torstai 30. maaliskuuta 2017

Virtanen, Korhonen, Mäkelä... vai mikä?

Viime vuoden puolella kirjoittelin, että olemme laittaneet vireille yhteisen sukunimihakemuksen. Maaliskuun alussa olisimme voineet ottaa jommankumman sukunimen yhteiseksi, mutta tämä ei tuntunut mielestämme oikealta vaihtoehdolta, vaan haluamme perheellemme uuden sukunimen, joka ei ole kummankaan meidän suvusta.

Keksimme syksyllä loistavan sukunimen, joka oli tehty yhdistelemällä omien sukunimiemme kirjaimia. Olimme aivan varmoja, että hakemus menisi läpi, sillä kyseistä nimeä ei löydy Suomesta ollenkaan. Kun Penu oli muutaman viikon ikäinen, saimme viimeinkin kaipaamamme kirjeen maistraatista. Jes, viimeinkin sukunimi olisi askelen lähempänä meitä! Katinkontit. Kuoresta paljastui ikävä yllätys: jossain Perähikiällä on pieni samanniminen yritys, jolla nimi on jo käytössä. Ei meille tullut mieleenkään tarkistaa nimeä yritysrekisteristä! Pikkasen harmittaa myös se, että maistraatista ei kerrottu, että kannattaa tsekata myös ytj:n sivut, kun syksyllä soittelin ja kyselin neuvoja nimen muuttamiseen. Emme siis saaneet nimeä, johon olimme jo tottuneet omissa mielissämme.

Vinkki nro 1: Jos aiot vaihtaa sukunimesi, muista tsekata väestörekisterin nimipalvelun lisäksi myös yritys- ja yhteisötietojärjestelmän sivut (ytj.fi), ettei Suomesta löydy samannimisiä yrityksiä kuin haluamasi nimi.

Päätimme kuitenkin olla murehtimatta asiaa - olihan meillä sillä hetkellä jotain niin ihanaa, joka piti ajatukset muualla ja sai kaikki maalliset murheet näyttämään todella pieniltä. Hakusessa oli siis uusi nimi. Taas soittelin maistraattiin ja kyselin, miten asiassa edetään. Tällä kertaa asiakaspalvelija oli sen verran fiksu, että tajusi sanoa, että hakemukseen voi laittaa useampia nimivaihtoehtoja, jolloin välttyy joka kerta yli 100 euron maksulta, jos ensimmäinen vaihtoehto ei mene läpi. Miksei tätä kerrottu meille syksyllä??? Sinne meni ne 114 euroa. Pöh ja höh, sanon minä.

Vinkki nro 2: Jos aiot vaihtaa sukunimesi, laita hakemukseen useampia nimivaihtoehtoja paremmuusjärjestyksessä. Nimilautakunta lähtee liikkeelle ensimmäisestä vaihtoehdosta ja, jos se on sopiva, jättää se muut käsittelemättä. Jos ensimmäinen nimi hylätään, siirtyy se seuraavaan vaihtoehtoon. Näin vältyt yli sadan euron laskulta, jonka joudut maksamaan aina, kun teet uuden hakemuksen.

Seuraavat viikot pyörittelimme mielessämme erilaisia nimivaihtoehtoja. Päätimme, että niitä olisi hyvä olla ainakin neljä, jotta joku tärppäisi ja välttyisimme taas uudelta laskulta. On kyllä jokseenkin absurdia miettiä itselleen sukunimeä, jota käyttäisi koko loppuelämän ajan. Periaatteessa olisimme voineet keksiä mitä tahansa! Päätimme kuitenkin, että olisi mukava, jos nimet kumpuaisivat taas jollakin tavoin omista nimistämme. Noudattelimme samaa kaavaa kuin aiemmankin, jo hylätyn ehdotuksen kanssa ja saimme kokoon neljä hyvää vaihtoehtoa. Täytimme hakemuksen muutama viikko sitten ja lasku on nyt maksettu. Sitten vain odotellaan, että vanhat patut jaksavat taas kokoontua ja keskustella siitä, sopiiko meidän saada uusi sukunimi perheellemme.

3 kommenttia:

  1. Meillä oli joskus sama ajatus. Tosin kaava oli se et toinen (synnyttäjä) vaihtaa ja avioliiton kautta sitten saadaan sama nimi kaikille.

    Ajattelemamme nimi on joskus muinoin ollut 3 henkilön käytössä. Kaikki sittemmin tietääkseni jo kuolleet. Siittä tuli mutka matkaan ja projekti jäi.

    Toivottavasti teillä oma nimi löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin alkuun ajatellut tuota kaavaa, että itse vaihdan ja sitten avioliiton kautta koko perheelle (luulin, että tulisi halvemmaksi). Mutta onneksi maistraatissa osasivat sen kertoa, että koko perheen saa vaihdettua samalla maksulla, joten unohdettiin sitten saman tien tuo reitti.

      Harmi, että teidän keksimä nimi oli jo käytössä! Todella monet kivat nimet on jo keksitty. Meilläkin oli yksi tosi ihana nimi mielessä, mutta sekin oli muistaakseni viidellä kuolleella, joten ei tietenkään edes yritetty sitä. Harmi, että nimiä on mahdoton saada, vaikkei kyseisten nimien haltijat olisi enää edes elossa.

      Oletteko te nyt päätyneet siihen, että pidätte ihan omat nimenne?

      Poista
    2. Omilla nimillä ollaan juuh. Sukunimeni on Suomessa melko yleinen, mutta meidän suvussa uusia jäseniä ei enää minun sukupolveni jälkeen ole tullut. Siksi eteenkin isäni oli ilahtunut kun Taava kastettiin nimelleni (vaihdoin siis raskauden aikana tyttönimeni takaisin). Eira on ajatellut, että voisi liittyä sukumme nimeen liiton myötä. Mut asiaa varmaan mietitään kokonaan uudellen sitten joskus kun se on ajankohtaista :)

      Poista