Meidän neiti on oppinut kitisemisen jalon taidon. Harmitusitkua kuulee myös harva se päivä. Penu on oppinut, että tietynlaisilla äänteillä saa äitien huomion ja hyvin usein pääsee syliin tai saa lelut lähemmäs käsien ulottuville.
Pikkukitisijä turhautuu nykyään nopeasti, koska hän ei vielä pääse eteenpäin. Turhautuminen ja kiukku on suuri, kun neiti tajuaa, ettei osaakaan liikkua. Penu osaa kyllä kääntyä hienosti selältä mahalleen (ja kerran on kääntynyt toiseenkin suuntaan!), mutta eteenpäin ei vielä pääse. Toinen jalka on jo hoksannut, mitä täytyy tehdä, jotta pääsisi eteenpäin, mutta koska toinen ei vielä ole hiffannut ideaa, pyörii typy lähinnä akselinsa ympäri ja sehän vasta suututtaa, kun tavoiteltavissa olevat lelut katoavat näköpiiristä, kun matka ei jatkukaan eteenpäin vaan sivulle.
Tällä hetkellä kuuntelen kaunista turhautumishuutoa, kun neiti on Pirkko-äidin kanssa olohuoneessa leikkimatolla eivätkä lelut tottele tyttöä. Voi pientä! Toivottavasti Penu hiffaa pian tekniikan, jolla pääsee vähän eteenpäin. Siinä vaiheessa maailma avartuu valtavasti, kun pääsee itse pienille tutkimusmatkoille. Äidit tosin ovat toistaiseksi vielä tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse juosta pienen nappulan perässä ympäri asuntoa.
perjantai 30. kesäkuuta 2017
torstai 22. kesäkuuta 2017
Penun kesärientoja
Kesäkuun alkupuolelta asti Penu on saanut nauttia meidän molempien äitien seurasta, sillä Pirkolla alkoi kauan odotettu kesäloma. Reilu viikko sitten Penu pääsi ensimmäiselle viralliselle matkalleen, kun pakkasimme auton täyteen tavaraa ja hurautimme viikonloppulomalle Turkuun. Turku on meidän molempien sydäntä lähellä ja käymmekin siellä vähintään kerran vuodessa lomailemassa - yleensä kesäisin, koska kesä + Turku = <3.
Penun ensimmäinen hotelliyöpyminen tapahtui siis Turun Kauppatorin kupeessa Aurajoen syleilyssä. Matka meni todella hienosti! Säät suosivat meitä, joten vietimme lähes kaiken ajan ulkona jokirannassa auringosta, hyvästä ruuasta ja Turusta nauttien. Penu jaksoi todella hyvin. Kahviloissa ja ravintoloissa hän istui sylissä ja katseli ympäristöä suu auki ihmetellen. Ohikulkijat Penu hurmasi hymyllään ja sai muutkin hymyilemään. :) Kun väsy yllätti, vedettiin vaunuissa kiltisti päikkärit. Kun nälkä yllätti, kaivettiin rinta esiin ja otettiin huikat. Ruokapolitiikan kannalta matkustaminen on tämänikäisen kanssa kyllä taivaallisen helppoa! Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmittämistä tai muuta vastaavaa.
Yöt hotellissa menivät kuin vanhalta tekijältä! Olin etukäteen jännittänyt nukkumista hotellin pinniksessä, sillä juuri ennen reissua yöt kotona olivat yhtä kääntyilyä ja äitien heräilyä tunnin välein. Hotellissa Penu kuitenkin nukkui sikeästi lähes koko yön! Aamulla noin klo 4-5 herättiin kerran syömään, minkä jälkeen jatkettiin unia aamupalaan asti. Aamupalalle Penu meni kantorepussa, josta hän vaihtoi syliin istumaan ja ihmettelemään. Kun äidit olivat saaneet murua rinnan alle, olikin Penun aamupäiksyjen aika, jolloin äidit saattoivat myös huilia ja lukea aamun lehtiä. Täydellistä lomailua!
Toisena iltana Penu osoitti hieman väsymisen merkkejä ja jouduimme menemään huoneeseen hieman suunniteltua aiemmin. Reissun ainoa huutokonsertti kesti ehkä tunnin verran, minkä jälkeen Penu nukahti ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Viikonloppumatka antoi meille äideille roimasti lisää itsevarmuutta reissaamisen suhteen. Innoissani aloin jo suunnitella tulevia matkoja! Kunhan nyt saamme ensin Penulle passin, voimme suunnata kohti ulkomaita. Emme malttaisi odottaa, että pääsisimme näyttämään nappulalle maailmaa. Toki tällä hetkellä ihmeteltävää riittää vielä kodin seinien sisäpuolella, joten ulkomaanmatkat laannuttaisivat ehkä ennemminkin äitien kaukokaipuuta kuin Penun matkakuumetta. :D
Toinen kesäreissu suuntautui pari päivää sitten minun vanhempieni luokse eli mummulaan. Tuokin matka meni loistavasti! Noin 1,5 tunnin automatkat taittuivat nukkuen (siis Penun osalta) eikä pysähdyksiä tarvittu. Perillä mummu ja ukki olivat aluksi vähän pelottavia ja heitä täytyi vähän vierastaa, mutta yön yli nukuttua hekin saivat hyväksynnän - hyvä niin, sillä äidit ottivat itselleen pari tuntia vapaa-aikaa, jolloin innokkaat isovanhemmat jäivät Penu-vahdeiksi.
Nyt olemme taas rauhoittuneet kotiin ja köllöttelemme täällä omissa oloissamme. Olemme Pirkon kanssa välillä kunnon kotihiiriä ja nautimme rauhallisesta olosta oman porukkamme kesken. Näissä merkeissä taittuu nähtävästi yöttömän yön juhla ja seuraavat päivät. Tiedossa ei ole vielä muita reissuja, mutta katsotaan, mitä ehdimme vielä loman ajaksi kehitellä. Pridet lähestyvät vinhaa vauhtia ja siellä varmaan pistäydymme katsomassa meininkiä, jos ilma on suosiollinen. Viime vuonna kulkue jäi näkemättä, koska etova olo piti minut sohvan nurkassa. (On muuten jännä, miten raskausajan on unohtanut, mutta nyt kesän myötä mieleeni on tulvinut muistoja etovasta kamalasta olosta, jota ei todellakaan ole ikävä! Luulen, että jotkin kesän hajut ja tuoksut tuovat nämä muistot mieleen niin vahvasti, että välillä tunnen samaa etovaa oloa kuin vuosi sitten! :D Jos eläisin heterosuhteessa, epäilisin vahvasti olevani raskaana. :D)
Penun ensimmäinen hotelliyöpyminen tapahtui siis Turun Kauppatorin kupeessa Aurajoen syleilyssä. Matka meni todella hienosti! Säät suosivat meitä, joten vietimme lähes kaiken ajan ulkona jokirannassa auringosta, hyvästä ruuasta ja Turusta nauttien. Penu jaksoi todella hyvin. Kahviloissa ja ravintoloissa hän istui sylissä ja katseli ympäristöä suu auki ihmetellen. Ohikulkijat Penu hurmasi hymyllään ja sai muutkin hymyilemään. :) Kun väsy yllätti, vedettiin vaunuissa kiltisti päikkärit. Kun nälkä yllätti, kaivettiin rinta esiin ja otettiin huikat. Ruokapolitiikan kannalta matkustaminen on tämänikäisen kanssa kyllä taivaallisen helppoa! Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmittämistä tai muuta vastaavaa.
Yöt hotellissa menivät kuin vanhalta tekijältä! Olin etukäteen jännittänyt nukkumista hotellin pinniksessä, sillä juuri ennen reissua yöt kotona olivat yhtä kääntyilyä ja äitien heräilyä tunnin välein. Hotellissa Penu kuitenkin nukkui sikeästi lähes koko yön! Aamulla noin klo 4-5 herättiin kerran syömään, minkä jälkeen jatkettiin unia aamupalaan asti. Aamupalalle Penu meni kantorepussa, josta hän vaihtoi syliin istumaan ja ihmettelemään. Kun äidit olivat saaneet murua rinnan alle, olikin Penun aamupäiksyjen aika, jolloin äidit saattoivat myös huilia ja lukea aamun lehtiä. Täydellistä lomailua!
Toisena iltana Penu osoitti hieman väsymisen merkkejä ja jouduimme menemään huoneeseen hieman suunniteltua aiemmin. Reissun ainoa huutokonsertti kesti ehkä tunnin verran, minkä jälkeen Penu nukahti ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Viikonloppumatka antoi meille äideille roimasti lisää itsevarmuutta reissaamisen suhteen. Innoissani aloin jo suunnitella tulevia matkoja! Kunhan nyt saamme ensin Penulle passin, voimme suunnata kohti ulkomaita. Emme malttaisi odottaa, että pääsisimme näyttämään nappulalle maailmaa. Toki tällä hetkellä ihmeteltävää riittää vielä kodin seinien sisäpuolella, joten ulkomaanmatkat laannuttaisivat ehkä ennemminkin äitien kaukokaipuuta kuin Penun matkakuumetta. :D
Toinen kesäreissu suuntautui pari päivää sitten minun vanhempieni luokse eli mummulaan. Tuokin matka meni loistavasti! Noin 1,5 tunnin automatkat taittuivat nukkuen (siis Penun osalta) eikä pysähdyksiä tarvittu. Perillä mummu ja ukki olivat aluksi vähän pelottavia ja heitä täytyi vähän vierastaa, mutta yön yli nukuttua hekin saivat hyväksynnän - hyvä niin, sillä äidit ottivat itselleen pari tuntia vapaa-aikaa, jolloin innokkaat isovanhemmat jäivät Penu-vahdeiksi.
Nyt olemme taas rauhoittuneet kotiin ja köllöttelemme täällä omissa oloissamme. Olemme Pirkon kanssa välillä kunnon kotihiiriä ja nautimme rauhallisesta olosta oman porukkamme kesken. Näissä merkeissä taittuu nähtävästi yöttömän yön juhla ja seuraavat päivät. Tiedossa ei ole vielä muita reissuja, mutta katsotaan, mitä ehdimme vielä loman ajaksi kehitellä. Pridet lähestyvät vinhaa vauhtia ja siellä varmaan pistäydymme katsomassa meininkiä, jos ilma on suosiollinen. Viime vuonna kulkue jäi näkemättä, koska etova olo piti minut sohvan nurkassa. (On muuten jännä, miten raskausajan on unohtanut, mutta nyt kesän myötä mieleeni on tulvinut muistoja etovasta kamalasta olosta, jota ei todellakaan ole ikävä! Luulen, että jotkin kesän hajut ja tuoksut tuovat nämä muistot mieleen niin vahvasti, että välillä tunnen samaa etovaa oloa kuin vuosi sitten! :D Jos eläisin heterosuhteessa, epäilisin vahvasti olevani raskaana. :D)
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Meidän iso pieni Penu!
Oho, onpas tullut pitkä blogitauko! Ajattelin, että alan kirjoitella ahkerasti siinä vaiheessa, kun Pirkko jää kesälomalle, mutta mitä vielä! En ole avannutkaan konetta kesäkuun aikana! :D Olemme nauttineet yhteisestä ajasta pienen perheemme kesken. On ollut mahtavaa, että Pirkko on saanut olla kotona meidän kanssa, jolloin vauvanhoitotaakkaa on voinut vähän jakaa enemmän kahden aikuisen kesken.
Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...
- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.
- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.
- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.
- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.
- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.
- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.
- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.
- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.
- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).
- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).
Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.
Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)
Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...
- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.
- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.
- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.
- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.
- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.
- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.
- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.
- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.
- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).
- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).
Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.
Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)
lauantai 13. toukokuuta 2017
Vuosi sitten...
...elettiin päivää 13. perjantai, joka meillä oli kaikkea muuta kuin epäonnen päivä! Ovistikkuun pärähti heti aamusta meidän hämmästykseksemme hymynaama. Kyseisen kuvion olimme pelänneet tulevan vasta lauantaina tai sunnuntaina, joten iloinen yllätys nosti fiiliksen kattoon jo aamutuimaan.
Tätä seurasi soitto klinikalle ja inssin varaus iltapäiväksi. Muistan, että saimme vielä ylimääräisen ajan klinikan sulkeuduttua, sillä kalenteri näytti siellä koko päivän aivan täyttä. Puhelimessa kuulostin varmasti hieman epätoivoiselta, kun anelin vapaata aikaa edes johonkin väliin. Aikataulun kanssa kävi oikeastaan hyvin, sillä Pirkko ehti loistavasti inseminaatioon mukaan!
Ultrauslaitetta ei tuona päivänä rasitettu, joten silloisesta tilanteesta minulla ei ole valitettavasti tietoa. Eipä tuolla enää olekaan mitään väliä, sillä olihan lopputulos kaikista paras. Kävimme laittamassa Penan puolikkaan kyytiin ja pääsimme jännittämään lopputulosta seuraaviksi viikoiksi. Olin aivan varma, että inssi ei tuota tulosta, koska oli 13. perjantai eikä meillä voisi olla niin hyvää tuuria, kun ei aiemmillakaan kerroilla ollut ollut. Piinapäivät olin melko rauhallisin mielin enkä puhunut oloistani ja tuntemuksistani mitään koko aikana. Noin viikko inssin jälkeen aloin pikkuhiljaa uumoilla, että lopputulos voisi sittenkin olla se kauan odotettu ja toivottu!
Ja niinhän siinä kävi: noista pienistä Penan puolikkaista syntyi melko tarkkaan yhdeksän kuukautta myöhemmin täydellinen pieni tyttö, joka nyt on jo yli 60-senttinen, iloinen, hymyilevä ja keikistelevä äitien silmäterä! <3 Vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että olemme nyt tässä: onnellisina ja valmiina juhlistamaan ensimmäistä äitienpäiväämme. Elämä jaksaa aina välillä yllättää! :)
Tätä seurasi soitto klinikalle ja inssin varaus iltapäiväksi. Muistan, että saimme vielä ylimääräisen ajan klinikan sulkeuduttua, sillä kalenteri näytti siellä koko päivän aivan täyttä. Puhelimessa kuulostin varmasti hieman epätoivoiselta, kun anelin vapaata aikaa edes johonkin väliin. Aikataulun kanssa kävi oikeastaan hyvin, sillä Pirkko ehti loistavasti inseminaatioon mukaan!
Ultrauslaitetta ei tuona päivänä rasitettu, joten silloisesta tilanteesta minulla ei ole valitettavasti tietoa. Eipä tuolla enää olekaan mitään väliä, sillä olihan lopputulos kaikista paras. Kävimme laittamassa Penan puolikkaan kyytiin ja pääsimme jännittämään lopputulosta seuraaviksi viikoiksi. Olin aivan varma, että inssi ei tuota tulosta, koska oli 13. perjantai eikä meillä voisi olla niin hyvää tuuria, kun ei aiemmillakaan kerroilla ollut ollut. Piinapäivät olin melko rauhallisin mielin enkä puhunut oloistani ja tuntemuksistani mitään koko aikana. Noin viikko inssin jälkeen aloin pikkuhiljaa uumoilla, että lopputulos voisi sittenkin olla se kauan odotettu ja toivottu!
Ja niinhän siinä kävi: noista pienistä Penan puolikkaista syntyi melko tarkkaan yhdeksän kuukautta myöhemmin täydellinen pieni tyttö, joka nyt on jo yli 60-senttinen, iloinen, hymyilevä ja keikistelevä äitien silmäterä! <3 Vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että olemme nyt tässä: onnellisina ja valmiina juhlistamaan ensimmäistä äitienpäiväämme. Elämä jaksaa aina välillä yllättää! :)
perjantai 5. toukokuuta 2017
Puuhastelua
Pirkon loma oli ja meni, ja nyt olemme taas totutelleet Penun kanssa normaaliin arkeen. Onneksi tätä jatkuu nyt vain neljän viikon ajan, minkä jälkeen Pirkko jää kesälomalle ja saamme viettää taas laatuaikaa koko perheen voimin. Wuhuu!
Kävimme huhtikuussa elämämme ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla, jota myöskin helvetin esikartanoksi kutsutaan. Suuntasimme messuille lauantaina, joka oli yleisöryntäyksestä päätellen varmastikin pahin päivä. Meno oli välillä melko pelottavaa ja vaunujen kanssa sai puikkelehtia ihmisten lomassa ihan urakalla. Penu nukahti menomatkalla ja vetäisi reilut kolmen tunnin unet (onneksi pitkät päikkärit olivat tuolloin vielä kuvioissa mukana!), joten meille äideille jäi alussa mukavasti aikaa kierrellä messualueella. Penun herättyä jäi messuilu vähän vähemmälle, sillä Penulla oli niin paljon ihmeteltävää, että väsyitku tuli hetken hereillä olon jälkeen. Urheasti typy kuitenkin jaksoi ja antoi meidän äitien käydä vielä Fazerilla kahvilla.
Mukaan messuilta tarttui meille äideille paidat ja Penulle kesäksi body. Paras hankinta oli kuitenkin Blaan mintunvihreä huppari, josta on ihan pakko laittaa kuva, koska paita oli niin hieno! Hintaa hupparilla oli ihan kivasti, mutta ajattelimme, että meitä olisi taatusti jäänyt harmittamaan, jos emme sitä olisi ostaneet. Ehkäpä paita olisi sopiva juuri 1-vuotissynttäreille! Jos samanlaisia huppareita olisi ollut vähän isommassa koossa, olisin ehdottomasti ostanut sellaisen myös itselleni.
Pirkon lomien aikaan pyörähdimme myös Helsingissä. Tämä oli Penun ensimmäinen matka Helsinkiin julkisilla ja hienosti meni! Kävimme piipahtamassa klinikalla, jonne veimme kiitokseksi suklaarasian ja kortin Penulta. Oli todella jännä fiilis käydä siellä nyt vauvan kanssa! Ympyrä ikään kuin sulkeutui, ja niin sulkeutui takanamme myös klinikan ovi - näillä näkymin pysyvästi.
Yhtenä päivänä ajelimme myös synnytyssairaalaan, jonne veimme suosikkikätilöllemme samanlaisen kiitoksen kuin klinikalle. Fiilikset sairaalalle mennessä olivat vähän ristiriitaiset. Enää en kuitenkaan herkistynyt samalla tavalla kuin aiemmilla käynneillä! :D
Jostain syystä minulla oli palava tarve kiittää niitä henkilöitä, jotka tekivät Penun matkasta meille mahdollisen ja mahdollisimman mukavan. Tästä syystä postissa lähti kiitos myös kaupungin lastenvalvojalle, joka oli ratkaisevassa asemassa nopeuttamassa adoptioprosessia. Vielä kun voisi lähettää kiitoksen sille ihanalle luovuttajalle, joka teki meidän lapsiprojektista mahdollista! Sanat eivät siinä kohtaa edes riittäisi. Hienoa, että luovuttajia löytyy auttamaan meidän kaltaisia ihmisiä! :)
Kävimme huhtikuussa elämämme ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla, jota myöskin helvetin esikartanoksi kutsutaan. Suuntasimme messuille lauantaina, joka oli yleisöryntäyksestä päätellen varmastikin pahin päivä. Meno oli välillä melko pelottavaa ja vaunujen kanssa sai puikkelehtia ihmisten lomassa ihan urakalla. Penu nukahti menomatkalla ja vetäisi reilut kolmen tunnin unet (onneksi pitkät päikkärit olivat tuolloin vielä kuvioissa mukana!), joten meille äideille jäi alussa mukavasti aikaa kierrellä messualueella. Penun herättyä jäi messuilu vähän vähemmälle, sillä Penulla oli niin paljon ihmeteltävää, että väsyitku tuli hetken hereillä olon jälkeen. Urheasti typy kuitenkin jaksoi ja antoi meidän äitien käydä vielä Fazerilla kahvilla.
