Ensimmäinen kunnallinen ultra on nyt ohi! Ja heti alkuun on pakko todeta, että Tyypillä oli kaikki hyvin. :) Olin ollut etukäteen jo jonkin aikaa täysin paniikissa, koska olin varma, että Tyyppi olisi jotenkin huonosti kehittynyt tai että hän ei olisi ollenkaan elossa, mutta kaikki näytti olevan täysin mallillaan.
Jouduin valitettavasti menemään ultraan yksin, koska Pirkon ei sallittu tulevan mukaan. Olimme sopineet Pirkon kanssa etukäteen, että hän päivystää kotona puhelimen päässä ja minä soitan videopuhelun, jossa kuvaan koko ajan ultraruutua ja Pirkko voi näin seurata hommaa livenä kotoa käsin. Toivoin kovasti, että ultraaja olisi joku nuori, koska ajattelin, että nuoret antaisivat varmemmin toimia näin. Noh, valitettavasti ultraaja oli vähän vanhempi tätönen, joka ei meinannut suostua ehdotukseeni. Pidin kuitenkin pintani ja vaadin, että saan kuvata ruutua. Vakuutin, ettei puolisosta ole mitään häiriötä, vaan että hän pysyy hiljaa ja haluaa vaan seurata ja kuulla kaikki kätilön puheet. Onneksi kätilö lopulta suostui ja Pirkko sai olla etäyhteyden päässä!
Tyyppi oli todella vilkas yksilö! Hän liikkui aivan valtavasti eikä meinannut antaa mitata niskaansa ollenkaan. Lopulta kätilö onneksi onnistui. Tyypiltä löytyivät kädet ja jalat ja kaikki muukin kuulemma näytti tällä hetkellä juuri siltä niin kuin pitääkin. Jes! Tulokset yhdistelmäseulasta tulivat vain pari tuntia ultrauksen jälkeen ja ne näyttivät ihan normaaleilta eikä jatkotutkimuksiin ole tarvetta.
Kasvupyrähdyksen tyyppi tosin oli ottanut! Hän oli 4 päivää isompi kuin mitä varhaisultrassa ja mitä kuukautisten/hedelmöittymisen perusteella oli laskettu (tästä johtuen hyppäys raskausviikoissa eteenpäin). Kätilö oli tässäkin suhteessa vähän nuiva ja tiukkasi minulta ennen ultrausta laskettua aikaa. Hän sanoi, että klinikoilla kuulemma aina annetaan laskettu aika valmiiksi. Sanoin heti, että ei meille vaan mitään ole kerrottu (en tajunnut sanoa, että emme käyneet varhaisultrassa klinikallamme vaan muualla). Jotenkin hän ei tätä meinannut uskoa ja tivasi moneen otteeseen laskettua aikaa, jonka olisimme saaneet. Lopulta hän onneksi uskoi, että minulla ei oikeasti ole antaa mitään klinikan kertomaa laskettua aikaa. Alun perin näytti siltä, että meille saattaisi tulla joulukuun alun vauva, mutta voipi olla, että hän tuleekin ehkä jo marraskuussa. Saa nähdä! Jännää!
Nyt on taas hieman luottavaisempi olo raskauden suhteen ja uskallan ehkä hieman jo iloita tästä. Ehkäpä kesällä voisi tehdä jo jotain pieniä hankintoja...?! Monien sovellusten mukaan ensimmäinen kolmannes loppuisi näillä hujakoilla, joten piinaavimmat viikot on nyt taputeltu. Toivotaan, että tässä raskaudessa saisin kokea sen hehkeän keskiraskauden ilman sen suurempia vaivoja.
Olipa todella tympeän oloinen ultraaja. Onneksi ei ole teidän ensimmäinen lapsi niin ei ehkä ollut niin järkyttävä kokemus.
VastaaPoista