Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.
Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.
Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.
Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!
Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Rv 22+6 ja karmiva keskiraskaus
Kuka onkaan joskus väittänyt, että raskausaika on elämän parasta aikaa, jolloin nainen on hehkeimmillään? Tekisi mieli mennä vetämään kaikkia tällaisia tyyppejä lättyyn. Viimeiset viisi kuukautta olen odottanut ja odottanut, milloin energisyys ja hehkeys valtaavat kehoni, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tuo paketti on kadonnut postissa tai osoite on mennyt pahasti pieleen.
Olen tässä nyt edelliset neljä yötä nukkunut todella huonosti, mikä vain lisää tuskaista oloa. Nukahdan iltaisin hyvin, mutta unta ei valitettavasti riitä kovin pitkälle. Aiemmin olen heräillyt siinä viiden kieppeillä, kun vessahätä on ollut huutava, mutta tänään heräsin jo yhden jälkeen, vaikka kuvittelin kellon olevan ties mitä! Ja kun kerran on herännyt, ei enää saa unta. Hyvää asentoa on vaikea löytää: Selällään ei tee mieli nukkua kovin kauaa, koska kohtu alkaa jossain vaiheessa painaa ikävästi. Mahallaan olo ei tule kuuloonkaan. Kyljilläni voin nukkua, mutta aina kun nukun kyljelläni, pidän käsiä koukussa, mikä nykyään johtaa siihen, että käteni puutuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäisi nukkua kyljellään, mutta kädet suorina - ei mikään kovin helppo yhtälö! Olenkin siis tuskastellut sopivan asennon kanssa. Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavat neljä kuukautta tällaista, olen vuodenvaihteessa varmasti mennyt järjiltäni. Viikonloppuisin tämä ei onneksi ole niin paha ongelma, mutta töissä on vaikea jaksaa vain muutaman tunnin yöunilla. Huoh.
Huonoista öistä ja vähäisestä unesta johtuen onnistuin saamaan flunssan näin viikonloppuna, mikä ei ole nostanut fiiliksiä yhtään sen enempää. Tukkoinen olo ja kurkkukipu saavat minut raivon partaalle - etenkin, kun mitään lääkkeitä ei voi ottaa helpottamaan oloa! Normaalisti olisin doupannut itseni tässä vaiheessa duactilla ja pötkisin menemään paljon virkeämpänä. Noh, Pirkko on saanut viikonlopun ajan kuunnella nurinaani ja on kaiken lisäksi joutunut passaamaan minua. Yritin jo ehdottaa, josko Pirkko voisi hoitaa raskauden tästä eteenpäin. Mähän olen hoitanut jo yli puolet, joten Pirkko voisi ottaa tän mun puolesta nyt loppuajaksi. Ilmeisesti ei taida onnistua. ;)
Flunssan ja nukkumisongelmien lisäksi on kaikenlaista kränää ja kolotusta. Sormet ovat todella turvonneet ja öisin kädet tosiaan puutuvat. Jalatkin ovat turvonneet, ja erityisesti jalkapohjat ovat todella kipeät, mikä tekee kaikesta liikkumisesta tuskaa. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, tuntuu kuin kävelisi naulojen päällä. Kantapää ja jalkapohjan lihakset tuntuvat olevan todella jumissa ja kipeinä. Yhtä kipeiksi olen saanut ne ainoastaan todella kovien tanssitreenien jälkeen ja tästäkin on jo vuosia aikaa! Näiden lisäksi pakaroissa/alaselässä on (erityisesti vasemmalla puolella) todella inhottavaa iskias-tyyppistä kipua, jota oli jo muutama kuukausi sitten mutta joka helpotti hetkeksi aikaa, kunnes päätti tulla jokin aika sitten takaisin. Mahtavaa.
Kipeät jalkapohjat yhdistettynä kipeisiin pakaroihin tarkoittaa siis sitä, että liikkuminen on todella hankalaa ja tuskaista. Olenkin siis viettänyt paljon aikaa sohvalla maaten useimmiten jalat hieman koholla. Erityisesti työpäivien jälkeen ei muuta tulekaan tehtyä kuin maattua, mitä nyt välillä olen jaksanut köpötellä pienen lenkin iltaisin lähimaastossa. Sohvalla makoilusta olen sitten saanut kipeät ja jumittavat hartiat ja niskat, mikä taas aiheuttaa päänsärkyä.
Huoh! Missä on siis se hehkeä ja energinen vaihe? Voisiko tämä loppuraskaus mennä mahdollisimman nopeasti, jos olo menee tästä vain alaspäin? Taitaa tiistainen neuvola tulla ihan tarpeeseen. Luulen, että keksin ainakin muutamasta asiasta puhuttavaa. :)
Jos nyt jotain positiivista täytyy viime viikosta etsiä, niin Penan liikkeitä on alkanut tuntua päivittäin ja torstai-iltana jopa Pirkko tunsi möngerryksen mahan päältä!
Noh, eiköhän nämä nelisen kuukautta jotenkin jaksa! Lopputulos on kuitenkin toivottavasti hyvä, joten sen voimalla mennään.
Olen tässä nyt edelliset neljä yötä nukkunut todella huonosti, mikä vain lisää tuskaista oloa. Nukahdan iltaisin hyvin, mutta unta ei valitettavasti riitä kovin pitkälle. Aiemmin olen heräillyt siinä viiden kieppeillä, kun vessahätä on ollut huutava, mutta tänään heräsin jo yhden jälkeen, vaikka kuvittelin kellon olevan ties mitä! Ja kun kerran on herännyt, ei enää saa unta. Hyvää asentoa on vaikea löytää: Selällään ei tee mieli nukkua kovin kauaa, koska kohtu alkaa jossain vaiheessa painaa ikävästi. Mahallaan olo ei tule kuuloonkaan. Kyljilläni voin nukkua, mutta aina kun nukun kyljelläni, pidän käsiä koukussa, mikä nykyään johtaa siihen, että käteni puutuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pitäisi nukkua kyljellään, mutta kädet suorina - ei mikään kovin helppo yhtälö! Olenkin siis tuskastellut sopivan asennon kanssa. Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavat neljä kuukautta tällaista, olen vuodenvaihteessa varmasti mennyt järjiltäni. Viikonloppuisin tämä ei onneksi ole niin paha ongelma, mutta töissä on vaikea jaksaa vain muutaman tunnin yöunilla. Huoh.
Huonoista öistä ja vähäisestä unesta johtuen onnistuin saamaan flunssan näin viikonloppuna, mikä ei ole nostanut fiiliksiä yhtään sen enempää. Tukkoinen olo ja kurkkukipu saavat minut raivon partaalle - etenkin, kun mitään lääkkeitä ei voi ottaa helpottamaan oloa! Normaalisti olisin doupannut itseni tässä vaiheessa duactilla ja pötkisin menemään paljon virkeämpänä. Noh, Pirkko on saanut viikonlopun ajan kuunnella nurinaani ja on kaiken lisäksi joutunut passaamaan minua. Yritin jo ehdottaa, josko Pirkko voisi hoitaa raskauden tästä eteenpäin. Mähän olen hoitanut jo yli puolet, joten Pirkko voisi ottaa tän mun puolesta nyt loppuajaksi. Ilmeisesti ei taida onnistua. ;)
Flunssan ja nukkumisongelmien lisäksi on kaikenlaista kränää ja kolotusta. Sormet ovat todella turvonneet ja öisin kädet tosiaan puutuvat. Jalatkin ovat turvonneet, ja erityisesti jalkapohjat ovat todella kipeät, mikä tekee kaikesta liikkumisesta tuskaa. Aina kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, tuntuu kuin kävelisi naulojen päällä. Kantapää ja jalkapohjan lihakset tuntuvat olevan todella jumissa ja kipeinä. Yhtä kipeiksi olen saanut ne ainoastaan todella kovien tanssitreenien jälkeen ja tästäkin on jo vuosia aikaa! Näiden lisäksi pakaroissa/alaselässä on (erityisesti vasemmalla puolella) todella inhottavaa iskias-tyyppistä kipua, jota oli jo muutama kuukausi sitten mutta joka helpotti hetkeksi aikaa, kunnes päätti tulla jokin aika sitten takaisin. Mahtavaa.
Kipeät jalkapohjat yhdistettynä kipeisiin pakaroihin tarkoittaa siis sitä, että liikkuminen on todella hankalaa ja tuskaista. Olenkin siis viettänyt paljon aikaa sohvalla maaten useimmiten jalat hieman koholla. Erityisesti työpäivien jälkeen ei muuta tulekaan tehtyä kuin maattua, mitä nyt välillä olen jaksanut köpötellä pienen lenkin iltaisin lähimaastossa. Sohvalla makoilusta olen sitten saanut kipeät ja jumittavat hartiat ja niskat, mikä taas aiheuttaa päänsärkyä.
Huoh! Missä on siis se hehkeä ja energinen vaihe? Voisiko tämä loppuraskaus mennä mahdollisimman nopeasti, jos olo menee tästä vain alaspäin? Taitaa tiistainen neuvola tulla ihan tarpeeseen. Luulen, että keksin ainakin muutamasta asiasta puhuttavaa. :)
Jos nyt jotain positiivista täytyy viime viikosta etsiä, niin Penan liikkeitä on alkanut tuntua päivittäin ja torstai-iltana jopa Pirkko tunsi möngerryksen mahan päältä!
Noh, eiköhän nämä nelisen kuukautta jotenkin jaksa! Lopputulos on kuitenkin toivottavasti hyvä, joten sen voimalla mennään.
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Rv 21+6: Pena potkii!
Eilen tunsin ensimmäistä kertaa muutaman terävän liikkeen, joiden oli pakko olla potkuja tai nyrkkeilyä. Oli kyllä mieletön fiilis, kun pystyi kerrankin selvästi sanomaan, että nyt Pena on hereillä ja tekee jotain! Sen jälkeen on aina välillä tuntunut pienen pieniä liikkeitä, kun on istunut alas ja rauhoittunut hetkeksi. Vielä kuitenkin odottelen, että liikkeet voimistuvat ja niistä voisi nauttia (?) joka päivä.
Raskausrintamalle ei muuten kuulu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. On ihanaa, että pahoinvointi on helpottanut! Sormet ovat viime päivinä turvonneet todella paljon ja eilen oli pakko riistää sormukset pois sormesta, koska ne alkoivat välillä tuntua jo epämukavilta. Tuntuu kamalalta olla ilman sormuksia! Luulen, että pystyn käyttämään niitä vasta synnytyksen jälkeen, sillä epäilen, ettei turvotus helpota tarpeeksi ennen sitä. Nyt täytyy tyytyä pitämään sormukset kaulassa ketjussa.
Viime viikonloppuna tuli hankittua uusi auto, ja farmarilla ajelee nykyään tämäkin pesue. Olin aina vannonut, että farmaria ei tähän perheeseen osteta, mutta pakko ajatella Penaa ja sitä tavaramäärää, jota joutuu kuljettelemaan, joten olihan tuota lisätilaa hankittava. Enää puuttuu kultainen noutaja, mutta ehkä nuo huushollin kissat saavat nyt mennä koiran asemesta.
Muutoin täällä elelläänkin aika rennosti, kasvatetaan mahaa ja nautitaan syyspäivistä ja näistä kahdenkeskisistä hetkistä, kun niitä vielä on. :)
Raskausrintamalle ei muuten kuulu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. On ihanaa, että pahoinvointi on helpottanut! Sormet ovat viime päivinä turvonneet todella paljon ja eilen oli pakko riistää sormukset pois sormesta, koska ne alkoivat välillä tuntua jo epämukavilta. Tuntuu kamalalta olla ilman sormuksia! Luulen, että pystyn käyttämään niitä vasta synnytyksen jälkeen, sillä epäilen, ettei turvotus helpota tarpeeksi ennen sitä. Nyt täytyy tyytyä pitämään sormukset kaulassa ketjussa.
Viime viikonloppuna tuli hankittua uusi auto, ja farmarilla ajelee nykyään tämäkin pesue. Olin aina vannonut, että farmaria ei tähän perheeseen osteta, mutta pakko ajatella Penaa ja sitä tavaramäärää, jota joutuu kuljettelemaan, joten olihan tuota lisätilaa hankittava. Enää puuttuu kultainen noutaja, mutta ehkä nuo huushollin kissat saavat nyt mennä koiran asemesta.
Muutoin täällä elelläänkin aika rennosti, kasvatetaan mahaa ja nautitaan syyspäivistä ja näistä kahdenkeskisistä hetkistä, kun niitä vielä on. :)
 |
| Rv 21+6 |
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
Rakenneultra
Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.
Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.
Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.
Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.
Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.
Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.
***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.
Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.
Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.
Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.
Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.
Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.
 |
| Pena! (rv 20+3) |
***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.
tiistai 13. syyskuuta 2016
Puoliväli ylitetty!
Eilen oli raskauden puoliväli ja nyt mennään jo kakkosella alkavissa viikoissa. Huh huh! Aika on lentänyt ihan siivillä.
Muutama huomio puolivälin tienoilta:
- Pahoinvointi on helpottanut. Liekö syynä raskauden eteneminen vai se, että yritän syödä enemmän iltapalaa vähän myöhemmin illalla, tai se, että juon nykyään pienen mehun aina aamulla heti, kun herään. Ihan sama, pääasia, etten ole oksentanut noin viikkoon! Wuhuu!
- Jalkojen turvotus. Voi elämä! Ajattelin, että tämä tulisi vasta joskus viimeisillä viikoilla (jos silloinkaan), mutta ei. Viime viikolla jalat olivat melkein joka päivä (lähinnä iltaisin) turvonneet, ja samaa on jatkunut tälläkin viikolla. Yhdet sandaalit eivät menneet enää jalkaan. Auts. Työpäivät joudun olemaan jaloillani melkein koko päivän, joten tämä rasittaa jalkoja ja varmasti myös turvottaa niitä vähän enemmän.
- Öisin on välillä vaikea nukkua. Herään lähes joka yö neljän maissa ties mistä syystä - useimmiten vessahädän takia. Yleensä en enää saa kunnolla nukuttua, vaan pyörin pari tuntia ennen kuin kello soi. Kuten arvata saattaa, tämä tietysti aiheuttaa välillä väsymystä. Viikonloppuja odotan aina hartaudella, koska silloin saa nukkua aamuisin pitkään.
- Potkuja en tunne vielä (mielestäni). Välillä tuntuu jotain epämääräistä, jolloin arvelen, että Pena varmasti pyörii tai tekee jonkinlaisia jumppaliikkeitä. Mitään kuplia tai hipaisuja nämä eivät ole, mutta eivät selkeitä potkujakaan. Ennemminkin sanoisin niitä muljahduksiksi tai ihan pieniksi täppäisyiksi. Lähinnä näitä on tuntunut, kun on käynyt makaamaan tai istumaan, joten tästäkin syystä kuvittelisin Penan mellestävän yksiössään.
Loppuun vielä tämän blogihistorian ensimmäinen mahakuva puolivälin kunniaksi. Kuva on otettu sunnuntaina (19+6), joten ihan virallinen puolivälin kuva tämä ei ole. Saakoon kuitenkin kelvata. Yhdessä yössä tuskin tapahtui järisyttäviä muutoksia kuontalossani.
Muutama huomio puolivälin tienoilta:
- Pahoinvointi on helpottanut. Liekö syynä raskauden eteneminen vai se, että yritän syödä enemmän iltapalaa vähän myöhemmin illalla, tai se, että juon nykyään pienen mehun aina aamulla heti, kun herään. Ihan sama, pääasia, etten ole oksentanut noin viikkoon! Wuhuu!
- Jalkojen turvotus. Voi elämä! Ajattelin, että tämä tulisi vasta joskus viimeisillä viikoilla (jos silloinkaan), mutta ei. Viime viikolla jalat olivat melkein joka päivä (lähinnä iltaisin) turvonneet, ja samaa on jatkunut tälläkin viikolla. Yhdet sandaalit eivät menneet enää jalkaan. Auts. Työpäivät joudun olemaan jaloillani melkein koko päivän, joten tämä rasittaa jalkoja ja varmasti myös turvottaa niitä vähän enemmän.
- Öisin on välillä vaikea nukkua. Herään lähes joka yö neljän maissa ties mistä syystä - useimmiten vessahädän takia. Yleensä en enää saa kunnolla nukuttua, vaan pyörin pari tuntia ennen kuin kello soi. Kuten arvata saattaa, tämä tietysti aiheuttaa välillä väsymystä. Viikonloppuja odotan aina hartaudella, koska silloin saa nukkua aamuisin pitkään.
- Potkuja en tunne vielä (mielestäni). Välillä tuntuu jotain epämääräistä, jolloin arvelen, että Pena varmasti pyörii tai tekee jonkinlaisia jumppaliikkeitä. Mitään kuplia tai hipaisuja nämä eivät ole, mutta eivät selkeitä potkujakaan. Ennemminkin sanoisin niitä muljahduksiksi tai ihan pieniksi täppäisyiksi. Lähinnä näitä on tuntunut, kun on käynyt makaamaan tai istumaan, joten tästäkin syystä kuvittelisin Penan mellestävän yksiössään.
Loppuun vielä tämän blogihistorian ensimmäinen mahakuva puolivälin kunniaksi. Kuva on otettu sunnuntaina (19+6), joten ihan virallinen puolivälin kuva tämä ei ole. Saakoon kuitenkin kelvata. Yhdessä yössä tuskin tapahtui järisyttäviä muutoksia kuontalossani.
 |
| Rv 19+6 |
lauantai 10. syyskuuta 2016
Rv 19+5 ja Pena-hankintoja alennuksesta
Ensimmäiset "suuret" Pena-hankinnat on tehty ja pikkaisen hirvittää. Raskaus ei ole ehtinyt vielä edes puoliväliin ja nyt meillä on jo pinnasänky ja vaunut ostettuna (okei, puoliväliin on kaksi päivää aikaa, mutta silti)!
Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.
Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.
Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.
Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.
Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!
Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D
Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!
Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.
Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.
Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.
 |
| Viime viikonlopun Pena-hankintoja |
Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.
Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!
 |
| Penan tuliterä menopeli! |
Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D
Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!
perjantai 2. syyskuuta 2016
Rv 18+4 ja neuvolalääkäri
Tänään aamulla oli ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin vuoro. Täytyy myöntää, että oli melko turha käynti. Sitä lääkärikin sanoi, että jos mitään sairauksia/ongelmia ei ole, on käynti jokseenkin turha.
Lääkäri kyseli aluksi vointia, mikä ei mitenkään poikennut muista neuvolakäynneistä. Tämän jälkeen hän kertoi, että nykyään ei ole enää tapana tehdä gynekologista tutkimusta tässä vaiheessa, jollei esiin ole noussut seikkoja, joiden vuoksi se tulisi tehdä, tai jollei asiakas sitä itse halua. No, en nähnyt tässä vaiheessa mitään syytä (eikä nähnyt lääkärikään), miksi tutkimus olisi pitänyt tehdä, joten eipä sitä sitten tehty.
Tämän jälkeen saimme kuitenkin kuunnella taas sydänääniä, jotka löytyivätkin helpommin kuin edellisellä kerralla. Käynnin paras (ja oikeastaan ainoa) anti olikin tuo sykkeiden kuuntelu. Oli mukava tietää, että Pena on siellä vielä hengissä ja sykkeiden puolesta kaikki näytti olevan hyvin. Muuta ihmeellistä vastaanotolla ei tehtykään ja olimme ulkona noin 10 minuutissa.
Seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi jaksaa odotella vielä vajaat pari viikkoa. On mukava päästä pitkästä aikaa taas vilkaisemaan Penaa!
Maha on muuten kasvanut ihan yhtäkkiä! Tuntuu siltä, että viimeisen viikon aikana se on pullahtanut kunnolla esiin, ja nyt se näyttää jo ihan raskausvatsalta. Ei voi oikeastaan erehtyä. Tätä olen odottanut viimeiset 17 viikkoa, mutta nyt kun se on tapahtunut, tuntuu uusi kroppa oudolta ja vaatii totuttelua. Mutta eiköhän se siitä. Ja kai niihin ihmisten tuijotuksiinkin täytyy vain tottua. Myös kävelytyylini on selvästi muuttunut ja luulen, että kävelystäni näkee jo kilometrin päähän, että raskaana ollaan - sen verran vaappuvaa on meno jo tässä vaiheessa!
Lääkäri kyseli aluksi vointia, mikä ei mitenkään poikennut muista neuvolakäynneistä. Tämän jälkeen hän kertoi, että nykyään ei ole enää tapana tehdä gynekologista tutkimusta tässä vaiheessa, jollei esiin ole noussut seikkoja, joiden vuoksi se tulisi tehdä, tai jollei asiakas sitä itse halua. No, en nähnyt tässä vaiheessa mitään syytä (eikä nähnyt lääkärikään), miksi tutkimus olisi pitänyt tehdä, joten eipä sitä sitten tehty.
Tämän jälkeen saimme kuitenkin kuunnella taas sydänääniä, jotka löytyivätkin helpommin kuin edellisellä kerralla. Käynnin paras (ja oikeastaan ainoa) anti olikin tuo sykkeiden kuuntelu. Oli mukava tietää, että Pena on siellä vielä hengissä ja sykkeiden puolesta kaikki näytti olevan hyvin. Muuta ihmeellistä vastaanotolla ei tehtykään ja olimme ulkona noin 10 minuutissa.
Seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi jaksaa odotella vielä vajaat pari viikkoa. On mukava päästä pitkästä aikaa taas vilkaisemaan Penaa!
Maha on muuten kasvanut ihan yhtäkkiä! Tuntuu siltä, että viimeisen viikon aikana se on pullahtanut kunnolla esiin, ja nyt se näyttää jo ihan raskausvatsalta. Ei voi oikeastaan erehtyä. Tätä olen odottanut viimeiset 17 viikkoa, mutta nyt kun se on tapahtunut, tuntuu uusi kroppa oudolta ja vaatii totuttelua. Mutta eiköhän se siitä. Ja kai niihin ihmisten tuijotuksiinkin täytyy vain tottua. Myös kävelytyylini on selvästi muuttunut ja luulen, että kävelystäni näkee jo kilometrin päähän, että raskaana ollaan - sen verran vaappuvaa on meno jo tässä vaiheessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)