Mukaan messuilta tarttui meille äideille paidat ja Penulle kesäksi body. Paras hankinta oli kuitenkin Blaan mintunvihreä huppari, josta on ihan pakko laittaa kuva, koska paita oli niin hieno! Hintaa hupparilla oli ihan kivasti, mutta ajattelimme, että meitä olisi taatusti jäänyt harmittamaan, jos emme sitä olisi ostaneet. Ehkäpä paita olisi sopiva juuri 1-vuotissynttäreille! Jos samanlaisia huppareita olisi ollut vähän isommassa koossa, olisin ehdottomasti ostanut sellaisen myös itselleni.
 |
| Lapsimessujen satoa |
Pirkon lomien aikaan pyörähdimme myös Helsingissä. Tämä oli Penun ensimmäinen matka Helsinkiin julkisilla ja hienosti meni! Kävimme piipahtamassa klinikalla, jonne veimme kiitokseksi suklaarasian ja kortin Penulta. Oli todella jännä fiilis käydä siellä nyt vauvan kanssa! Ympyrä ikään kuin sulkeutui, ja niin sulkeutui takanamme myös klinikan ovi - näillä näkymin pysyvästi.
Yhtenä päivänä ajelimme myös synnytyssairaalaan, jonne veimme suosikkikätilöllemme samanlaisen kiitoksen kuin klinikalle. Fiilikset sairaalalle mennessä olivat vähän ristiriitaiset. Enää en kuitenkaan herkistynyt samalla tavalla kuin aiemmilla käynneillä! :D
Jostain syystä minulla oli palava tarve kiittää niitä henkilöitä, jotka tekivät Penun matkasta meille mahdollisen ja mahdollisimman mukavan. Tästä syystä postissa lähti kiitos myös kaupungin lastenvalvojalle, joka oli ratkaisevassa asemassa nopeuttamassa adoptioprosessia. Vielä kun voisi lähettää kiitoksen sille ihanalle luovuttajalle, joka teki meidän lapsiprojektista mahdollista! Sanat eivät siinä kohtaa edes riittäisi. Hienoa, että luovuttajia löytyy auttamaan meidän kaltaisia ihmisiä! :)
torstai 4. toukokuuta 2017
Penu 3 kuukautta!
Oh, onpas meillä jo iso tyttö! 3 kuukautta! Kävimme viime viikolla kolmekuukautisneuvolassa, jossa Penu sai ensimmäiset piikit. Tätä äitiä taisi pelottaa toimenpide kaikista eniten etukäteen. Onneksi Pirkolla oli vapaata, joten hän pääsi mukaan ja piti Penaa sylissään piikityksen ajan. Itkuhan siitä tuli (Penulle ja ehkä vähän tälle äidille), mutta onneksi suru unohtui melko nopeasti ja pienten hömpsyjen jälkeen Penu nukahti kiltisti vaunuihin.
Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.
Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.
Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.
Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D
Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!
Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.
Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.
Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.
Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D
Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Isyyslomalla
Olemme viime päivinä nautiskelleet kotona koko perheen voimin. Pirkko on pitänyt loput isyysvapaansa (eikö tälle oikeasti voisi keksiä mitään muuta nimitystä??) nyt pääsiäisen jälkeen. Tänään hän piipahtaa töissä, mutta ensi viikolla lomailu jatkuu vielä neljän päivän ajan.
