Näin puolivuotiaana Penulla on jo jonkinlainen päivärytmi, joka kulkee jotakuinkin seuraavalla tavalla (vaihdellen toki lähes päivittäin, heh).
klo 7
Aamuherätyksen ajankohta vaihtelee usein klo 6.30-7.30 välillä. Heräämme aamuisin (tai siis minä herään, sikeäuninen Pirkko harvoin herää) usein jutusteluun, joka kuuluu pinnasängystä, kun Penu juttelee pehmoleluilleen, seinille, verholle tai jollekin muulle. Välillä hän on saanut reunapehmustetta painettua alaspäin niin, että pystyy tiirailemaan pinnojen välistä äitejä. Aamu lähtee käyntiin maitohömpsyillä yön aikana pinkeiksi muuttuneista rinnoista.
Tämän jälkeen suoritamme aamutoimet kylpyhuoneessa: vaipanvaihto, rasvaus, hampaan (huom. yksikkö :D) peseminen. Pari päivää sitten otimme kuvioihin mukaan aamupalan, joka on ollut joko puuroa tai sormiruokaa. Aamupala syödään riemusta kiljahdellen ja kovasti jutellen. Syöminkien jälkeen energiaa riittää usein vielä hetkeksi leikkimatolle, jossa Penu jaksaa touhuta yksin lelujensa kanssa.
klo 9
Ensimmäisille päikkäreille käydään usein noin klo 8.30-9.30. Aika riippuu usein siitä, monelta nappula on lopettanut yöunensa. Päikkäreille mennään usein rinnan kautta, jotta jaksaa nukkua mahdollisimman pitkään. Kotona ollessa Penu jaksaa tässä välissä nukkua usein noin 1,5-2 tuntia, mikä on näille äideille ollut ihanaa omaa aikaa, jolloin ehtii joko nauttia rauhassa aamukahvit tai vaihtoehtoisesti siivota ja hoitaa kotihommia. Jos olemme jossain liikenteessä, nukkuu Penu yleensä vain yhden syklin, mikä sekoittaa päivärytmiä aina mukavasti.
klo 11
Itkuhälytin ilmoittaa usein yhdentoista aikoihin siitä, että Penu on herännyt parvekkeella ja jutustelee siellä tutillensa tai naapureille ihan yleisesti. Vuorossa on lounas, joka aloitetaan maitohömpsyillä, jota taasen seuraa soseilla läträys tai sormiruokailuannos. Tähän mennessä sormiruokailu on ollut meillä paljon siistimpää puuhaa kuin soseiden syöminen, sillä soseita löytyy ruokailun jälkeen aivan joka paikasta!
Lounaan jälkeen on usein vuorossa leikkiä tai ulkoilua yhdessä äitien kanssa. Tässä välillä on myös ollut helppo lähteä jonnekin, jos olemme halunneet tehdä päivän aikana jotain "erikoista".
klo 13
Kakkospäikkärit ajoittuvat usein yhden kieppeille. Tämä taasen riippuu täysin aiemmista päikkäreistä ja niiden kestosta. Nämä päikkärit saatetaan nukkua vaunutellen lähimaastossa, vaunuissa kaupoissa/kahvilassa/ravintolassa tai sitten ihan vaan omalla parvekkeella. Mikäli olemme ihan kotosalla, saattavat nämäkin päikkärit venyä jopa 1,5-2 tunnin mittaisiksi, mutta muualla ollessamme untenmailla ollaan maksimissaan yhden syklin verran.
Tähän väliin olemme parin päivän ajan pyrkineet ottamaan jonkinlaisen välipalan, joka on usein ollut hedelmäsosetta tai hedelmiä sormiruokaillen. Muualla ollessa välipala on jäänyt vielä syömättä ja neiti on hyvin pärjännyt maidolla.
Päivästä riippuen ehtii tässä välissä taas touhuta kivasti. Leikkimatolla on kiva viettää aikaa ja harjoitella kierimistä ja ryömimistä, joka ihan vielä ei luonnistu. Välillä on kiva tarkkailla kissoja, joita äitien sylistä käsin pääsee myös silittämään (tai ottamaan karvatupon turkista irti). Myös kantorepussa on kiva hengailla ja käydä ulkona ihastelemassa puita ja kasveja.
klo 16
Jos aiemmat päikkärit ovat olleet lyhyitä, on tässä vaiheessa pakko nukkua vielä kolmannet päikkärit, joille usein käydään ihan viimeistään klo 16. Nämä unet eivät yleensä koskaan kestä yhtä unisykliä pidempään.
Heräilyn jälkeen ehtii vielä vähän leikkiä ja temmeltää. Äitien sylissä on mukavaa ja erilaiset lentokoneleikit ovat ihan hitti! Energiaa ei tässä vaiheessa yleensä ole enää kovin paljoa, joten menoa täytyy rauhoitella jo ajoissa ennen iltapuuroa. Puuro syödään usein hartaudella nauttien. Parina edellisenä päivänä olemme harrastaneet nakusyömistä (siis Penun osalta), sillä puuronsyönnin jälkeen on pakko mennä suihkuun, sillä koko tyttö on usein aivan puurossa. Eipä ainakaan vaatteet likaannu turhaan syöntitouhussa.
