Raskaana

Siinä se nyt on: elämämme ensimmäinen positiivinen raskaustesti.

Positiivisesta raskaustestistä on nyt muutamia päiviä, ja olo on epätodellinen, onnellinen, jännittynyt ja hieman pelokas. Yritämme olla hyppimättä pilviin, mutta toki olemme hieman riemuinneet positiivisesta tuloksesta. Eilen tein vielä nettikaupasta kaupanpäällisenä tulleen OneStepin liuskatestin, joka sekin näytti positiivista.

Kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, osasin aavistaa positiivisen tuloksen jo ennen testin tekemistä, mutta samana päivänä, kun olin tehnyt ensimmäisen positiivisen testin, alkoi ilmestyä senkaltaisia oireita, ettei onnistumisesta ollut enää epäilystäkään.

Alavatsassa alkoi tuntua todella villiltä, ja erikoista kipua on ollut kyljissä ja vatsan seutuvilla. Kipu eroaa selvästi menkkakivuista, vaikka melko samoilla seuduilla tuntuukin. Työpäivien aikana on tullut aaltoilevia heikotuksen / huimauksen / pahan olon "kohtauksia". Välillä tuntuu siltä, kuin olisi pakko käydä hetkeksi lepäämään ja laittaa silmät kiinni. Valitettavasti tämä on meillä töissä aika mahdotonta. Onneksi on enää kuusi päivää töitä ja sen jälkeen pääsee kirmaamaan kesälaitumille. Tai ehkä tässä tapauksessa pääsee pikemminkin sohvan nurkkaan lepäämään! Olen onnellinen, että saan viettää lähes koko ensimmäisen kolmanneksen kesälomalla, jos nyt raskaus etenee hyvin ja oireet lisääntyvät/pahenevat ensimmäisten viikkojen aikana.

Rinnat ovat arat, turvonneet ja tuntuvat kasvaneen ainakin yhden kuppikoon verran. Pelottaa jo, mitä niistä tulee, jos kaikki menee hyvin ja raskaus etenee normaalisti. Tasapainoni varmaan pettää ja kaadun eteenpäin pelkästä rintojen painosta. Rintojen turpoaminen oli muuten yksi niistä merkeistä, joista päättelin jo päiviä ennen testin tekemistä tämän yrityksen onnistuneen. Oli uskomatonta, kuinka nopeasti ne reagoivat.

Jano on melkoinen ja sen myötä myös vessahätä. Ravaan normaalistikin usein vessassa, mutta nyt tuntuu siltä, että käyn siellä oikeasti puolen tunnin välein. Töissä joudun välillä olemaan kunnolla jalat ristissä, koska vessaan ei pääse silloin, kun on pakko.

Aiemmin tällä viikolla kävin kuntosalilla ja jumpassa, joka ei ole kovinkaan rankka. Tuossa vaiheessa emme olleet vielä tehneet testiä. Salilla huomasin kuitenkin, että juokseminen teki tuskaa ja tuntui todella pahalta. Myös jumpassa tuntui siltä, kuin olisi joutunut rehkimään tuplasti enemmän kuin normaalisti, ja hiki virtasi kahta kauheammin. Viime päivinä olen huomannut hengästyväni jo ihan rappusissa ja kävellessä suhteellisen reippaasti. Täytyy myöntää, että olen hieman yllättynyt siitä, miten nopeasti raskaus tuntuu fyysisessä kunnossa.

Oireita siis on. Klinikalle en vielä ole ottanut yhteyttä. Sinne olisi tarkoitus soitella ensi viikolla ja kertoa tilanteesta. Voi olla, että teemme vielä yhden ClearBluen testin ennen soittamista vain ollaksemme varmoja asiasta. Toivottavasti saisin samalla myös varattua ajan varhaisultraan, sillä haluaisin kovasti nähdä, onko kaikki niin kuin pitääkin. 

Olisihan se hienoa, jos kaikki menisi hyvin, ja sitä tietenkin toivomme. Tiedostamme kuitenkin, että mitä tahansa voi vielä käydä. Raskaus voi mennä kesken missä vaiheessa tahansa. Tämä realisoitui itselleni kunnolla taannoin, kun eräällä ystävälläni kuoli vauva kohtuun aivan raskauden loppumetreillä. Mitä vaan siis voi tapahtua. Yritämme kuitenkin pysyä suhteellisen järjissämme, ettemme pelkää liikaa, mutta emme myöskään hehkuta asiaa liikaa. Parasta olisi, jos osaisi elää hetkessä eikä murehtisi turhia etukäteen. Yritänkin siis muistuttaa itselleni joka päivä, että otetaan elämä vastaan päivä ja tapahtuma kerrallaan. Muuten tulemme hulluiksi kaikesta murehtimisesta. Aion siis nauttia jokaisesta hetkestä ja jokaisesta oireesta hyvällä omallatunnolla. :)