Rv 20+0 ja puoliväli!

Nyt on puoliväli saavutettu! Aika on mennyt järjetöntä vauhtia enkä voi millään uskoa, että puolet on jo lusittu. Voi tosin olla, että hieman raskaampi puolisko on vielä edessä.

Olo on ollut ihan kohtalaisen hyvä viime aikoina. Alaselän ja pakaroiden kivut jatkuvat ja varasinkin itselleni ensi viikolle ajan osteopaatille. Edellisessä raskaudessa siitä oli apua, joten toivon, että nytkin olisi. Jos selkäkipuja ei oteta huomioon, on oloni ollut ihan hyvä. Tänään tosin puolivälin kunniaksi oksensin pitkästä aikaa! Eilen aamulla hampaiden pesun yhteydessä tuli vähän inhottava olo, mutta se meni onneksi ohi. Tänään sama toistui, kun pesin hampaita. Valitettavasti olo vain paheni ja oksensin aamupalat suoraan lavuaariin. Toivon hartaasti, että tämä ei ole mikään uusi normaali. Oli ihanaa, kun pahoinvointi loppui ajoissa eikä sen koommin ole oksettanut mikään.

Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin käveleminen on aika hankalaa ja vähän kivuliasta - lähinnä tuon selkäkivun takia. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä haitannut niin kauheasti, koska olen lomalla. Töissä olisin varmaan aivan kuollut, mutta nyt on ihana, kun voi lepäillä lähestulkoon aina silloin, kun on tarve. Lisäksi (varsinkin nopea) kävely aiheuttaa supistuksia. Samaa aiheuttaa myös painavien asioiden (kuten kauppakassien) kantaminen.

Eli olo on hyvä, mutta löytyihän sitä jos jonkinlaista vaivaa kaikesta huolimatta! :D Viimeisen viikon aikana vatsa on pullahtanut ulos. Se tapahtui jotenkin ihan yhtäkkiä. Nyt maha on ihan selkeä pyöreä raskausmaha eikä siitä voi erehtyä. Yksi tuttavamme kehtasi eilen tavatessamme kysyäkin, tuleeko meille perheenlisäystä. Enää en siis näytä vain hyvin syöneeltä.

Ensi viikolla edessä on myös kauan odotettu rakenneultra! Toivottavasti kaikki olisi hyvin.

Rv 17+6 ja ylimääräinen ultra

Tänään kävimme yksityisellä ultrassa! Olimme päättäneet, että kerromme Penulle aamulla vauvasta ja otamme hänet ultraan mukaan - osittain siksi, että emme saaneet hänelle hoitajaa; osittain siksi, että oli mukavaa, että myös hän pääsi näkemään vauvan. Penun reaktio oli kyllä aika ihana: Äidit, teidän täytyy sitten auttaa minua sen vauvan hoitamisessa. Voi pientä, onneksi korjasimme asian ja kerroimme, että äitien tehtävä on hoitaa vauvaa ja että Penu saa olla siinä ilomielin apuna. Sittemmin olemmekin puhuneet vauvasta lähestulkoon koko päivän. Vähän väliä Penu kysyy: Mitä vauva nyt tekee?

Minua jännitti aivan valtavasti ennen ultrausta! Paikka oli ihan mukava ja kuvaruutu tosi selkeä. Saimme nähdä myös 3D- ja 4D-kuvaa, vaikkemme niistä maksaneetkaan mitään. Tyyppi näytti saman tien peppuaan ruudulla, kun ultraus aloitettiin. Kuulemma kuvassa ei (koko aikana) näkynyt mitään poikaan viittaavaa, joten ultraajan mukaan meille olisi tulossa toinen tyttö! <3 Penu innostui kovasti ajatuksesta pikkusiskosta. Muuten hän ei jaksanutkaan keskittyä ultraukseen ollenkaan. Omat fiilikseni pojan suhteen menivät siis mönkään. Olimme Pirkon kanssa molemmat vahvasti sitä mieltä, että tulokas on poika.

