torstai 31. elokuuta 2017

Ilmianna hyvät matkarattaat!

Nyt olisi hyvä aika ilmiantaa hyvät matkarattaat! Meillä on syksyllä tiedossa pientä reissunpoikasta ja sitä ennen pitäisi hankkia hyvät matkarattaat. Olenkin viettänyt viimeiset viikot netin äärellä tutustuen valikoimaan ja kerran olemme tehneet täsmäiskun vaunuliikkeeseen, mutta tarjontaa on aivan liikaa. Tämä rattaiden hankinta alkaa aiheuttaa minulle jo harmaita hiuksia!

Hakusessa on tietenkin täydellinen menopeli, jota voisi käyttää monipuolisesti ulkomaanmatkoilla ja vaikka kotimaan kauppareissuilla. Kaipaisimme rattailta seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- makuuasentoon saatava selkänoja
- iso kuomu
- työntöaisan korkeutta pitäisi pystyä säätelemään, jotta tällainen tappikin sitä ylettyisi työntämään
- melko pieneen tilaan menevä, mutta kuitenkin tukevarakenteinen
- ei mielellään ilmakumirenkaita
- iso tavarakori olisi plussaa ja
- viisipistevaljaat olisivat plussaa.

 Niin ja se hinta. Sekään ei saisi olla ihan pilvissä.

Rattaita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta täydellistä on vaikea löytää, etenkin kun niistä ei millään haluaisi maksaa maltaita. Kaikki vinkit ja kokemukset ovat nyt tervetulleita! Jos teillä on hyvät (tai huonot, mitä ei ainakaan kannata ostaa) matkarattaat, niin kertokaa ihmeessä! Alan olla jo aika epätoivoinen.

maanantai 28. elokuuta 2017

Sormiruokaa ja soseita

Olimme Pirkon kanssa ajatelleet, että aloitamme sormiruokailun, kun Penu täyttää puoli vuotta. Aloimme kuitenkin maistella kiinteitä Penun kanssa reilun 5 kuukauden iässä. Aloitimme maistelut pienillä itse valmistetuilla soseannoksilla. Ihan puolen vuoden ikään asti emme odottaneet sormiruokailun aloittamista, sillä valmiudet täyttyivät jo ennen tuota, mutta vasta kun puolen vuoden rajapyykki oli saavutettu, aloitimme sormiruokailun ihan kunnolla.

Alussa sormiruokailu oli todella jännää niin äitien kuin Penunkin mielestä! Penu on vienyt jo piiiiitkään kaiken mahdollisen käsiinsä saaman suuhunsa, joten pöydässä ei tarvinnut epäröidä, tajuaako Penu, mitä ruoalle on tarkoitus tehdä. Penu oli innoissaan ja hieman jännittyneenä kokeili aluksi, miltä erilaiset tikut tuntuvat käsissä ja sen jälkeen suussa. Äidit tapittivat vieressä silmä kovana, ettei Penu tukehdu. Kakomiset saivat sydämen hyppäämään kurkkuun ja hikikarpaloiden kohoamaan otsalle. Pienten sydämentykytysten jälkeen homma kuitenkin lähti luistamaan: Penu sai hienosti tuotua liian isot palat ulos suusta ja hartaasti mussutti ja pehmensi suussaan loput palaset nieltäväksi mössöksi. Nykyään Penu on jo todella taitava sormiruokailija! Äitien ei enää tarvitse jännittää niin paljoa, tukehtuuko lapsi (ei, ei onneksi tukehdu), vaan he voivat antaa innokkaalle maistelijalle uusia makuelämyksiä, joista Penu selviää hienosti. Muutamia jännitysmomentteja tulee toki silloin tällöin, mutta niistäkin selvitään.

Penun tämän hetken suosikkeja ovat parsakaali, kurkku (tuntuu hyvältä ikenissä ja hampaissa), vesimeloni, paprika, porkkana ja lohi. Monet muutkin asiat maistuvat, mutta nämä saavat tällä hetkellä aikaan innokkaita kiljahduksia. On mahtavaa nähdä, kun oma lapsi syö itse ja nauttii ruokailusta! On ihana myös seurata, kuinka hän kehittyy syöjänä. Jo muutamassa viikossa tapahtuu huikeita muutoksia!

Sormiruokailu on välillä melko työlästä, sillä sotku ruokailun jälkeen on melkoinen. Välillä ruokien valmistamiseen menee myös ihan kiitettävästi aikaa. Kun olemme Pirkon kanssa kahdestaan kotosalla, on sormiruokailu paljon helpompaa järjestää, kun on kaksi hoitamassa koko show'ta. Yritämme tällä hetkellä sormiruokailla vähintään kerran päivässä: yleensä aamulla tai lounalla (tai molemmilla). Iltaisin Penu saa aina puuroa ja välipalaksi hedelmäsosetta. Aamuisin on tarjolla joko sormiruokaa tai puuroa.

Alun perin ajattelimme, että teemme soseita itse, mutta tästä olemme luopuneet. Kesällä valmistamamme vihannessoseet ovat edelleen pakkasessa, koska ne eivät maistu enää sellaisenaan. Lihasoseita emme edes ole alkaneet tehdä. Hedelmäsoseitakaan emme ole tehneet muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Olemme siis päätyneet kaupan valmiisiin soseisiin, koska emme halua kuluttaa kaikkea aikaamme ruoan valmistukseen. Olemme etsineet tuotteita, jotka ovat mahdollisimman luomuja ja sisältäisivät vain aitoa tavaraa. Olen viettänyt yhteensä varmaan pari tuntia Prisman vauvanruokahyllyllä lukien eri purkkien ja purnukoiden ainesosaluetteloita. Tarjontaa on aivan valtavasti! Mutta nyt alamme jo pikkuhiljaa ymmärtää purnukkaosaston sielunelämää. Eniten käytössä ovat Hipp:n ja Ella's Kitchenin tuotteet, mutta myös muutamat Piltit ovat päätyneet kuivakaappiimme. Näin jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt perehtyä valmisruokiin etukäteen jo ennen vauvan tuloa, kun oli vielä hyvin aikaa hillua kaupassa niin kauan kuin haluaa. Vinkkinä siis kaikille vielä odottaville: kannattaa käydä katselemassa tarjontaa jo vähän etukäteen - ihan kaiken varalta, vaikka aikoisikin valmistaa ruokia itse.

Tällä hetkellä syömme noin neljä ateriaa päivässä. Välillä aterioita on vain kolme, välillä viisi. Emme ota stressiä ruokailujen määrästä, sillä pääasiallinen ruoka on kuitenkin vielä maito. Aamuisin kiinteät maistuvat Penulle vähän huonommin ja silloin tankataankin maitoa oikein kunnolla. Iltaa kohden kiinteät alkavat maistua paremmin ja rinnalla olo on selvästi vähentynyt. Nyt olemme jättäneet iltamaidon pois, sillä Penu ilmoittaa aina hyvin voimakkaasti, ettei maito siinä vaiheessa enää maistu. Nukkumaan mennään siis suoraan iltapuurolta. Meidän iso tyttö! <3

perjantai 18. elokuuta 2017

Mistä Penu tykkää?

Tämän hetken hittejä ovat...

...päristely.
On huisin hauskaa, kun äidit päristelevät mahaa, jalkoja, poskia tai ihan muuten vaan. Myös itse on kiva päristellä, kun sillä saa äidit nauramaan!

...oma peilikuva.
Voi vitsit, että se onkin hieno! Joka kerta käsipesulla naama vääntyy virneeseen, kun oma naama pilkahtaa peilistä. Myös peilikaappien ovet ovat kivoja, koska niitä voi mennä katsomaan ihan itse lattiatasossa eikä tarvitse äidin syliä.

...tavaroiden paiskominen ja lyöminen lattiaan.
On ihanaa, kun äidit joutuvat noukkimaan leluja, joita heittelee! Erilaisia leluja on myös mukava hakata lattiaan: kovista leluista kuuluu ihan toisenlainen ääni kuin pehmoleluista.

...äänikirjat.
Vähänkö jännää, kun kirjasta kuuluu ääni! Ihan paras teos on tällä hetkellä Laulava puutarha -kirja, jonka mummu ja ukki antoivat puolivuotislahjaksi. Kirjasta kuuluu lintujen laulua, sateen ropinaa ja pöllön huhuilua. Yleensä kirjaa täytyy lukea äitien kanssa, sillä yksin lukiessa touhu on niin rajua, että jossain vaiheessa tulee kiukku.

...pesulaput.
Parasta olisi, jos kaikkien lelujen ja vaatteiden pesulaput saisi samaan aikaan suuhun!

...leikkimaton palaset.
Meillä on vaahtomuovipalasista koottava leikkimatto, jonka reunapalat ja keskustan isot palat ovat tosi jänniä ja niitä on mukava irroittaa. Yleensä reunapaloja pyritään irroittamaan mahdollisimman monta! Samalla syödään ja imeskellään paloja ja puhdistetaan ne kissankarvoista, pölystä ja muusta roskasta. Nam!