Puuron jälkeen on siis iltapesujen aika, jotka Pirkko usein hoitaa itsekseen lukuunottamatta suihkussa käyntiä, jossa itse olen usein jelppimässä. Kun yökkäri on saatu päälle, on vielä iltahömpsyn aika, jolloin typy saa vielä tankata loput maidot yötä varten ja jutella päivän kuulumisista.
klo 19
Nukkumaanmeno ajoittuu usein klo 18.30-19.30 välille. Tämä riippuu hyvin paljon siitä, mitä päivän aikana on tehty, kuinka monet päikkärit neiti on nukkunut ja mihin aikaan. Hömpsyjen jälkeen typy laitetaan pinnikseen, isketään tutti suuhun ja pehmoleluelefantti kainaloon. Tämän jälkeen neiti usein nukuttaa itsensä melko nopeasti. Jotkut yksittäiset illat ovat vaikeampia, jolloin saattaa tulla jopa itku, jos Penu on aivan yliväsynyt, mutta usein selviämme pienellä laulelulla ja parilla tutinlaitolla.
Tämän jälkeen Penu nukkuu usein (melko) onnellisesti sinne seitsemään asti aamulla. Muutamia kertoja yöllä hän saattaa jonkin verran kähnätä, mihin auttaa tutti ja kyljelle kääntäminen, mutta syöttöjä ei onneksi enää öisin tarvita. Joitakin yksittäisiä, harvoja kertoja hömpsytellään silloin tällöin, mutta normaalisti neiti nukkuu onneksi aamuun asti.
Toim. huom! Maitoa on tankkailtu koko päivän ajan melko lapsentahtisesti, mutta kaikkia kertoja en tähän romaaniin nyt viitsinyt sisällyttää.
torstai 3. elokuuta 2017
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Puolivuotias!
Apua, nyt voimme puhua jo vuosista (tai lähinnä puolikkaista), kun Penun ikää kysellään. Se on jo puolivuotias! Meidän pieni vauvamme on siis jo kuusi kuukautta, mitä on vaikea uskoa. Onko tuo ihana, pieni, hymyilevä nappula ollut ilonamme jo niin pitkään?
Eilen oli virallinen puolivuotispäivä ja juhlistimme sitä otattamalla Penusta virallisia kuvia. Samalla saatiin myös muutamat perhepotretit räpsäistyä. Nyt vain odottelemme tuloksia! Jännää! Kuvaaja oli meille tuttu jo muutamien vuosien takaa hääkuvauksestamme, joten tiesimme vähän mitä odottaa. Kuvaukseen liittyen oli kuitenkin monta jännitysmomenttia etukäteen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Ensinnäkin jännitimme säätä, sillä kuvat otettiin ulkona. Toiseksi jännitimme Penun suhtautumista kuvaajaan, sillä vieraat ihmiset ovat edelleen olleet aika pelottavia. Kolmanneksi jännitimme sitä, räjäyttääkö Pena kesken kuvauksen pari päivää odotetun kakan. Ei räjäyttänyt. Onneksi tuli vasta kotimatkalla. :D
Meidän puolivuotias teki merkkipäivänsä kunniaksi ensimmäisen hampaansa. Eilen alaikenissä alkoi loistaa pieni valkoinen terä, joka sieltä pikkuhiljaa puskee esiin. Olimme havainneet tilanteen kaksi päivää aiemmin, minkä myötä näille äideille selkiintyi taas monta asiaa. Löytyi syy kitinälle, jatkuvalle kuolaamiselle, asioiden jyystämiselle jne. Aiemmin olimme vain torveloina ajatelleet, että ei se nyt vielä voi hampaita tehdä! No, kyllä selvästi voi.
Pieni neitokaisemme oppi heinäkuun aikana kierimään. Ryömiminen ei edelleenkään suju (ja sekös turhauttaa!), mutta joitakin viikkoja takaperin neiti tajusi, että kierimällä pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B - ainakin teoriassa. Välillä suunta on valitettavasti väärä, sillä kroppa pyörii aina sivulle, vaikka silmät olisivat tiukasti tavoiteltavassa kohteessa kiinni. Koko maailma tuntui avartuvan, kun neiti äkkäsi, että pääsee itse mutustamaan leikkimaton reunoja, kun heittää parit kierrokset ympäri ja - voíla - jo ollaan päätepisteessä! Voi sitä riemun määrää, kun typy lähti parin metrin tutkimusmatkalle olohuoneesta kohti työhuonetta. Tuohon asti Penu oli tyytynyt tarkkailemaan työhuoneen kirjahyllyä turvallisesti leikkimatolta vähän kauempaa ja välillä kirjoja oli käyty ihailemassa äitien sylistä käsin. Mutta oi onnea, kun sinne pystyi suuntamaan ihan itse!
Puolivuotiaamme on kaikkiaan varsin tyytyväinen tapaus. Hän hymyilee paljon ja jaksaa nauraa meidän äitien tyhmille jutuille. Neidillä tuntuu olevan paljon asiaa, sillä juttua tulee vaikka minkä verran. Erilaiset laululeikit jaksavat viihdyttää ja luonnon tarkkailu on mukavaa hommaa. Puille on kiva jutella ja niitä on kiva ihmetellä. Viime päivinä kissat ovat alkaneet kiinnostaa erityisen paljon ja välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun katseella täytyy etsiä kissoja.
Vaatteissa alamme pikkuhiljaa siirtyä kokoon 68. Viime viikolla huomasimme yhtäkkiä, että vanhat vaatteet alkavat olla pieniä eikä uusia ole hankittu. Niinpä suuntasimme nokkamme kohti Helsinkiä ja kävimme päivittämässä Penun vaatevarastoa. Nyt pärjäämme taas hetken aikaa, jollei neiti ota yhtäkkistä kasvupyrähdystä. Sinttiäisemme on vielä kovin pieni, vaikkakin hyvin jäntevä tapaus. Puolivuotisneuvolassa mittaa oli 64 cm ja painoa 6565 grammaa. Nappula kasvaa täysin samaa tahtia kuin Raija-äitinsä. Löysimme nimittäin minun neuvolakorttini pari päivää sitten ja on ollut hauska verrata kasvuamme, joka on lähestulkoon identtistä!
Tällä hetkellä puolivuotiaamme vetelee sikeitä parvekkeella, ja äidit rentoutuvat sisällä kahvikupin ääressä. Nautimme vielä viimeisistä yhteisistä lomapäivistä, sillä ensi viikolla Pirkko suuntaa taas töihin ja me jäämme Penun kanssa kahdestaan kotiin. Vähän jo jännittää, mitä siitäkin oikein tulee, mutta eiköhän tuostakin selvitä. Mulla on onneksi iso tyttö seuranani täällä! :)
Eilen oli virallinen puolivuotispäivä ja juhlistimme sitä otattamalla Penusta virallisia kuvia. Samalla saatiin myös muutamat perhepotretit räpsäistyä. Nyt vain odottelemme tuloksia! Jännää! Kuvaaja oli meille tuttu jo muutamien vuosien takaa hääkuvauksestamme, joten tiesimme vähän mitä odottaa. Kuvaukseen liittyen oli kuitenkin monta jännitysmomenttia etukäteen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Ensinnäkin jännitimme säätä, sillä kuvat otettiin ulkona. Toiseksi jännitimme Penun suhtautumista kuvaajaan, sillä vieraat ihmiset ovat edelleen olleet aika pelottavia. Kolmanneksi jännitimme sitä, räjäyttääkö Pena kesken kuvauksen pari päivää odotetun kakan. Ei räjäyttänyt. Onneksi tuli vasta kotimatkalla. :D
Meidän puolivuotias teki merkkipäivänsä kunniaksi ensimmäisen hampaansa. Eilen alaikenissä alkoi loistaa pieni valkoinen terä, joka sieltä pikkuhiljaa puskee esiin. Olimme havainneet tilanteen kaksi päivää aiemmin, minkä myötä näille äideille selkiintyi taas monta asiaa. Löytyi syy kitinälle, jatkuvalle kuolaamiselle, asioiden jyystämiselle jne. Aiemmin olimme vain torveloina ajatelleet, että ei se nyt vielä voi hampaita tehdä! No, kyllä selvästi voi.
Pieni neitokaisemme oppi heinäkuun aikana kierimään. Ryömiminen ei edelleenkään suju (ja sekös turhauttaa!), mutta joitakin viikkoja takaperin neiti tajusi, että kierimällä pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B - ainakin teoriassa. Välillä suunta on valitettavasti väärä, sillä kroppa pyörii aina sivulle, vaikka silmät olisivat tiukasti tavoiteltavassa kohteessa kiinni. Koko maailma tuntui avartuvan, kun neiti äkkäsi, että pääsee itse mutustamaan leikkimaton reunoja, kun heittää parit kierrokset ympäri ja - voíla - jo ollaan päätepisteessä! Voi sitä riemun määrää, kun typy lähti parin metrin tutkimusmatkalle olohuoneesta kohti työhuonetta. Tuohon asti Penu oli tyytynyt tarkkailemaan työhuoneen kirjahyllyä turvallisesti leikkimatolta vähän kauempaa ja välillä kirjoja oli käyty ihailemassa äitien sylistä käsin. Mutta oi onnea, kun sinne pystyi suuntamaan ihan itse!
Puolivuotiaamme on kaikkiaan varsin tyytyväinen tapaus. Hän hymyilee paljon ja jaksaa nauraa meidän äitien tyhmille jutuille. Neidillä tuntuu olevan paljon asiaa, sillä juttua tulee vaikka minkä verran. Erilaiset laululeikit jaksavat viihdyttää ja luonnon tarkkailu on mukavaa hommaa. Puille on kiva jutella ja niitä on kiva ihmetellä. Viime päivinä kissat ovat alkaneet kiinnostaa erityisen paljon ja välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun katseella täytyy etsiä kissoja.
Vaatteissa alamme pikkuhiljaa siirtyä kokoon 68. Viime viikolla huomasimme yhtäkkiä, että vanhat vaatteet alkavat olla pieniä eikä uusia ole hankittu. Niinpä suuntasimme nokkamme kohti Helsinkiä ja kävimme päivittämässä Penun vaatevarastoa. Nyt pärjäämme taas hetken aikaa, jollei neiti ota yhtäkkistä kasvupyrähdystä. Sinttiäisemme on vielä kovin pieni, vaikkakin hyvin jäntevä tapaus. Puolivuotisneuvolassa mittaa oli 64 cm ja painoa 6565 grammaa. Nappula kasvaa täysin samaa tahtia kuin Raija-äitinsä. Löysimme nimittäin minun neuvolakorttini pari päivää sitten ja on ollut hauska verrata kasvuamme, joka on lähestulkoon identtistä!
Tällä hetkellä puolivuotiaamme vetelee sikeitä parvekkeella, ja äidit rentoutuvat sisällä kahvikupin ääressä. Nautimme vielä viimeisistä yhteisistä lomapäivistä, sillä ensi viikolla Pirkko suuntaa taas töihin ja me jäämme Penun kanssa kahdestaan kotiin. Vähän jo jännittää, mitä siitäkin oikein tulee, mutta eiköhän tuostakin selvitä. Mulla on onneksi iso tyttö seuranani täällä! :)
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Vauvoja, vierailuja ja vierastamista
Yökakkaus on onneksi hieman helpottanut tällä rintamalla. Muutamia kakkavaippoja on edelleen saanut öisin vaihtaa, mutta se ei onneksi ole ollut jokaöistä eikä toimenpidettä ole tarvinnut tehdä kuin korkeintaan kerran yössä. Elättelen toiveita, että pääsisimme taas yökakkauksesta eroon.
Me olemme jatkaneet lomailua vauvaisissa merkeissä. Aluksi tuntui, että meillä ei ole ketään kavereita, joilla olisi vauvoja, mutta viime päivinä olemme tavanneet vaikka kuinka monta kaveria vauvojen kera! Näyttää siltä, että tällä hetkellä tuttavapiirissämme lisäännytään ahkerasti. Yhdellä kaverillamme on kuukauden ikäinen vauva ja toisella kaverilla kahden kuukauden ikäiset kaksoset, joten olemme päässeet ihailemaan ihan pieniä ihmisenalkuja! Heitä katsellessa ei ole voinut kuin huokaista haikeana, että meneepä tämä vauvavuosi vauhdilla! Mielestämme Penu on vielä niin pieni ja ihan vastasyntynyt eikä häntä pienempiä vauvoja ole olemassakaan. Mutta onhan tuo meidän tomera touhutyttö kasvanut jo reilusti yli 10 senttiä syntymästä, ja taitoja on tullut roppakaupalla viimeisen viiden kuukauden aikana.
Olemme tavanneet myös pariin otteeseen Penun pikkuserkun, joka on vain kolme viikkoa Penua nuorempi. Oli hauska nähdä, kuinka samankokoisia ja -taitoisia he tällä hetkellä ovat! Lisäksi vielä yksi kaveri kävi kolmekuukautisen vauvansa kanssa meillä kyläilemässä tällä viikolla. Kun Penun on laittanut kaikkien näiden vauvakavereiden viereen, on huomannut, kuinka pieni tyttömme on! Monet muut vauvat ovat kokonsa puolesta melkein samankokoisia kuin Penu, vaikka muilta osin Penu onkin selvästi vanhempi. Ensi viikolla meillä on vielä muutamat vauvatreffit, ja tapaamme paria viime vuoden puolella syntynyttä vauvaa, joten vauvaisat päivät sen kuin jatkuvat!
Muuton olemmekin ottaneet Pirkon kanssa rennosti. Ilmat eivät ole suosineet, joten olemme olleet paljon kotosalla ja käyneet välillä vähän kaupoilla. Ostimme tällä viikolla muun muassa heräteostossohvan! Onkin ihana päästä tuosta vanhasta kissankarvapesästä eroon. :D Pridet jäivät tänä vuonna väliin, koska olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet raahautua Helsinkiin, eikä pilvinen ilma houkutellut ulkoilemaan.
Eilen olimme aktiivisia ja sosiaalisia ja ajoimme päiväseltään Naantaliin sukujuhliin. Penu-parka joutui istumaan melkein koko päivän autossa, mutta hienosti hän jaksoi niin matkat kuin juhlatkin. Juhlissa tosin oli pelkkiä vieraita ihmisiä ja melko kova häly, joten Penu pelkäsi ja vierasti jonkin verran. Vierastamista meillä on ilmennyt nyt jo melkein parin kuukauden ajan. Penu on selvästi vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja tarvitsee oman aikansa ennen kuin uskaltaa mennä vieraaseen syliin. Silloinkin alahuuli kääntyy nopeasti mutrulle ja ilmoille kajahtaa rääkyitku, johon auttaa vain äidin syli rauhaisessa tilassa.
Yritämme vieraiden kanssa ottaa aina mahdollisimman rennosti ja varovasti, jotta Penu ehtisi tottua ihmisiin. Yleensä hän on kiltisti ja jaksaa hyvin, kun tilannetta saa seurata aluksi tarpeeksi kauan äitien sylistä (esimerkiksi kahvipöydässä) eikä Penuun kiinnitetä liikaa huomiota. Pelottavimpia ovat ihmiset, jotka innoissaan tunkevat naamansa heti Penuun kiinni ja olisivat ottamassa syliin heti ulko-ovella. Kavereiden kanssa vierailut onnistuvat usein helpommin, koska he ovat usein ehkä kiinnostuneempia minusta ja Pirkosta ja seurustelevat meidän kanssa, kun taas sukulaiset hyökkäisivät heti Penu-raukan kimppuun ja antaisivat kaiken huomionsa vain hänelle. Tässä kohtaa joudumme aina toppuuttelemaan innokkaita.
Toivomme kovasti, että vierastaminen helpottaisi jossain vaiheessa, jolloin Penun uskaltaisi paremmin jättää hetkeksi hoitoon tai edes antaa jonkun toisen syliin. Tosin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että Penu tunnistaa vanhempansa (ja selkeästi pitää meistä :D)! Ei meillä onneksi oikeasti ole mikään kiirus saada Penua hoitoon, vaan mielellämme nautimme ajasta oman porukkamme kesken. Olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitsisi jännittää, meneekö koko vierailu turvallisesti äitien sylissä jossain toisessa huoneessa, kuin missä vieraat ovat.
Me olemme jatkaneet lomailua vauvaisissa merkeissä. Aluksi tuntui, että meillä ei ole ketään kavereita, joilla olisi vauvoja, mutta viime päivinä olemme tavanneet vaikka kuinka monta kaveria vauvojen kera! Näyttää siltä, että tällä hetkellä tuttavapiirissämme lisäännytään ahkerasti. Yhdellä kaverillamme on kuukauden ikäinen vauva ja toisella kaverilla kahden kuukauden ikäiset kaksoset, joten olemme päässeet ihailemaan ihan pieniä ihmisenalkuja! Heitä katsellessa ei ole voinut kuin huokaista haikeana, että meneepä tämä vauvavuosi vauhdilla! Mielestämme Penu on vielä niin pieni ja ihan vastasyntynyt eikä häntä pienempiä vauvoja ole olemassakaan. Mutta onhan tuo meidän tomera touhutyttö kasvanut jo reilusti yli 10 senttiä syntymästä, ja taitoja on tullut roppakaupalla viimeisen viiden kuukauden aikana.
