keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Voihan söpöyttä!

Penusta on kuoriutumassa esiin mahtava luonne! Hänellä on selvästi temperamenttia, mutta oman tahdon alta löytyy ihan mahtavia puolia. Tässä muutama esimerkki.

Joskus ennen joulua huomasimme, kuinka empaattinen Penu oikein on. Meillä on Mauri Kunnaksen Äänekkäät tunteet -äänikirja, jossa on erilaisia tunteita äänien kera, esimerkiksi iloinen, surullinen, vihainen. Kun luemme kirjaa ja pääsemme sivulle, jossa krokotiili on surullinen ja itkee, painaa Penu päänsä krokotiilia vasten lohduttaakseen tätä. En kestä! Se on jotain niin hellyyttävää ja ihanaa! Sama on toistunut myöhemmin muita kirjoja lukiessa. Aina jos jollain sivulla vauva tai joku muu on surullinen, lohduttaa Penu kuvaa painamalla päänsä kuvaa vasten. Voihan Penu! <3

Meidän taloyhtiön pihassa on pieni leikkialue, jossa on keinut: yksi vauvakeinu ja yksi tavallinen keinu. Käymme melko usein ulkona keinumassa, koska mitään muuta ei näillä säillä kävelemättömän muksun kanssa oikein voi tehdä. Viime päivinä olen huomannut, että Penu viittoo aina viereiseen keinuun ja sanoo jotain, kun hänelle annetaan vauhtia: äidin täytyy mennä viereiseen keinuun keinumaan. Kun itse istahtaa keinuun, irtoaa Penulta aina pieni nauru ja suupielet kääntyvät hymyyn. Yksin keinuminen on tylsää tai on tylsää, kun äidit vain seisovat. Yhdessä tekeminen on paljon mukavampaa. :)

Nykyään iltapesujen yhteydessä Penu on alkanut antaa pusuja meille äideille. Hän on aina Pirkon sylissä yöpaita päällä ja antaa meille kilpaa pusuja poskille. Äidit tietenkin nauravat, hymyilevät, iloitsevat ja pusuttavat takaisin. Ja siitäkös vasta riemu repeää! <3 Nykyään Penulle voi sanoa myös kesken leikkien, että tule antamaan äidille pusu, ja niin hän jo konttaa innoissaan luokse ja moiskauttaa märän pusun poskelle (tai ehkä silmään tai nenään - tähtäys on välillä vielä hakusessa, jos meno on kova).

Näiden hetkien voimalla jaksaa aina ne kurjemmat ja väsyneemmätkin ajat. Voihan Penu, kun olet söpö! <3

***********************

p.s. Tänään mulla on vikaa päivää vauva! Huomenna se on jo taapero!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Laskettu aika

Tänään tulee kuluneeksi vuosi lasketusta ajasta. Vuodentakaiset fiilikset ja tapahtumat ovat kyllä ihan koko ajan mielessä. Mietin vähän väliä, että tähän aikaan kävi niin ja näin, kohta tapahtuisi noin. Vaikka synnytys oli aika karmiva kokemus enkä muistele sitä mitenkään lämmöllä, oli oman lapsen syntymä kaikesta huolimatta niin mullistava tapahtuma, että se pyörii alituiseen ajatuksissa - tunnetta on todella vaikea pukea sanoiksi.

Tämä kuva minun oli tarkoitus julkaista vuosi sitten 31.1., sillä se on otettu laskettuna päivänä. En kuitenkaan koskaan ehtinyt postata kuvaa, sillä Penu päättikin tulla maailmaan. Tässä siis hieman vuodentakaista fiilistelyä mahakuvan merkeissä. :)

Lasketun ajan sivuprofiili 30.1.2017

torstai 25. tammikuuta 2018

Synttärisuunnitelmia

Viikon päästä meidän Penu on 1-vuotias! Voi apua! Mä tulen varmaan joka päivä tänne panikoimaan, että kohta se on jo vuoden. :D Aika vain juoksee liian nopeasti. Yhyyy!!!

Yksivuotissyntymäpäiviä juhlitaan lauantaina itse syntymäpäivän jälkeen. Juhlat pidetään kahdessa erässä saman päivän aikana. Nimiäisissä totesin, että meidän koti on liian pieni parille kymmenelle hengelle, joten en halua enää kaikkia vieraita samaan aikaan kylään. Talvella kun ei voi hyödyntää edes parveketta, joten kaikkien täytyy olla sullottuna neljän seinän sisälle. Niinpä olemme kutsuneet minun ja Pirkon perheet eri aikaan.

Juhlia varten olemme tilanneet synttärikakun leipomosta, josta tilasimme myös nimiäisiin ihanan juustokakun. Tällä kertaa tilasimme teemavärillä semi naked -kakun, jonka päälle tulee Penun nimi ja numero 1. Muut tarjottavat teemme itse. Penu saa näillä näkymin oman pienen smoothiekakun. Lisäksi pöydässä tulee olemaan hedelmäsalaattia mahdollisesti melonihain muodossa, suolaisia muffinsseja ja suklaata.

Muutamia koristeita olemme ostaneet, mutta muuten menemme aika pienillä ja rennoilla juhlimisilla. Mitään ohjelmaa ei siis ole, vaan kahvitteluilla ja Penun ihastelulla mennään. Teimme Penun ensimmäisestä vuodesta valokuvakirjan, joka toivottavasti saapuu ennen syntymäpäiviä, joten sitä vieraat voivat selailla halutessaan.

Juhlakalun asu on vielä osittain hankkimatta. Kotona on jo odottamassa ihailemani Blaan Venice Dress, jonka ohi en yksinkertaisesti päässyt, vaan se oli pakko tilata! Vielä kun mekon alle löytyy jotain sopivaa ja äidit miettivät omat asunsa, alkaa synttärimeininki näyttää ihan hyvältä.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kipua ja särkyä

Kräks sanoi äidin selkä, ja byääääh sanoi Penu, kun hampaita teki. Meillä tehdään siis hampaita. Niitä on nyt tehty enemmän tai vähemmän lokakuusta asti - tällä hetkellä tehdään enemmän kuin aiemmin. Viime aikoina on tullut kaksi hammasta esiin, mutta lisää on varmasti tulossa, sillä neiti kuolaa enemmän kuin koskaan eläissään, kitinä on jokapäiväinen kaveri ja kaikkea, siis ihan kaikkea, täytyy jyystää ja pureskella. Huoooh, tämä äiti alkaa olla jo aika väsynyt!

Eilen olin koko päivän vain kotosalla enkä lähtenyt mihinkään, koska oma selkä meinasi sanoa sopimuksensa irti. Päätin siis, että en uskalla alkaa raahata rattaita alas selkäni kanssa, ettei se vain mene pahempaan jamaan. Kotona Penulle ei tuntunut kelpaavan mikään, kaikki oli tylsää ja koko ajan piti roikkua äidin lahkeessa ja kitistä. Olen oikeastaan jo luovuttanut sen suhteen, että saisin Penun hereilläollessa tehtyä mitään omia askareita, sillä neiti ei tällä hetkellä viihdy 5:ttä minuuttia kauempaa yksin, vaan siinä vaiheessa tulee kauhea huuto ja itku. Periaatteessa Penulle riittää usein se, että hänen vieressään istuu ja juttelee välillä, mutta itselle on todella puuduttavaa, kun yrittää kipeän selän kanssa vain istua tunnista toiseen ja olla nostelematta vauvaa. Huoh! Vähän olivat leikit yksipuoleisia. Yritin käyttää tilaisuuden hyväksi ja sentään venytellä vähän Penun leikkiessä, mutta mikäs olikaan sen kivempi leikki kuin äidin ponihännästä vetäminen. Että se siitä venyttelystä. Itku kyllä pääsi, kun sain Penun toisille päikkäreille ja sain hetken hengähtää.