On ollut ihanaa olla yhdessä kotona! Emme ole tehneet mitään erityistä: olemme vain olleet ja nauttineet yhteisestä ajasta. Toki muutamia vieraita olemme kestinneet. Pirkko on nauttinut, kun on saanut hoitaa Penua ja olla kotona niinä hetkinä, kun Penu on virkeimmillään. Minä taas olen nauttinut, kun Pirkko on ollut hoitamassa ja etenkin kantamassa Penua, jolloin minun selkäni, hartiani ja käteni ovat saaneet levätä. Ja Penukin on nauttinut, kun molemmat äidit ovat olleet aamusta iltaan hassuttelemassa hänen kanssaan.
Pääsiäisenä pyörähdimme parin päivän visiitillä minun vanhempieni luona. Innokkaat isovanhemmat olivat aivan haltioissaan, kun saivat ihailla ja kanniskella pikkuista oikein olan takaa. Me yritimme tietoisesti pysytellä vähän kauempana ja antaa heidän sylitellä Penua, vaikka se meillekin oli välillä vaikeaa. Penu on meidän vauva! Ei muiden! Me haluamme sylitellä häntä ihan itse! :D On outoa tuntea kateutta (en oikein tiedä, mitä muuta se olisi) siitä, että joku toinen sylittelee omaa lasta. Olemme Pirkon kanssa molemmat tunnistaneet itsessämme tällaisen piirteen. Hieman lohdutti, että eräs ystävämme kertoi hänellä olevan aivan samanlaisia tunteita.
Vierailu isovanhemmilla meni hyvin. Penu jaksoi hienosti noin 1,5 tunnin automatkat ilman yhtäkään pysähdystä. Perillä oli tosin niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä tarkasteltavaa, että nukkuminen meinasi olla vähän vaikeaa. Meidän normaalisti niin hyvin päikkäröivä vauva nukkui vain lyhyitä ja katkonaisia päiväunia, mikä kostautui meille äideille aina nukkumaan mennessä: huutokonsertti oli melkoinen. Rytmi tuntui olevan sekaisin myös muutamat päivät reissun jälkeen, mutta nyt meno on onneksi hieman tasaantunut.
Tällä viikolla kävimme vauvauinti-infossa kuuntelemassa jo valmiiksi, miten vauvauinnissa toimitaan. Meille vapautuisi paikka toukokuun alkupuolella juuri sitten, kun Penu on täyttänyt 3 kuukautta. Katsotaan nyt, aloitammeko uinnin jo nyt vai odotammeko vielä vähän, että Penu kasvaa, jolloin hän jaksaisi olla hieman paremmin hereillä.
Viikonloppuna saatamme piipahtaa Lapsimessuilla, jos oikein innostumme. Emme ole koskaan käyneet tapahtumassa ja vähän hirvittää ajatus siitä vilinästä ja vilskeestä, mikä siellä on, mutta uteliaisuuttani olisi mukava käydä tsekkaamassa sekin tapahtuma. Lähinnä minua kiinnostaa, jos sieltä löytyisi jotain kivoja suomalaisia lastenvaatteita (vähän halvemmalla?).
Tänään illalla Pirkko jää ensimmäistä kertaa yksin Penun kanssa, kun minä lähden hierojalle hoidattamaan kipeitä hartioitani. Imetys ja vauvanhoito ovat saaneet tämän äidin paikat aivan jumiin ja nukkuminen (tai ylipäätään kaikki oleminen) on tuskallista, kun päätä ei voi kääntää toiseen suuntaan ollenkaan. Josko hieronta hieman toisi helpotusta oloon. Jännittää vähän lähteä, kun en ole kertaakaan käynyt missään yksin ilman vauvaa! Kaksi kertaa olen ollut Penusta erossa, mutta silloin on Pirkko ollut aina mukanani. Tässä kyllä huomaa, miten elämä on muuttunut, kun kotoa poistuminen yksin jännittää jo etukäteen! :D
On ollut ihanaa olla yhdessä kotona! Emme ole tehneet mitään erityistä: olemme vain olleet ja nauttineet yhteisestä ajasta. Toki muutamia vieraita olemme kestinneet. Pirkko on nauttinut, kun on saanut hoitaa Penua ja olla kotona niinä hetkinä, kun Penu on virkeimmillään. Minä taas olen nauttinut, kun Pirkko on ollut hoitamassa ja etenkin kantamassa Penua, jolloin minun selkäni, hartiani ja käteni ovat saaneet levätä. Ja Penukin on nauttinut, kun molemmat äidit ovat olleet aamusta iltaan hassuttelemassa hänen kanssaan.