Olemme tavanneet myös pariin otteeseen Penun pikkuserkun, joka on vain kolme viikkoa Penua nuorempi. Oli hauska nähdä, kuinka samankokoisia ja -taitoisia he tällä hetkellä ovat! Lisäksi vielä yksi kaveri kävi kolmekuukautisen vauvansa kanssa meillä kyläilemässä tällä viikolla. Kun Penun on laittanut kaikkien näiden vauvakavereiden viereen, on huomannut, kuinka pieni tyttömme on! Monet muut vauvat ovat kokonsa puolesta melkein samankokoisia kuin Penu, vaikka muilta osin Penu onkin selvästi vanhempi. Ensi viikolla meillä on vielä muutamat vauvatreffit, ja tapaamme paria viime vuoden puolella syntynyttä vauvaa, joten vauvaisat päivät sen kuin jatkuvat!
Muuton olemmekin ottaneet Pirkon kanssa rennosti. Ilmat eivät ole suosineet, joten olemme olleet paljon kotosalla ja käyneet välillä vähän kaupoilla. Ostimme tällä viikolla muun muassa heräteostossohvan! Onkin ihana päästä tuosta vanhasta kissankarvapesästä eroon. :D Pridet jäivät tänä vuonna väliin, koska olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet raahautua Helsinkiin, eikä pilvinen ilma houkutellut ulkoilemaan.
Eilen olimme aktiivisia ja sosiaalisia ja ajoimme päiväseltään Naantaliin sukujuhliin. Penu-parka joutui istumaan melkein koko päivän autossa, mutta hienosti hän jaksoi niin matkat kuin juhlatkin. Juhlissa tosin oli pelkkiä vieraita ihmisiä ja melko kova häly, joten Penu pelkäsi ja vierasti jonkin verran. Vierastamista meillä on ilmennyt nyt jo melkein parin kuukauden ajan. Penu on selvästi vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja tarvitsee oman aikansa ennen kuin uskaltaa mennä vieraaseen syliin. Silloinkin alahuuli kääntyy nopeasti mutrulle ja ilmoille kajahtaa rääkyitku, johon auttaa vain äidin syli rauhaisessa tilassa.
Yritämme vieraiden kanssa ottaa aina mahdollisimman rennosti ja varovasti, jotta Penu ehtisi tottua ihmisiin. Yleensä hän on kiltisti ja jaksaa hyvin, kun tilannetta saa seurata aluksi tarpeeksi kauan äitien sylistä (esimerkiksi kahvipöydässä) eikä Penuun kiinnitetä liikaa huomiota. Pelottavimpia ovat ihmiset, jotka innoissaan tunkevat naamansa heti Penuun kiinni ja olisivat ottamassa syliin heti ulko-ovella. Kavereiden kanssa vierailut onnistuvat usein helpommin, koska he ovat usein ehkä kiinnostuneempia minusta ja Pirkosta ja seurustelevat meidän kanssa, kun taas sukulaiset hyökkäisivät heti Penu-raukan kimppuun ja antaisivat kaiken huomionsa vain hänelle. Tässä kohtaa joudumme aina toppuuttelemaan innokkaita.
Toivomme kovasti, että vierastaminen helpottaisi jossain vaiheessa, jolloin Penun uskaltaisi paremmin jättää hetkeksi hoitoon tai edes antaa jonkun toisen syliin. Tosin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että Penu tunnistaa vanhempansa (ja selkeästi pitää meistä :D)! Ei meillä onneksi oikeasti ole mikään kiirus saada Penua hoitoon, vaan mielellämme nautimme ajasta oman porukkamme kesken. Olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitsisi jännittää, meneekö koko vierailu turvallisesti äitien sylissä jossain toisessa huoneessa, kuin missä vieraat ovat.
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Voihan kakka sentään!
Olen kuullut, että vauvat kakkaavat täysin omaan tahtiinsa: on normaalia, että pyöräyttää tortut kerran kymmenessä päivässä tai vaihtoehtoisesti kymmenen kertaa päivässä. Ja kaikkea tältä väliltä. Meidän Pena kuuluu (valitettavasti) tähän jälkimmäiseen ryhmään. Eilen aloimme jo naureskella, kuinka paljon tällainen pieni tiitiäinen voi päivän aikana kakata!
Monet tutut ovat kertoneet, että joskus 4-5 kuukauden hujakoilla on päästy tahtiin pari kertaa viikossa. Tätä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta meidän pieni läpipaskoja ei päästä äitejä helpolla: pyllyä saa pestä useita kertoja päivässä. Ei sillä. Olen todellakin tyytyväinen, että pienen vatsa toimii ja kakkaa tulee, mutta kyllä se jossain vaiheessa voisi minun puolestani vähentyä.