Äidillä siis särkee selkää ja Penulla hampaita. Ei kovin hyvä yhtälö. Hampaisiin auttaa onneksi särkylääke, mutta sitäkään ei viitsi ihan jatkuvalla syötöllä antaa. Purulelut ovat Penun mielestä tylsiä ja esimerkiksi kirjoja ja pahvilaatikoita on paljon mukavampi järsiä. Selkäkipuihin auttaa lepo, ja yritänkin olla nostelematta Penua aina kun vain mahdollista. Pirkko saa yleensä hoitaa kaikki nostelut, kun hän on kotosalla. Pyllypesu tuntuu olevan tällä hetkellä yksi pahimmista asennoista, sillä Penu alkaa olla jo niin iso, että asento on minulle todella epäergonominen. Olen alkanut miettiä, josko varaisin ajan jollekin äitiysfysioterapeutille, joka voisi tsekata varmuuden vuoksi vatsalihasten erkauman (neuvolan toimesta tätä ei ole koskaan tsekattu), sillä olen kuullut, että se saattaisi aiheuttaa myös selkäkipua. Alkaa ottaa päähän, kun monet arkirutiinitkin tuntuvat pahalta ja kipu hankaloittaa elämää ja saa mielen todella mustaksi.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Äitiyden parhaita puolia

Kun Penu syntyi tai oli vielä mahassa, kuulin joka suunnalta siitä, kuinka vauvavuosi menee nopeasti ja että siitä tulisi nauttia kunnolla. Kyllähän sen huomasi jo heti helmikuussa, kuinka päivät vaan vierivät eteenpäin vaippoja vaihtaessa, mutta jotenkin olen silti järkyttynyt siitä, että Penun 1-vuotissyntymäpäiviin on lähestulkoon tasan kaksi viikkoa aikaa! Mihin tämä vuosi on mennyt? Apua! Onko Penu oikeasti jo niin vanha? Olenko MÄ jo oikeasti näin vanha?

Tässä tammikuun aikana, kun syntymäpäivä lähestyy, huomaan miettiväni synnytystä ja vuoden takaista aikaa yhä enemmän, ja mieleni herkistyy todella helposti. Onneksi olen päivittänyt blogia ahkerasti viime tammikuussa, koska muuten en muistaisi läheskään niin tarkasti kaikkia fiiliksiä, tapahtumia ja ajatuksia. Jotain hyötyä tästä blogista siis! :D

Pian olemme olleet virallisesti jo vuoden äitejä, vaikka ajatus äitiydestä alkoikin muotoutua jo silloin, kun raskaustestiin pärähti teksti "raskaana". Ihan hullua! Edelleen minun on välillä vaikea uskoa, että minulla on lapsi ja että minä olen äiti, vaikka päivän aikana tuleekin sanottua varmaan tuhat kertaa Raija-äiti tekee nyt sitä ja tätä. Vuoden mittaisen äitiyden kunniaksi ajattelin vähän listata joitakin äitiyden parhaita puolia.

Penun hymyt <3
Hymyilevä lapsi on ehkä parasta, mitä tiedän. Se, kun onnellisuus ylettyy korvasta korvaan ja iloitseminen on niin aitoa. Olen joka kerta sulaa vahaa, kun Penu hymyilee ja keikistelee meille. Tulemme niiiiiin olemaan vielä pulassa, kun Penu oppii käyttämään tuota salaista asettaan hyväkseen.

Penun nauru
Melkein samalle tasolle hymyjen kanssa pääsee nauru. Se on todella suloista, kun toinen nauraa katketakseen! Yleensä tätä tapahtuu Pirkko-äidin kanssa, sillä Pirkko osaa hassutella juuri oikealla tavalla ja saa aina parhaat naurut aikaiseksi.

Lapsen kehitys
On ihana seurata, kun oma lapsi kehittyy. En ole koskaan ennen päässyt seuraamaan kenenkään kehitystä näin pienestä pitäen, joten on ihana nähdä, missä vaiheessa Penu oppii mitäkin. Ensimmäisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon! Vaikea uskoa, että vuosi sitten saamamme pieni ryppyinen makkara on nyt jo lähes kävelevä taapero.

Penun jutustelu
Penulla on paljon asiaa. Rakastan kuunnella hänen juttujaan: päp päp päp pää, mmmmmmmm mam mam maa, häppä hättä, eeeijeeijeee, jääijääijää... Parasta on se, kun Penu leikkii yksinään ja juttelee siinä samalla. Sitä voisi seurata ja kuunnella vaikka kuinka pitkään, koska toinen on niin tärkeän näköinen kertoessaan ja järjestäessään lelujaan.

