lauantai 18. elokuuta 2018

Työt polkaistu käyntiin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko lusittu ja osat ovat vaihtuneet Pirkon kanssa. Täytyy myöntää, että on ollut aika raskas viikko takana (minulla lähinnä - Pirkolla ja Penulla on mennyt todella kivasti). Töissä meillä on onneksi niin hektistä, etten työpäivän aikana ehdi ajatella Penua oikeastaan ollenkaan enkä murehtia sitä, miten hänellä menee, vaan kaikki aika menee töiden parissa touhuten. Vasta työpäivän päättyessä tulee mietittyä, miten kotona on mennyt ja alkaakin olla jo kiire rakkaiden luo.

Ensimmäiset viikot töissä ovat aina todella työntäyteisiä ja hieman stressaavia, mutta erityisesti nyt, kun olin 1,5 vuotta pois, tuntuu siltä, että olisin aloittanut aivan uudessa työssä. Työmäärä on ollut valtaisa ja päivät ovat venyneet todella pitkiksi. Kotona olen ollut paljon normaalia myöhempään ja leikkiaika Penun kanssa on jäänyt vähäiseksi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että parin ensimmäisen viikon jälkeen helpottaa.

Tuntuu siltä, että Penu on kasvanut ja kehittynyt valtavasti tässä reilun viikon aikana, kun olen itse ollut poissa. Pirkko on jaksanut hienosti pottailla Penun kanssa, ja kotona ollessa meillä onkin nykyään lähes aina pelkät pikkupöksyt jalassa. Kun menemme ulos tai poistumme ylipäänsä kotoa, laitamme Penulle vielä vaipan päälle. Tällä viikolla kävimme Lindexin alennuksista ostamassa kasan uusia pikkupöksyjä Penulle, koska lähes päivittäin niihin tulee yksi vahinko, joten kolmilla alkkareilla ei oikein meinannut enää pärjätä. Nyt on varastot täydennetty ja treenaus voi jatkua. Stressiä emme asiasta ota eikä hommalla sinänsä ole kiirus, vaan harjoittelemme omassa tahdissa ja yritämme vähentää vaippojen käyttöä pikkuhiljaa.

Penun puhe on kehittynyt mielestäni todella paljon viimeisen kahden viikon aikana! Useasti en itse ymmärrä, mitä hän sanoo, vaan tarvitsen Pirkon tulkkaamaan Penun puhetta. Ohessa muutamia tämän hetken suosituimpia sanoja:
- (n)ukkumaa = 'nukkumaan', 'uudestaan' tai mikä tahansa muu pidempi sana
- ymmaa = 'uimaan' (Tämän sanan Penu bongaa aina puheesta ja alkaa heti innoissaan hokea ymmaa, ymmaa, ymmaa.)
- eippa = 'heippa' (lähes aina vilkutuksen kera)
- paapa paapa = Muumit ja Muumi-sarjan tunnari, jota Penu rakastaa katsoa televisiosta yhä uudestaan ja uudestaan.
- hakka = Herra Hakkaraisen täysxylitolipastilli. Korvaa usein sanan kiitos ja kertoo, että ruokailu on nyt Penun osalta päättynyt.
- kakka = 'kakka', 'pissa'
- mau, au = 'kissa' (Pari kertaa Penu on toistanut ja sanonut kitta tarkoittaessaan siis kissaa.)
- hau hauuu = 'koira'
- apua = 'apua'
- itte = 'itse' (Tämä on alkanut yleistyä viime aikoina. :D)

Paras on ilmaus, jota Penu käyttää eräästä naapurin pojasta. Kyseinen poika leikkii usein dinosaurusta ja tulee luoksemme karjuen kuin dinosaurus. Kun Penu näkee ko. pojan tai kysymme, mikä hänen nimensä on, matkii Penu aina karjumisääntä. Muiden naapureiden lasten nimet Penu toistaa melko hienosti perässä, mutta tämä yksi tyyppi on aina pelkkä karjumisääni.

Viime aikoina Penu on alkanut selvästi enemmän toistaa sanoja perässä. Monet äänteistä vielä puuttuu, kuten esimerkiksi r ja s. Myös i on monesti vaikea sanojen lopussa (ukka = 'ukki', muumö/a = 'muumi'), mutta diftongeissa i ääntyy yllättävän hyvin (eippa). On kyllä mahtavaa seurata, kun toisen puhe kehittyy! Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa ollaan tämän vuoden lopussa, sillä nyt sanoja tuntuu tulevan melko nopeaa tahtia.

3 kommenttia:

  1. Miltä työssäolo maistuu nyt? Toivottavasti rutiineista on jo saatu kiinni, vaikka onkin varmaan ihan huikea muutos noin pitkän poissaolon jälkeen olla taas sorvin ääressä!

    Reagoiko Penu jotenkin, kun kotona oleva äiti vaihtuikin? Vaikka sillä ei lienekään muuten väliä, mutta tottahan pieni on tottunut olemaan päivät tietyssä seurassa. :) Ihan mielenkiinnosta!

    VastaaPoista
  2. Miltä töihin paluu tuntuu nyt, kun sitä uuttavanhaa urakkaa on jo tovi takana? Varmaan tuntuu Penun kanssa vietettävä aika jotenkin entistäkin ihanammalla! Miten muuten Penu on sujahtanut hieman muuttuneeseen arkeen? :)

    - N / me kaks.

    VastaaPoista
  3. Moikka!

    Anteeksi pieni viive vastauksessa, mutta itse blogin puolella on tullut käytyä nyt melko vähän, vaikka muiden tekstejä onkin tullut luettua. Yllättäen aika ei ole töihinpaluun jälkeen riittänyt oikein enää kirjoittamiseen. :D

    Työt ovat alkaneet oikein kivasti ja vieneet mukanaan. Ai mikä äitiysloma? Olinko mä joskus sellaisella?! :D Tuntuu ihan siltä, etten olisi koskaan ollutkaan pois. Ensimmäinen loma on jo töihinpaluun jälkeen vietetty ja, ai että, tuli tarpeeseen! Itse työntekokin on ollut ihan kivaa näin pitkästä aikaa. On kiva, kun on saanut muuta ajateltavaa vaippojen, ruokien ym. rinnalle. Toki lapsen kanssa on paljon vähemmän aikaa keskittyä töihin ja (vastoin kaikkia aikomuksiani) olen joutunut tekemään myös iltaisin Penun nukkumaanmenon jälkeen töitä.

    Penu on omaksunut uuden jaon melko hyvin. Alkuun ei mielestäni ollut mitään sen ihmeellisempää reaktiota. Kovasti hän kuitenkin kyselee minua päivän aikana ja Pirkon kanssa he käyvät useasti läpi, että toinen äiti on töissä. Joitakin aikoja sitten (erityisesti syysloman jälkeen) Penu on selvästi roikkunut minussa työpäivän jälkeen. Kotiin tullessani hän on selvästi iloinen nähdessään minut, mutta melkein heti sen jälkeen torjuu täysin ja kieltää minua leikkimästä. Pienen rauhoittumisen jälkeen syli on kuitenkin tärkeä paikka ja minua seurataan kuin hai laivaa. :D Selvästi tämän äidin poissaolo on siis huomattu.

    Pitäisikin yrittää repiä jostain vähän aikaa blogille. Olisi paljon kirjoitettavaa! Pirkkokin on jo pariin otteeseen sanonut, että voisi tänne kirjoitella, mutta saas nyt nähdä, saako se itsestään niin paljon irti. :)

    VastaaPoista