Viime yö tuntui kovin kakkaisan päivän jälkeen rikkovan kuitenkin kaikki ennätykset! Olimme keväällä päässeet jo ihanaan yökakattomuuteen eikä öisin tarvinnut vaippoja vaihdella. Kesäkuun puolivälin tienoilla alkoi taas kerran yössä kakkaaminen, mikä heikensi yöunia pyllypesun takia. Olimme päässeet näistä juuri eroon ja olleet taas pari yötä yhdellä vaipalla, kunnes neiti viime yönä päätti vetää yhden tunnin aikana KOLMET kakat! Kaksi ensimmäistä kertaa vaihdoimme vaipan mukisematta Pirkon kanssa vuoron perään. Kumpaisellakin kerralla Penu heräsi iloisena hoitopöydällä ja aloitti korvia hivelevän, sulosointuisen vanhan oven narinaa muistuttavan huutolaulelun, jota hän on nyt harrastanut muutamat päivät korkealta ja kovaa. Juuri kun olimme saaneet hänet takaisin sänkyyn rauhoittumaan, alkoi kähnäys ja vääntö, minkä seurauksena jonkin ajan kulutta kuului aina "TRÖÖÖÖT" ja sen päälle pientä plörinää. Huoh. Voihan kakka sentään! Kolmannen kerran jälkeen emme voineet enää kuin nauraa Pirkon kanssa. Ajattelin, että tämän on pakko olla joku luonnon huono vitsi. Viimeisen kerran jälkeen neitokainen oli niin onnellisesti unten mailla, että päätimme jättää pyllypesun aamuun, vaikka kärsimmekin paskamutsifiiliksestä koko loppuyön.
Ei ihme, että meidän neiti on pieni kuin peipposen poikanen, kun kaikki ruoka humpsahtaa saman tien vaippaan! Viisikuukautisneuvolassa painoa oli piirun verran vajaa kuusi kiloa ja mittaa reilut 62 senttiä. Siro pieni tyttö hän on, vaikka kakkaa kuin kovemman sarjan ammattilainen!
Ensi yötä odotellessa...
Monet tutut ovat kertoneet, että joskus 4-5 kuukauden hujakoilla on päästy tahtiin pari kertaa viikossa. Tätä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta meidän pieni läpipaskoja ei päästä äitejä helpolla: pyllyä saa pestä useita kertoja päivässä. Ei sillä. Olen todellakin tyytyväinen, että pienen vatsa toimii ja kakkaa tulee, mutta kyllä se jossain vaiheessa voisi minun puolestani vähentyä.
Viime yö tuntui kovin kakkaisan päivän jälkeen rikkovan kuitenkin kaikki ennätykset! Olimme keväällä päässeet jo ihanaan yökakattomuuteen eikä öisin tarvinnut vaippoja vaihdella. Kesäkuun puolivälin tienoilla alkoi taas kerran yössä kakkaaminen, mikä heikensi yöunia pyllypesun takia. Olimme päässeet näistä juuri eroon ja olleet taas pari yötä yhdellä vaipalla, kunnes neiti viime yönä päätti vetää yhden tunnin aikana KOLMET kakat! Kaksi ensimmäistä kertaa vaihdoimme vaipan mukisematta Pirkon kanssa vuoron perään. Kumpaisellakin kerralla Penu heräsi iloisena hoitopöydällä ja aloitti korvia hivelevän, sulosointuisen vanhan oven narinaa muistuttavan huutolaulelun, jota hän on nyt harrastanut muutamat päivät korkealta ja kovaa. Juuri kun olimme saaneet hänet takaisin sänkyyn rauhoittumaan, alkoi kähnäys ja vääntö, minkä seurauksena jonkin ajan kulutta kuului aina "TRÖÖÖÖT" ja sen päälle pientä plörinää. Huoh. Voihan kakka sentään! Kolmannen kerran jälkeen emme voineet enää kuin nauraa Pirkon kanssa. Ajattelin, että tämän on pakko olla joku luonnon huono vitsi. Viimeisen kerran jälkeen neitokainen oli niin onnellisesti unten mailla, että päätimme jättää pyllypesun aamuun, vaikka kärsimmekin paskamutsifiiliksestä koko loppuyön.
Ei ihme, että meidän neiti on pieni kuin peipposen poikanen, kun kaikki ruoka humpsahtaa saman tien vaippaan! Viisikuukautisneuvolassa painoa oli piirun verran vajaa kuusi kiloa ja mittaa reilut 62 senttiä. Siro pieni tyttö hän on, vaikka kakkaa kuin kovemman sarjan ammattilainen!
Ensi yötä odotellessa...
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Kitinää ja turhautumista
Meidän neiti on oppinut kitisemisen jalon taidon. Harmitusitkua kuulee myös harva se päivä. Penu on oppinut, että tietynlaisilla äänteillä saa äitien huomion ja hyvin usein pääsee syliin tai saa lelut lähemmäs käsien ulottuville.
Pikkukitisijä turhautuu nykyään nopeasti, koska hän ei vielä pääse eteenpäin. Turhautuminen ja kiukku on suuri, kun neiti tajuaa, ettei osaakaan liikkua. Penu osaa kyllä kääntyä hienosti selältä mahalleen (ja kerran on kääntynyt toiseenkin suuntaan!), mutta eteenpäin ei vielä pääse. Toinen jalka on jo hoksannut, mitä täytyy tehdä, jotta pääsisi eteenpäin, mutta koska toinen ei vielä ole hiffannut ideaa, pyörii typy lähinnä akselinsa ympäri ja sehän vasta suututtaa, kun tavoiteltavissa olevat lelut katoavat näköpiiristä, kun matka ei jatkukaan eteenpäin vaan sivulle.
Tällä hetkellä kuuntelen kaunista turhautumishuutoa, kun neiti on Pirkko-äidin kanssa olohuoneessa leikkimatolla eivätkä lelut tottele tyttöä. Voi pientä! Toivottavasti Penu hiffaa pian tekniikan, jolla pääsee vähän eteenpäin. Siinä vaiheessa maailma avartuu valtavasti, kun pääsee itse pienille tutkimusmatkoille. Äidit tosin ovat toistaiseksi vielä tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse juosta pienen nappulan perässä ympäri asuntoa.
Pikkukitisijä turhautuu nykyään nopeasti, koska hän ei vielä pääse eteenpäin. Turhautuminen ja kiukku on suuri, kun neiti tajuaa, ettei osaakaan liikkua. Penu osaa kyllä kääntyä hienosti selältä mahalleen (ja kerran on kääntynyt toiseenkin suuntaan!), mutta eteenpäin ei vielä pääse. Toinen jalka on jo hoksannut, mitä täytyy tehdä, jotta pääsisi eteenpäin, mutta koska toinen ei vielä ole hiffannut ideaa, pyörii typy lähinnä akselinsa ympäri ja sehän vasta suututtaa, kun tavoiteltavissa olevat lelut katoavat näköpiiristä, kun matka ei jatkukaan eteenpäin vaan sivulle.
Tällä hetkellä kuuntelen kaunista turhautumishuutoa, kun neiti on Pirkko-äidin kanssa olohuoneessa leikkimatolla eivätkä lelut tottele tyttöä. Voi pientä! Toivottavasti Penu hiffaa pian tekniikan, jolla pääsee vähän eteenpäin. Siinä vaiheessa maailma avartuu valtavasti, kun pääsee itse pienille tutkimusmatkoille. Äidit tosin ovat toistaiseksi vielä tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse juosta pienen nappulan perässä ympäri asuntoa.
torstai 22. kesäkuuta 2017
Penun kesärientoja
Kesäkuun alkupuolelta asti Penu on saanut nauttia meidän molempien äitien seurasta, sillä Pirkolla alkoi kauan odotettu kesäloma. Reilu viikko sitten Penu pääsi ensimmäiselle viralliselle matkalleen, kun pakkasimme auton täyteen tavaraa ja hurautimme viikonloppulomalle Turkuun. Turku on meidän molempien sydäntä lähellä ja käymmekin siellä vähintään kerran vuodessa lomailemassa - yleensä kesäisin, koska kesä + Turku = <3.
Penun ensimmäinen hotelliyöpyminen tapahtui siis Turun Kauppatorin kupeessa Aurajoen syleilyssä. Matka meni todella hienosti! Säät suosivat meitä, joten vietimme lähes kaiken ajan ulkona jokirannassa auringosta, hyvästä ruuasta ja Turusta nauttien. Penu jaksoi todella hyvin. Kahviloissa ja ravintoloissa hän istui sylissä ja katseli ympäristöä suu auki ihmetellen. Ohikulkijat Penu hurmasi hymyllään ja sai muutkin hymyilemään. :) Kun väsy yllätti, vedettiin vaunuissa kiltisti päikkärit. Kun nälkä yllätti, kaivettiin rinta esiin ja otettiin huikat. Ruokapolitiikan kannalta matkustaminen on tämänikäisen kanssa kyllä taivaallisen helppoa! Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmittämistä tai muuta vastaavaa.
Yöt hotellissa menivät kuin vanhalta tekijältä! Olin etukäteen jännittänyt nukkumista hotellin pinniksessä, sillä juuri ennen reissua yöt kotona olivat yhtä kääntyilyä ja äitien heräilyä tunnin välein. Hotellissa Penu kuitenkin nukkui sikeästi lähes koko yön! Aamulla noin klo 4-5 herättiin kerran syömään, minkä jälkeen jatkettiin unia aamupalaan asti. Aamupalalle Penu meni kantorepussa, josta hän vaihtoi syliin istumaan ja ihmettelemään. Kun äidit olivat saaneet murua rinnan alle, olikin Penun aamupäiksyjen aika, jolloin äidit saattoivat myös huilia ja lukea aamun lehtiä. Täydellistä lomailua!
Toisena iltana Penu osoitti hieman väsymisen merkkejä ja jouduimme menemään huoneeseen hieman suunniteltua aiemmin. Reissun ainoa huutokonsertti kesti ehkä tunnin verran, minkä jälkeen Penu nukahti ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Viikonloppumatka antoi meille äideille roimasti lisää itsevarmuutta reissaamisen suhteen. Innoissani aloin jo suunnitella tulevia matkoja! Kunhan nyt saamme ensin Penulle passin, voimme suunnata kohti ulkomaita. Emme malttaisi odottaa, että pääsisimme näyttämään nappulalle maailmaa. Toki tällä hetkellä ihmeteltävää riittää vielä kodin seinien sisäpuolella, joten ulkomaanmatkat laannuttaisivat ehkä ennemminkin äitien kaukokaipuuta kuin Penun matkakuumetta. :D
Toinen kesäreissu suuntautui pari päivää sitten minun vanhempieni luokse eli mummulaan. Tuokin matka meni loistavasti! Noin 1,5 tunnin automatkat taittuivat nukkuen (siis Penun osalta) eikä pysähdyksiä tarvittu. Perillä mummu ja ukki olivat aluksi vähän pelottavia ja heitä täytyi vähän vierastaa, mutta yön yli nukuttua hekin saivat hyväksynnän - hyvä niin, sillä äidit ottivat itselleen pari tuntia vapaa-aikaa, jolloin innokkaat isovanhemmat jäivät Penu-vahdeiksi.
