Viikko alkoi hyvissä merkeissä, kun ovistestiin pärähti tuo mairea hymynaama piristämään elämäämme. Sen siivin leijuin ilmassa varmaan pari päivää. Pienistä asioista sitä nykyään tulee onnelliseksi! En olisi koskaan uskonut, että ovulaation löytäminen saisi minut hymyilemään näin paljon. Seuraava odotuksen aihe onkin sitten kuukautisten alkaminen. Luulisin, että suupielet tavoittelevat korvia siinäkin vaiheessa, kun tuo kyseinen päivä koittaa. Välillä odotus tuntuu piinaavalta (en edes halua tietää, mitä se on sitten joskus niinä kuuluisina piinapäivinä!). Kuka olisi uskonut, että joskus sanoisin odottavani kuukautisten alkamista näin paljon?
Onneksi odotusta helpottavat aina pienet uutiset, jotka tuntuvat tekevän tästä projektista hieman todellisemman! Saimme viimein tietää, että meille on löytynyt luovuttaja. Emme olleet esittäneet luovuttajan suhteen minkäänlaisia toiveita, sillä ajattelimme, että olemme tyytyväisiä, jos meille ylipäänsä löytyy luovuttaja. Tämän takia odotin jännityksellä tietoa siitä, minkälainen luovuttaja olisi. Olisiko hänellä samanväriset silmät kuin minulla tai Pirkolla? Entä hiusten väri? Tumma vai vaalea? Entä pituus? Näihin kysymyksiin saimme tällä viikolla vastauksen. Ja eihän sille minkään voinut: hymyilytti niin pirusti, kun tuon tiedon sain! Luovuttaja tuntui heti hyvältä ja "omalta" - jos niin nyt voi sanoa. Ominaisuudet olivat paremmat kuin olin salaa uskaltanut toivoa!
Nyt vain toivotaan, että tämän luovuttajan kanssa onnistuu. Tämän toteamista joudumme tosin odottelemaan vielä jonkin aikaa. Nyt aion kuitenkin hymyillä ja olla iloinen näistä uutisista enkä anna pienen flunssanpoikasenkaan lannistaa!
Hyvältä kuulostaa. Niin ne hommat etenee :)
VastaaPoistaHieno juttu että luovuttaja löytyi ja vielä hyvän oloinen! Hymyillä ja iloita kyllä kannattaa, tässä loppusyksyn pimeydessä suupielet meinaavat ainakin itselläni mennä automaattisesti toiseen suuntaan, vaikka oikeasti niitä hymyn aiheita kyllä löytyisi jos pysähtyisi miettimään :)
VastaaPoista