tiistai 29. marraskuuta 2016

Rv 31+1 ja sairasloma

Täällä ollaan loppuviikko sairaslomalla. Eilen alkoi kesken työpäivän pyörryttää ihan yhtäkkiä. Olo ei meinannut mennä millään ohi. Aluksi tein töitä hammasta purren, mutta viimeiset pari tuntia menikin sitten sohvalla huiliessa.

Töiden jälkeen pääsin käymään työterveydessä, missä otettiin verinäyte ja virtsanäyte, mutta mitään erityistä ei löytynyt, vaan kaikki arvot olivat hyvät. Hemoglobiini oli laskenut vähän: aiemmin se oli 130, mutta nyt 114. Lääkäri ei kuitenkaan sanonut, onko tuo jotenkin huolestuttavan alhainen tai ylipäänsä liian alhainen. Siitä jäi vähän epämääräinen fiilis. Sain kuitenkin käskyn levätä loppuviikon, mikä on kyllä ihan mukavaa, täytyy myöntää. Ensi viikolla on vielä maanantai ja tiistai vapaata, joten tähän tulee ihan hyvä viikon breikki.

Pena on onneksi aktiivinen, joten sen puolesta mulla ei tällä hetkellä ole huolta. Mahassa tuntuu olevan kunnon nykytanssit meneillään! Pyörrytyskin lakkasi eilen, kun pääsin kotiin. Pirkko-raukka ehti jo huolestua, kun sille viestin olevani lääkärissä. Onneksi kaikki kuitenkin vaikuttaisi olevan hyvin. Ehkä tämän viikon tauon voimin jaksaa pakertaa vielä ne viimeisetkin työpäivät ja -viikot.

Neuvolaan olen kyllä omien kokemuksieni perusteella hieman pettynyt. Soittelin eilen neuvolan yleiseen numeroon itku kurkussa, kun olo oli aika kamala. Olin käynyt töissä mittaamassa verenpaineet (jotka olivat aika korkeat: 158/85), joten kerroin puhelimessa pyörryttävästä olosta ja korkeista paineista. Langan päässä todettiin, että paineet ovat aika korkeat, ja voivoteltiin hieman oloa. Tätönen sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, kannattaa soitella terveyskeskuksen päivystykseen. Tässä oli koko puhelun anti. Noh, yritin soittaa arvauskeskukseen, mutta en päässyt läpi. Olisivat soitelleet joskus kolmen tunnin päästä minulle päin, joten päädyin ihan suosiolla työterveyteen.

Aiemmin olen soittanut neuvolan numeroon vain kerran. Kyselin tällöin jotain tuloksia ja valitin aivan järkyttävistä selkäkivuista, kun liikkuminenkin teki kipeää. Tällöin sain ohjeeksi ottaa Panadolia ja jos olo olisi paha, voisin taas soittaa terveyskeskuksen päivystykseen, jotta pääsisin lääkärille ja saisin kovemmat kipulääkkeet. Noh, en mä mitään kipulääkkeitä olisi halunnut. Olisi varmaan pitänyt itse vain osata vaatia aikaa fyssarille.

Kun viime kerralla kävin neuvolassa (eri neuvolantädillä kuin normaalisti), sain kuulla, että tietoihini oli kirjoitettu, että olen käynyt fysioterapiassa selkäkipujen takia!!?! Siis mitä ihmettä?!! Kerroin kyllä, että olin käynyt sillä kunnan tarjoamalla ryhmäfysioterapiakäynnillä, jolla puhuttiin oikeastaan vain lantionpohjanlihaksista, mutta että selkäkipuihini siitä ei ollut mitään iloa. Neuvolassa oli sitten päätetty, että olin käynyt fyssarilla selkäkipujen takia. Niinpä niin. Vähän pisti vihaksi tuossa vaiheessa! Mainitsin asiasta, mutta neuvolantäti epäili, että olivat erehdyksissä kirjoittaneet fyssari, vaikka olinkin käynyt osteopaatilla. Tuota niin... en kyllä ollut siinä vaiheessa osteopaatista kuullutkaan! En jaksanut alkaa väittämään vastaan.

Samaisella neuvolakäynnillä (tästä mainitsin jo edellisessä postauksessani) valitin kovasti töistä, stressistä ja siitä, kuinka työt tuntuvat raskaalta, kun en yhtään ehdi istua, vaan juoksen koko ajan paikasta toiseen, mikä tarkoittaa sitä, että loppupäivästä usein jo supistelee eikä supistelua saa loppumaan, kun en ehdi istumaan ja lepäämään. Tähän minulle tosiaan sanottiin, että hyvä, että saan sitä hyötyliikuntaa töissä, jos ei kotona jaksa enää illalla liikkua. No ei jaksa, kun työpäivän jälkeen on niin poikki, että makaan vain sohvalla ja itken, koska olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä enää mitään. Mutta ehkäpä olisi pitänyt vain osata ottaa se hyötyliikunnan kannalta - supistuksista viis!

Näiden kokemusten jälkeen ei kauheasti tee mieli soitella enää tuohon neuvolan yleiseen numeroon. Ehkä odottelen aina suosiolla sitä, että numero sulkeutuu ja voin soittaa suoraan synnytyssairaalaan. Sinne en ole vielä kertaakaan ollut yhteydessä. Jotenkin en ole uskaltanut, koska olen ajatellut, että sinne voi soitella vasta, kun synnytys käynnistyy. Tästä lähtien taidan kuitenkin ottaa mieluummin yhteyttä sinne, etteivät verenpaineet turhaan kohoa neuvolan palveluiden takia.

4 kommenttia:

  1. Mulla on samat kokemukset neuvolaan soittamisesta. Sen sijaan synnäriltä olen saanut aina ihanan vastaanoton. olen soittanut synnärille kolmesti eikä asiani ole olluy edes niin vakava mutta itseäni mietityttävä. Lysti veikkasi, että neuvolassa vastaavat sairaan/-terveydenhoitajat ja synnärillä kätilöt, mikä saattaa vaikuttaa? Mene ja tiedä. Tsemppiä viimeisiin työrupeamiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just luinkin sun blogista vähän samankaltaisista kokemuksista! Täytyy tosiaan itsekin alkaa suosia tuota synnäriä ihan suosiolla, kun siellä palvelu tuntuu olevan vähän parempaa. Tuo Lystin veikkaus saattaisi hyvinkin pitää paikkansa, mutta mistäs näitä voi tietää.

      Kiitos tsempeistä! :) Jos itsenäisyyspäivän jälkeen palaan vielä sorvin ääreen, on työpäiviä jäljellä enää 11!!

      Poista
  2. Mulla hemoglobiini tipahti toisen kolmanneksen lopulla selvästi. Tuntui kropassa väsynä. Meillä ei neuvolassa mitattu läheskään joka kerta, vissiin kolmesti koko raskausaikana ja niistäkin yks oli tuo Kerta, kun oli matala ja silloin itse pyysin mittausta. Sillon lukema oli 117. Kuulemma vasta 110 alle on raskauden aikana matala, mikä on outoa, koska eikö 120 ole anemian raja?

    Hyvä että sait työterveyshuollon kautta saikkua, jos neuvola on noin hyödytön.

    VastaaPoista
  3. Joo, tuo 110 on raskausaikana anemian raja, joten sikäli olen vielä ihan normaaleissa lukemissa. Tänään aloitin nyt varuiksi rautakuurin, jos se vähän helpottaisi pyörryttävää oloa. Saa nähdä, miten käy.

    VastaaPoista