Neljäs yritys

Tällä viikolla tehtiin neljäs inseminaatio. Fiilikset olivat ja ovat edelleen täysin erilaiset kuin aikaisemmin. Oma suhtautumiseni on paljon kyynisempää kuin edellisillä kerroilla. Olin toki innoissani, että pääsimme taas yrittämään, ja inseminaatio tehtiin ihan hyvään aikaan, mutta tällä kertaa en oikein osaa odottaa mitään. Edellinen yritys oli sen verran suuri pettymys, että väistämättäkin yritän vähän suojella itseäni tässä kierrossa. Onnistuu, jos onnistuu. Ja jos ei onnistu, niin... noh, eipä järin yllättäisi sekään.

Tietenkin toivon, että tällä kertaa saisimme vihdoinkin nähdä testissä ne kaksi viivaa. Olisihan se hienoa! Viime aikoina on kuullut niin paljon raskaus-/vauvauutisia kavereilta ja tutuilta, että nyt voisi mielestäni hyvin olla meidän vuoro. :D Pakosti kuitenkin ajattelee, että mitäs jos ei nytkään, mitä jos ei seuraavallakaan kerralla, mitä jos olemme yhä vuodenkin päästä samassa tilanteessa!

Tämä yritys on sikäli ollut vähän erilainen, etten aina edes muista eläväni piinapäiviä! Välillä saatan yhtäkkiä havahtua ajatukseen siitä, että meillähän on tässä yritys päällä. Tuntuu oudolta ja erikoiselta, sillä aiemmilla yrityskerroilla olen ollut todella tietoinen siitä, mikä päivä on menossa. Olen kuitenkin ajatellut, että tämä "unohtelu" on ihan hyvä asia, koska suhtaudun projektiin ehkä vähän rennommin. Luulen kyllä, että piinapäivien lopulla alkaa varmasti jännittää taas vähän enemmän.

Vaikka olenkin melko varautunut ja ehkä hieman pessimistinen tässä kierrossa, ovat fiilikset muuten todella hyvät. Kevät ja aurinkoiset ilmat pitävät mielen virkeänä ja muistuttavat siitä, että elämässä on paljon muita ihania asioita, joista voi nauttia! Odottelu jatkuu, mutta aion ottaa kaiken irti keväästä ja yritän keskittyä kaikkeen muuhun paitsi odotteluun.