keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Rakkaalla lapsella on...

...monta nimeä. Omallamme niitä on jo useita: Pena, Penu, Penuliinu, Makkara, Maksu, Pätkis, Nappula, Popparityttö, Puppis... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä uusia nimiä tulee lisää lähes päivittäin. Tyttö on niin vietävän söpö, että häntä on ihana kutsua kaikenlaisilla hellittelynimillä.

Nyt Penulla on kuitenkin ihan oikea nimi! Olimme alkaneet miettiä nimeä jo kauan ennen kuin raskaus sai alkunsa - kuten kuka tahansa kunnon vanhempi tekee. Asiat tärkeysjärjestykseen. :D No ei. Olen itse todella kiinnostunut nimistä ja olisinkin voinut puhua niistä koko raskausajan vaikka päivittäin. Varmaan raskausviikolla 15 minun nimihörinäni alkoivat tulla jo Pirkon korvista ulos, eikä hän kauheasti enää jaksanut keskittyä nimen miettimiseen, vaan vastaus oli aina: "Katsotaan nyt ensin, miltä Penu näyttää."

Olimme keksineet jo raskauden alkuvaiheessa (vai oliko se jopa ennen raskautta?) yhden hyvän kolmiosaisen nimen, jota makustelimme koko raskausajan. Ensimmäinen nimi oli ikään kuin meidän yhteinen keksintö ja valinta. Kyseistä nimeä ei löydy allakasta ollenkaan, vaan se on peräisin meidän harrastuspiirin sanastosta. Toinen nimi oli Pirkon valinta ja kolmas nimi on ollut oma pitkäaikainen suosikkini. Olimme tottuneet näihin kolmeen nimeen niin hyvin, että emme osanneet muuttaa niistä yhtäkään Penun tullessa ulos.

Mikä sitten kutsumanimeksi? Olimme ajatelleet, että ensimmäisestä nimestä tulisi loogisesti Penan kutsumanimi, koska a) nimi on ensimmäinen ja b) se oli meidän yhteinen valinta. Sairaalassa kysyin Pirkolta, miltä Penu hänen mielestään näyttää. Yhdessä katselimme Penua, ja totesin, että mielestäni hän ei näytä siltä, mikä on ensimmäiseksi nimeksi ajateltu. Pirkko oli samaa mieltä. Ensimmäinen nimi ei vain näytä häneltä.

Toinen nimi oli kriteeriemme mukaan ulkona kutsumanimikilpailusta, sillä se alkaa s-kirjaimella. Olin sanonut jo kauan sitten, että kutsumanimessä ei saa olla s- eikä r-kirjainta, mikäli Penulla myöhemmin ilmenisi s- tai r-vikaa. Vaihtoehtona oli siis kolmas eli minun keksimä nimeni. Ensimmäisten viikkojen ajan pyörittelimme mielessämme ensimmäistä ja kolmatta nimeä ja mietimme, voisiko jompikumpi niistä olla kutsumanimi. Kaikki muut, uudet vaihtoehdot tuntuivat täysin vierailta. Leikiteltyämme nimillä tarpeeksi päädyimme lopulta käyttämään kolmatta nimeä kutsumanimenä. Voimmehan me aina vaihtaa kutsumanimen toiseksi, jos me (tai Penu) niin haluamme.

Nimen rekisteröimme jo kuukausi sitten, kun veimme paperin maistraattiin. Julkistimme nimen kuitenkin vasta viime sunnuntaina pienessä nimijuhlassa, jonka pidimme perheillemme ja muutamalle ystävälle. Pidimme juhlat täällä meillä kotona ja ne olivat mielestämme oikein onnistuneet. Mitään erityistä ohjelmaa ei ollut, sillä emme sellaista halunneet. Olimme lähettäneet kutsukorttien mukana "pääsyliput" eli nimenveikkauskupongit. Nämä keräsimme vierailta heti ovella. Juhlien alussa lahjoimme Penan kolmea kummia Penusta otetulla valokuvalla ja tämän jälkeen luimme, mitä ihmiset olivat nimeksi veikanneet (kukaan ei muuten arvannut yhtäkään nimeä oikein!). Nimen paljastimme perinteisellä hirsipuuleikillä. Palkitsimme vielä kolme parasta nimiveikkausta Penu-aiheisilla palkinnoilla: Pätkis-patukalla, popcornpussilla ja makkarapaketilla. Kun nimi oli paljastettu, oli vuorossa kahvittelua ja kakuttelua. Simppeli tilaisuus ja juuri meidän näköinen.

Penun saamat nimiäiskukat

Valitettavasti en täällä blogissa tule paljastamaan nimeä, vaan Penu saa edelleen kulkea nimellä Pena tai Penu tai mikä sillä hetkellä tuntuukaan hyvältä.

3 kommenttia:

  1. Olipas mukavan kuulloinen nimenanto juhla :) Onnea Pena/Penun nimestä!

    VastaaPoista
  2. Oi että, tuo kutsun mukana lähetettävä veikkauslipuke oli hauska keksintö! Pitääpä muistaa se jos saamme Pakkasen Pojalle pikkusisaruksen jossain vaiheessa! :) Muutenkin oikein kivan kuuloiset juhlat teillä!

    Tunnen monia jotka ovat päättäneet vauvan nimet varmoiksi jo paljon ennen syntymää, koska heidän mielestään vauva ei syntyessään "näytä" miltään nimeltä vaan nimi kuin nimi muotoutuu vauvan näköiseksi käytössä. Kiva että teillä kolmas nimi oli "näköinen" eikä tarvinnut alkaa etsiä aivan uutta nimiyhdistelmää :) Meilläkin oli pojannimet mietittynä etukäteen, mutta sillä varauksella, että jos vauva ei sitten näyttäisikään niiltä, oli mietittynä jotain varanimiä, ja olin varautunut pohtimaan jonkun ihan uudenkin nimen valintaa tarvittaessa. Onneksi Pakkasen Poika näytti sitten etukäteen valitulta nimeltään. Varmaa tyttöjen nimiehdokasta meillä ei ollut mietittynä, vaikka muutama suosikki olikin. Tyttöjen nimiä on niiiiiin paljon enemmän kaikkia ihania kuin poikien nimiä (oli todella vaikea keksiä edes muutamaa pojannimiehdokasta joista kumpikin tykkäsimme paljon) että niistä olisi ollut vara valita ja keksiä vaikka minkälaisia yhdistelmiä juuri sen mukaan miltä vauva olisi sitten näyttänyt. Tosin nyt minulla on noussut mielessä yksi tytön nimiyhdistelmä ylitse muiden, joten jos Pakkasen Poika saa joskus pikkusiskon, toivon kovasti että tämä näyttää tuolta nimeltä ja saamme sen käyttöön :)

    VastaaPoista