Muutoin Tyyppi touhusi siellä ahkerasti ja esitteli itseään. Siellä näkyi pienen pieni selkäranka ja pieni jalkapohja, virtarakko, vatsalaukku ja kaikenlaista muuta. Mistään rakenteista ei tietenkään tuolla puhuttu, vaan joudumme jännittämään rakenneultraan. Tämä toi minulle kuitenkin vähän mielenrauhaa. Ultraaja mittaili sikiötä jonkin verran ja sanoi Tyypin olevan pienempi kuin mitä kerroin viikoiksi. En yhtään ihmettele tätä, sillä laskettu aika tosiaan siirtyi nt-ultrassa sen 4 päivää aikaisemmaksi. Istukka näytti olevan etuseinässä. Sanoin, että olen tuntenut liikkeitä jo pidemmän aikaa. Ultraajan mielestä se oli täysin mahdotonta, mutta olen silti itse täysin varma, että olen tuntenut liikkeet jo noin kolmen (tai jopa neljän) viikon ajan. Jännä, että liikkeet ovat tuntuneetkin niin hyvin, vaikka istukka onkin edessä.

Nyt jännitetään rakenneultraan asti. Reilut pari viikkoa täytyy vielä kärvistellä. Menisipä aika nopeasti! Toivon hartaasti, että kaikki olisi hyvin, koska nyt tämä vauva alkaa tuntua jo paljon todellisemmalta. En ihan täysin luota tyttölupaukseenkaan ennen kuin olemme käyneet rakenneultrassa, mutta vähän ehdin jo iloita siitä, että perheemme täydentyy yhdellä tytöllä! :)

Rv 17+4: Ensimmäinen neuvolalääkäri ja muita kuulumisia

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkäri. En oikeastaan kauheasti odottanut käynniltä mitään, koska muistin edellisestä raskaudesta, että käynnillä lähinnä jutellaan pari sanaa ja kuunnellaan sydänäänet. Meidän neuvolassa ei ole ultrauslaitetta (tai oli 4 vuotta sitten joku toooodella vanha), joten lääkärikäynneillä ei ultrata. Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla ja neuvoloissa saatetaan ultrata lääkärikäyntienkin yhteydessä, mutta meillä ei.

Ihan hyvä, etten sen suurempia odottanut; käynti oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Valitin lähinnä iskias-kivuista, jotka ovat vaivanneet jo jonkin aikaa ja jotka ovat pahentuneet viime aikoina aika paljon. Sain puhelinnumeron fysioterapeutille, jonne voisin soitella ja kokeilla varata aikaa. Muutoin ainut anti oli sydänäänien kuunteleminen. Meni jonkin aikaa, että syke löytyi, mutta siellä se jumpsutti. Sykkeet olivat noin 140-150. Hyvältähän se kuulosti ja tuli taas itselle vähän todellisempi olo, että on raskaana. <3

Mitäs tänne muuta? Viime aikojen helteet ovat ottaneet vähän koville. Olen normaalisti suuri helteiden rakastaja ja nautin kuumista kesistä ja paahteisista päivistä. Viime päivinä olen valitettavasti joutunut hakeutumaan varjoon entistä useammin, sillä auringossa olemisesta tulee vain tuskainen olo. Juhannuksena heitin talviturkin, mikä oli minulle aikamoinen saavutus (yleensä uin vasta loppukesästä, jos silloinkaan). Oli ihanan virkistävää uida! Mutta kun nousin vedestä ylös, ei mennyt aikaakaan, kun jalkani ja vatsani helahtivat täysin punaisiksi ja kutiseviksi. Pirkolle ei tullut mitään vastaavaa, joten päättelimme, että tuon täytyi johtua jotenkin raskaudesta.

Ylihuomenna olemme menossa yksityiselle ylimääräiseen ultraan. Olimme varanneet ajan jo kauan sitten silloin, kun rajoitukset olivat vielä voimassa kunnallisella puolella. Halusimme, että Pirkkokin pääsee näkemään Tyypin ja että saisimme kenties kuulla vauvan sukupuolen molempien läsnäollessa, jos mahdollista. Noh, rajoitukset onneksi purettiin, mutta päätimme pitää ultra-ajan ja menemme sinne nyt perjantaina. Jännää! Ehkäpä saamme tietää, onko sieltä tulossa pikkusisko vai pikkuveli. Pian täytyy varmaan Penullekin kertoa, että hänestä on tulossa isosisko.

Tyttö vai poika!

Penusta kirjoittelin aikoinaan postauksen, jossa ennustin erilaisin poppaskonstein tyttöä tai poikaa. Päätin tehdä tästä tulevasta Tyypistä myös vastaavan listan oireiden, tuntemusten ja ennustusten perusteella. Katsotaan, kumpi meille siis on tulossa...

Kiinalainen syntymäkalenteri
Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa tyttö.

Maya-intiaanit
Maya-intiaanit ottavat huomioon äidin iän ja synnytysvuoden, ja näiden mukaan meille olisi tulossa poika.

Makeaa vai hapanta?
Tällä hetkellä tekee ehkä enemmän mieli makeaa, eli tyttö.

Iho
Ihoni on jälleen kerran todella hyvässä kunnossa, joten tämän mukaan tulokas on poika.

Pahoinvointi
Pirkko oli sitä mieltä, että pahoinvointi oli melko voimakasta, joten kallistun tässä tyttöön.

Syke
Neuvolakäynnillä sykkeet olivat siinä 150 hujakoilla, joten tämän mukaan tulossa olisi tyttö.

Säärikarvat
Eipä nuo taaskaan kovin nopeasti kasva, joten tyttö.

Rinnat
Rinnat eivät onneksi kasvaneet alussa nopeasti (niin kuin aikoinaan Penusta), mikä oli ihan hyvä, koska ne olivat valmiiksi jo jättimäiset, joten yksikin kasvuspurtti olisi ollut mulle liikaa. Nythän ne on (valitettavasti) kasvaneet hiljalleen pikkasen isommiksi. Pöh. Mutta siis, tämän mukaan meille olisi tulossa poika.

Lopputulos
Tyttö 5
Poika 3

Näiden perusteella meille olisi nähtävästi tulossa tyttö. Itselläni on kyllä todella vahva poikafiilis, joten mielenkiintoista nähdä, kumpi sieltä oikein tulee.

Viikon paras uutinen!

Jes, viikon paras uutinen tuli eilen: HUS purkaa rajoituksiaan, jotka liittyvät synnytyksiin ja sikiöseulontoihin!!! Pakko myöntää, että tuli pieni itku, kun hormonihuuruissani luin uutisen.

Nyt Pirkko pääsee rakenneultraan mukaan! Jee! Täytyy vaan Penulle löytää jostain hoitaja. Toivotaan, että tämä pirun korona ei pahenisi syksyllä ja mahdollinen toinen aalto jäisi tulematta tai ainakin tosi mitättömäksi, koska en jaksaisi stressata synnytystä JA siihen liittyviä mahdollisia voimassa olevia rajoituksia.

Rv 15+3: Paniikkia ja potkuja(ko?)

Nyt on päästy jo 16. raskausviikolle asti. Aika rientää, mutta viime viikot se tuntuu madelleen extrahitaasti. Viimeisen viikon aikana minulle on tullut todella epävarma olo. Olen vakuuttunut siitä, että sisälläni ei kasva mitään elävää. Varasin jo viime viikolle ylimääräisen ultra-ajan yksityiselle, koska olisin halunnut tietää, missä mennään. Pirkko kuitenkin vakuutteli, että kaikki on hyvin. Peruin ajan.

Luulen, että noina päivinä tunsin myös ensimmäisiä liikkeitä, jos ne nyt olivat niitä. Sain niistä hetken mielenrauhaa, koska ajattelin, että Tyyppi taitaa sittenkin olla hengissä ja panikoin ihan turhan takia. Nyt en taas ole pariin päivään tuntenut oikein mitään (mikä nyt ei sinänsä ole yhtään outoa, kun ollaan vasta näillä viikoilla) ja olen taas paniikissa. Olin (mahdollisista) potkuista kyllä aika innoissani, koska Penusta en aikoinaan tuntenut yhtikäs mitään näillä viikoilla. Ensimmäiset potkut, jotka olivatkin sitten ihan kunnon mojovia potkuja, tunsin vasta noin rv 23-24 etisen istukan takia. Olisihan se siis hienoa, jos nyt jo alkaisi tuntea pienen liikkeitä! :)

Paniikkia on lisäksi aiheuttanut se, että vatsani ei ole kasvanut kovinkaan paljoa. Korona-ajan herkuttelut kyllä näkyvät, mutta raskaus mielestäni ei. Olin jotenkin kuvitellut, että toisessa raskaudessa näillä viikoilla olisi jo selkeä raskausmaha (tiedän, tämä on yksilöllistä, mutta silti). Penusta jouduin tulemaan näillä viikoilla (tai ehkä viikkoa myöhemmin) raskauskaapista ulos töissä, koska mahaa oli vaikea enää peitellä.

