keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Penu pian 1 v 2 kk

Penu on pian jo vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Hän on harkitsevainen (ja edelleen lähes kalju :D :D) pieni tyttö, joka tarkkailee ympäristöään jatkuvasti. Hän on hieman varautunut uusissa tilanteissa eikä heti uskalla lähteä tutkimusmatkoille. Kaikkea täytyy ensin hieman tarkkailla, minkä jälkeen voi tehdä tarkempaa tuttavuutta.

Etenemiskeinona meillä on edelleen konttaus. Selvät ensiaskeleensa Penu otti noin kaksi viikkoa sitten, jolloin hän ihan yhtäkkiä kyykistyi poimimaan avaimeni eteisen lattialta ja tämän jälkeen lähti kävelemään ne kädessä eteenpäin. Me katsoimme Pirkon kanssa ihaillen ja sanattomina: nyt se jo kävelee! <3 Penu kääntyi katsomaan meitä hölmistyneenä eikä tajunnut tehneensä mitään erikoista. Sama juttu oli konttaamisen ja ryömimisen kanssa: Penulla on kyllä taitoa, mutta ei tietoa taidosta eikä uskallusta yrittää. Käveleminen ei ole toistunut tuon yhden kerran jälkeen. Muutamia hassuja askeleita hän on sattumalta ottanut, mutta hän selvästi aina ajattelee, ettei ilman tukea voi kävellä ja siirtyy aina konttausasentoon. Luulen, että hän harkitsee kävelemistä tarpeeksi kauan, kunnes tietää osaavansa sen lähes täydellisesti - vähän niin kuin ryömimisen ja konttaamisen kanssa. Toisaalta odotan innoissani kävelemistä, sillä silloin esimerkiksi ulkoiluista tulee helpompia, mutta toisaalta olen todella iloinen, ettei Penu vielä kävele, jolloin minun täytyisi juosta koko ajan perässä, kun neiti lähtisi karkuun.

Penu tykkää syödä ja onkin tullut äiteihinsä siinä, että ruokailusta pitää nauttia ja pöydän ääressä voi istua pitkän aikaa (erityisen kätevää jos olemme jossain kahvilassa tai ravintolassa). Välillä jopa niin pitkään, että äitejä alkaa hieman kyllästyttää. Neiti unohtuukin helposti haaveilemaan ruokapöydässä. Ruokaa lapataan suuhun hartaasti kaksin käsin tai haarukalla tai lusikalla (kunhan äiti on vain ensin täyttänyt haarukan/lusikan). Lemppariruokia ovat erilaiset kanakastikkeet riisillä, pasta bolognese, bataattikiekot, kala ja raejuusto. Nämä katoavat lautaselta heti. Kasvikset ja uudet asiat ovat epäilyttäviä eikä niitä välttämättä uskalla maistaa.

Kun syömme keittiönpöydän ääressä, näkee Penu suoraan ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy usein lintuja tai laskeutuvia lentokoneita, joita on hauska bongailla. Kun jokin liikkuva asia putkahtaa näkyviin, ilmoittaa Penu tästä kovaan ääneen A-A-A, ja kun lintu tai lentokone katoaa näkyvistä, täytyy sille aina vilkuttaa.

Parasta puuhaa tällä hetkellä on laatikoiden ja kaappien tutkiminen ja tyhjentäminen. Mielenkiintoisimpia ovat kylpyhuoneen kaapit, sillä äidit tulevat aina sulkemaan ne. Myös pyykkien levittäminen on hauskaa, kun märät vaatteet voi heittää koneesta lattialle. Sen jälkeen on hyvä työntää pää pesukoneeseen ja kuikuilla, josko sieltä vielä jotain löytyisi. Astianpesukonekin on aika jännä juttu. Parasta on, kun sen saa laittaa itse päälle nappia painamalla. Myös astianpesukoneelle täytyy aina välillä huudella A-A-A, jos se on käynnissä.

