Tänään kävimme yksityisellä ultrassa! Olimme päättäneet, että kerromme Penulle aamulla vauvasta ja otamme hänet ultraan mukaan - osittain siksi, että emme saaneet hänelle hoitajaa; osittain siksi, että oli mukavaa, että myös hän pääsi näkemään vauvan. Penun reaktio oli kyllä aika ihana: Äidit, teidän täytyy sitten auttaa minua sen vauvan hoitamisessa. Voi pientä, onneksi korjasimme asian ja kerroimme, että äitien tehtävä on hoitaa vauvaa ja että Penu saa olla siinä ilomielin apuna. Sittemmin olemmekin puhuneet vauvasta lähestulkoon koko päivän. Vähän väliä Penu kysyy: Mitä vauva nyt tekee?
Minua jännitti aivan valtavasti ennen ultrausta! Paikka oli ihan mukava ja kuvaruutu tosi selkeä. Saimme nähdä myös 3D- ja 4D-kuvaa, vaikkemme niistä maksaneetkaan mitään. Tyyppi näytti saman tien peppuaan ruudulla, kun ultraus aloitettiin. Kuulemma kuvassa ei (koko aikana) näkynyt mitään poikaan viittaavaa, joten ultraajan mukaan meille olisi tulossa toinen tyttö! <3 Penu innostui kovasti ajatuksesta pikkusiskosta. Muuten hän ei jaksanutkaan keskittyä ultraukseen ollenkaan. Omat fiilikseni pojan suhteen menivät siis mönkään. Olimme Pirkon kanssa molemmat vahvasti sitä mieltä, että tulokas on poika.
Muutoin Tyyppi touhusi siellä ahkerasti ja esitteli itseään. Siellä näkyi pienen pieni selkäranka ja pieni jalkapohja, virtarakko, vatsalaukku ja kaikenlaista muuta. Mistään rakenteista ei tietenkään tuolla puhuttu, vaan joudumme jännittämään rakenneultraan. Tämä toi minulle kuitenkin vähän mielenrauhaa. Ultraaja mittaili sikiötä jonkin verran ja sanoi Tyypin olevan pienempi kuin mitä kerroin viikoiksi. En yhtään ihmettele tätä, sillä laskettu aika tosiaan siirtyi nt-ultrassa sen 4 päivää aikaisemmaksi. Istukka näytti olevan etuseinässä. Sanoin, että olen tuntenut liikkeitä jo pidemmän aikaa. Ultraajan mielestä se oli täysin mahdotonta, mutta olen silti itse täysin varma, että olen tuntenut liikkeet jo noin kolmen (tai jopa neljän) viikon ajan. Jännä, että liikkeet ovat tuntuneetkin niin hyvin, vaikka istukka onkin edessä.
Nyt jännitetään rakenneultraan asti. Reilut pari viikkoa täytyy vielä kärvistellä. Menisipä aika nopeasti! Toivon hartaasti, että kaikki olisi hyvin, koska nyt tämä vauva alkaa tuntua jo paljon todellisemmalta. En ihan täysin luota tyttölupaukseenkaan ennen kuin olemme käyneet rakenneultrassa, mutta vähän ehdin jo iloita siitä, että perheemme täydentyy yhdellä tytöllä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti