tag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post5000628244462559403..comments2023-05-14T16:43:17.855+03:00Comments on Projektina Pentti-Sakari: Palautuminen raskauden ja synnytyksen jälkeenRaijahttp://www.blogger.com/profile/13215768105752154579noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-24675813632980254672018-10-30T20:41:17.317+02:002018-10-30T20:41:17.317+02:00Hahaha! :D :D Niin tiedän tuon tunteen! Tsemppiä s...Hahaha! :D :D Niin tiedän tuon tunteen! Tsemppiä sinne! :)Raijahttps://www.blogger.com/profile/13215768105752154579noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-68505439833945737692018-10-19T11:02:32.571+03:002018-10-19T11:02:32.571+03:00Hahaha, oli pakko palata näihin kirjoituksiin :D m...Hahaha, oli pakko palata näihin kirjoituksiin :D mut itse kriiseilen täällä myös samojen asioiden äärellä ja tietty mukana kriisissä roikkuu toi pukama :’’D ai jessus ku naurattaa :D mut mua ihmetyttää ku monet sanoo et ekan lapsen jälkeen palautuu hetkessä.... hmmm en mä ainakaan ja mun pullataikinavatsa näyttää siltä että olisin jo ainakin kolmen lapsen äiti! Nooo kaikki aikanaan. <br />-Nipsu/perheunelmiaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-43357559580285678392017-11-07T15:53:09.796+02:002017-11-07T15:53:09.796+02:00Hyvä, ettette ole lopettaneet bloggaamista! :)
O...Hyvä, ettette ole lopettaneet bloggaamista! :) <br /><br />Olisi kiva kuulla, miten Pakkasen Pojalla sitten menee päiväkodissa! Toivottavasti jaksatte kirjoitella siitä jotain. :)Raijahttps://www.blogger.com/profile/13215768105752154579noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-82096533757750659682017-11-07T11:08:03.766+02:002017-11-07T11:08:03.766+02:00Ärh, näemmä blogi tippunut langoilta. Pitääpä yrit...Ärh, näemmä blogi tippunut langoilta. Pitääpä yrittää korjata. Ei olla siis lopetettu, vaikla kirjoitustahti onkin reilusti hidastunut.<br /><br />Pakkasen Poika lähtee osa-aikaisesti päiväkotiin. Todennäköisesti aluksi 15 vajaata päivää kuusssa. Minttuhttp://www.sateenkaarinotko.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-43240162463484201782017-11-07T10:26:43.863+02:002017-11-07T10:26:43.863+02:00Kiitos, kun kirjoitit! :) On lohduttavaa kuulla, e...Kiitos, kun kirjoitit! :) On lohduttavaa kuulla, että muilla on hieman samantyyppisiä ongelmia ja ajatuksia. Toki en tietenkään haluaisi, että kenelläkään olisi huono fiilis oman itsensä suhteen. <br /><br />Nuo väsymys ja laiskuus ovat kyllä todella tuttuja täälläkin! Olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä ja mennä iltaisin salille Pirkon tultua kotiin, mutta aivan liian usein jää makaamaan sohvan pohjalle syystä tai toisesta: väsymys, laiskuus tai se, ettei halua viettää Pirkon ja minun yhteistä aikaa menemällä salille.<br /><br />Mä en onneksi tiedä, paljonko painan tällä hetkellä. Voi olla, että kriisi olisi vielä suurempi, jos tietäisin. Ikinä en siis ole ollut näin painava! Meillä ei ole vaakaa kotona enkä ihan tietoisista syistä ole käynyt vaa'alla neuvolassa tai salillakaan. En käynyt ennen raskausaikaakaan, sillä numerot alkavat vain ahdistaa. Pääasia, että olisi tyytyväinen peilikuvaansa. :)<br /><br />Ai sä olet palaamassa töihin?! Mitä suunnitelmia teillä on Pakkasen Pojalle? Meneekö hän hoitoon vai jääkö Marikki kotiin? <br /><br />Ja hei, onko teidän blogi vielä olemassa? Ette kai ole vaan poistaneet sitä tai lopettaneet kirjoittamista? En ole pariin päivään päässyt blogiinne, vaan näytölle ilmestyy aina vain *error error*!<br /><br />Tsemppiä sinne kuntoiluun ja painonpudotukseen! :)Raijahttps://www.blogger.com/profile/13215768105752154579noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-22945251285234239742017-11-06T20:27:54.341+02:002017-11-06T20:27:54.341+02:00Mun on pitänyt kommentoida jo useamman päivän ajan...Mun on pitänyt kommentoida jo useamman päivän ajan, mutta ikinä ei ole aikaa kirjoittaa pidempää kommenttia. <br /><br />Mulla ei varsinaisesti ole kriisiä nykyisen kokoni vuoksi, vaikka mikään etukäteen/heti synnytyksen jälkeen tekemäni suunnitelma ei ole toteutunut, ja vaikka olen isoimmillani ikinä. Olin jo lähtöjään ylipainoisen puolella ennen raskautta (BMI muistaakseni 27 päälle). Raskausaikana