Moni asia, joka ennen oli helppo arkirutiini, on nykyään taituruutta vaativa show. Penulla on omaa tahtoa ja välillä hän on varsinainen drama queen, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.
Mikä tässä maailmassa sitten oikein mättää?
Pukeminen
Ulkovaatteiden pukeminen on ihan syvältä. Pukeminen on nykyään suuremman luokan operaatio, johon ei
välttämättä ryhdy, jollei ole aivan pakko. Vaatteita tosin joutuu
pukemaan päivässä kaksi kertaa jo pelkkien päiväunien takia, sillä Penu
nukkuu edelleen parhaat unet pihalla (liikkumattomissa) vaunuissa. Eipä sisävaatteidenkaan pukeminen mitään herkkua ole, mutta alasti ei valitettavasti näillä säillä tarkene!
Vaipanvaihto
Vaipan vaihtaminen on muuten ihan pyllystä. Siitä ei meinaa tulla mitään, kun neiti vänkää joka
suuntaan ja heittää kaikki hämäyslelut lattialle. Odotamme innolla sitä
aikaa, että Penu seisoo tukevasti ja voimme siirtyä housuvaippoihin.
Syöminen
Syöminen on päivästä ja hetkestä riippuen joko lastenleikkiä, jolloin
kaikki maistuu (joko sormin tai syötettynä), tai tahtojen taistelua,
jolloin Penu haluaa syödä iltapuuron itse sormin. Tai lusikalla. Melkein sama asia. Lopputuloksen kaikki
osaa varmasti arvata.
Rataskävelyt
Kuvittelevatko äidit, että Penu muka viihtyisi rattaissa ja katselisi vain maisemia? No, ei kuvittele enää. Rattaissa ei viihdytä ollenkaan, jos
ollaan hereillä. Olin naiiveissa kuvitelmissani ajatellut lenkkeileväni kauniissa syyssäissä
Penun kanssa, mutta turha unelmoidakaan kävelyistä, jollei halua työntää karjuvaa
lasta. Onneksi sentään kaupoissa ja kauppakeskuksissa on sen verran
ihmeteltävää, että rattaissa malttaa istua ja katsella ympärilleen -
ainakin hetken.
Autossa matkustaminen
Autossa matkustaminen on turhaa ja kamalaa.
Sitä jaksaa maksimissaan kymmenen minuutin ajan. Tekisi mieli motata jokaista, joka kysyy "ai, eikö se nukukaan autossa?". (Mottaisin siis varmaan jokaista vastaantulijaa.) No ei nuku! Jos on päiväuniaika, saattaa hyvällä tuurilla mennä
30-45 minuuttia, mutta ei yhtään enempää. Jos ei ole päiväuniaika, on
turha edes unelmoida siitä, että neiti vetelisi autossa sikeitä.
Päätimme, että menemme viikonloppuna katsomaan autoon turvaistuinta. Penu mahtuu turvakaukaloon vielä oikein hyvin, mutta asento on selvästi liian vauvamainen. Toivotaan, että isojen lasten istuin helpottaisi vähän automatkailua.
Nukkuminen
Ai, että Penuko kävisi pinnikseen nukkumaan? No ei taatusti ilman pientä jumppatuokiota, jossa vedetään maratonia pinniksessä kulmasta kulmaan ja huudetaan aina, kun pääsee seisomaan reunaa vasten eikä osaa laskeutua siitä alas. Jos huomiota ei muuten saa, on hyvä keino heittää tutti lattialle. Siitä kuuluu kiva kopsahdus, ja yleensä joku äiti tulee paikalle. Tämän rumban kun jaksaa iltaisin käydä läpi, ei päivisin enää tee mieli nukuttaa pinnikseen. Sen takia päikkärit nukutaankin ulkona rattaissa.
Kuulostaapa kovin tutulta! Meillä tosin rattaissa viihdytään ihan ok jonkun matkaa kävellessä, mutta yleensä nukku tulee helposti ennen känkkistä. Muuten kyllä ihan samat inhokit olleet jo muutaman kuukauden. Pidemmät autoilut on pakko ajoittaa päiväunien kohtaan, koska silloin päästään yleensä 1,5 tuntiakin eteenpäin unien parissa.
VastaaPoistaVaikka Pakkasen Poika seisoo tukea vasten tosi jämäkästi, housuvaipan tai vaatteiden pukeminen pystyasennossa ei aina ole kovin helppoa, koska silloinhan mieluusti heittäydytään spagettijalaksi ja veteläksi muutenkin. Ah.
Lohduttavaa kuulla, että muilla on sama meininki! :D
PoistaJa hei, hyvä kuulla, että tuo tukevasti seisominen ei ole tae helpommalle vaipanvaihdolle!
He-heh. Meillä muuten (ainakin mulla) helpotti pahimmassa vaipanvaihtovaikeudessa se, että alettiin suosimaan paitaa ja housua bodyn ja housujen sijaan. Jotenkin helpompaa kaikille, kun ei tarvi tapella nepparien kanssa. Nyt taas bodytkin käytössä, kun vähän iisimpää.
Poista