tiistai 7. maaliskuuta 2017

Perheen sisäinen adoptio

Stressasin etukäteen perheen sisäistä adoptiota monestakin syystä. Eniten pelkäsin sitä, että prosessi pitkittyisi kuukausien mittaisiksi ja Penulla olisi yksi virallinen vanhempi vielä yksivuotissyntymäpäivänäänkin. Lisäksi minua ärsytti (tai ärsyttää edelleenkin) se, että ylipäänsä joudumme käymään adoptioprosessin läpi. Onko Suomen lainsäädännön pakko olla niin aataminaikainen ja sateenkaariperheiden lapsia syrjivä? Olisi lapsen etu, että heillä olisi syntymästä asti kaksi vanhempaa! Hieman skeptisesti suhtauduin myös adoptioprosessiin ja siihen, mitä se pitäisi sisällään. Olin jostain lukenut etukäteen, että pariskunnat ovat joutuneet kirjoittamaan esseitä ja pohtimaan omaa vanhemmuuttaan, perhedynamiikkaansa yms.

Onneksi adoptioprosessi oli kohdallamme täysin erilainen kuin mitä olin pelännyt! Kaikki sujui nopeasti ja helposti emmekä joutuneet tekemään minkäänlaisia naurettavia tehtäviä tai esseitä. Avaan tässä vielä, miten kaikki kohdallamme meni.

Kun kotiuduimme sairaalasta, laitoin lastenvalvojalle heti parin päivän sisällä sähköpostilla soittopyynnön ja pyysin pikaista tapaamisaikaa. Lastenvalvoja soitti samana päivänä ja oli yhtä ystävällisen kuuloinen kuin syksylläkin ollessani häneen yhteydessä ensimmäisen kerran. Hänen aikataulunsa oli melko täysi eikä kotikäynnille löytynyt aikaa moneen viikkoon. Niinpä hän pyysi meitä tulemaan toimistolle. Hän lupasi ottaa meidät ylimääräisinä asiakkaina heti aamusta.

Suuntasimme kohti toimistoa ani varhain 13.2. Täytyy myöntää, että pikkasen otti tuossa vaiheessa päähän, sillä alle kaksiviikkoisen vauvan kanssa olisi ollut muutakin tekemistä. Olimme kuitenkin liikkeellä avoimin mielin. Lastenvalvoja oli aivan ihana! Heti alussa hän taas kerran pahoitteli sitä, että joudumme käymään läpi tällaisen turhan byrokraattisen toimenpiteen ja että hän joutuu kyselemään meiltä nyt kaikenlaisia kysymyksiä meistä itsestämme.

Aluksi hoidimme isyyden selvittämisen keskeytykseen liittyvät paperit. Lastenvalvoja naureskeli, että tässä on vielä nämä valitusohjeet, jos nyt kokisin tarpeen valittaa päätöksestä. Sen jälkeen juttelimme noin puolisen tuntia minusta ja Pirkosta, meidän perheistämme, taustoistamme ja siitä, miten olemme tavanneet. Penu nukkui koko sen ajan kiltisti kantokopassaan. Noin 45 minuuttia saapumisemme jälkeen olimme eteisessä valmiina lähtemään kotiin. Käynnistä jäi hyvä mieli. Lastenvalvoja oli todella sydämellinen ja hän lupasi tehdä paperit valmiiksi parin viikon sisällä, minkä jälkeen hän soittaisi ja kertoisi, että voisimme hakea valmiit asiakirjat sieltä.

Puhelin soi heti seuraavana päivänä, ja lastenvalvoja ilmoitti, että olikin ehtinyt katsoa paperit valmiiksi jo edellisenä päivänä ja ne olisivat jo noudettavissa. Haimme Pirkon nimellä varustetun kirjekuoren 15.2. ja toimitimme sen samalta istumalta käräjäoikeuteen. Siellä oli todella ystävällinen vastaanottovirkailija, joka sanoi, että lapsiin liittyvät asiat hoidetaan yleensä kiireellisinä. Lisäksi hän tiedusteli, pidämmekö nimiäisiä tai ristiäisiä, ja kirjasi papereihin, että nimiäiset ovat maaliskuun alussa ja että sitä ennen asia pyrittäisiin hoitamaan.

Noin viikko tästä eteenpäin oli postilaatikkoomme tupsahtanut käräjäoikeudesta kirje, jossa kerrottiin, että 21.2. oli tehty päätös, jonka mukaan myös Pirkko on nyt Penun virallinen vanhempi. Revin kirjekuoren auki heti postilaatikolla ja itkin vuolaasti, kun näin, mitä se sisälsi. Jes! Ihanaa! Nyt ei tarvitse enää miettiä koko asiaa!

Olemme tosin oppineet muista blogeista (kiitos Deux Mamans!), että omista tiedoista kannattaa tarkistaa, että käräjäoikeus on muistanut lähettää päätöksen maistraattiin ja lapsen huoltajuus tulee näkyviin myös toiselle äidille. Viime viikolla tietoa ei näkynyt, joten tätä vielä odotamme. En tiedä, kuinka kauan asiassa kuuluisi mennä, mutta muutaman viikon suostun vielä odottelemaan ennen kuin huolestun ja alan selvittämään asiaa.

Pääasia on kuitenkin se, että Penulla on nyt virallisesti kaksi vanhempaa. Kolme viikkoa oli lyhyt aika, mutta mikä tahansa aika on tällaisessa prosessissa liian pitkä! Toivottavasti äitiyslaki saataisiin pian voimaan.