En muista, että minulla olisi ollut näin pahaa epävarmuutta ja paniikin tuntua ensimmäisessä raskaudessa. Silloin tosin olimme enemmän sillä mentaliteetilla, että jos kesken menee, yritämme uudestaan. Nyt en tiedä, riittäisikö meillä enää rahat uusiin yrityksiin, joten tuntuu siltä, että tämä on ainut tilaisuutemme. Todellisuudessa varmasti kokeilisimme vielä ainakin kerran, mutta ajatus hoitoihin lähtemisestä taas uudelleen ei yhtään houkuttele.

Onneksi minulla on parin päivän päästä neuvola-aika. Se onkin ensimmäinen neuvolakäynti, jossa aion mennä ihan paikan päälle. Sen voisi hoitaa myös etänä, mutta toivon, että siellä kuunneltaisiin sydänääniä, joten haluan mennä ihan paikalle. Toivottavasti sieltä saisin edes hetkeksi kaipaamaani mielenrauhaa, jotta pääsisin taas nauttimaan tästä olotilasta.

Rv 14+0 ja hyvä fiilis

Tänään alkoi jo 15. raskausviikko! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti. Vaikea uskoa, että on jo toinen kolmannes menossa ja reilun kuukauden päästä on raskauden puoliväli. Laskettuun aikaan on enää suurin piirtein puolisen vuotta aikaa. Jännää.

Olo on tällä hetkellä yllättävän hyvä! Olen todella yllättynyt tästä itse, sillä edellisessä raskaudessa odotin sitä seesteistä ja ihanaa keskiraskautta, mutta sitä ei vain koskaan kuulunut. Toivon, että tämä olotila jatkuisi nyt mahdollisimman pitkään. Pahoinvointi jäi suurin piirtein sinne 13. raskausviikolle. Tällä hetkellä pahan olon saa aikaiseksi ainoastaan purkka ja xylitol-pastillit, mikä on toki vähän huono juttu hampaiden kannalta. Kotona ollessani yritän pestä hampaita ruuan jälkeen, mutta aina en ole jaksanut tai muistanut. Pelkkä ajatuskin purkan tai pastillien syömisestä saa aikaan etovan olon. Yök.

Iskias ei ole vaivannut kovinkaan paljon, mitä nyt välillä vähän. Lähinnä huomaan, että alaselässä ja pakaroissa tuntuu ikävältä, jos on ollut pitkään pystyssä ja touhunnut jotain, kuten esimerkiksi tänään, kun siivosimme kunnolla. Saa nähdä, iskevätkö kovat kivut vielä myöhemmin.

Jonkin verran on jomotellut lantiota ja selkää, mikä tuntuu välillä aika inhottavalta. Lisäksi ihan yhtäkkiä saattaa iskeä kaamean tuntuiset menkkakivut, mutta onneksi nämäkin menevät suhteellisen nopeasti ohi. Luulenpa, että kohtu siellä tekee itselleen tilaa. Maha ei ole edelleenkään kasvanut (tai siis on, mutta se ei liity raskauteen mitenkään, vaan korona-ajan herkutteluun ja liikunnattomuuteen) huomattavasti, mutta tänään huomasin mielestäni selvän eron eiliseen verrattuna. Ihan alavatsalla tuntuu selvästi kova pieni pallo, joka on paljon isompi kuin eilen. Voisin kuvitella, että parin viikon päästä se pullahtaa sieltä enemmän näkyviin. Jännää.

Fiilis on siis hyvä! Sen verran hyvä, että olemme uskaltaneet tehdä pieniä hankintoja, jos hyviä diilejä on tullut vastaan esim. nettikirppareilla. Huomenna menemme hakemaan pinnasängyn, vaikka olin ajatellut, että ostamme sellaisen vasta paljon myöhemmin syksyllä, koska meillä ei yksinkertaisesti ole sille tilaa. Täytyy varmaan yrittää jotenkin tunkea se varastokoppiin palasina. Oli kuitenkin pakko tarttua tilaisuuteen, kun vastaan tuli sen verran hyväkuntoinen ja halpa pinnis. Tyyppi sai myös ensimmäiset vaatteensa, jotka tarttuivat ostoskoriin, kun tilasimme Penulle vaatteita. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin, jotta vaatteet ja pinnasänky pääsevät käyttöön!