...sormiruokailu.
Syöttämisestä meillä ei olla niin innostuneita, mutta on ihanaa, kun saa syödä itse! Siitä nauttivat niin Penu kuin äiditkin. Ihan kaikki ei tosin maistu, mutta ehdottomia suosikkeja ovat puurorieskat, kanapötköt, kurkku ja vesimeloni.

...vesihanat.
Niitä pitäisi aina saada koskea ja räpeltää, kun käydään käsi- tai pyllypesulla. Ja sekös vasta hankaloittaakin äitien työtä.

...suihku.
Suihkussa on tosi jännää! On tosi hassua, kun siitä jutusta tulee vettä ja sitten se valuu alas viemäriin. Suihkua on myös kiva maistaa, kun saa samalla vettä suuhun. Myös ne erilaiset vivut ovat jänniä, koska niitä räpeltämällä saa yhtäkkiä kuumaa tai kylmää vettä.

...kännykät.
Tottakai ne kiinnostavat, koska ne ovat äitien kädessä niin usein. Ja ihan liian usein niillä tähdätään Penua ja samaan aikaan lirkutellaan ja yritetään saada hymyilemään. Välillä puhelimessa näkyy äiti, kun se puhuu jossain muualla, ja välillä taas Penu, jos otetaan selfieitä. Mutta kuitenkaan niitä ei saisi maistaa! On se ihme juttu!

...lamput.
Niitä on hauska tuijotella ja niille on kiva jutella. Erityisen hienoja ne ovat, jos niissä loistaa kirkas valo.

...puut ja katulamput.
Ulkona on kivaa, kun siellä on niin paljon kaikkea ihmeteltävää. Erityisesti puut ovat ihmeellisiä, ja niitä voikin tuijottaa pitkään suu pyöreänä. Katulamput taas ovat hassuja, sillä ne aiheuttavat aina naurukohtauksen.

...äidit.
Äidit ovat kivoja! Niiden kanssa voi pelleillä, ne ottavat syliin, jos kiukuttaa tai tulee surku, ne ovat turvallisia eivätkä niin pelottavan oloisia kuin vieraat ihmiset.

...Raija-äidin rinnat.
Juuh, Penu on pieni tisumonsteri ja tykkää olla rinnalla ja syö edelleen hartaudella maitoa. Kumpikohan tästä enemmän tykkää, Raija vai Penu? :D

...kissat.
Nämä ovat parhautta! Usein ne pysyttelevät vähän kauempana ja niitä voi tarkkailla rauhassa. Välillä ne ovat kuitenkin niin nopeita, että niistä näkee vain vilauksen. Joskus toinen kissa uskaltaa tulla lähelle, jolloin sitä pääsee varovasti silittämään tai nappaamaan pienen karvatupon kouraan, jos on tarpeeksi nopea eivätkä äidit ehdi estää. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Vauvauinti

Sunnuntaina alkoi meidän Penun ensimmäinen harrastus: vauvauinti! Olisimme päässeet uintiin jo keväällä, kun Penu täytti 3 kuukautta, mutta silloin painoa ei ollut ihan vielä viittä kiloa, joten päätimme siirtää aloituksen nyt syksyyn. Ja hyvä niin. Penu oli silloin vielä niin pieni (ja pelokas), joten luulen, että uinneista olisi tullut yhtä huutoa - toisin kuin nyt. Penu loisti kuin Naantalin aurinko, kun pääsi uimaan! :)

Me äidit olimme etukäteen hieman jännittyneitä, sillä uintikertaan liittyi niin monta muuttuvaa elementtiä, joiden takia kaikki olisi voinut mennä pieleen. Suurin jännityksen aihe olivat päikkärit: miten ne ajoittuvat uintiaamuna, saako Penu kunnon unet. Noooh, ei oikein saanut, vaan uintihetkellä olisi ollut juuri päiksyaika. Lisäksi pelkäsimme sitä, alkaako Penu vierastaa muita ihmisiä ja vierasta paikkaa. Tämä pelko osoittautui onneksemme turhaksi! Huh!

Olimme paikalla jo hyvissä ajoin, koska emme tienneet, kuinka kauan aikaa menisi kaikkeen säätöön. Oli loistava juttu, että meillä oli vähän ylimääräistä aikaa, sillä menimme altaan reunalle katsomaan tilaa jo noin 10 minuuttia ennen vuoromme alkua. Penulla oli siis tarpeeksi aikaa katsella ympärilleen ja sopeutua uuteen tilaan ja tilanteeseen. Uima-allasta hän katsoi suurin silmin ja odotti innoissaan veteen pääsyä. Kun sinne vihdoin päästiin, olivat Penun ilmeet näkemisen arvoisia: hämmästystä, ihmetystä, iloa ja riemua! Vesi oli jännän tuntuista ja sitä oli kiva taputtaa ja räiskyttää Pirkko-äidin sylistä. Kummastusta aiheutti se, kun vettä sitten roiskui naamalle. Voi Penu. <3

Allasaikamme on kokonaisuudessaan 30 minuuttia, mutta ensimmäisellä kerralla vietimme altaassa vain 15 minuuttia, jotta pääsimme altaasta pois siinä vaiheessa, kun Penulla oli vielä hyvä fiilis. Suihkussakin oli kivaa, ja pesemisen ja pukeutumisen jälkeen ei olisi millään malttanut syödä. Koko kotimatkan Penu lauloi kovaan ääneen omassa kantokopassaan takapenkillä ja kotiin päästyä hän nukahti saman tien, kun laskimme hänet vaunuihin. Reppana oli vähän väsynyt, mutta jaksoi hienosti koko uinnin ja kotimatkan!

Kaiken kaikkiaan uinnista jäi loistava fiilis! Nyt odotamme jo innolla seuraavaa uintia. Toivotaan, että se menisi yhtä hyvin kuin ensimmäinen kerta.

p.s. Olipa muuten helppoa olla naisparina uinnissa, kun pääsimme yhdessä suihkutiloihin eikä tarvinnut miettiä, mihin Penu laitetaan sillä aikaa, kun itse käymme suihkussa! :) Sääliksi kävi muut äidit, joiden vauvat itkivät kantokopissaan ja odottivat, kun äidit kävivät suihkussa.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Äitiyspakkauspettymys

Marraskuun alussa kirjoittelin äitiyspakkauksesta, kun olimme tuolloin saaneet uunituoreen laatikon kotiin ja hiplailimme innoissamme sisältä löytyviä aarteita. Nyt reilun kuuden kuukauden käytön jälkeen voin hieman kertoa mielipiteitämme kyseisestä, maailmallakin mainetta niittäneestä boksista.

Etukäteishehkutuksen jälkeen tämänhetkinen fiilis äitiyspakkauksesta on pienoinen pettymys. Ennen vauvan tuloa pakkauksessa kiinnitti huomion lähinnä vain vaatteisiin, joita ihaili ja laittoi suosikit järjestykseen. Muita tavaroita ei tullut edes ajateltua. Mutta näin jälkikäteen voi sanoa, että vaatteet ovat meillä jääneet melko vähälle käytölle, mutta muita tavaroita on tullut käytettyä jonkin verran.

Mitkä tuotteet ovat olleet käytössä?
- makuupussi
- pyyhe
- täkki
- unilelu
- kynsisakset
- hiusharja
- hammasharja
- ruokalappu
- lakanat

Vaatteista suurimmassa käytössä ovat olleet kypärämyssy, sukkahousut, koirabody ja lohikäärmebody. Nämä ovat nyt jo jääneet pieniksi, ja ne on pakattu pois. Muutamia potkuhousuja (vai mikä ihme niiden nimi nyt onkaan? :D) olemme käyttäneet muutamia kertoja. Samoin pari bodya on ollut varabodyna, jos kaikki muut ovat olleet likaisina.

Äitiyspakkauksen vaatteet ovat olleet minulle todella suuri pettymys. Suurin osa vaatteista on tehty todella isokokoisille vauvoille ja tuolla meidän sinttiäisellä ne näyttävät lähinnä armeijan isoilta teltoilta, joissa voisi majoittaa koko komppanian ja vielä pari vierastakin. Muutamissa vaatteissa kangas on ollut huonoa ainetta, sillä nämä ovat keränneet kaiken lian lattialta. Housut, joissa on sukkaosa valmiina, ovat lentäneet ensimmäisen käytön jälkeen kiertoon tai suoraan roskikseen, sillä ne eivät ole pysyneet Penun päällä ollenkaan, vaan neiti on potkinut housut saman tien pois jalasta. Kaikki nämä seikat on tullut huomattua vasta käytännössä: mikä toimii meidän perheessä ja mikä ei. Etukäteen ihailemani vaatteet ovat kyllä jääneet todella vähälle käytölle.

Talvihaalaria kokeilimme kerran viime keväänä, mutta se oli aivan liian iso Penulle! Toivottavasti sille ja tumpuille sekä töppösille olisi vielä käyttöä tänä syksynä ja talvena, sillä pidän haalarista todella paljon. :) Paksumpi ruskea haalari tulee toivottavasti myös käyttöön, kun ilmat viilenevät.