Muita lempparijuttuja ovat peuhaaminen sohvalla tai sängyssä, äitien kaataminen maahan ja niiden päällä kiipeileminen, kirjojen lukeminen, kylpyammeessa istuminen vettä läiskyttäen, ulos meneminen (jos vaan ei tarvitsisi pukea) ja vetoketjujen avaaminen ja sulkeminen. Penu voi viihdyttää itseään jopa puoli tuntia sillä, että hän laittaa Pirkon makaamaan maahan ja avaa tämän collegepaidan vetoketjua ja laittaa sitä kiinni. Voi sitä riemua!

Suurin inhokki on tällä hetkellä ehdottomasti ulkovaatteiden pukeminen. Penu on aina innoissaan menossa ulos, mutta haalarin laittaminen on yhtä tuskaa niin äideille kuin lapsellekin. Paras keino (jota yritin kaihtaa mahdollisimman pitkään) onnistua vaatteiden laittamisessa on puhelimesta Penu-videoiden katsominen. Muita inhokkeja ovat hampaiden peseminen ja autossa matkustaminen. Olen joskus aiemmin tainnutkin kirjoittaa siitä, kuinka Penu ei todellakaan nuku autossa (paitsi, jos on päikkäriaika), joten pidemmät automatkat ovat hereilläoloaikoina melkoista tuskaa. Onneksi ikkunasta näkee vähän ulos ja pystyy tarkkailemaan ympäristöä. Aina kun ajamme autolla tunneliin, kuuluukin takapenkiltä ponteva ilmoitus A-A-A, jolloin Penu ilmoittaa äideille, että tunnelissa ollaan. :D

Tyttö on niin iso ja niin pieni yhtä aikaa. Iltaisin, ennen kuin menemme Pirkon kanssa itse nukkumaan, käymme aina katsomassa Penua omassa huoneessaan. Siellä se iso pieni pötkylä tuhisee omassa sängyssään välillä peppu pystyssä, välillä selällään kädet levällään. Ja aina siinä hetkessä ajattelen, kuinka onnekkaita me olemme ollessamme tuon pötkylän vanhempia, ja tunnen pakahduttavaa rakkauden tunnetta siitä, kuinka kukaan voi olla niin rakas ja niin tärkeä! <3

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Dear diary

Yö oli omalta osaltani taas huono. Penu nukkui koko yön kiltisti, mutta itse en saanut unta ja pyörin tuntikausia sängyssä. Niinä hetkinä, kun nukahdin, herätti kissamme minut uniltani maukumalla. Penu heräsi puoli kahdeksan jälkeen. Pirkko oli juuri lähtenyt töihin, kun Penu huuteli sängystään. Reppanalla oli jäänyt käsi pinnan ja seinän väliin jumiin eikä hän päässyt liikkumaan. Nykyään nappula on aamuisin melko pirteä ja iloinen eikä herää itkuun, mikä oli vielä jokin aika sitten enemmän sääntö kuin poikkeus.

Teimme aamupesut, vaihdoimme puhtaan vaipan ja laitoimme päivävaatteet päälle. Penu jaksoi viihdyttää itseään hammastahnatuubilla kuten muinakin aamuina. Laitoin meille aamupalaa: itselleni vakioaamiaistani mikropuuroa, Penulle paahtoleipää, banaania, päärynää ja joghurttia. Typy söi omansa innolla ja otti joghurttia muutamaan otteeseen lisää. Aamupalan aikana ulkona lumisade yltyi ja sää näytti jo melko toivottomalta. Hetken mietin, jaksanko lähteä minnekään, mutta onneksi olin päättänyt jo etukäteen, ettemme viettäisi koko päivää kotona. Aamupalan jälkeen sääkin kirkastui, ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta.

Puoli kymmenen maissa kasasin vankkurimme ja kaikki mahdolliset tavarat ja suuntasimme matkamme läheiseen kauppakeskukseen. Matkalla Penu ihmetteli autoja, nostureita, rakennustyömiehiä, traktoreita, lintuja ja huuteli niille rattaistaan. Perille päästyämme kävimme ensin Prismassa ostamassa Penulle yhden ruokapurkin, sillä kotonamme ei ollut mitään mukaanotettavaa. Menimme leikkipaikalle, missä oli muitakin lapsia leikkimässä. Penu laski liukumäkeä, kiipesi portaita ylös ja käveli ympäri leikkialuetta - pitäen tietenkin minun sormestani kiinni.

Kun kello läheni yhtätoista, suuntasimme kahvilaan, jossa itse söin lounaaksi bagelin ja Penu sai oman pöperönsä ja vielä smoothien päälle. Kahvikupin tyhjennyttyä kävimme vaihtamassa vaipan (tietenkin ruuan aikana tuli pieni kakka) ja menimme vielä hetkeksi leikkimään. Lopuksi kiersin vielä muutaman lastenvaateliikkeen ja mukaan tarttui alennuksesta ihana tunikamekko, joka tosin menee kaappiin odottamaan ensi syksyä ja talvea, sillä mekko oli kokoa 86. Kahdentoista jälkeen pakkasin vaunuihin omaisuutemme ja Penun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Olipa piristävää käydä jossain, vaikka juttuseuraa ei pahemmin ollutkaan! Kotimatkalla soitin äidilleni ja juttelimme pitkään niitä näitä.

Kotiin tultuamme Penu jäi alas nukkumaan rattaisiin. Itse nautin hetken omasta ajasta teekupposen ja somen äärellä. Siivoilin keittiötä, viikkasin pyykkejä ja laitoin välipalan valmiiksi. Herätin Penun unilta varttia yli kolme, jotta unet eivät venyisi liian pitkiksi. Tietenkin hän oli itkeskellyt ensimmäisen ja toisen tunnin jälkeen, mutta kun kolme tuntia oli kulunut, veteli Penu onnellisesti sikeitä.

Puoli neljän maissa söimme välipalan, minkä jälkeen Pirkko tulikin töistä. Leikimme kotona ja valmistelin päivällistä, joka onneksi oli suurimmaksi osaksi edellisen päivän tähteistä koottu. Ruuan jälkeen suuntasimme kauppaan ruokaostoksille koko perheen voimin, niin kuin tapanamme on aina tiistaisin. Penu pomppasi rattaissa ja vahti kärryjen kasvavaa ostosvuorta. Kotiin tultuamme Penu auttoi ostoskassien purkamisessa ja ehti leikkiä vielä jonkin aikaa. Iltapuurolle kävimme puoli kahdeksan tienoilla. Pirkko hoiti syöttämisen ja itse pakkailin samalla kamoja seuraavan aamun jumppaa varten.

Puuron jälkeen vuorossa olivat iltapesut. Pirkko oli tässäkin ohjaksissa, jotta minä sain pestyä samalla omat hiukseni. Penu sai puhtaan vaipan, yöpuvun ja villasukat jalkaan. Pirkko meni nukuttamaan (ihana vaimo jaksaa tämän lähes joka ilta), missä kestikin hieman tavallista kauemmin, sillä Penu tuntui olevan kovin riehakkaalla tuulella. Joskus puoli yhdeksän jälkeen nappula oli kuitenkin simahtanut, mikä tarkoitti äideille hetken omaa aikaa: iltapala makuuhuoneeseen ja Netflixistä laatuohjelmia ajatusten nollaamiseksi.

Pirkko nukahti hetkessä, kun sammutimme valot. Itse aloitin taas jo tavaksi tulleen pyörimisen ja pyöriskelin useamman tunnin. Huoh. Vauva nukkuu hyvin, miksen itsekin voisi? Ehkäpä ensi yönä saisin kunnon yöunet.

Raija

p.s. Tämä kirjoitus on itseäni varten muistuttamaan, millainen oli tuiki tavallinen arkipäivämme. Juttelimme taannoin Pirkon kanssa ja sanoin, etten oikein muista, mitä tein vuosi sitten keväällä Penun kanssa ja millaisia päivät olivat. Ehkäpä tämän avulla muistan jotain tästä keväästä. :)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Vauvakuume

Voi apua! Nyt se iski! Vauvakuume! En kestä! Liian moni kaveri ja tuttu on raskaana, liian moni yrittää. Liian monta isoa mahaa on tullut vastaan viime aikoina. Liian monta ihanaa vauvanvaatetta, liian monta ihanaa vauvauutista.

Tämä fiilis kyllä tulee ja menee vähän ailahdellen. Yhdessä hetkessä mietin, että olispas ihanaa tehdä vielä toinen vauva, ja hetken päästä olen aivan kauhuissani siitä, mitä mielessäni oikein liikkuu. Me ei selvittäisi siitä hengissä! Ei edes synnytyksestä, saati sitten kokonaisesta vauvavuodesta! Kaikista hulluinta tässä on se, että mulla on ikävä piinapäiviä ja sitä alkuraskauden huonoa oloa. Luitte oikein. Siis piinapäiviä. Ja huonoa oloa. Oikeesti?! Mitä hohdokasta siinä oli, että odotti negatiivista raskaustestiä? Tai sitä kamalaa, etovaa, oksettavaa oloa? Näissä imetyksen lopettamisen jälkeisissä hormonihuuruissa selkeesti jotain tosi jännää. Tai no, ehkä siinä oli se ihan alkuraskauden jännitys ja hohto. Se, kun meillä oli salaisuus, jota moni ei vielä tiennyt.

Olemme päättäneet jo kauan sitten, että yksi lapsi riittää. Kaikella järjellä ajateltuna, emme todellakaan voi ryhtyä kakkoskierrokselle. Enkä sitä oikeasti edes halua. Mutta välillä jossain hormonihuuruissa sitä eksyy johonkin pumpulimaailmaan, jossa lasten hankkiminen ja kasvattaminen on ilmaista, vauvat eivät itke ja taivaalta sataa vaahtokarkkeja. Silloin mielessä vilahtaa ajatus: entä jos sittenkin?

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Yksien päiksyjen rytmi

Meillä on nyt virallisesti (tai no, siis melko pysyvästi veikkaisin) siirrytty yksien päiksyjen rytmiin. Koko viime viikko oli vähän totuttelua itselleni, koska rutiinit olivat olleet niin tarkat jo monen kuukauden ajan. Se aika, jolloin ennen touhuttiin ja käytiin eri paikoissa, käytetäänkin nyt nukkumiseen. Tämän äidin pasmat menivät siis ihan sekaisin, kun piti totutella siihen, missä välissä ehtii laittaa ruokaa, siivota, touhuta, lähteä jonnekin ja niin edelleen.

Aluksi en olisi ollenkaan halunnut muuttaa rytmiä, sillä tykkäsin rauhallisista aamuista, jolloin Penu kävi nukkumaan klo 9-10 välillä ja itse sai sillä aikaa tehdä kotihommia tai ottaa rennosti. Nyt omaa aikaa joutuu odottamaan aina kahteentoista asti! Apua! Ja heti aamusta pitäisi olla Penun kanssa energinen, jos jotain haluaa tehdä! :D

Olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt tavaksi sen, että käyn vaunulenkillä, kun Penu käy nukkumaan. Heitän vajaan tunnin lenkin, jonka jälkeen minulla periaatteessa pitäisi olla vielä noin kaksi tuntia aikaa laittaa ruokaa ja levähtää (jos siis Penu vain nukkuu). Tämä on ollut oikeastaan aika mukavaa, ja perjantai tuntuikin ihan täydelliseltä äitiyslomapäivältä, kun jaksoi käydä reippailemassa auringonpaisteessa. Ehkäpä pikkuhiljaa pääsisin näistä raskauden mukana tulleista kiloista ja makkaroista eroon. Niin... onneksi tämä nenäni edessä oleva suklaakakkupala auttaa taatusti! :D

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vauvavuoden hyödykkeet ja turhakkeet

Vauvavuosi on nyt virallisesti ohi, joten listasimme Pirkon kanssa asioita, jotka ovat olleet vauvavuoden aikana hyödyllisiä tai melko turhia. Osan näistä hankinnoista teimme itse, osan saimme lahjaksi ja osa tuli äitiyspakkauksen mukana. Toivottavasti muistimme lähes kaiken! Ainakin listalle tuli pituutta. :D


HYÖDYKKEET

Unipesä
Tämä oli ihan paras hankinta ensimmäisten kuukausien aikana. Alussa Penu nukkui unipesässä meidän välissä ja myöhemmin pesässä omassa sängyssään. Päivisin hän nukkui aluksi pesässä sohvan päällä.

Tripp Trapp -syöttötuoli ja newborn set
Penu hengaili kanssamme ruokapöydässä (jos siis oli hereillä) ihan pienestä pitäen. Newborn set oli tähän aivan loistava! Sitteriä emme koskaan hankkineet, sillä tuoli toimitti hyvin sitterin virkaa, vaikkei heilunutkaan mihinkään suuntaan eikä pitänyt ääntä (ehkä hyvä niin :D).

Lämpöpussi
Paras hankinta on ollut rattaisiin menevä topattu lämpöpussi, joka on ollut ahkerassa käytössä nyt kaksi talvea. Ostimme sen käytettynä kaveriltamme, joten montaa kymppiä emme pussista maksaneet. Käytössä on tullut havaittua ainut miinus: vetoketjut ovat pussin sivuilla, mutta olisi tuhat kertaa kätevämpää, jos edessä olisi yksi vetoketju, jonka saisi kätevästi auki, kun menee esimerkiksi kauppaan nukkuvan vauvan kanssa.

Pimeässä loistavat tutit
En edes tiennyt, että tällaisia on olemassa, kunnes kerran vahingossa huomasin tutin loistavan, kun ajoimme viime kesänä pimeään tunneliin ja Penulla oli tutti suussa. :D Sittemmin olemme ostaneet pimeässä loistavia tutteja enemmänkin, sillä ne ovat todella käteviä yöllä, kun pimeässä yrittää etsiä tuttia pinnasängystä.

Harsot
Ihan parhaita alkuaikoina! Harsoja tuli kyllä käytettyä aivan kaikkeen. Ostimme niitä vielä lisää, sillä ne olivat koko ajan pesukoneessa. Hyviä olivat myös bambuharsot, jotka olivat todella pehmeää ainetta. Näitä käytimme unipesän pohjalla lakanana, niin että pesä ei likaantunut esimerkiksi puklun yllättäessä. Pesä pysyikin ihan puhtaana koko käytössäoloajan!

Itkuhälytin
Meillä on käytössä Padwico 850 -itkuhälytin, joka on aivan loistava! Se on ollut käytössä joka päivä, useamman kerran päivässä jo yli vuoden ajan eikä kertaakaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ainut huono puoli oli se, että emme olleet ostaneet hälytintä etukäteen, koska emme olleet varmoja, tulisiko sitä käytettyä. Niinpä hankimme hälyttimen vasta vähän myöhemmin ja jouduimme lykkäämään ulkona nukuttamista.


TURHAKKEET

Pinnasänky, jossa on laskettava laita
Emme ole kertaakaan käyttäneet pinniksemme laskettavaa laitaa, joten se oli aivan turha ominaisuus sängyssä. En oikein edes tiedä, mihin tuota laskettavaa laitaa voisi käyttää. Sänky oli aivan helvetillistä koota juuri tuon laidan takia, joten nyt harmittaa, että hankimme sellaisen. Laskettava pohja sen sijaan on ollut ihan huippujuttu!

Amme
Penu ei tykännyt pienenä ollenkaan kylpemisestä, joten käymme hänen kanssaan suihkussa. Amme lähinnä pölyyntyy saunassamme.

Sähköinen rintapumppu
Tätä tuli käytettyä ensimmäisten viikkojen aikana, kun Penu ei osannut vielä imeä ja pumppasin öisin, mutta siitä lähtien se on lojunut kaapin pohjalla. Paremmaksi koin käsikäyttöisen rintapumpun, jolla pumppasin melko ahkerasti maitoa pakkaseen.

Talkki
Tuli äitiyspakkauksen mukana, mutta emme ole käyttäneet kuin ehkä kerran. Olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen varsinkin kesällä, jos sen olisi muistanut, mutta emme koskaan tottuneet käyttämään sitä.

Purulelut
Kaupasta ostetut erilaiset purulelut ovat olleet melko turhia. Penu on tykännyt paljon mieluummin jyystää kirjoja.