Imetys
Vuosi sitten en olisi todellakaan uskonut, että imetys voisi olla minulle tärkeää tai mitenkään suuri asia. Erityistä siitä tulikin viime kevään aikana, kun vaikeuksien jälkeen saimme imetyksen toimimaan. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin rinnalla tuhiseva ja siihen nukahtava lapsi? Valitettavasti tätä iloa en ole saanut kokea enää pitkään aikaan ja nykyään imetys ei enää ole ihan niin hohdokasta kuin aikoinaan. Penu alkaa olla jo aika taaperovaiheessa, joten imetyshetket ovat kauheaa hääräystä ja teatteria.

Nukkuva lapsi
Ah, parasta niin monessa mielessä! :D Voisin tuijottaa nukkuvaa vauvaa tuntikausia, sillä näky on niin hellyyttävä. Harmi vain, että en kovin usein tätä pääse tekemään, sillä päikkärit Penu nukkuu rattaissa, joihin ei pidä mennä kurkkimaan. On myös ihana, kun toinen nukkuu ja saa levättyä kiukkuja ja väsymystä pois, minkä jälkeen jaksaa taas leikkiä ja tohottaa. Mutta on myös taivaallista, kun toinen menee päivä- tai yöunille ja saa itse hetken omaa aikaa. :) Näitä pieniä vapaita hetkiä on alkanut kummasti arvostaa nykyään enemmän.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Penun päivä vajaa vuosikkaana

Puolen vuoden kieppeillä tein postauksen siitä, minkälainen on Penun päivä. Nyt yhden ikävuoden lähestyessä on hyvä aika tehdä samanmoinen postaus, sillä itse unohtaa todella nopeasti, mitä tapahtui ja milloinkin. Tällä hetkellä Penulla on melko tarkka rytmi, joten päivästä on helppo kirjoittaa.


klo 7

Herätys tapahtuu suurin piirtein seitsemän kieppeillä. Yleensä ehkä vähän aiemmin, vain harvoina aamuina Penu on nukkunut pidempään. Valitettavasti sellaiset aamut ovat olleet juuri niitä, kun äitien kellot ovat soineet jo kuudelta. Jos Penu on nukkunut hyvät yöunet, herää hän usein hyväntuulisena ja ilmoittaa heränneensä heittämällä tutin lattialle. Kun äidit raahautuvat paikalle, seisoo nappula usein sängyssä laitaa vasten odottamassa. Suu vääntyy isoon virneeseen, kun äiti tai äidit saapuvat.

Heräämisen jälkeen otetaan maitohömpsyt omassa huoneessa, minkä jälkeen tehdään aamupesut kylppärissä. Tähän kuuluu hampaiden harjaus, potalla käynti (usein tuloksetta), pepun pesu, rasvaus, hiusten harjaus ja vaatteiden pukeminen. Kun tämä operaatio on saatu suoritettua, siirrytään keittiöön aamupalalle. Tarjolla on usein sormiruokaa (puurolättyjä, hedelmiä, talk-muruja, kananmunaa), jolloin äidit saavat syötyä itse samaan aikaan. Joskus aamupalalla on puuroa - etenkin silloin, jos aamulla on kiire jonnekin ja vatsaan pitää varmasti saada täytettä.

Usein aamupalan jälkeen hengailemme kotona ja Penu leikkii leluillaan. Jonkin aikaa hän viihtyy itsekseen, mutta jos äideillä on kestänyt liian kauan keittiönsiivouksessa tai oman aamupalan syömisessä, tulee Penu lahkeeseen roikkumaan ja vaatii syliinpääsyä. Ennen ensimmäisiä päiväunia usein imuroidaan pikaisesti, pedataan yhdessä äitien sänky ja leikitään ja luetaan kirjoja yhdessä.


klo 9-9.30

Ensimmäisille päiväunille käydään usein noin klo 9.30 tai vähän aiemmin. Kotona parvekkeella unet maistuvat hyvin, ja neiti vetäisi varmaan kolmen tai neljänkin tunnin unet. Mutta herätämme hänet nykyään aina viimeistään 11.30, joten unta on tullut maksimissaan 2-2,5 tuntia. Tuntuu ikävältä herättää toinen, mutta olemme huomanneet, että liian pitkät päiväunet vaikuttavat negatiivisesti yöuniin. Ja ihan vielä typy ei pärjää yksillä päiväunilla.