Pääsiäisenä pyörähdimme parin päivän visiitillä minun vanhempieni luona. Innokkaat isovanhemmat olivat aivan haltioissaan, kun saivat ihailla ja kanniskella pikkuista oikein olan takaa. Me yritimme tietoisesti pysytellä vähän kauempana ja antaa heidän sylitellä Penua, vaikka se meillekin oli välillä vaikeaa. Penu on meidän vauva! Ei muiden! Me haluamme sylitellä häntä ihan itse! :D On outoa tuntea kateutta (en oikein tiedä, mitä muuta se olisi) siitä, että joku toinen sylittelee omaa lasta. Olemme Pirkon kanssa molemmat tunnistaneet itsessämme tällaisen piirteen. Hieman lohdutti, että eräs ystävämme kertoi hänellä olevan aivan samanlaisia tunteita.
Vierailu isovanhemmilla meni hyvin. Penu jaksoi hienosti noin 1,5 tunnin automatkat ilman yhtäkään pysähdystä. Perillä oli tosin niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä tarkasteltavaa, että nukkuminen meinasi olla vähän vaikeaa. Meidän normaalisti niin hyvin päikkäröivä vauva nukkui vain lyhyitä ja katkonaisia päiväunia, mikä kostautui meille äideille aina nukkumaan mennessä: huutokonsertti oli melkoinen. Rytmi tuntui olevan sekaisin myös muutamat päivät reissun jälkeen, mutta nyt meno on onneksi hieman tasaantunut.
Tällä viikolla kävimme vauvauinti-infossa kuuntelemassa jo valmiiksi, miten vauvauinnissa toimitaan. Meille vapautuisi paikka toukokuun alkupuolella juuri sitten, kun Penu on täyttänyt 3 kuukautta. Katsotaan nyt, aloitammeko uinnin jo nyt vai odotammeko vielä vähän, että Penu kasvaa, jolloin hän jaksaisi olla hieman paremmin hereillä.
Viikonloppuna saatamme piipahtaa Lapsimessuilla, jos oikein innostumme. Emme ole koskaan käyneet tapahtumassa ja vähän hirvittää ajatus siitä vilinästä ja vilskeestä, mikä siellä on, mutta uteliaisuuttani olisi mukava käydä tsekkaamassa sekin tapahtuma. Lähinnä minua kiinnostaa, jos sieltä löytyisi jotain kivoja suomalaisia lastenvaatteita (vähän halvemmalla?).
Tänään illalla Pirkko jää ensimmäistä kertaa yksin Penun kanssa, kun minä lähden hierojalle hoidattamaan kipeitä hartioitani. Imetys ja vauvanhoito ovat saaneet tämän äidin paikat aivan jumiin ja nukkuminen (tai ylipäätään kaikki oleminen) on tuskallista, kun päätä ei voi kääntää toiseen suuntaan ollenkaan. Josko hieronta hieman toisi helpotusta oloon. Jännittää vähän lähteä, kun en ole kertaakaan käynyt missään yksin ilman vauvaa! Kaksi kertaa olen ollut Penusta erossa, mutta silloin on Pirkko ollut aina mukanani. Tässä kyllä huomaa, miten elämä on muuttunut, kun kotoa poistuminen yksin jännittää jo etukäteen! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)