maanantai 6. maaliskuuta 2017

Pentti-Sakari aka. Pena aka. Penu aka. Penuliinu

Pena on nyt jo kuukauden ikäinen! Ensimmäiset neljä viikkoa ovat menneet ihan siivillä! Pirkko joutui palaamaan viikko sitten töihin ja me olemme Penun kanssa harjoitelleet vauva-arjen pyörittämistä kahdestaan kotona.

Viime viikolla kävimme (taas) neuvolassa ja pituutta syntymästä oli tullut jo neljä senttiä lisää. Nyt Penu on siis jo 54 cm pitkä. Painoakin oli vihdoin tullut neuvolatätiä tyydyttävä määrä, ja nyt saimme seuraavan ajan ensi viikolle (ihan ei tätönen viitsinyt vielä laittaa kuukauden tarkastusväliä - huoh). On meillä iso tyttö! Mutta minkälainen tämä perheemme uusin jäsen oikein on?

Suloinen <3
Äitien mielestä hän on tietenkin suloisin ja kaunein vauva päällä maan! Penu on yllättävän paljon minun näköiseni. Kun katsoo meidän vauvakuviamme vierekkäin, olemme jopa pelottavan samannäköisiä! Nenä, suu ja leuka tulevat aivan suoraan minulta. Kuulemani mukaan myös korvamme ovat samanlaiset. Silmistä en osaa täysin sanoa: välillä ne näyttävät todella vierailta, mutta välillä nekin ovat mielestäni samanlaiset kuin itselläni. Pirkko on sanonut, että monet ilmeemme (esimerkiksi haukotellessa) ovat myös todella samanlaisia. Hassua! Penu on kuitenkin aivan omanlaisensa ja varastanut meidän äitien sydämet jo ensimmäisenä päivänä.

Iloinen
Nykyään Penu suo jo muutamia hymyjä meille äideille! Hän vaikuttaa muutenkin melko iloiselta ja tyytyväiseltä kaverilta. 

Tarkkaavainen
Penu tykkää seurata ympäristöään. Erityisen mielenkiintoisia ovat olleet tummat seinämme ja valkoinen katto. Myös lamput ovat mahtavia, ja niitä voidaankin tuijotella pitkän aikaa. Tällöin suu aukeaa apposen ammolleen ja silmät suurenevat lautasen kokoisiksi. On mahtavaa seurata pientä vauvaa, joka jaksaa innostua kaikista asioista!

Kova selittämään
Penulla on usein kovat tarinoinnit menossa. Hän tykkää jutella etenkin Pirkon kanssa ja yhdessä he jaksavat tarinoida pitkiäkin aikoja. Penulla on selittämisessä koko kroppa mukana ja kädet ja jalat vispaavat eri suuntiin. Pieni helikopterimme.

Kova ähisemään, ärisemään ja örisemään
Penu ei kauheasti itke, mutta hän ähisee ja örisee senkin edestä. En ollut koskaan aiemmin tiennyt, että vauvat pitävät sellaista ääntä, vaan luulin, että kaikki vauvat vain itkevät, mutta erään neuvolatädin mukaan tuo on "sitä vauvaörinää". Välillä olemme erehtyneet luulemaan, että kodissamme asuu pieni porsas kaikista örinöistä päätellen.

Kova jumppaamaan
Pena jaksaa nostaa ja kääntää päätään mahalla ollessaan. Päätä hän nosti ensimmäisen kerran jo 15. päivän ikäisenä. Muutama päivä tuon jälkeen hän alkoi itse kääntää päätään samalla, kun nosti sitä ylös. Kun Pena oli vielä mahassa, veikkasimme, että hänestä tulee nykytanssija kaiken sen möngerryksen perusteella. Edelleen olen tätä mieltä! Möngerrys on kovaa ja eteenpäin (ja ylöspäin!) pitäisi päästä. Välillä olen kuitenkin ajatellut, että hänestä saattaisi tulla myös bollywood-tanssija. Penun sormet vääntyilevät ja kääntyilevät siihen malliin, että kokeneempikin intialainen kalpenisi hänen rinnallaan.

Vaunuilija
Penu tykkää nukkua päikkäreitä ulkona tai käydä kanssamme vaunulenkeillä. Usein hän alkaa tapittaa silmät unisen näköisinä siinä vaiheessa, kun hänelle puetaan vaatteita päälle. Vaunuihin hän nukahtaa usein alta aikayksikön. Jatkukoon tämä mahdollisimman pitkään!

Helppo vauva
Tätä ei ehkä pitäisi sanoa ääneen, mutta tähän mennessä Penu on ollut mielestäni melko helppo vauva. Penu ei tosiaan itke kovinkaan paljon. Muutamat rääkäisyt tulevat ainoastaan silloin, jos hän on yliväsynyt tai nälkä pääsee yllättämään eikä ruokaa tule tarpeeksi nopeasti. Kertaakaan emme ole joutuneet kanniskelemaan häntä ympäri taloa rauhoittelumielessä. Yöt hän nukkuu kiltisti, vaikka hän toki heräileekin syömään noin 2-3 kertaa yössä, mutta se nyt on vauvoilla normaalia. Tällainen kiltteys saattaa olla (ja todennäköisesti onkin) vain ohimenevä vaihe, joten nautimme siitä nyt niin pitkään kuin mahdollista!

6 kommenttia:

  1. Kyllä se voi pysyä helppona :) Tai ainakin vähäitkuisena. Meidän 1v 4 kk on tasan kaksi kertaa itkenyt yli 5 min elämänsä aikana (sairaan kovassa kuumeessa ja rokotuksen jälkeen). Itku on aina tullut syystä tähän asti, kaatuminen, nälkä, mielipaha jne. En sitten tiedä, että itketäänkö meillä sitten hurjat uhmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva tietää! Toivottavasti pysyis helppona. :)

      Poista
  2. Kuulostaa kaikin puolin ihanalta. <3 Mahtavaa, että arki on rankan synnytyksen jälkeen lähtenyt kevyesti käyntiin ja ainakin toistaiseksi teillä on Helppo Vauva. :)

    VastaaPoista
  3. Hah, olinkin ihan unohtanut noi vauvaörinät! Pelästyttiin eka että vauvalla on joku ongelma hengityksen kanssa tms ja neuvolahoitaja meitä sitten valisti että just tosta vauvaörinästä kyse:D Se ei tainnut kovin kauaa kyllä jatkua.

    Meilläkin L oli tosi helppo vauva, ei itkenyt oikein koskaan. Pelottaa oikein miten seuraavan kanssa käy kun tuntuu että eihän me yhtään osata tietää millaista vauvan kanssa on! Kuten anonyymi tossa yllä arveli, niin meillä ainakin on tää uhma sit ollut tosi vaikea ja itkun sekä huudon täyteinen. Sitä on silti helpompi "kestää" kuin vauvan itkua, koska nyt tietää mistä se itku johtuu. Yleensä ainakin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin aluksi pelästyttiin tota örinää ja oltiin ihan varmoja, että jotain on vialla! :D Onneksi viisastuttiin pienellä googlailulla ja neuvolakäynnillä.

      Voi olla, että itsekin ottaisin mieluummin tuon helpon vauvan ja pahan uhmaiän (puhutaan tästä sit uudestaan parin vuoden päästä! :D :D), koska vauvan itkua on kyllä kamala kuunnella. Sydäntä särkee joka kerta, kun se rääkäisee, ja kun se ei osaa kertoa, mikä on hätänä.

      Poista