Miten talvivauva puetaan?

Apua! Nyt tarvitaan taas fiksumpien ja kokeneempien neuvoja! Tietääkö kukaan, miten talvivauva puetaan? Mitä ihmettä sellainen tarvitsee päälle, että ulkona tarkenee mutta ettei kuitenkaan mielellään sula vuorausten alla? Mitä vauvalle laittaa päälle, jos sen laittaa vaunuihin? Entä mitä laittaa päälle, kun lähtee autolla jonnekin ja muksu pitää laittaa turvakaukaloon?

Tällaiset kysymykset ovat viime aikoina pyörineet mielessämme. Meillä ei siis ole hajuakaan vauvojen pukemisesta ja siitä, mikä on käytännöllisintä ja parasta. Olemme nähneet kaupoissa kaikenlaisia lämpöpusseja: osa on todella isoja, jotka eivät mitenkään mene kaukaloihin, mutta mahtuisivat vaunuihin, kun taas osa on sellaisia pienempiä kaukaloihin meneviä. Kannattaako jotain sellaista hankkia? Jos, niin minkälaista? Mitä sitten lämpöpussin alle laitetaan? Kannattaako jonkinlaista haalaria ostaa vai meneekö ihan hukkaan?

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan nyt vastaan. Jos sulla on edes jonkinlaista haisua siitä, mikä olisi järkevää, kerro ihmeessä! Mitään turhaa emme viitsisi ostaa, mutta jotenkin olisi hyvä varautua, että saamme Penan jollain konstilla sairaalasta kotiin ja pysymään hengissä.

Äitiyspakkaus

Muutama viikko sitten sain viestin, että äitiyspakkaus on haettavissa Matkahuollon toimipisteestä. Vaikka olimme päässeet hipelöimään pakkausta ja sen sisältöä kesällä kaverimme luona, tuntui siltä, että oma pakkaus täytyy saada heti. Hurautimme siis Pirkon kanssa heti töiden jälkeen Matkahuoltoa kohti.

Pieni hohto asiasta oli tosiaan mennyt, kun sisältö oli etukäteen tiedossa. Mutta fiilis oli kyllä aika jännä, kun raahattiin boksi keskelle olohuoneen lattiaa. Onko tämä oikeasti meidän? Meillä muka äitiyspakkaus? Friikkiä.

Siinä se nyt komeilee!

Hieman epätodellisissa tunnelmissa lähdimme varovasti raottamaan kantta ja tutkimaan sisältöä. Moni asia oli jo kesältä päässyt unohtumaan, joten mukavia yllätyksiä tuli vastaan. Pakkaus kokonaisuudessaan on mielestämme oikein hyvä ja lähes kaikki tulee varmasti käyttöön. Ainut turhake meidän taloudessa ovat tietenkin kondomit, jotka ystävällisesti ajattelin lahjoittaa veljelleni. :D Muutamat vaatteet ovat mielestäni vähän pliisuja eivätkä mitään suuria suosikkejani väritykseltään, mutta käyttöön nekin varmasti tulevat.

Tässä vielä muutama poiminta pakkauksen sisällöstä. Itse tykästyin jostain syystä talvihaalariin. Pidän ruskeasta väristä, ja kuosikin on ihan siedettävä, joten miksipä ei! Asuun kuuluvat tumput ja töppöset ovat myös kivat. Toivottavasti haalari mahtuu Penalle vielä vuoden päästä talvella, jotta haalari pääsisi käyttöön. Tänä talvena se on varmasti vielä liian iso (luulisin).

Äitiyspakkauksen talvihaalari

Erilaisten bodyjen ja potkupukujen joukosta löytyi muutama suosikki, jotka ovat väreiltään ja kuoseiltaan todella ihania! Ehdoton suosikkini on turkoosihtava sammakkopuku - onko tuo nyt sitten potkupuku vai mikä, tiedä häntä. Termistö on edelleen hieman hukassa meikäläisellä! Noh, eipä noilla nimillä ole niin väliä, pääasia, että Penalla on vaatteita päällepantavaksi. Toiset suosikkini on sinertävä pöllökuosinen puku ja krokotiiliaiheinen body.

Hienoimmat kuteet!

Myös raitabody ja koirabody ovat ihan kivoja. Muuten vaatteet olivat sellaista peruskauraa. Muutama valkoinen ja jotain hennon sinistä ja rusehtavaa taisi joukossa olla. Itse tykkään enemmän kirkkaista väreistä, joten nuo hailakat värit eivät niin iskeneet. Muutamia kivoja housuja pakkauksesta löytyi, mutta ei mitään henkeäsalpaavaa. Mitään todella ällöä ei vaatteissa mielestäni ollut, vaan kaikki on ihan kelpotavaraa.