14 kommenttia:

  1. What! Good for you. Meillä on vielä isyydentunnustuksen keskeytyskin vaiheessa. Pela lähetti kyselykaavakkeet, jotka on palautettu pari vko sitten kun niihin tarvittiin virkatodistukset liitteeksi, joita esim vauvasta ei voi saada kun vasta syntymän jälkeen. Virkatodistuksissa meni vko että tulivat maistraatilta. Ja pela ei ole vielä soittanut,kun meillä on tiedossa vielä käynti siellä. Eli varmaan menee vielä tovi tässä prosessissa. Vittusaatana suoraan sanoen, yhtään helpompaa tämä ei kyllä ole toisenkaan lapsen kohdalla näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Ikävä kuulla, että teillä ei homma pelitä. :( Tosi vaihtelevia kyllä eri paikkakunnilla tuo adoptioprosessin käsittely. Meillä sen isyyden tunnustamisen keskeytyksen hoiti se lastenvalvoja siellä toimistolla eikä mitään virkatodistuksia tarvinnut hommata, vaan hän hoiti kaiken. Oli kyllä helppoa! Toivotaan, että teilläkin asia etenisi pian.

      Poista
  2. Vau miten nopeaa toimintaa! Nyt osui kyllä tässä asiassa kaikki tähdet kohdilleen. Onnea molemmille vanhemmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, tähdet osui kohdilleen! Tai sanotaan nyt niin, että lastenvalvoja oli ihan täysi kymppi!! :)

      Poista
  3. Hienoa, että kurja ja turhalta tuntuva asia hoitui noin vauhdilla! Meillä meni Tampereella n5kk. Joko käräjäoikeudesta tuli lasku? Mielestäni meillä myös virkatodistukset maksoivat ja tosiaan itse ne piti hommata. Äitiyslakia odottaen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin! Siis pitääkö tästä naurettavasta ja nöyryyttävästä prosessista vielä maksaakin?! Olin aivan unohtanut! Eli ei siis ole tullut vielä käräjäoikeudesta laskua. Jäämmekin odottelemaan sitä. Pistää kyllä vihaiseksi tämä touhu. Pöh!

      Poista
  4. Ärsyttää kyllä ihan älyttömästi koko prosessi! Siis että siihen pitää ylipäänsä ryhtyä! Mutta hienoa että teillä mennyt noin nopsaan ja helposti. Me yhä ootellaan... Meillä kuului hommaan kotitehtäviä ja kaksi käyntiä (eka pelalla, toinen meillä kotona), ja nyt paperit ovat jo käräjäoikeudessa, mutta siellä hitaanlaisesti nähtävästi etenevät... muutenkin sellaista ihan turhaa odottelua ollut matkan varrella, ensin odoteltiin että pelalta ehtivät kotikäynnille, sitten odoteltiin että pelalta saavat paperit valmiiksi, nyt odotellaan käräjäoikeutta. Aivan ystävällistä on ollut kaikkien suhtautuminen eikä sinänsä tympeä kokemus, mutta laittaa kyllä silti vihaksi ne kotitehtävät, tää odottelu ja tosiaankin se vielä että tästä ilosta pitää maksaakin käräjäoikeuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä? Onko teidänkin adoptioprosessi vielä kesken??! No voi huh huh! On kyllä naurettavaa touhua, että joutuu kotitehtäviä tekemään ja odottelemaan joka välissä. Pöh, pöh!

      Tsemppiä odotukseen ja toivotaan, että teidänkin prosessi olisi pian valmis.

      Poista
  5. Toi on just parasta mitä tän ikävän prosessin keskellä voi olla, nimittäin miellyttävät ihmiset, jotka adoptioasioita hoitaa. Se lohduttaa kun näkee että ne on oikeasti pahoillaan tästä turhasta prosessista. Meille osui myös hyvät työntekijät kohdalle, jos nyt ei oteta huomioon sitä huonomuistista tapausta joka unohti päätöksestä väestörekkariin ilmoittaa.. Mutta ei me mun mielestä kyllä koskaan mitään laskuakaan saatu!

    Onnea nyt kuitenkin kahden vanhemman virallistumisesta, vaikka kaikille muillehan se on tietysti jo ihan selvää alusta asti ollutkin! Onneksi sujui sutjakasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan se kiva, että on paperillakin vanhempi, vaikka meille tilanne on tismalleen samanlainen kuin viisi viikkoa sitten.

      Mielenkiintoista, jos te ette saaneet ollenkaan laskua. Mahtoikohan johtua siitä, että olivat unohtaneet laittaa paperit eteenpäin? Tiedä häntä, mutta toivottavasti lasku unohtuisi meidänkin kohdalla! :D

      Poista
  6. Olipas ripeä prosessi teillä, hyvä niin! Me jouduttiin menemään ensin lastenvalvojalle keskeyttämään isyydentunnustus. Sitten täyteltiin Pelalle lappuja ja sieltä tuli täti meille kylään. Sitten käytiin vielä koko perhe Pelalla haastateltavana, josta lopulta saimme paperit käräjäoikeuteen vietäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uteliaisuudesta kysyn, kauanko teillä meni lopulta aikaa tuohon prosessiin?

      Poista
    2. Kauankohan meillä olisi aikaa mennyt, pari kolme kuukautta. Adoptiosta on nyt noin reilu vuosi aikaa ja ei toi muisti tahdo tuosta vauva-arjesta paljoa muistaa :-D

      Poista