä, kuin suuri kivi oli vierähtänyt sydämeltä. Eihän se tietenkään tarkoita mitään varmasti, mutta etukäteen jännitin juuri tuota mittausta. Kuulimme ensimmäistä kertaa myös sydämen sykkeen, ja se oli 167.

Kaikki näytti siis hyvältä! Niin hyvältä kuin tässä vaiheessa nyt voi näyttää. Kätilö laskeskeli pitkään laskettua aikaa ja pohti raskausviikkoja, ja niissä sitten hypättiinkin hieman eteenpäin. Tällä hetkellä eletäänkin siis jo rv 12+4 ja laskettu aika tuli tammikuun loppuun. Uskomattomalta tuntuu. Ensimmäinen kolmannes selvittiin ja toinen pyörähti käyntiin. Koko eilinen päivä meni oudossa sumussa ja ihmeellisissä tunnelmissa. Saimme mukaamme viisi ultrakuvaa ja niitä on tuijoteltu nyt monelta kantilta. Tässä vielä todistusaineistoa teillekin: siellä se Pena on!

Niskapoimu-ultra 21.7.2016

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kesäloma ja erakkoelämää

Tämän vuoden kesäloma on hieman poikennut normaalista kaavasta. Olemme Pirkon kanssa kovia matkustamaan ja yleensä olemmekin tehneet kesälomilla noin 1-2 ulkomaanreissua. Tänäkin vuonna oli suunnitelmissa muutama matka lähinnä Euroopan rajojen sisäpuolella, mutta juuri ennen loman alkua saimme tietää Penasta, mikä pisti pään hieman pyörälle.

Emme ole varanneet yhden yhtä reissua, vaikka matkakuume aina ajoittain nostaa päätään. Välillä mietin, että nyt meidän kannattaisi vielä matkustaa, koska saisimme tehdä sen ihan kahdestaan! Mutta toisaalta haluaisimme matkustaa paljon myös Penan kanssa ja olisi hienoa päästä näyttämään hänelle kaikkia maailman kolkkia. Miksi siis rynnätä ulkomaille nyt vain loman takia? Osittain kotimaan kamaralla pysyminen johtuu varmasti myös siitä, että olemme ajatelleet säästää vähän rahaa Pena-hankintoja varten, ja matkustamiseen rahaa hurahtaa aina ihan huomaamatta. Toistaiseksi olemme siis olleet ihan tyytyväisinä kotona. Kesäkuussa oloni oli sen verran infernaalinen, että olin lähinnä onnellinen siitä, ettemme olleet ehtineet buukata minkäänlaisia menoja. Ajattelimme, että kyllä sitä loppukesästä ehtii, jos olo on parempi ja mieli halajaa matkalle.

Toisaalta olisi ehkä ollut ihan hyvä lähteä reissun päälle, jotta aika kuluisi nopeammin eikä tarvitsisi "vältellä" ihmisiä. Yleensä tapaamme kesälomalla paljon kavereita - etenkin niitä, joita talven kiireiden keskellä tulee nähtyä paljon vähemmän. Tänä vuonna koko loma on tosin mennyt vähän erakkofiiliksissä, koska emme ole viitsineet laittaa viestiä juuri sellaisille kavereille, joita ei ole nähnyt aikoihin ja joiden kanssa olisi mukava päivittää kuulumisia. Meidän kuulumiset kun pyörivät tällä hetkellä niin tiiviisti Penan ympärillä, että puheenaiheita olisi vähän vaikea löytää. Olemme yrittäneet lykätä sosialisointia mahdollisimman pitkälle, jotta ehtisimme päästä Penan kanssa varmemmille vesille ja voisimme puhua myös raskaudesta kaikkien kanssa. Voi siis olla, että ensi viikon ultran jälkeen koemme ihmeherätyksen ja ryhdymme sopimaan tapaamisia koko loppulomaksi kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita haluaisimme nähdä. Toivotaan vain, että uutiset ultrassa olisivat hyviä!

Liikunta on kesän aikana meinannut jäädä välillä vähän vähiin. Etenkin kesäkuu tuntui menevän sohvan pohjalla etovasta olosta ja kamalasta väsymyksestä kärsien. Paha olo on onneksi heinäkuussa helpottanut, joten olemme saaneet taas itsemme pikkuhiljaa liikkeelle. Väsymys painaa edelleen päälle ja välillä voimat saattavat vain yhtäkkiä loppua ja on pakko päästä makuuasentoon. Tämä on ollut minulle todella outoa, sillä yleensä olen melko virkeä ja koko ajan liikkeellä. Jokin aika sitten saimme vihdoinkin pyörämme ajokuntoon ja viime päivinä olemmekin ahkerasti tutustuneet kotiseutuun ja tehneet 10-20 kilometrin pyörälenkkejä. Liikkuminen - ja etenkin pyöräily - on tuntunut oikein hyvältä! Kävelystä (saati sitten juoksusta!) en enää nauti niin paljon, koska siinä hengästyn todella nopeasti ja tuntuu siltä, etten jaksa kävellä enää nopeaa vauhtia. Elokuussa on tarkoitus palata kuntosalille ja ryhtyä jumppailemaan taas ahkerasti, jotta kilojen nousu ei karkaisi käsistä. Toivotaan, että siihen mennessä pahin väsymys olisi jo ehtinyt helpottaa!