Mikä on ollut meidän perheellemme turhaa?
- itse laatikko (Penu ei ole nukkunut laatikossa yhtään yötä. Romulaatikon virkaa boksi tosin toimittaa tällä hetkellä mainiosti! :D)
- kondomit (lahjoitimme veljelleni)
- kestovaippa (lahjoitimme kaverille)
- sukat ja tumput (pysyivät jalassa/kädessä ehkä minuutin, olivat todella huonoa tekoa)
- liivinsuojat (käytän kertiksiä)
- suurin osa bodeista
- lähes kaikki housut (Harmaat raidalliset ovat nyt käytössä ja pysyvät jopa jalassa!)
- kesämyssy (jäi talvivauvan kanssa käyttämättä)

Näin jälkiviisaasti voi sanoa, että vaatteiden takia tuota pakkausta ei olisi kannattanut ottaa, sillä olemme mieluummin ostaneet meitä miellyttäviä ja Penulle sopivampia vaatteita itse. Oheistavarat ovat onneksi tulleet käyttöön, ja nyt kun listasin tavaroita, joita olemme käyttäneet, huomaan, että yllättävän moni asia on ollut käytössä! Silti tuntuu siltä, että emme ole käyttäneet mitään muuta kuin makuupussia. :D

Ennen vauvan syntymää äitiyspakkauksen ottaminen oli meille itsestäänselvyys emmekä edes harkinneet rahallista korvausta. Jos nyt saisin päättää, ottaisin ehdottomasti korvauksen rahana ja ostaisin sillä nuo välttämättömät tarvikkeet ja lisäksi itseä miellyttäviä vaatteita. Mutta, tulipahan koettua. Nyt ainakin tiedän, mistä ihmiset puhuvat.

maanantai 7. elokuuta 2017

Miten meillä nukutaan?

Penu on ollut alusta asti melko äitiystävällinen nukkuja. Ihan pienenä hän olisi taatusti nukkunut pitkiä öitä, mutta syötöt piti ajoittaa kolmen tunnin välein, jolloin jouduimme aina herättämään reppanan. Kun tiukoista syöttöväleistä päästiin eroon, syöpöteltiin täällä noin kaksi kertaa yössä. Melko pian keväällä pääsimme kuitenkin siihen, että syöttöjä oli vain yksi yössä ja se ajoittui yleensä noin klo 4-5 paikkeille. Tähän päästiin oikeastaan ihan automaattisesti, eli Penu itse päätti nukkua pidempään. Tuolloin Penu nukkui kiltisti klo 19-04/05, jolloin tankattiin ja nukuttiin loppuyö aina seitsemään tai kahdekasaan asti. Monet kyselivätkin tuolloin, mistä tuollaisia vauvoja saa! :D

Kesäkuun alussa yöt muuttuivat vähän levottomammiksi, mikä johtui siitä, että Penu oppi kääntymään noihin aikoihin ja kääntyilyä oli pakko treenata läpi yön. Öisin sai pompata vähän väliä kääntämään nappulaa kyljelleen, kun hän oli itse vääntäytynyt mahalleen eikä osannut siinä rauhoittua tai kääntyä takaisin. Koko kesäkuu menikin pienoisessa sumussa, kun olimme melko väsyneitä. Onneksi Pirkolla oli lomaa, joten hyppäsimme aina vuorotellen ylös. Yösyöttöjäkin oli tuolloin öisin 1-2, sillä syöttö oli välillä ainoa keino saada Penu rauhoittumaan.

Olimme päättäneet, että heinäkuun lopulla pidämme unikoulua, ennen kuin Pirkko lähtee takaisin töihin, jotta pääsemme yösyötöistä eroon. Heinäkuun puolivälin aikoihin aloimme syömään enemmän kiinteitä, mikä varmasti rauhoitti öitä, sillä Penu vieroitti itse itsensä yösyömisistä. Nyt niitä on ollut enää vain todella satunnaisesti jostain erityisestä syystä, mutta syöttöjen puolesta meillä nukutaan hyvin noin klo 19-07. Unikoulua emme tarvinneet, mistä olemme todella kiitollisia!