Nyt olemme taas rauhoittuneet kotiin ja köllöttelemme täällä omissa oloissamme. Olemme Pirkon kanssa välillä kunnon kotihiiriä ja nautimme rauhallisesta olosta oman porukkamme kesken. Näissä merkeissä taittuu nähtävästi yöttömän yön juhla ja seuraavat päivät. Tiedossa ei ole vielä muita reissuja, mutta katsotaan, mitä ehdimme vielä loman ajaksi kehitellä. Pridet lähestyvät vinhaa vauhtia ja siellä varmaan pistäydymme katsomassa meininkiä, jos ilma on suosiollinen. Viime vuonna kulkue jäi näkemättä, koska etova olo piti minut sohvan nurkassa. (On muuten jännä, miten raskausajan on unohtanut, mutta nyt kesän myötä mieleeni on tulvinut muistoja etovasta kamalasta olosta, jota ei todellakaan ole ikävä! Luulen, että jotkin kesän hajut ja tuoksut tuovat nämä muistot mieleen niin vahvasti, että välillä tunnen samaa etovaa oloa kuin vuosi sitten! :D Jos eläisin heterosuhteessa, epäilisin vahvasti olevani raskaana. :D)
Penun ensimmäinen hotelliyöpyminen tapahtui siis Turun Kauppatorin kupeessa Aurajoen syleilyssä. Matka meni todella hienosti! Säät suosivat meitä, joten vietimme lähes kaiken ajan ulkona jokirannassa auringosta, hyvästä ruuasta ja Turusta nauttien. Penu jaksoi todella hyvin. Kahviloissa ja ravintoloissa hän istui sylissä ja katseli ympäristöä suu auki ihmetellen. Ohikulkijat Penu hurmasi hymyllään ja sai muutkin hymyilemään. :) Kun väsy yllätti, vedettiin vaunuissa kiltisti päikkärit. Kun nälkä yllätti, kaivettiin rinta esiin ja otettiin huikat. Ruokapolitiikan kannalta matkustaminen on tämänikäisen kanssa kyllä taivaallisen helppoa! Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmittämistä tai muuta vastaavaa.
Yöt hotellissa menivät kuin vanhalta tekijältä! Olin etukäteen jännittänyt nukkumista hotellin pinniksessä, sillä juuri ennen reissua yöt kotona olivat yhtä kääntyilyä ja äitien heräilyä tunnin välein. Hotellissa Penu kuitenkin nukkui sikeästi lähes koko yön! Aamulla noin klo 4-5 herättiin kerran syömään, minkä jälkeen jatkettiin unia aamupalaan asti. Aamupalalle Penu meni kantorepussa, josta hän vaihtoi syliin istumaan ja ihmettelemään. Kun äidit olivat saaneet murua rinnan alle, olikin Penun aamupäiksyjen aika, jolloin äidit saattoivat myös huilia ja lukea aamun lehtiä. Täydellistä lomailua!
Toisena iltana Penu osoitti hieman väsymisen merkkejä ja jouduimme menemään huoneeseen hieman suunniteltua aiemmin. Reissun ainoa huutokonsertti kesti ehkä tunnin verran, minkä jälkeen Penu nukahti ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Viikonloppumatka antoi meille äideille roimasti lisää itsevarmuutta reissaamisen suhteen. Innoissani aloin jo suunnitella tulevia matkoja! Kunhan nyt saamme ensin Penulle passin, voimme suunnata kohti ulkomaita. Emme malttaisi odottaa, että pääsisimme näyttämään nappulalle maailmaa. Toki tällä hetkellä ihmeteltävää riittää vielä kodin seinien sisäpuolella, joten ulkomaanmatkat laannuttaisivat ehkä ennemminkin äitien kaukokaipuuta kuin Penun matkakuumetta. :D
Toinen kesäreissu suuntautui pari päivää sitten minun vanhempieni luokse eli mummulaan. Tuokin matka meni loistavasti! Noin 1,5 tunnin automatkat taittuivat nukkuen (siis Penun osalta) eikä pysähdyksiä tarvittu. Perillä mummu ja ukki olivat aluksi vähän pelottavia ja heitä täytyi vähän vierastaa, mutta yön yli nukuttua hekin saivat hyväksynnän - hyvä niin, sillä äidit ottivat itselleen pari tuntia vapaa-aikaa, jolloin innokkaat isovanhemmat jäivät Penu-vahdeiksi.
Nyt olemme taas rauhoittuneet kotiin ja köllöttelemme täällä omissa oloissamme. Olemme Pirkon kanssa välillä kunnon kotihiiriä ja nautimme rauhallisesta olosta oman porukkamme kesken. Näissä merkeissä taittuu nähtävästi yöttömän yön juhla ja seuraavat päivät. Tiedossa ei ole vielä muita reissuja, mutta katsotaan, mitä ehdimme vielä loman ajaksi kehitellä. Pridet lähestyvät vinhaa vauhtia ja siellä varmaan pistäydymme katsomassa meininkiä, jos ilma on suosiollinen. Viime vuonna kulkue jäi näkemättä, koska etova olo piti minut sohvan nurkassa. (On muuten jännä, miten raskausajan on unohtanut, mutta nyt kesän myötä mieleeni on tulvinut muistoja etovasta kamalasta olosta, jota ei todellakaan ole ikävä! Luulen, että jotkin kesän hajut ja tuoksut tuovat nämä muistot mieleen niin vahvasti, että välillä tunnen samaa etovaa oloa kuin vuosi sitten! :D Jos eläisin heterosuhteessa, epäilisin vahvasti olevani raskaana. :D)
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Meidän iso pieni Penu!
Oho, onpas tullut pitkä blogitauko! Ajattelin, että alan kirjoitella ahkerasti siinä vaiheessa, kun Pirkko jää kesälomalle, mutta mitä vielä! En ole avannutkaan konetta kesäkuun aikana! :D Olemme nauttineet yhteisestä ajasta pienen perheemme kesken. On ollut mahtavaa, että Pirkko on saanut olla kotona meidän kanssa, jolloin vauvanhoitotaakkaa on voinut vähän jakaa enemmän kahden aikuisen kesken.
Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...
- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.
- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.
- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.
- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.
- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.
- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.
- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.
- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.
- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).
- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).
Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.
Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)
Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...
- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.
- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.
- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.
- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.
- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.
- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.
- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.
- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.
- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).
- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).
Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.
Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)