tsemppasin varsinkin ensimmäiset kaksi kolmannesta tosi hyvin syömisten kanssa ja painoa kertyikin koko raskauden aikana alle 8 kiloa (vatsa kasvoi, mutta muualta tunnuin vähän hoikentuvan, vaikka ei se tietenkään tavoite ollut). Tuosta ehkä puolet jäi laitokselle ja reilussa kuukaudessa olin alle lähtöpainon. Hyvä alku. Tarkoitus oli jälkitarkastuksen (sektio pakotti ottamaan tosi rennosti pari ensimmäistä kuukautta) jälkeen palata salille (jossa olen ajoittain käynyt aktiivisesti) ja alkaa vaunulenkkeilemään. No, äitiyden alku oli rankka ja kahdeksan viikon jälkeen väsy oli jo aika kova ja lääkärin ok:n jälkeen ei liikunnan aloitus käynyt mielessäkään. Kaiken liikenevän "vapaan" käytin mieluummin sohvalla makaamiseen ja syömisen määrä kasvoi reippaasti, kun jostain piti saada energiaa ja hyvää mieltä. <br /><br />Nyt alkaisi väsymykseltä olemaan jo mahdollisuuksia urheilla, mutta vanha ystävä laiskuus on tullut jäädäkseen. Pari kuukautta sitten aloittelin jo hölkkäilyä, mutta flunssa keskeytti sen putken, eikä uutta innostusta ole tullut. En sitä paitsi ole mikään juoksija, mutta se olisi hyvä tapa sekä kohottaa kuntoa että karistaa kiloja. <br /><br />Palaan töihin vuoden vaihteessa ja toiveissa on, että työpaikalta löytyvä kuntosali, jota aiemmin olen käyttänyt, houkuttaisi helppoudessaan taas luokseen ja saisin aikaiseksi aluksi käydä vaikka kahdesti viikossa tekemässä pienen treenin. <br /><br />Painoindeksiäni en ole uskaltanut edes laskea, mutta kiloissa ollaan tosiaan nelisen kiloa korkeammalla kuin koskaan aiemmin (pl. raskausaika). Tällä hetkellä painan suurin piirtein saman verran kuin loppuraskaudesta. Se ottaa päähän, mutta en ole ottanut tästä isompaa painetta, sillä suurin osa viimeisimmin käyttämistäni vaatteista mahtuu suurin piirtein päälle. Raskausajalle ostin loppupeleissä tosi vähän varsinaista raskausvaatetta, sillä iso osa olemassa olevista vaatteista mahtui päälle huosut pois lukien. <br /><br />Tavoitteena olisi kesään mennessä olla lähellä raskauden lähtöpainoa, vaikkakin se on aika kova tavoite kylmiltään (1,5 kg per kuukausi). Loppvuoden aikana ajatus on aloitella jonkinasteinen kävelyaktiivisuus, mutta en aseta sille painonpudotustavoitteita, vaan tähtäin on kunnonkohennuksessa ja yleisessä hyvinvoinnissa.<br /><br />Että et ole ainoa, joka ei äitiysloman lopussa ole lähtölukemissa. :)Minttuhttp://www.sateenkaarinotko.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-66485509408326312432017-11-02T11:34:34.979+02:002017-11-02T11:34:34.979+02:00Haha! Voi että, et uskokaan, mutta tää piristi mun...Haha! Voi että, et uskokaan, mutta tää piristi mun päivääni! :D :D Toi berliininmunkkiepisodi kuulostaa vaan liian tutulle. :D Anteeksi, en mä oikeasti iloitse muiden pukamista ja huonosta olosta, mutta on vaan mukava kuulla, ettei ole näiden asioiden kanssa ihan yksin. Tsemppiä sun kroppa kuosiin -projektiin!Raijahttps://www.blogger.com/profile/13215768105752154579noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8916888398146313595.post-85854521077765671052017-11-01T22:18:28.453+02:002017-11-01T22:18:28.453+02:00Minulla takana synnytyksestä tai sen vauvan poisot...Minulla takana synnytyksestä tai sen vauvan poisotosta reilut kaksi kuukautta. Aloitin juuri kroppa kuosiin projektin, kun mitkään muut vaatteet ei mene päälle kuin ne viimeiset äitiysteltat (synnärille jäi huikeat 1.5 kiloa :P). Juhlistin tsemppiä ostamalla pari berliinimunkkia ja vetämälle ne napaani parin kilsan vaunulenkillä. Kyllä se tästä ;) Mulle neuvolalääkäri lupasi, että peräpukama hirtetään (tai lähetteen hirttotuomioon), kun synnytyksestä on kulunut puoli vuotta. Kuulema aikaisemmin ei saa laittaa jos ne itsekseen poistuisivat. Minulla se ainokainen tuli alkuraskaudesta. Tuskinpa se minnekään tästä katoaa ;) Sanoin palaavani asiaan neljän kuukauden kuluttua jos en ole sitä ennen käynyt vähän yksityisellä hakemaan takapuoleen kuminauhaa. Niin ja se sektioarpi... onhan se aika komea ja ne raskausarvet ;) ajattelin, että on siitä kumminkin hyötyä, että alavatsa on tunnoton... jos vahingossa tökkäisen jollain terävällä ei se satu ollenkaan ;)JBhttps://www.blogger.com/profile/16253351728587936916noreply@blogger.com