Nännivoide
Onneksi en itse ostanut yhtään tuubia, sillä sitä ei paljoa tullut käytettyä. Äitiyspakkauksen tuubin avasin ja käytin ehkä puolet. Kaksi tuubia sain lahjaksi ja ne ovat edelleen avaamattomia.

Nokkamuki
Ostimme ihanan Done by Deerin nokkamukin, jota emme ole käyttäneet kertaakaan. Ruoalla Penu juo suoraan mukista (totutimme hänet siihen heti siitä lähtien, kun aloimme ruokailla kunnolla) ja muuten hänellä on käytössään pillipullo.

Imetystyyny
Kaverimme teki meille imetystyynyn, joka osoittautui melko turhaksi siinä tehtävässä, mihin se on tarkoitettu. Tyyny on kuitenkin ihana ja toimii hyvin selkänojana esimerkiksi sängyssä, kun katsomme televisiota.

Stonzit
Eivät ole olleet kovin kovassa käytössä. Olisimme taatusti selvinneet ilman. Voi olla, että tässä keväämmällä ovat vielä hyödylliset, jos ja kun Penu oppii kävelemään.

Leikkimatto
Ostimme itse värikkään lelumaton, jossa oli kaaret ja leluja mukana. Se jäi todella vähälle käytölle. Lahjaksi saimme Ikean lelukaaren, joka taasen on ollut ihan hitti! Siitä Penu on tykännyt todella paljon.

Kietaisubodyt isompana ja pään yli vedettävät bodyt pienempänä
Pienenä tykkäsimme käyttää kietaisubodeja. Ne olivat todella käteviä. Muutamat pään yli vedettävät jäivätkin käyttämättä, koska ne oli hankala pukea ihan pienenä. Myöhemmällä iällä (eli noin koosta 62 eteenpäin) kietaisubodyt olivat taas hankalia ja siitä eteenpäin olemme suosineet pään yli vedettäviä versioita tai paitoja.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Ajatuksia imetyksestä

Vajaa vuosi sitten kirjoitin meidän imetystaipaleemme alusta ja kaikista vaikeuksista, joita alkupäivinä ja viikkoina kohtasimme, mutta joista huolimatta imetys lähti loppujen lopuksi käyntiin varsin mallikkaasti. Vuoden aikana ajatukseni imetystä kohtaan muuttuivat totaalisesti ja sain rutkasti ihania kokemuksia imetyksen saralla.

Nyt imetystaipaleemme on kuitenkin ohi, ja voin vain lämmöllä ja kaiholla muistella noita hetkiä, jolloin pikkuinen nukahti rinnalle onnellisesti tuhisten. Elämäni viimeinen imetyskerta oli jo melkein kolme viikkoa sitten ja nyt olemme totutelleet elämään ilman hömpsyjä. Totuttelua tämä on ollut nimenomaan äidille - nappula ei ole ollut muutoksesta moksiskaan! :D Täytyy myöntää, että hieman haikea olo tuli siitä, että nyt se loppui, ei enää koskaan. Jotenkin ajatus oli niin lopullinen. Hormonihuuruissani olen maininnut Pirkolle jo muutaman kerran, että hankitaan vielä ainakin kymmenen lasta, jotta saisin imettää heitä! :D :D Haha. Hormonien tasoittumista odotellessa.

Ennen Penun syntymää ja vielä syntymän aikoihin suhtauduin vähän skeptisesti koko hommaan ja ajattelin, ettei imetyksellä ole niin suurta väliä. Kun imetys ei alussa onnistunutkaan, nosti jonkinlainen leijonaemo sisälläni päätään ja päätti, että minähän perkele imetän! Oli ihanaa, kun sai ruokkia toisen omalla maidolla. Ja kun imetys vihdoin alkoi rullaamaan, oli mahtavaa nähdä, kuinka tärkeä asia rinnasta tuli: ruokaa, lohtua ja läheisyyttä samassa paketissa.