Elokuun alussa nukuin itse kolme yötä olohuoneen sohvalla, sillä Pirkko lupasi hoitaa mahdolliset yökähnäykset, jotta minä saisin nukkua (ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen!) kokonaiset yöt ennen kuin Pirkko palaa töihin ja minä hyppään airoihin yöheräilyjen kanssa. Nämä yöt menivät melko vähillä kähnäyksillä ja nukuimme kaikki todella hyvin! Lauantai-iltana päätimme molemmat Pirkon kanssa nukkua sohvalla (osittain siksi, että voisimme valvoa ja katsoa miesten satasen finaalin - noh, nukahdettiin ennen sitä ja herättiin, kun Gatlin oli jo tullut maaliin! :D) ja katsoa, miten Penu nukkuu yksin makkarissa. Kaksi kertaa kävin laittamassa tutin, minkä jälkeen Penu rauhoittui todella nopeasti ja nukuimme kaikki jopa paremmin kuin edelliset kolme yötä.

Fiksuina tyttöinä päättelimme tästä, että Penu selvästi häiriintyy öisin meidän kähnäyksestä ja päinvastoin: heräämme helposti kaikenlaisiin ääniin ja nousemme, jos Penu kähnää yhtään normaalia enempää. Olemmekin alkaneet miettiä, pitäisikö meidän siirtää Penu nukkumaan omaan huoneeseensa, jolloin meidän kaikkien yöunet saattaisivat parantua. Tässä on vain pienen pieni ongelma: Penun tuleva huone on tällä hetkellä vielä työhuoneena. Huoneen vaihto vaatisi kahta asiaa:
a) koko asunnon huonekalujen järjestyksen siirtämistä
b) Penun huoneen sisustamista, sillä tällä hetkellä meillä on Penun huoneeseen vain pinnasänky! :D

Toistaiseksi emme vielä jaksa aloittaa huonejärjestysten muuttamista, sillä projekti tulee olemaan melko suuri. Saa nähdä, tulevatko seuraavat viikot menemään siis niin, että me nukumme Pirkon kanssa sohvalla ja Penu omii makuuhuoneemme itselleen! Onneksi meillä on uusi sohva. :)

torstai 3. elokuuta 2017

Penun päivä

Näin puolivuotiaana Penulla on jo jonkinlainen päivärytmi, joka kulkee jotakuinkin seuraavalla tavalla (vaihdellen toki lähes päivittäin, heh).

klo 7

Aamuherätyksen ajankohta vaihtelee usein klo 6.30-7.30 välillä. Heräämme aamuisin (tai siis minä herään, sikeäuninen Pirkko harvoin herää) usein jutusteluun, joka kuuluu pinnasängystä, kun Penu juttelee pehmoleluilleen, seinille, verholle tai jollekin muulle. Välillä hän on saanut reunapehmustetta painettua alaspäin niin, että pystyy tiirailemaan pinnojen välistä äitejä. Aamu lähtee käyntiin maitohömpsyillä yön aikana pinkeiksi muuttuneista rinnoista.

Tämän jälkeen suoritamme aamutoimet kylpyhuoneessa: vaipanvaihto, rasvaus, hampaan (huom. yksikkö :D) peseminen. Pari päivää sitten otimme kuvioihin mukaan aamupalan, joka on ollut joko puuroa tai sormiruokaa. Aamupala syödään riemusta kiljahdellen ja kovasti jutellen. Syöminkien jälkeen energiaa riittää usein vielä hetkeksi leikkimatolle, jossa Penu jaksaa touhuta yksin lelujensa kanssa.


klo 9

Ensimmäisille päikkäreille käydään usein noin klo 8.30-9.30. Aika riippuu usein siitä, monelta nappula on lopettanut yöunensa. Päikkäreille mennään usein rinnan kautta, jotta jaksaa nukkua mahdollisimman pitkään. Kotona ollessa Penu jaksaa tässä välissä nukkua usein noin 1,5-2 tuntia, mikä on näille äideille ollut ihanaa omaa aikaa, jolloin ehtii joko nauttia rauhassa aamukahvit tai vaihtoehtoisesti siivota ja hoitaa kotihommia. Jos olemme jossain liikenteessä, nukkuu Penu yleensä vain yhden syklin, mikä sekoittaa päivärytmiä aina mukavasti.


klo 11

Itkuhälytin ilmoittaa usein yhdentoista aikoihin siitä, että Penu on herännyt parvekkeella ja jutustelee siellä tutillensa tai naapureille ihan yleisesti. Vuorossa on lounas, joka aloitetaan maitohömpsyillä, jota taasen seuraa soseilla läträys tai sormiruokailuannos. Tähän mennessä sormiruokailu on ollut meillä paljon siistimpää puuhaa kuin soseiden syöminen, sillä soseita löytyy ruokailun jälkeen aivan joka paikasta!