Tässä välissä itselläni on siis aina hyvin aikaa laittaa ruokaa, siivota, päivittää blogia tai tehdä jotain omia juttuja. Ihan niin kuin tällä hetkellä. :D


klo 11-11.30

Päikkäreiltä heräillään siis usein äitien herättämänä yhdentoista jälkeen. Unilta mennään suoraan vaipanvaihtoon ja pyllypesujen jälkeen lounaalle. Ruokana on usein sormiruokaa, mutta jos olemme lähdössä jonnekin ja on kiire, tarjoillaan lounaaksi sosetta syötettynä, jolloin syöminen on paljon rivakampaa.

Tässä välissä Penu jaksaa olla hereillä kaikista parhaiten. Jos jotain erityistä haluamme tehdä, täytyy se tehdä päiväunien välissä, sillä aikaa on yleensä noin neljä tuntia. Usein käymme jossain välissä ulkona, vaikka tällä hetkellä siellä on todella huonosti mitään tekemistä, sillä Penu ei vielä kävele ja monet vaatekerrokset hankaloittavat oloa muutenkin. Onneksi keinuminen on kivaa ja liukumäkeäkin voi laskea. Muutoin saatamme lähteä HopLopiin tai läheiseen ostoskeskukseen. Tai sitten leikimme vain kotona.


klo 14

Noin kahden kieppeillä Penu syö välipalan. Joskus joulukuun alussa muuten huomasin, että hän ymmärtää sanan välipala. Oli ihana, kun puhuin hänelle normaaliin tapaamme, mitä teemme, ja kun sanoin sanan välipala, lähti Penu saman tien konttaamaan kohti keittiötä ja omaa tuoliaan. :) Välipalaksi on usein joghurttia ja hedelmäsosetta tai pelkkää hedelmää sellaisenaan tai soseena.

Syömisestä saa taas sen verran energiaa, että sen voimalla jaksaa painaa vielä tunnin tai puolitoista, kunnes kaikki aiheuttaa lähinnä pelkkää kitinää ja on pakko alkaa rauhoitella menoa ja siirtyä toisille päikkäreille. Päiksyille mennään vielä tällä hetkellä maitohömpsyn kautta.


klo 15-15.30

Toisille päiväunille mennään usein kolmen jälkeen, mutta ihan viimeistään neljältä. Tällöinkin uni maittaisi vaikka kuinka pitkään. Välillä Penu herää kyllä itsekseen, mutta usein joudumme herättämään hänet näiltäkin unilta. Etenkin viime päivinä minusta on tuntunut siltä, että Penu nukkuu päikkäreillä harvinaisen sikeästi - liekö syynä pakkanen, jonka takia ilma on kivan kirpeää, vai mikä. Paha sanoa.


klo 17

Herätys päiksyiltä tapahtuu viideltä. Unien jälkeen on tarjolla päivällistä, joka on joko sormiruokaa tai sosetta. Useammin ehkä sosetta, jos lounaalla on ollut sormiruokaa. Syönnin jälkeen jaksaa taas leikkiä. Arkipäivisin Pirkko on usein tullut kotiin jo tähän mennessä, joten voimme touhuilla yhdessä. Välillä lähdemme tässä välissä porukalla kauppaan, missä Penu tykkää istua kärryissä ja pompata ylös alas pitäen tiukasti kiinni ketjusta, jolla kärryt laitetaan lukkoon. Joskus olemme käyneet kavereilla pikaisesti kylässä. Usein olemme kotona ja käymme ehkä ulkona. Itse karkaan tässä välissä usein salille ja jätän Penun Pirkon hoiviin.


klo 19

Seitsemän aikoihin tai vähän sen jälkeen Penu käy usein iltapuurolle. Kun puuro on syöty, on vuorossa iltapesut ja mahdollisesti suihku. Kun hampaat on harjattu ja vaippa vaihdettu, toivotetaan hyvät yöt kissoille, leluille ja kaikille mahdollisille tavaroille, minkä jälkeen suunnataan omaan huoneeseen pinnasänkyyn. Melko monena yönä viime aikoina Penu on nukahtanut todella helposti noin klo 20 aikoihin ja nukkunut lähes heräämättä sinne aamuseitsemään. Joinain iltoina hän itkahtelee klo 22-00 välillä kerran tai pari, jolloin täytyy käydä laittamassa tuttia, mutta on ollut myös iltoja, kun on selvitty ilman minkäänlaisia heräyksiä.


************************

Tällaisella päivärytmillä meillä siis mennään ensimmäisen syntymäpäivän häämöttäessä nurkan takana. Tosin tämä rytmi pitää ainoastaan silloin, kun olemme kotona emmekä lähde päikkäreiden aikaan minnekään ja Penu saa nukkua parvekkeella paikallaan olevissa vaunuissa. Jos olemme päiksyaikaan liikenteessä, ei Penu nuku koskaan 45 minuuttia kauempaa, joten näinä päivinä rytmi tietenkin vähän vaihtelee. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Tuttinauhoja ja puruleluja

Viime kesänä innostuin askartelemaan (kyllä, minä, joka olen aina vihannut askartelua ja kaikenlaista näpertelyä) Penulle tuttinauhoja ja puruleluja. Sain jostain päähäni, että haluan Penulle tuttinauhan, jossa lukisi hänen nimensä. Etsin eri nettikaupoista vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat todella kalliita ja tylsän näköisiä. Niinpä päädyin tilaamaan kasan erilaisia helmiä, nauhoja, lenksuja ja kaikkea muuta tarpeellista. Eihän niiden tekeminen nyt niiiin vaikeeta voi olla!

Alun kirosanojen, kiukkukohtausten (saatana, tän takia mä en koskaan askartele!) ja uudelleen yrittämisen jälkeen innostuin nauhojen tekemisestä todella paljon! Lopputulemana Penu sai sen verran tuttinauhoja ja puruleluja, että niillä pärjää varmasti yliopistoon asti. Tuttinauhoja ja puruleluja valmistui samalla myös monille vauvakavereille.

Ensimmäinen tuttinauha ja purulelu Penulle

Myös vauvakaverille valmistui oma purulelu

Kaverikaksosille valmistui omat tuttinauhat



Koska Pirkko sai alun kiukkukohtauksista valitettavasti suuren osan niskaansa, päätin lepytellä häntä hieman (ei hän oikeasti lepyttelyä kyllä tarvinnut! :D) ja tein hänelle uuden avainnauhan töihin. Myös muutama työkaveri sai omat nauhansa, joten puuhaa on riittänyt.



Pirkon avainnauha

Näistä helmistä valmistui työkavereille avainnauhoja

Näitä voisi askarrella vaikka kuinka, mutta luulen, että Penu on nyt kyllästetty tarpeeksi tuttinauhoilla ja puruleluilla! :D

lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tai no, eipä täällä mitään kovin uusia kujeita ole, eli aika vanhaan malliin mennään. :D

Vuodenvaihde meni kivasti ja rauhallisesti. Kävimme katsomassa Penun kanssa raketteja kuuden aikoihin, ja ne jaksoivat ihmetyttää. Onneksi neiti ei pelännyt yhtään. Kotimatkalla hän jutteli kovasti ja kertoi meille äideille, mitä oli nähnyt. <3 Penu kävi normaaliin tapaansa kahdeksan aikoihin nukkumaan, ja äidit jaksoivat juuri ja juuri valvoa puoleenyöhön, minkä jälkeen uni maistuikin hyvin.

Uusi vuosi on alkanut hyvin. Pirkko on ollut tämän viikon lomalla, joten olemme nauttineet kunnolla yhteisestä perheajasta. On ihanaa, kun on voinut jakaa vauvanhoitovastuun kahden aikuisen kesken. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, voisi se mielestäni uudistaa niitä niin, että molemmat vanhemmat saisivat olla koko ensimmäisen vuoden kotona. :D Se olisi mielestäni todella passeli järjestely!

Tämän lomaviikon aikana olemme vain olleet ja hengailleet, käyneet ulkona, tehneet ruokaostoksia, leikkineet kotona ja käyneet HopLopissa. Penu tykkää peuhata ja konttailla ja kiipeillä, joten HopLop on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu. Nyt kun sinne pääsee vielä ilmaiseksi, täytyy paikkaa käyttää hyödyksi. Onneksi tässä meidän lähellä on yksi HopLop, jonne pääsee ihan kävellen, joten voin hyvin mennä sinne yksinkin Penun kanssa, kun arki alkaa kunnolla. Toki sielläkin on mukavampaa, jos on itselle ja Penulle seuraa, joten on aina vähän tuurista kiinni, onko paikalla muita vauvoja vai ei.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Penu täytti jo 11 kuukautta! Ihan hullua ajatella, että meidän pieni vauva täyttää parin viikon päästä jo vuoden!!! Yhyyyy!!!!! Ei se voi olla vielä niin vanha! Meidän pienestä vauvasta on kuoriutunut huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva pikkuneiti. Parhaita leikkejä on erilaisten tavaroiden järjestäminen, laatikoiden purkaminen ja täyttäminen. Palikoita ja erilaisia tavaroita on mukava asetella eri paikkoihin: pöydille, tuoleille, kirjahyllyyn, lelulaatikkoon. Kotiavaimeni saattavat löytyä nykyään joko kengästä, vessanpöntöltä tai keittiönpöydän alta. Penu tykkää myös auttaa kotihommissa, ja imurointi on hänen mielestään todella hauskaa. Myös astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen on varsin mielenkiintoista ja siinä täytyy olla aina apuna.

Tällä hetkellä meillä tehdään (edelleen) hampaita. Niitä on siis tehty jo monen kuukauden ajan, mutta tuntuu siltä, että hampaita kipuillaan koko ajan. Aina kun yksi uusi on putkahtanut esiin ja kipu selkeästi vähän helpottanut, alkaa sama ruljanssi alusta, kun seuraava tekee tuloaan. Nyt suuta koristaa viisi pientä legopalikkaa. Kävimme loman aikana lääkärissäkin, kun huolestuimme ja mietimme, voisiko korvissa olla tulehdus. Onneksi ei ollut, vaan selvästi hampaat vain vaivaavat.

Heti vuodenvaihteen jälkeen Penu päätti, että rintamaito on ihan tyhmä juttu. Imetys on viime aikoina ollut yhtä härdelliä, kun millään ei malta keskittyä ja kaikki ympärillä olevat asiat kiinnostavat enemmän. Penu pitikin reilun vuorokauden ajan rintalakkoa eikä suostunut ottamaan hörpyn hörppyä. Muutenkin imetyskerrat ovat vähentyneet todella paljon. Vielä loman alussa kertoja oli noin 4-5 päivässä, mutta tuon pienen lakon jälkeen niitä on enää kaksi. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kerrat vähenevät, sillä alan itse olla jo melko valmis lopettamaan imettämisen. Alun hankaluuksien ja skeptisen suhtautumiseni jälkeen olin päättänyt, että yritän imettää yksivuotiaaksi asti, jotta ei tarvitse siirtyä korvikkeisiin ennen lehmänmaitotuotteita. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti vai loppuuko imetys jo hieman aikaisemmin. Eilen sain kaiken kukkuraksi toiseen rintaan pienen haavan, joten imeminen on ollut yhtä tuskaa, minkä takia lopetusajatukset ovat mielessäni yhä vahvemmin. Lisäksi haluaisin saada oman kroppani kokonaan itselleni ja kaiken maailman hormonit tasoittumaan. Ehkäpä raskauskilotkin karisisivat lopullisesti paremmin, kun imetys loppuu.

Uuden vuoden kunniaksi meidän 11 kuukauden ikäinen neiti antoi äideille parhaan mahdollisen lahjan: hän on päättänyt alkaa nukkua yöunensa kunnolla! Nukkumisesta olisi kerrottavaa varmaan oman postauksen verran, mutta lyhykäisesti voin sanoa, että ennen joulua meillä oli yöunet aivan sekaisin ja heräilyjä tuli aivan liian useasti yön aikana. Olin itse aivan loppu enkä meinannut päivisin enää jaksaa yöheräilyjen jälkeen. Kun Pirkolla alkoi loma, otti hän ohjat käsiin ja kävi rauhoittelemassa Penua, jotta maidontuoksu ei häiritsisi häntä. Pian pääsimmekin enää yhteen tai kahteen heräykseen, mikä vuoden vaihduttua muuttui siihen, että Penu on nukkunut yöt ilman itkuja tai heräyksiä klo 20-07. Jihuu!! Voi autuutta, mikä olo itsellä on, kun on saanut nukkua yöt kunnolla! Toivon hartaasti, että tämä jatkuu eikä ole mikään ohimenevä vaihe.