Olin etukäteen kuullut monesta suunnasta, että pikkuinen sitten vain asuu rinnalla ja hyvin ehtii katsoa monia sarjoja Netflixistä. Minäpä olin varautunut tähän hyvin ja tehnyt itselleni mukavan imetysnurkkauksen, josta näkee ulos, tietokoneelle (Netflix) ja vielä jopa telkkarinkin. Vieressä oli sopivasti laskutilaa suklaalle ja teekupposelle. Ja kuinka meille kävikään? Ei ollut Penu mikään rinnalla-asuja. Kyllähän hän söi ja etenkin alussa yksi imetyskerta saattoi hyvinkin kestää jopa 30 minuuttia, mutta se oli sitten siinä. Meillä skipattiin kaikki tiheän imun kaudet sun muut, joten eipä tullut pahemmin telkkaria katseltua! :D

Kiinteitä meillä alettiin maistella suurin piirtein viiden kuukauden kieppeillä, kunnon ruokailut aloitettiin puolen vuoden iässä, mutta imetys oli edelleen tärkeässä asemassa. Imetin melko lapsentahtisesti johonkin kahdeksan kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen äidintahdistin hommaa niin, että hömpsyt otettiin aamuin illoin ja päiväunien ja ruokailujen yhteydessä. Olin päättänyt, että syksyn lomamatkaamme asti imetän paljon, sillä reissun päällä on hyvä, että ruoka kulkee mukana, jos paikalliset pöperöt eivät maistukaan ja ettei tarvitse korvikkeita raahata mukana. Joulukuun alussa kotiinpaluumme jälkeen aloin hieman vähentää imetystä niin, että kertoja oli enää 6 ja sitten 4 kertaa päivässä. Jossain vaiheessa Penu jätti iltamaidot itse pois, mutta aamumaito pysyi tärkeimpänä loppuun asti.

Tammikuun alkupuolella Penu piti elämänsä ensimmäistä rintalakkoa, joka kesti piinaavat pari päivää. Rintani meinasivat pakahtua ja olo oli aivan kamala. Noina päivinä maidontulo selkeästi väheni, minkä jälkeen oli loogista vähentää myös imetystä. Olin ottanut tavoitteekseni yhden vuoden iän. Jos siihen asti päästään - hienoa! Onnistuin tavoitteessani, vaikka viimeiset päivät tai jopa viikot olivat sellaisia, että Penu kävi aamulla rinnalla, imaisi pari kertaa ja oli jo lähdössä touhuamaan muuta. Lopetus oli siis helppoa meille molemmille: Penu ei selvästikään enää halunnut maitoa ja rintani ehtivät tottua lopetukseen rauhassa. Olin myös vähän itsekäs, sillä halusin oman kroppani takaisin ja päätin, että ihan viralliseen suositukseen, eli kahden vuoden ikään, asti emme hommaa jatka.

Olen todella tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä, että imetin lastamme näin pitkään. Ylpeä voin olla jo sen takia, että Penu ei ole vielä kertaakaan ollut kipeä. En tiedä, onko imetyksellä ollut niin suuri vaikutus, mutta selvisimme koko vauvavuoden (ja vielä ensimmäisen taaperokuukaudenkin) ilman sairasteluja! Ylpeä voin olla myös siitä, että uskalsin imettää julkisilla paikoilla. Olin etukäteen vähän pelännyt julki-imetystä ja ihmetellyt äitejä, jotka levittelevät ryntäitään julkisesti eri paikoissa. Ylpeästi voin kuitenkin sanoa kuuluuneeni tuohon sakkiin (tosin melko siveellisesti imetyspaita päällä) enkä enää yhtään kummoksu äitejä, jotka imettävät, missä ikinä vauvalla nälkä yllättääkään. Lähinnä imettävän äidin näkeminen saa itseni nykyään hymyilemään ja hyvälle tuulelle. 

Vuosi sitten kirjoittamassani postauksessa mainitsin, että taaperoimettäjää minusta ei kyllä tule. Varsinaisesti ei tullutkaan, mutta vähän joudun syömään sanojani, sillä yhdeksän kertaa imetin ylpeydellä meidän pientä taaperoamme. :)

Ihania imetyshetkiä kaikille niille, jotka niistä saavat vielä nauttia!