Lounaan jälkeen on usein vuorossa leikkiä tai ulkoilua yhdessä äitien kanssa. Tässä välillä on myös ollut helppo lähteä jonnekin, jos olemme halunneet tehdä päivän aikana jotain "erikoista".


klo 13

Kakkospäikkärit ajoittuvat usein yhden kieppeille. Tämä taasen riippuu täysin aiemmista päikkäreistä ja niiden kestosta. Nämä päikkärit saatetaan nukkua vaunutellen lähimaastossa, vaunuissa kaupoissa/kahvilassa/ravintolassa tai sitten ihan vaan omalla parvekkeella. Mikäli olemme ihan kotosalla, saattavat nämäkin päikkärit venyä jopa 1,5-2 tunnin mittaisiksi, mutta muualla ollessamme untenmailla ollaan maksimissaan yhden syklin verran.

Tähän väliin olemme parin päivän ajan pyrkineet ottamaan jonkinlaisen välipalan, joka on usein ollut hedelmäsosetta tai hedelmiä sormiruokaillen. Muualla ollessa välipala on jäänyt vielä syömättä ja neiti on hyvin pärjännyt maidolla.

Päivästä riippuen ehtii tässä välissä taas touhuta kivasti. Leikkimatolla on kiva viettää aikaa ja harjoitella kierimistä ja ryömimistä, joka ihan vielä ei luonnistu. Välillä on kiva tarkkailla kissoja, joita äitien sylistä käsin pääsee myös silittämään (tai ottamaan karvatupon turkista irti). Myös kantorepussa on kiva hengailla ja käydä ulkona ihastelemassa puita ja kasveja.


klo 16

Jos aiemmat päikkärit ovat olleet lyhyitä, on tässä vaiheessa pakko nukkua vielä kolmannet päikkärit, joille usein käydään ihan viimeistään klo 16. Nämä unet eivät yleensä koskaan kestä yhtä unisykliä pidempään.

Heräilyn jälkeen ehtii vielä vähän leikkiä ja temmeltää. Äitien sylissä on mukavaa ja erilaiset lentokoneleikit ovat ihan hitti! Energiaa ei tässä vaiheessa yleensä ole enää kovin paljoa, joten menoa täytyy rauhoitella jo ajoissa ennen iltapuuroa. Puuro syödään usein hartaudella nauttien. Parina edellisenä päivänä olemme harrastaneet nakusyömistä (siis Penun osalta), sillä puuronsyönnin jälkeen on pakko mennä suihkuun, sillä koko tyttö on usein aivan puurossa. Eipä ainakaan vaatteet likaannu turhaan syöntitouhussa.

Puuron jälkeen on siis iltapesujen aika, jotka Pirkko usein hoitaa itsekseen lukuunottamatta suihkussa käyntiä, jossa itse olen usein jelppimässä. Kun yökkäri on saatu päälle, on vielä iltahömpsyn aika, jolloin typy saa vielä tankata loput maidot yötä varten ja jutella päivän kuulumisista.


klo 19

Nukkumaanmeno ajoittuu usein klo 18.30-19.30 välille. Tämä riippuu hyvin paljon siitä, mitä päivän aikana on tehty, kuinka monet päikkärit neiti on nukkunut ja mihin aikaan. Hömpsyjen jälkeen typy laitetaan pinnikseen, isketään tutti suuhun ja pehmoleluelefantti kainaloon. Tämän jälkeen neiti usein nukuttaa itsensä melko nopeasti. Jotkut yksittäiset illat ovat vaikeampia, jolloin saattaa tulla jopa itku, jos Penu on aivan yliväsynyt, mutta usein selviämme pienellä laulelulla ja parilla tutinlaitolla.

Tämän jälkeen Penu nukkuu usein (melko) onnellisesti sinne seitsemään asti aamulla. Muutamia kertoja yöllä hän saattaa jonkin verran kähnätä, mihin auttaa tutti ja kyljelle kääntäminen, mutta syöttöjä ei onneksi enää öisin tarvita. Joitakin yksittäisiä, harvoja kertoja hömpsytellään silloin tällöin, mutta normaalisti neiti nukkuu onneksi aamuun asti.


Toim. huom! Maitoa on tankkailtu koko päivän ajan melko lapsentahtisesti, mutta kaikkia kertoja en tähän romaaniin nyt viitsinyt sisällyttää.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Puolivuotias!

Apua, nyt voimme puhua jo vuosista (tai lähinnä puolikkaista), kun Penun ikää kysellään. Se on jo puolivuotias! Meidän pieni vauvamme on siis jo kuusi kuukautta, mitä on vaikea uskoa. Onko tuo ihana, pieni, hymyilevä nappula ollut ilonamme jo niin pitkään?

Eilen oli virallinen puolivuotispäivä ja juhlistimme sitä otattamalla Penusta virallisia kuvia. Samalla saatiin myös muutamat perhepotretit räpsäistyä. Nyt vain odottelemme tuloksia! Jännää! Kuvaaja oli meille tuttu jo muutamien vuosien takaa hääkuvauksestamme, joten tiesimme vähän mitä odottaa. Kuvaukseen liittyen oli kuitenkin monta jännitysmomenttia etukäteen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Ensinnäkin jännitimme säätä, sillä kuvat otettiin ulkona. Toiseksi jännitimme Penun suhtautumista kuvaajaan, sillä vieraat ihmiset ovat edelleen olleet aika pelottavia. Kolmanneksi jännitimme sitä, räjäyttääkö Pena kesken kuvauksen pari päivää odotetun kakan. Ei räjäyttänyt. Onneksi tuli vasta kotimatkalla. :D

Meidän puolivuotias teki merkkipäivänsä kunniaksi ensimmäisen hampaansa. Eilen alaikenissä alkoi loistaa pieni valkoinen terä, joka sieltä pikkuhiljaa puskee esiin. Olimme havainneet tilanteen kaksi päivää aiemmin, minkä myötä näille äideille selkiintyi taas monta asiaa. Löytyi syy kitinälle, jatkuvalle kuolaamiselle, asioiden jyystämiselle jne. Aiemmin olimme vain torveloina ajatelleet, että ei se nyt vielä voi hampaita tehdä! No, kyllä selvästi voi.

Pieni neitokaisemme oppi heinäkuun aikana kierimään. Ryömiminen ei edelleenkään suju (ja sekös turhauttaa!), mutta joitakin viikkoja takaperin neiti tajusi, että kierimällä pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B - ainakin teoriassa. Välillä suunta on valitettavasti väärä, sillä kroppa pyörii aina sivulle, vaikka silmät olisivat tiukasti tavoiteltavassa kohteessa kiinni. Koko maailma tuntui avartuvan, kun neiti äkkäsi, että pääsee itse mutustamaan leikkimaton reunoja, kun heittää parit kierrokset ympäri ja - voíla - jo ollaan päätepisteessä! Voi sitä riemun määrää, kun typy lähti parin metrin tutkimusmatkalle olohuoneesta kohti työhuonetta. Tuohon asti Penu oli tyytynyt tarkkailemaan työhuoneen kirjahyllyä turvallisesti leikkimatolta vähän kauempaa ja välillä kirjoja oli käyty ihailemassa äitien sylistä käsin. Mutta oi onnea, kun sinne pystyi suuntamaan ihan itse!

Puolivuotiaamme on kaikkiaan varsin tyytyväinen tapaus. Hän hymyilee paljon ja jaksaa nauraa meidän äitien tyhmille jutuille. Neidillä tuntuu olevan paljon asiaa, sillä juttua tulee vaikka minkä verran. Erilaiset laululeikit jaksavat viihdyttää ja luonnon tarkkailu on mukavaa hommaa. Puille on kiva jutella ja niitä on kiva ihmetellä. Viime päivinä kissat ovat alkaneet kiinnostaa erityisen paljon ja välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun katseella täytyy etsiä kissoja.

Vaatteissa alamme pikkuhiljaa siirtyä kokoon 68. Viime viikolla huomasimme yhtäkkiä, että vanhat vaatteet alkavat olla pieniä eikä uusia ole hankittu. Niinpä suuntasimme nokkamme kohti Helsinkiä ja kävimme päivittämässä Penun vaatevarastoa. Nyt pärjäämme taas hetken aikaa, jollei neiti ota yhtäkkistä kasvupyrähdystä. Sinttiäisemme on vielä kovin pieni, vaikkakin hyvin jäntevä tapaus. Puolivuotisneuvolassa mittaa oli 64 cm ja painoa 6565 grammaa. Nappula kasvaa täysin samaa tahtia kuin Raija-äitinsä. Löysimme nimittäin minun neuvolakorttini pari päivää sitten ja on ollut hauska verrata kasvuamme, joka on lähestulkoon identtistä!

Tällä hetkellä puolivuotiaamme vetelee sikeitä parvekkeella, ja äidit rentoutuvat sisällä kahvikupin ääressä. Nautimme vielä viimeisistä yhteisistä lomapäivistä, sillä ensi viikolla Pirkko suuntaa taas töihin ja me jäämme Penun kanssa kahdestaan kotiin. Vähän jo jännittää, mitä siitäkin oikein tulee, mutta eiköhän tuostakin selvitä. Mulla on onneksi iso tyttö seuranani täällä! :)