Raitoja ja koiria

Vaatteiden lisäksi pakkauksesta löytyi toki muutakin tavaraa, mille varmasti on käyttöä, kuten pyyhe, harsoja, kuumemittari yms. Kestovaippa jää meidän kohdallamme varmasti käyttämättä. Kuulun siihen sakkiin, jota kestoilu lähinnä ällöttää. Mieluummin pitäydyn kertakäyttövaipossa kuin pyöritän paskavaippoja koneessa harva se päivä.

Äitiyspakkauksen leluarsenaali rajoittui unileluun ja lorukirjaan. Muistan vielä omasta lapsuudesta äitiyspakkauksen mukana tulleen unilelun ja vauva-aiheisen kirjan, jota luettiin pitkään ja hartaudella. Nykypäivän vastineet ovat tietenkin vähän erilaiset. Unilelu on suloinen ja lorukirjakin tulee varmasti kahlattua läpi, vaikkei se aivan minun ja Pirkon tyylinen ollutkaan.

Unilelu ja lorukirja

Kaiken kaikkiaan olemme oikein tyytyväisiä pakkaukseen! On hienoa, että Suomessa on tällainen käytäntö. Sisältö on taatusti arvokkaampi kuin vastaava rahasumma (140 €). Meille oli itsestään selvää ottaa avustus pakkauksena, sillä emme olleet ihan tarkoituksella ostaneet kauheasti vaatteita ja muita tarvikkeita etukäteen, vaan ajattelimme, että käytämme pakkauksen sisältöä hyväksi, kun sellainen on tarjolla. 

Rv 27+6 ja syksyn kuulumisia

Oho, blogi on pitänyt jo melkein kuukauden hiljaiseloa, mutta niin olemme mekin täällä kotona. Joka päivä olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa, mutta en vain ole löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Ehkäpä nyt olisi aika kertoa vähän kuulumisia, ettei bloggailu jää ihan täysin.

Flunssa piti sitkeästi otteessaan melkein kuukauden päivät, mikä tuntui vievän voimat aivan täysin. Syysloman jälkeen palasin töihin ja siitä lähtien on tuntunut siltä, että työpäivät saa hikisesti kärvisteltyä loppuun asti, mutta kun kotiin pääsee, ei voimia riitä enää mihinkään. Arkipäiville ei siis ole voinut suunnitella mitään tekemisiä, vaan kaikki suunnitelmat täytyy toteuttaa viikonloppuisin, jolloin voimia on hieman enemmän. Viime aikoina olenkin ollut todella turhautunut siihen, että elämäni on nyt lähinnä vain töiden tekoa ja lepäämistä. Ottaa päähän, että töiden lisäksi ei jaksa mitään muuta. Pirkko onkin saanut toimia useasti lohduttajana, kun vedän iltaisin itkukohtauksen väsymyksen ja turhautumisen takia. 1,5 kuukautta pitäisi vielä jaksaa töissä.

Iskias-kipu on ollut riesana jo muutaman kuukauden ajan, ja myös sen takia on tullut monet itkut itkettyä. Liikkuminen ja pystyssä oleminen on raskasta ja makaaminenkin tekee kipeää. Onneksi sain LittleBigFamily-blogista vinkin mennä osteopaatille (kiitos!). Nyt olen käynyt osteopaatilla kerran, ja hän totesi alaselän ja pakaroiden lihasten olevan niin jumissa, että hermot ovat jääneet pinteeseen, mikä aiheuttaa sähköshokkimaista kipua. Yhdestä kerrasta ei kauheasti ollut vielä apua, mutta ensi viikolla menen uudelleen, ja toivon, että kipu vähän hellittäisi.

Tällä hetkellä alan siis olla korvia myöten täynnä tätä raskautta. Säälin Pirkkoa jo etukäteen, jos oloni tästä vain hankaloituu ja huononee seuraavat kolme kuukautta. :D Hän on se, joka  minua joutuu kestämään ja pitelemään pystyssä. Onneksi Pirkko on vakuuttanut jo moneen kertaan, että olen kuulemma helppo tapaus ja että hän mielellään huolehtii minusta. Paras vaimo. :)

Mutta ei tänne ihan pelkästään huonoa kuulu. Väsymystä ja selkäkipuja lukuunottamatta raskaus on edennyt oikein hyvin. Viimeisten parin viikon aikana Pena on selvästi kasvanut ja saanut voimia lisää, ja minä taasen olen paisunut kuin pullataikina. Hieman hirvittää, minkä kokoinen mahasta tulee, jos se tätä vauhtia kasvaa vielä kolmisen kuukautta! Penan liikkeet tuntuvat nykyään jo melko voimakkailta, ja liikkeistä saakin nauttia päivittäin. Monet liikkeet näkyvät ulospäin ja on hauska katsoa, kuinka vatsa heiluu ja liikkuu, kun Pena jumppailee. Pirkko tykkää laulaa Penalle, mikä vähän tuntuu rauhoittavan menoa. Toivottavasti tämä jatkuu myös vatsan ulkopuolella (sekä laulu että rauhoittuminen)!

Sokerirasituksessa kävin reilu viikko sitten. Olen kerran aiemminkin ollut kyseisessä testissä, joten tiesin, mitä odottaa. Tällä kertaa kuitenkin kammoksuin ajatusta syömättömyydestä ja juomattomuudesta, sillä raskausaikana olen litkinyt vettä mielettömiä määriä ja nälkäkin vaivaa useammin kuin ennen. Selvisin onneksi melko kivuttomasti paastosta, ja pari tuntia hurahti yllättävän nopeasti lueskellen. Tuloksia katselin netistä parin päivän päästä ja mielestäni arvot näyttivät hyviltä eikä raskausdiabetesdiagnoosia pitäisi mielestäni tulla. Jes! Menemme reilun viikon päästä neuvolaan, joten silloin saamme varmasti kuulla tuloksista tarkemmin. Sokerirasituksesta selviämistä juhlistimme useilla erilaisilla jouluisilla suklaakonvehdeilla ja joulutortuilla. Nyt on sokeriarvot varmasti pilvissä! :D

Äitiyspakkaus saatiin jo muutamia viikkoja sitten, ja siitä olisi tarkoitus kirjoittaa postaus erikseen. Muutamia muitakin pieniä hankintoja olemme saaneet tehtyä, mutta silti tuntuu, että tarvitsemme vielä vaikka mitä, emmekä ole kauheasti varautuneet vielä vauvan tuloon. Odotan jo joululomaa ja sitä, että pääsemme kokoamaan sängyn ja hoitopöydän/kaapin (joka on vielä ostamatta) ja pääsemme järjestämään kotiamme sennäköiseksi, että tänne on oikeasti tulossa kolmaskin asukas! Teen yleensä suunnitelmia todella tarkkaan ja hoidan kaikki asiat ajoissa, joten luulen, että vasta siinä vaiheessa, kun saamme kotiamme laitettua, rauhoitun hieman ja luotan siihen, että ehdimme laittaa kaiken valmiiksi Penaa varten.

Näinä päivinä pitäisi alkaa kolmannen kolmanneksen. Uskomatonta! Aika on mennyt nopeasti, mutta toivon, että myös seuraavat kolmisen kuukautta hurahtaisivat siivillä. Tule jo joulu(loma)! :)

Flunssan kourissa

Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.

Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.

Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.

Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!

Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!

Rv 22+6 ja karmiva keskiraskaus

Kuka onkaan joskus väittänyt, että raskausaika on elämän parasta aikaa, jolloin nainen on hehkeimmillään? Tekisi mieli mennä vetämään kaikkia tällaisia tyyppejä lättyyn. Viimeiset viisi kuukautta olen odottanut ja odottanut, milloin energisyys ja hehkeys valtaavat kehoni, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tuo paketti on kadonnut postissa tai osoite on mennyt pahasti pieleen.

Olen tässä nyt edelliset neljä yötä nukkunut todella huonosti, mikä vain lisää tuskaista oloa. Nukahdan iltaisin hyvin, mutta unta ei valitettavasti riitä kovin pitkälle. Aiemmin olen heräillyt siinä viiden kieppeillä, kun vessahätä on ollut huutava, mutta tänään heräsin jo yhden jälkeen, vaikka kuvittelin kellon olevan ties mitä! Ja kun kerran on herännyt, ei enää saa unta. Hyvää asentoa on vaikea löytää: Selällään ei tee mieli nukkua kovin kauaa, koska kohtu alkaa jossain vaiheessa painaa ikävästi. Mahallaan olo ei tule kuuloonkaan. Kyljilläni voin nukkua, mutta aina kun nukun kyljelläni, pidän käsiä koukussa, mikä nykyään johtaa siihen, että käteni puutuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäisi nukkua kyljellään, mutta kädet suorina - ei mikään kovin helppo yhtälö! Olenkin siis tuskastellut sopivan asennon kanssa. Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavat neljä kuukautta tällaista, olen vuodenvaihteessa varmasti mennyt järjiltäni. Viikonloppuisin tämä ei onneksi ole niin paha ongelma, mutta töissä on vaikea jaksaa vain muutaman tunnin yöunilla. Huoh.

Huonoista öistä ja vähäisestä unesta johtuen onnistuin saamaan flunssan näin viikonloppuna, mikä ei ole nostanut fiiliksiä yhtään sen enempää. Tukkoinen olo ja kurkkukipu saavat minut raivon partaalle - etenkin, kun mitään lääkkeitä ei voi ottaa helpottamaan oloa! Normaalisti olisin doupannut itseni tässä vaiheessa duactilla ja pötkisin menemään paljon virkeämpänä. Noh, Pirkko on saanut viikonlopun ajan kuunnella nurinaani ja on kaiken lisäksi joutunut passaamaan minua. Yritin jo ehdottaa, josko Pirkko voisi hoitaa raskauden tästä eteenpäin. Mähän olen hoitanut jo yli puolet, joten Pirkko voisi ottaa tän mun puolesta nyt loppuajaksi. Ilmeisesti ei taida onnistua. ;)

Flunssan ja nukkumisongelmien lisäksi on kaikenlaista kränää ja kolotusta. Sormet ovat todella turvonneet ja öisin kädet tosiaan puutuvat. Jalatkin ovat turvonneet, ja erityisesti jalkapohjat ovat todella kipeät, mikä tekee kaikesta liikkumisesta tuskaa. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, tuntuu kuin kävelisi naulojen päällä. Kantapää ja jalkapohjan lihakset tuntuvat olevan todella jumissa ja kipeinä. Yhtä kipeiksi olen saanut ne ainoastaan todella kovien tanssitreenien jälkeen ja tästäkin on jo vuosia aikaa! Näiden lisäksi pakaroissa/alaselässä on (erityisesti vasemmalla puolella) todella inhottavaa iskias-tyyppistä kipua, jota oli jo muutama kuukausi sitten mutta joka helpotti hetkeksi aikaa, kunnes päätti tulla jokin aika sitten takaisin. Mahtavaa.

Kipeät jalkapohjat yhdistettynä kipeisiin pakaroihin tarkoittaa siis sitä, että liikkuminen on todella hankalaa ja tuskaista. Olenkin siis viettänyt paljon aikaa sohvalla maaten useimmiten jalat hieman koholla. Erityisesti työpäivien jälkeen ei muuta tulekaan tehtyä kuin maattua, mitä nyt välillä olen jaksanut köpötellä pienen lenkin iltaisin lähimaastossa. Sohvalla makoilusta olen sitten saanut kipeät ja jumittavat hartiat ja niskat, mikä taas aiheuttaa päänsärkyä.

Huoh! Missä on siis se hehkeä ja energinen vaihe? Voisiko tämä loppuraskaus mennä mahdollisimman nopeasti, jos olo menee tästä vain alaspäin? Taitaa tiistainen neuvola tulla ihan tarpeeseen. Luulen, että keksin ainakin muutamasta asiasta puhuttavaa. :)

Jos nyt jotain positiivista täytyy viime viikosta etsiä, niin Penan liikkeitä on alkanut tuntua päivittäin ja torstai-iltana jopa Pirkko tunsi möngerryksen mahan päältä!

Noh, eiköhän nämä nelisen kuukautta jotenkin jaksa! Lopputulos on kuitenkin toivottavasti hyvä, joten sen voimalla mennään.

Rv 21+6: Pena potkii!

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa muutaman terävän liikkeen, joiden oli pakko olla potkuja tai nyrkkeilyä. Oli kyllä mieletön fiilis, kun pystyi kerrankin selvästi sanomaan, että nyt Pena on hereillä ja tekee jotain! Sen jälkeen on aina välillä tuntunut pienen pieniä liikkeitä, kun on istunut alas ja rauhoittunut hetkeksi. Vielä kuitenkin odottelen, että liikkeet voimistuvat ja niistä voisi nauttia (?) joka päivä.

Raskausrintamalle ei muuten kuulu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. On ihanaa, että pahoinvointi on helpottanut! Sormet ovat viime päivinä turvonneet todella paljon ja eilen oli pakko riistää sormukset pois sormesta, koska ne alkoivat välillä tuntua jo epämukavilta. Tuntuu kamalalta olla ilman sormuksia! Luulen, että pystyn käyttämään niitä vasta synnytyksen jälkeen, sillä epäilen, ettei turvotus helpota tarpeeksi ennen sitä. Nyt täytyy tyytyä pitämään sormukset kaulassa ketjussa.

Viime viikonloppuna tuli hankittua uusi auto, ja farmarilla ajelee nykyään tämäkin pesue. Olin aina vannonut, että farmaria ei tähän perheeseen osteta, mutta pakko ajatella Penaa ja sitä tavaramäärää, jota joutuu kuljettelemaan, joten olihan tuota lisätilaa hankittava. Enää puuttuu kultainen noutaja, mutta ehkä nuo huushollin kissat saavat nyt mennä koiran asemesta.

Muutoin täällä elelläänkin aika rennosti, kasvatetaan mahaa ja nautitaan syyspäivistä ja näistä kahdenkeskisistä hetkistä, kun niitä vielä on. :)

Rv 21+6

Rakenneultra

Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.

Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.

Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.

Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.

Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.

Pena! (rv 20+3)

***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.