Penun syntymäpäivänä kävimme pitkästä aikaa neuvolassa. Outoa, kun nykyään siellä käydään niin harvoin, sillä vuosi sitten ramppasimme neuvolassa lähes joka viikko. Tietenkin vasta nyt, kun käyntejä on enää noin kerran vuodessa, olemme vaihtaneet neuvolamme astetta parempaan. :D
Tässä meidän nurkilla sijaitsee kaksi neuvolaa, joihin on oikeastaan lähes yhtä pitkä matka. Edellinen oli terveyskeskuksen yhteydessä eikä siinä periaatteessa ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä en koskaan oikein pitänyt paikasta: vanha ja hieman likainen rakennus, jossa rattaat piti jättää eteiseen kaikkien ohikulkijoiden saataville. Raskausaikana meillä oli ihana täti, joten silloin en asiaa sen enempää miettinyt, mutta Penun syntymän jälkeen neuvolatätimme vaihtui enkä koskaan oikein päässyt tämän kanssa samalle aaltopituudelle. Penun myötä mukana kulkivat tietenkin myös rattaat, joten pelkäsin joka kerta, että ne lähtevät kävelemään käyntimme aikana.
Kävimme viime syksynä ottamassa influenssarokotteet tässä uudessa neuvolassamme, koska omaamme ei saanut aikoja. Tykästyin paikkaan, sillä se oli paljon siistimpi ja puhtaamman oloinen kuin aikaisempi neuvolamme. Rattaat saimme sisätiloihin lukkojen taakse, joten niidenkään puolesta ei tarvinnut pelätä. Kun sitten varasimme yksivuotisneuvolaa, päätimme ottaa ajan tuohon toiseen paikkaan - ja sekös kannatti! Ahdistus neuvolakäynneistä laski saman tien monen monta prosenttiyksikköä!
Kaiken lisäksi uusi neuvolatätimme on aivan ihana! Ei vanhassakaan periaatteessa mitään vikaa ollut, mutta tämä uusi on vain paljon enemmän meidän tyylinen ja hänen kanssaan oli todella mukava rupatella. Edellinen neuvolatätimme oli yleensä paljon hiljaa ja itselläni oli siellä aina sellainen olo, että minun pitäisi aloittaa keskustelu, pitää sitä yllä ja kysellä neuvolatädin kuulumisia, jolloin päädyinkin olemaan enemmän hiljaa (tyylini vastaisesti :D) ja pyrkimään huoneesta mahdollisimman pian ulos.
Näin jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta vaihtaa neuvolaa jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti