Rv 21+6: Pena potkii!

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa muutaman terävän liikkeen, joiden oli pakko olla potkuja tai nyrkkeilyä. Oli kyllä mieletön fiilis, kun pystyi kerrankin selvästi sanomaan, että nyt Pena on hereillä ja tekee jotain! Sen jälkeen on aina välillä tuntunut pienen pieniä liikkeitä, kun on istunut alas ja rauhoittunut hetkeksi. Vielä kuitenkin odottelen, että liikkeet voimistuvat ja niistä voisi nauttia (?) joka päivä.

Raskausrintamalle ei muuten kuulu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. On ihanaa, että pahoinvointi on helpottanut! Sormet ovat viime päivinä turvonneet todella paljon ja eilen oli pakko riistää sormukset pois sormesta, koska ne alkoivat välillä tuntua jo epämukavilta. Tuntuu kamalalta olla ilman sormuksia! Luulen, että pystyn käyttämään niitä vasta synnytyksen jälkeen, sillä epäilen, ettei turvotus helpota tarpeeksi ennen sitä. Nyt täytyy tyytyä pitämään sormukset kaulassa ketjussa.

Viime viikonloppuna tuli hankittua uusi auto, ja farmarilla ajelee nykyään tämäkin pesue. Olin aina vannonut, että farmaria ei tähän perheeseen osteta, mutta pakko ajatella Penaa ja sitä tavaramäärää, jota joutuu kuljettelemaan, joten olihan tuota lisätilaa hankittava. Enää puuttuu kultainen noutaja, mutta ehkä nuo huushollin kissat saavat nyt mennä koiran asemesta.

Muutoin täällä elelläänkin aika rennosti, kasvatetaan mahaa ja nautitaan syyspäivistä ja näistä kahdenkeskisistä hetkistä, kun niitä vielä on. :)

Rv 21+6

Rakenneultra

Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.

Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.

Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.

Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.

Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.

Pena! (rv 20+3)

***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.

Puoliväli ylitetty!

Eilen oli raskauden puoliväli ja nyt mennään jo kakkosella alkavissa viikoissa. Huh huh! Aika on lentänyt ihan siivillä.

Muutama huomio puolivälin tienoilta:

- Pahoinvointi on helpottanut. Liekö syynä raskauden eteneminen vai se, että yritän syödä enemmän iltapalaa vähän myöhemmin illalla, tai se, että juon nykyään pienen mehun aina aamulla heti, kun herään. Ihan sama, pääasia, etten ole oksentanut noin viikkoon! Wuhuu!

- Jalkojen turvotus. Voi elämä! Ajattelin, että tämä tulisi vasta joskus viimeisillä viikoilla (jos silloinkaan), mutta ei. Viime viikolla jalat olivat melkein joka päivä (lähinnä iltaisin) turvonneet, ja samaa on jatkunut tälläkin viikolla. Yhdet sandaalit eivät menneet enää jalkaan. Auts. Työpäivät joudun olemaan jaloillani melkein koko päivän, joten tämä rasittaa jalkoja ja varmasti myös turvottaa niitä vähän enemmän.

- Öisin on välillä vaikea nukkua. Herään lähes joka yö neljän maissa ties mistä syystä - useimmiten vessahädän takia. Yleensä en enää saa kunnolla nukuttua, vaan pyörin pari tuntia ennen kuin kello soi. Kuten arvata saattaa, tämä tietysti aiheuttaa välillä väsymystä. Viikonloppuja odotan aina hartaudella, koska silloin saa nukkua aamuisin pitkään.

- Potkuja en tunne vielä (mielestäni). Välillä tuntuu jotain epämääräistä, jolloin arvelen, että Pena varmasti pyörii tai tekee jonkinlaisia jumppaliikkeitä. Mitään kuplia tai hipaisuja nämä eivät ole, mutta eivät selkeitä potkujakaan. Ennemminkin sanoisin niitä muljahduksiksi tai ihan pieniksi täppäisyiksi. Lähinnä näitä on tuntunut, kun on käynyt makaamaan tai istumaan, joten tästäkin syystä kuvittelisin Penan mellestävän yksiössään. 


Loppuun vielä tämän blogihistorian ensimmäinen mahakuva puolivälin kunniaksi. Kuva on otettu sunnuntaina (19+6), joten ihan virallinen puolivälin kuva tämä ei ole. Saakoon kuitenkin kelvata. Yhdessä yössä tuskin tapahtui järisyttäviä muutoksia kuontalossani.

Rv 19+6

Rv 19+5 ja Pena-hankintoja alennuksesta

Ensimmäiset "suuret" Pena-hankinnat on tehty ja pikkaisen hirvittää. Raskaus ei ole ehtinyt vielä edes puoliväliin ja nyt meillä on jo pinnasänky ja vaunut ostettuna (okei, puoliväliin on kaksi päivää aikaa, mutta silti)!

Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.

Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.

Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.

Viime viikonlopun Pena-hankintoja

Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.

Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!

Penan tuliterä menopeli!

Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D

Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!

Rv 18+4 ja neuvolalääkäri

Tänään aamulla oli ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin vuoro. Täytyy myöntää, että oli melko turha käynti. Sitä lääkärikin sanoi, että jos mitään sairauksia/ongelmia ei ole, on käynti jokseenkin turha.

Lääkäri kyseli aluksi vointia, mikä ei mitenkään poikennut muista neuvolakäynneistä. Tämän jälkeen hän kertoi, että nykyään ei ole enää tapana tehdä gynekologista tutkimusta tässä vaiheessa, jollei esiin ole noussut seikkoja, joiden vuoksi se tulisi tehdä, tai jollei asiakas sitä itse halua. No, en nähnyt tässä vaiheessa mitään syytä (eikä nähnyt lääkärikään), miksi tutkimus olisi pitänyt tehdä, joten eipä sitä sitten tehty.

Tämän jälkeen saimme kuitenkin kuunnella taas sydänääniä, jotka löytyivätkin helpommin kuin edellisellä kerralla. Käynnin paras (ja oikeastaan ainoa) anti olikin tuo sykkeiden kuuntelu. Oli mukava tietää, että Pena on siellä vielä hengissä ja sykkeiden puolesta kaikki näytti olevan hyvin. Muuta ihmeellistä vastaanotolla ei tehtykään ja olimme ulkona noin 10 minuutissa.

Seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi jaksaa odotella vielä vajaat pari viikkoa. On mukava päästä pitkästä aikaa taas vilkaisemaan Penaa!

Maha on muuten kasvanut ihan yhtäkkiä! Tuntuu siltä, että viimeisen viikon aikana se on pullahtanut kunnolla esiin, ja nyt se näyttää jo ihan raskausvatsalta. Ei voi oikeastaan erehtyä. Tätä olen odottanut viimeiset 17 viikkoa, mutta nyt kun se on tapahtunut, tuntuu uusi kroppa oudolta ja vaatii totuttelua. Mutta eiköhän se siitä. Ja kai niihin ihmisten tuijotuksiinkin täytyy vain tottua. Myös kävelytyylini on selvästi muuttunut ja luulen, että kävelystäni näkee jo kilometrin päähän, että raskaana ollaan - sen verran vaappuvaa on meno jo tässä vaiheessa!