keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Rv 34+4: Koronaa ja supistuksia

Olo on iso ja raskas. Iskias- ja liitoskivut ovat aivan järkyttäviä ja päivät kuluvat kotona istuen ja neuloen. Ihan jo koronatilanteen takia ei tule mentyä minnekään tai edes nähtyä kauheasti ihmisiä, joten omissa oloissa ollaan. Toivon, että saisin välteltyä tartuntaa ja karanteenia mahdollisimman pitkälle ja että saisimme vauvan tähän maailmaan turvallisesti. 


Maailman tilanne kyllä stressaa, mutta yritän olla ajattelematta sitä, koska en asialle itse mitään mahda. Olen jo henkisesti latautunut siihen, että synnytän yksin ja olen myös lapsivuodeosastolla yksin. Keväällä tämä aiheutti minulle suurta ahdistusta, mutta nyt alan olla jo suht sinut asian kanssa. Pääasia, että pysyisimme terveinä ja pääsisimme pian vauvan kanssa kotiin. Alatiesynnytykseen en pystyisi yksin, mutta sektiosta selviän ilman Pirkkoakin. Näin olen asian ainakin järkeillyt. :D 


Supistuksia tulee päivittäin. Nyt supistukset eivät ole enää sellaista vatsan kovettumista, mitä ne olivat koko kesän, vaan nyt kipu tuntuu aaltoilevana koko selässä. Myös sukkapuikkoja on tuntunut jo jonkin aikaa. Jotenkin sitä oli unohtanut, miltä supistukset tuntuvat, mutta muutama viikko sitten havahduin ensimmäistä kertaa tuohon aaltoilevaan kipuun selässä ja tajusin saman tien, että tältä se tuntui vähän ennen kuin lähti synnyttämään. En muista edellisestä raskaudesta, että näitä supistuksia olisi tullut ennen h-hetkeä, vaan silloin ne alkoivat muistaakseni juuri laskettuna päivänä. Nyt taas supistuksia on tullut joka päivä ja välillä ne vetävät kivun oikein ylös niskaan asti. Kipu ei ole sietämätöntä, mutta joka päivä se tuntuu kovenevan. Silloin on vain pakko hengitellä, että tilanne menee ohi. 

 

Toissapäivänä supistuksia tuli koko päivän melko paljon ja vatsakin oli sekaisin pari kertaa. Vähän jo pelästyin, että joko tämä on tässä, mutta eilen oli taas rauhallisempi päivä. Synnärille en ole vielä soitellut, koska en ole katsonut olevan siihen tarvetta. Olisi mukavaa tietää, kypsyttävätkö nämä supparit paikkoja vai ollaanko tässä vielä ihan onnellisesti raskaana loppuun asti. Kahden viikon päästä on viimeinen pelkopolikäynti lääkärillä. Siellä varmasti tsekataan tilanne ja toivon, että saisin siellä myös sektioajan. Vielä pitäisi siis jaksaa odotella. 


Ja hei, äitiysloma alkaa virallisesti ylihuomenna! Kauheasti ei tunnu missään, kun olen ollut sairaslomalla jo kaksi kuukautta. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti