keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kertoako vai eikö kertoa?

Tapasimme Pirkon kanssa vajaat kymmenen vuotta sitten. Siitä asti olemme olleet läheisissä tekemisissä, mutta varsinaista seurustelua on takana noin viiden vuoden verran. Jossain vaiheessa tajusimme, että olemme enemmänkin kuin vain pelkkiä ystäviä. Päätimme jonkin aikaa salata suhteemme kavereiltamme, jotta voimme ensin itse totutella ajatukseen meistä pariskuntana. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun päätimme paljastaa asian parhaille ystävillemme ja sen jälkeen pikkuhiljaa muillekin kavereille ja perheille.

Jotenkin sitä itse jännitti tuota uutisen kertomista, sillä emme olleet kumpikaan koskaan ennen seurustelleet naisen kanssa. Kaverimme kuitenkin ottivat asian vastaan lähestulkoon toteamalla "so, what else is new?". Selvästi he olivat tienneet meidän olevan yhdessä jo kauan ennen kuin itse sitä edes uskalsimme ajatella. :) Sama juttu taisi olla perheidenkin kohdalla.

Pentti-Sakarista olemme kuitenkin päättäneet olla kertomatta kenellekään. Haluamme pitää suunnitelmat meidän salaisuutenamme ja vasta Penan mahdollisesti ollessa tuloillaan aiomme yllättää perheemme ja kaverimme kertomalla asiasta. Tiedän, että vanhempamme tulevat todennäköisesti sekoamaan onnesta, jos he saavat tietää tulevasta lapsenlapsesta. Koska onnistumisprosentit ovat sen verran pienet, emme halua asettaa heidän toiveitaan nyt vielä turhaan korkealle. Kerrotaan siis sitten, kun on jotain kerrottavaa.

Monesti olemme jo miettineet, missä vaiheessa asiasta kertoisimme ja millä tavalla ja minkälaiset olisivat kuuntelijoiden ilmeet ja reaktiot. Ne tuntuvat niin hykerryttävän hauskoilta, että niiden voimalla jaksamme pitää asian vielä omana tietonamme. Välillä kuitenkin tulee tilanteita, kun vain tekisi mieli huutaa jokaiselle vastaantulijalle, että meille tulee ehkä Pentti-Sakari!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti