Kuulumisia

Oh hoh, blogin joululoma venähti vähän pidemmäksi kuin omamme. Hups. Jotenkin sitä rentoutui loman aikana niin paljon, että blogin kirjoittaminen heti loman jälkeen tuntui aivan ylivoimaiselta. Monesti hahmottelin mielessäni erilaisia tekstejä, mutta yksikään niistä ei päätynyt koneelle asti. Loma siis teki tehtävänsä: rentoutti. Oli ihana päästä hetkeksi pois kotinurkista pyörimästä! Nyt onkin jaksettu lähteä ihan erilaisin voimin tähän uuteen vuoteen.

Pena-projektissakin ehdimme hieman edetä - jos nyt niin voi sanoa. Ovulaatiotestin hymynaama ei olisi voinut osua paremmalle päivälle, joten pääsimme heti lomalta palattuamme suoraan toiseen inseminaatioon. Ajoitus oli mielestämme todella hyvä, ja toiveet olivat (luonnollisesti) melko korkealla. Ainakin itselläni. Pirkko osasi ottaa tämän toisen yrityksen hieman rauhallisemmin, ja välillä olinkin vähän kateellinen hänen tyyneydestään. Oireita ei tullut tällä toisella yrityksellä tarkkailtua niin paljon (tai ehkä neuroottisesti olisi parempi sana! :D) kuin ensimmäisellä kerralla, kun jonkin verran tiesi, mitä on odotettavissa. Sen verran kuitenkin huomasin, että tällä toisella kerralla, kun ei ollut käytössä Pregnyliä, oli oireita paljon vähemmän. Hyvä tietää tulevaisuuden kannalta, jos Pregnyliä vielä joutuu käyttämään. Selkeästi kehoni reagoi siihen melko voimakkaasti.

Piinapäivien aikana mielialat vaihtelivat positiivisesta negatiiviseen. Jossain vaiheessa ehdin olla jo varma, että tämä toinen kerta olisi onnistunut. Valitettavasti kuitenkin tasan kaksi viikkoa ovulaatiosta alkoivat kuukautiset. Ei siis onnistunut toisellakaan yrityksellä. Itse otin uutisen paljon raskaammin, kuin olin osannut kuvitella ja myös selvästi raskaammin kuin ensimmäisen inseminaation jälkeen. Vaikka tämä oli vasta toinen yritys, tuli kuitenkin vähän turhautunut olo. Miksi? Kuinka kauan joudumme odottamaan? Meneekö tässä montakin vuotta vai puhuttaisiinko sittenkin vain kuukausista? Kysymyksiä pyöri paljon mielessä, eikä yhteenkään ole tietenkään valmiina vastauksia. Alun pettymyksen ja surun jälkeen on nyt jo ihan hyvät fiilikset. Luottavaisin mielin menemme eteenpäin ja toivomme, että tämä vuosi olisi hedelmällinen ja antoisa. Pena tulee kyllä, kun on tullakseen. Siihen asti keskitymme muihin asioihin ja nautimme niistä, kuten esimerkiksi siitä, että saan vielä ainakin parin viikon ajan mussuttaa rauhassa suurta intohimoani salmiakkia.

Lääkärin kanssa sovimme, että kokeilemme vielä yhden kerran ja jos sekään ei onnistu, teemme munanjohtimien aukiolotutkimuksen. Nyt sitten odottelemme helmikuuhun. Ovulaation kannalta näyttää taas vähän epävarmalta. Huonolla tuurilla se osuu juuri lauantaihin. Jos mukana on hieman onnea, tulisi hymynaama vasta sunnuntaina tai ehkä jopa maanantaina. Nyt pidämmekin kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta kierto olisi hieman pidempi, jotta pääsisimme ensi kuussa yrittämään. Muutoin odottelemme maaliskuulle. Odottavan aika on pitkä. Vanha sananlasku ei voisi osua paremmin naulan kantaan - se, jos mikä, on tämän projektin aikana konkretisoitunut.