torstai 9. maaliskuuta 2017

Imetystaival

Kun minulta raskausaikana kysyttiin, aionko imettää, oli vastaukseni aina hieman epämääräinen: jos onnistuu, niin kyllä; jos ei onnistu, niin en. En ole koskaan ollut mikään imetysintoilija ja olen joskus jopa vähän kammoksunut ajatusta siitä, että jotkut imettävät vielä parivuotiaita lapsia, joiden kanssa voivat jopa itse keskustella imettämisestä. Edelleenkään en ole mikään intoilija enkä missään nimessä aio imettää taaperoikäistä, mutta ajatukseni ovat kuitenkin hieman muuttuneet ja toivoisin, että imetys onnistuisi vielä jonkin aikaa.

Imetystaival ei lähtenyt käyntiin kovin helposti. Kirjoituksessani Penan ensimmäiset päivät mainitsin siitä, että Penu ei alussa meinannut oppia imemään. Kätilö yritti avustaa synnytyssalissa ja toinen kätilö osastolla sinne päästyäni. Tässä vaiheessa Penu-parka oli jo niin nälissään, että hänelle annettiin ruiskulla luovutettua äidinmaitoa. Ensimmäisinä päivinä yritin imettää rintakumin kanssa ja ilman, mutta kummastakaan ei tahtonut tulla mitään. Maitoa herui ja Pena osasi imeä, mutta näiden kahden toiminnon yhdistäminen tuntui olevan täysin mahdoton yhtälö.

Sokeriseurannan ja bilirubiinien takia syöntiä tarkkailtiin sairaalassa alusta asti. Väli ei saanut venyä kolmea tuntia pidemmäksi ja ruokaa oli saatava, joten lähes kaikki ruoka annettiin pullosta tai alkuun ruiskulla. Toisena päivänä synnytyksen jälkeen suosikkikätilömme johdatteli meidät pumppauksen ihmeelliseen maailmaan. Siitä lähtien olinkin sairaalassa kiinnittyneenä lypsykoneeseen aina kolmen tunnin välein. Osa Penan ruoista tuli yhä korvikkeena, mutta suuri osa oli minun pumppaamaani maitoa. Sairaalassa Penu söi rinnasta kunnolla ainoastaan yhden kerran, kun suosikkikätilömme jaksoi taistella ja auttaa meitä onnistumiseen asti. Urakkaan taisi hurahtaa parisenkymmentä minuuttia. Muilta kätilöiltä pyysin apua muutamaan otteeseen, mutta kun hommasta ei tullut mitään, luovuttivat he aina yksi toisensa jälkeen ja liukenivat vaivihkaa paikalta vihjaistuaan ensin tuttipullon käytöstä. Niinpä päätin sairaalassa, että harjoittelen imetystä vasta kotona, koska sairaalassa asiasta tuli vain stressiä tiukan aikataulun takia ja muutamat harvat yritykset päättyivät aina siihen, että sekä Pena että minä itkimme ja molemmille tuli paha mieli.

Olin päättänyt, että yrittämättä en aio luovuttaa, vaan haluan edes kokeilla, tuleeko imetyksestä mitään. Jos harjoittelunkaan jälkeen homma ei luonnistu, siirrytään vasta sitten suosiolla pulloruokailuun. Kotona kokeilin imetystä yksin ja Pirkon avustuksella useaan otteeseen, mutta sessio päättyi joka kerta itkuun ja tuttipullon halailuun. Pääsimme onneksi kolme päivää kotiutumisen jälkeen sairaalaan imetyspolille samalla, kun seurattiin bilirubiineja. Povalla aivan ihana kätilö teki taikojaan ainoastaan viiden minuutin ajan ja - voilà - Pena alkoi imeä rinnasta! Voittajafiilis! Kysyin kätilöltä, jahka hän ja suosikkikätilömme voisivat vuorotellen tulla aina öiksi luoksemme auttamaan imetyksessä. :D Ei tullut kauppoja.

Onnistuneen kokemuksen jälkeen päätimme Pirkon kanssa, että nyt harjoitellaan imetystä kotona jokaisella syöntikerralla (myös öisin), vaikka siihen menisi tunti. Noh, ihan niin kauan ei onneksi mennyt, mutta muutamia kertoja saimme kyllä taistella lähes puolen tunnin ajan. Ensimmäiset kerrat olivat yhtä huutoa ja operaatioon tarvittiin aina Pirkon auttavat kädet, kun hän asetteli Penan oikeaan asentoon ja yritti pitää paikallaan samalla, kun minä yritin tunkea rintaa rääkyvään suuhun. Noin viikon verran Pirkko oli hommassa aina apuna, kunnes juttu alkoi luistaa itsestään.

Kuukauden päivät annoimme Penalle lisämaitoa pullosta, koska kasvu ei tyydyttänyt neuvolan tiukkoja tätösiä. Viikonloppuna luovuimme kuitenkin niistäkin. Pirkon ollessa kotona helmikuussa hoiti hän aina yhden syötön öisin, jotta itse pystyin nukkumaan vähän pidemmän aikaa. Nyt kun Pirkko on palannut töihin, hoidan itse kaikki yösyötöt ja, voi veljet, että on helpottavaa, kun ei tarvitse silmät ristissä pelata pullojen kanssa, vaan voi vaan iskeä rinnan suuhun. Ihan aina homma ei edelleenkään suju kuin tanssi, mutta eteenpäin on menty huimia askelia. Nykyään pystyn jo istumaankin ja imettämään istuma-asennossa, mikä on mukavaa vaihtelua kylkiasentoon.

Vaikken olekaan suuri imetysintoilija, olen todella tyytyväinen siihen, että imetys lopulta onnistui! Korviketta on edelleen kaapissa ja välillä sitä menee, jos luonamme on esimerkiksi vieraita eikä imetys tunnu hyvältä. Myös hoitolaukussa kulkee aina mukana yksi korvikesatsi ja tuttipullo kaiken varalta. On kuitenkin helpottavaa, kun ei alituiseen tarvitse lämmitellä maitoja ja steriloida pulloja, vaan ruoka on aina kätevästi saatavilla. Ja onhan se ihanaa, kun pieni puputtaa rinnasta menemään niin, että hamsterin posket pullistelevat. Ja voi sitä tuhinaa, kun pikkuinen nukahtaa poski rintaa vasten! (Toim.huom.! Parempi ehkä, etten mainitse tässä niistä rintaraivareista tai ajoittaisesta huonosta imuotteesta, jolloin tuntuu, että hamsterin hampaat riistävät nännin irti.)

Tällä hetkellä mennään täysimetyksellä ja tätä rataa jatketaan niin kauan, kunnes kiinteät tulevat peliin mukaan, maitobaari sanoo sopimuksensa irti tai Pena ei suostu enää asioimaan meijerillä. Jos nyt ainakin kesään asti saisi imetyksen jatkumaan, olisin todella tyytyväinen taipaleeseemme.

6 kommenttia:

  1. Ihana imetyksen selviytymistarina! Mahtava juttu, että molemminpuolisella treenillä homma alkoi luistaa :) Itsekin olin ja olen tyytyväinen imetyksen sujuvuuteen, vaikka tilaanteen pakosta olisimme varmaan olleet tyytyväisiä toiseenkin tiehen. Nyt on 7kk takana, enkä ole lopettamiselle vielä uhrannut mietteitä. Loppuu kun loppuu. Tosin taaperoimettäjäksi mustakaan ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelin, että pulloruokailu on ihan ok ja sillä mennään, jos tarve vaatii, mutta että haluan edes yrittää imetystä.
      Kiva, että teilläkin on onnistunut kokemus! :)

      Poista
  2. Onneksi olkoon, ihan mahtavaa että imetys lähti sujumaan alkutaistelun jälkeen. Voin 100% yhtyä tuohon, ettei pätkääkään kiinnosta säätää pullojen kanssa niin yöllä kuin päivälläkään kun vaihtoehtona on istua alas missä vain, tissi suuhun ja avot'

    Mulla on ollut tosi helppo tämä imetys, ja toivon yhtäaikaisesti että sinne 5-6kk ikään täysimetyksellä mentäisiin. Toki jotain kiinteitä voi maistella ennen sitä, mutta kuitenkin.

    Toivon teille tsemppiä imetykseen, varmasti kun vielä muutama vko kuluu, menee koko ajan jo paremmin nyt kun alatte vauvan kanssa saada jutun juonesta kiinni.

    Me keksittiin meidän vauvalle vihdoin nimi eilen! Huomenna on ristiäiset, meni vähän viimetippaan :-D
    Onko teillä nimi jo päätetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Hienoa, että teilläkin sujuu noin mallikkaasti! :)

      Teillä meni kyllä aika myöhään nimen keksiminen, jos ristiäiset on huomenna! :D :D Me on annettu nimi jo melkein kuukausi sitten, kun kiikutettiin paperi maistraattiin. Nimi on tosin ollut vielä salaisuus, mutta sunnuntaina pidämme pienet nimiäiset ja sitten voi vihdoinkin puhua Penusta muidenkin kuullen oikealla nimellä. Täällä blogissa emme valitettavasti aio kertoa nimeä, vaan menemme edelleen Penulla. :)

      Poista
  3. Huikea tarina. Huippua että imetys lähti kärsivällisellä yrityksellä toimimaan.

    Mikä on imetyspoli? Täällä pohjoisessa ei kukaan ole moista maininnut, vaikka korvikepainotteiseksi siirryttyämme neuvolantäti vaikuttikin vähän pettyneeltä, ettei mulla ollut isompaa hätää täysimetykseen siirtymiseksi.

    Voin silti yhtyä siihen, että onhan se suloista, kun pikkuinen hyökkää nälkäisenä tissin kimppuun ("kuin pieni näätä") ja lopulta nukahtaa nänni poskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli synnärin yhteydessä sellainen vastaanotto, josta puhuttiin imetyspolina tai povana tms. Siellä kävi saamassa oppia perheitä, jotka olivat juuri kotiutuneet ja joilla oli ongelmia imetyksessä. Samaisella vastaanotolla hoidettiin myös muita vastasyntyneiden "ongelmia", kuten punnituksia ja bilirubiinien seurantaa. Itse kävimme tuolla kaksi kertaa: ekan kerran tsekkaamassa bilit + punnitus, tokalla kerralla oli tuo imetysneuvonta + bilit + punnitus.

      Poista