maanantai 9. tammikuuta 2017

Apua! Kokeneiden tietoja kaivataan!

Hei kaikki jo synnyttäneet ja mahdollisesti jo adoptioprosessin läpikäyneet kanssasisaret! Nyt kaipaan vähän teidän viisaampien tietoja tässä byrokratiaviidakossa.

Kuinka pian lapsi saa syntymänsä jälkeen henkilöturvatunnuksen? Mistä sen saa? Meneekö tähän kuinka kauan aikaa? Miten lapsen nimi ilmoitetaan? Voiko sen tehdä netissä?

Täytimme Pirkon kanssa viime viikolla perheen sisäiseen adoptioon liittyviä papereita kaikilta muilta osin paitsi lapsen tiedoilta. Ainoat tiedot, joita emme tiedä, ovat nimi ja henkilöturvatunnus. Olin kuvitellut joissain naiiveissa kuvitelmissani, että hetu saataisiin heti syntymän jälkeen (viimeistään seuraavana päivänä) sairaalasta, mutta eräs syksyllä synnyttänyt ystäväni kertoi, että se tuli postissa noin kuukausi (siis KUUKAUSI!!) syntymän jälkeen. Täytyykö meidän todella odottaa niin pitkä aika ennen kuin edes saamme lähetettyä adoptiopaperit eteenpäin? Olin (taas niissä naiiveissa kuvitelmissani) kuvitellut, että pudotamme paperit postiin heti sairaalasta kotiuduttuamme, jotta adoptio saataisiin mahdollisimman nopeasti alta pois. Miten nopeasti olette saaneet adoption vireille syntymän jälkeen?

Tällaisina hetkinä pistää vihaksi, että meitä naispareja kohdellaan vielä B-luokan kansalaisina. Täysin turhaa ylimääräistä stressiä siitä, että Pirkko joutuu adoptoimaan oman lapsensa. On se vaan niin väärin ja epäoikeudenmukaista. :(

15 kommenttia:

  1. Hei! Olen lueskellut blogiasia hetken. Adoptioasiasta en tiedä juuri mitään, mutta kyllä lapsi saa sotun jo sairaalassa. Kelakortti tulee sitten postissa joskus myöhemmin kun lapsen tiedot on menny maistraattii joko itse ilmoitettuna tai kasteen jälkeen seurakunnan ilmoittamana. Meillä ainakin synnytyssalissa saatiin väliaikainen ranneke, jossa oli väliaikainen henkilötunnus, mutta ennen kotiin lähtöä saatiin sitten uusi ranneke jossa lopullinen sotu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla! Tämä vähän rauhoittaa mieltä. :) Kiitos paljon tiedosta.

      Poista
  2. Meillä ranneke kyllä pysyi koko ajan samana, mutta pysyvä henkilötunnus oli tiedossa ennen sairaalasta poistumista. Riippuu siitä, miten syntymätiedot maistraattiin ilmoitetaan ja miten ne reiksteröityy. Esim. TYKSssa ilmoituksen elävänä syntyneistä tekee osaston sihteeri, joka on töissä vain arkisin.

    Nimestä tulee ilmoituskaavake postissa kotiin. Riippuen kuuluko kirkkoon vai ei, se tulee seurakunnalta tai maistraatista. Viive riippunee toimittavasta tahosta. Lappu palautetaan nimenannon jälkeen maistraattiin, kuten edellä kuvattu. Eli siten nimen rekisteröinnin nopeus vähän riippuu vanhemmista, järjestetäänkö kastetta tms. Rekisteröinnin jälkeen kelakortti ilmestyi viikossa.

    Luulisin, että kaavakkeeseen tarvitaan vahvistetun hlötunnuksen ohella myös rekisteröity nimi. Itse asioitiin tytön asiolla vasta kun nimi oli. Eli muutaman viikon se otti. Toki jollain voi tästä olla parempaa tietoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edit: siis viimeiseen pointtiin; luulisin että siihen adoptiokaavakkeeseen tarvitaan molemmat. Kaavakkeita kun on sinne ja tänne :D

      Poista
    2. Kiitos tiedoista! Kiva kuulla, että ei onneksi kuukausia ole tarvinnut odotella, vaan muutaman viikon kärvistelyllä saattaisi selvitä.

      Poista
    3. Mulle taas sanottiin Pelastakaa lapset ry:stä, että nimeä ei tarvitse antaa ennen, kun adoptio paperit voi laittaa eteenpäin :o Tai siis, kun kysyin puhelimessa, että mites on, kun aiotaan kastaa lapsi, niin pitääkö kaste olla suoritettu ennen papereiden eteenpäin laittoa tai pitääkö nimi ilmoittaa ite maistraattiin ennemmin, jos haluaa adoption nopeasti eteenpäin. Puhelimessa ollut nainen vastasi, että nimen ei kuulema tarvitse olla mihinkään 'rekisteröity', vaan tolla henkilöllisyystunnuksella tapahtuu adoptio..

      Poista
    4. Hmm, mielenkiintoista. Noh, meillä on nimi onneksi jo melkein selvillä (katsotaan vain, näyttääkö Pena siltä), joten voimme laittaa nimen papereihin ja ilmoituksen maistraattiin vaikka samana päivänä. Emme tosiaan aio kastaa Penaa, joten sitä ei tarvitse odotella.

      Poista
    5. Epäilemättä on noin kun PeLasta on sanottu. Ne nää tietää, kun hommia hoitaa :) Meillä ei adoptiokokemusta ole kun ollaan edelleen susipari :/

      Mm.elatustukea pääsi hakemaan ilman nimeä vakkarilla hlö-tunnuksella, joka meillä löyty Kelan sähköisestä palvelusta mun tiedoista. Se, et adoptiossa ois sama homma, on hyvä uutinen. Nopeuttaa prosessia :)

      Poista
  3. Meillä myös saatiin adoptiopaperit heti menemään ja L oli nimettynä papereissa "tyttö Sukunimi". Ei itse tuota keksitty, tulikohan synnäriltä joku paperi mukaan missä noin luki en enää muista. Mutta kuitenkin, nimeä ei tarvittu alkuunkaan. Eikä sitä välttämättä kannata mihinkään kirjoittaakaan ennenkuin se on hyväksytty ja virallistettu, jos sattuisi tulemaan jotain vastoinkäymisiä hyväksymisen kanssa. Riippuu tietty ehkä nimestä kuinka luottavainen uskaltaa olla :D

    Hetu luki meilläkin heti siinä sairaalan rannekkeessa. Ja maistraatista saatiin paperi mihin nimi täytettiin ja postitettiin:) Ylipäänsä kaikki asiat selvisivät helposti ja itsestään, ei tarvinnut miettiä kela-kortteja, nimen ilmoituksia ja hetuja, vaan kaikesta kerrottiin siten että tuoreen vanhemman onnenhuuruiset aivotkin asiat sisäisti! Ainoa oli noi adoptioon liittyvät asiat mitkä piti itse selvittää, mutta sekin oli loppujen lopuksi aika helppo prosessi. Vaikkakin toki nöyryyttävä ja ikävä. Helsingissä tosiaan ei tarvitse kuin käydä kerran siellä toimistossa ja sitten viedä/lähettää paperit maistraattiin ja siinä se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia! Hienoa, että Helsingissä toimii noin sutjakkaasti. Meillä täällä naapurikaupungissa on käsittääkseni ainakin yksi kotikäynti, mutta muista kommervenkeistä en vielä tiedä. Onneksi adoptioasioita hoitava täti oli syksyllä mukavan kuuloinen puhelimessa.

      Poista
  4. Samaa kuin yllä olevilla. Tosin OYSissä lopullinen hetu oli heti syntymän jälkeen ranteeseen kiinnitetyssä rannekkeessa. Hauska yksityiskohta sairaalasta: ennen sektioon kärräämistä meiltä käytiin kysymässä, että leikkaussali haluaa tietää, että kumman sukunimelle lapsi kirjataan. Luulivat, että rekisteröidyllä parilla sosiaalinenkin äiti voi antaa lapselle sukunimen. Mitähän olisi tapahtunut, jos olisi käsketty laittaa vaimon sukunimelle? :)

    Pojalle ei ole vielä nimeä - emme ole vielä saaneet vahvistusta maistraatista. Adoptiohakemus laitettiin silti postiin ennen joulua ja uuden vuoden puolella saatiin kutsu ensimmäiseen tapaamiseen. Sekä isyyden tunnustuksen keskeytys (mikä lie) että virkatodistus PeLaa varten hoidettiin hetun perusteella ja suurimmassa osassa papereita lukee toistaiseksi Poika Sukunimi. Varmistin PeLasta virkatodistusta tilatessa, että hetu riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska tuo sukunimijuttu! Sillä lailla kiva, että monet pitävät meikäläisiä täysin tasaveroisina verrattuna heteropareihin esim. tällaisissa asioissa, mutta olisihan se tietty hyvä, että ihmiset, jotka joutuvat ammatikseen olemaan tekemisissä ko. asioiden kanssa, olisivat perillä lain kiemuroista. Korjasitteko henkilökuntaa?

      Täytyy varmaan itse varmistaa vielä meidän lastenvalvojalta, käykö täälläkin nimen tilalle Tyttö Sukunimi, jos käytäntö on tuollainen vissiin kaikkialla muualla.

      Poista
  5. Meillä kaikki sujui helposti ja nopeasti kuten tässä jo edellä olevat ovat kertoneet. Kutsu isyydentunnustamiseen odotti jo synnäriltä tullessa ja lomake nimen rekisteröimistä varten tuli viikossa. Käytiin heti maistraatissa rekisteröimässä koska oli nimi tiedossa ja haettiin virkatodistukset adoptiota varten. Pelaan saatiin aika heti ja kotikäynti sovittiin alkutapaamisesta heti seuraavalle viikolle. Pisin aika meni kaupungin maksusitoumuksen lähettämisessä Pelaan. Kun toimitimme lausunnon käräjäoikeuteen torstaina, niin päätös oli tehty jo maanantaina, joten se oli todella nopeaa :) Kaikkialla muös saimme todella asiallista palvelua ja suhtauduttiin tyylillä,tää nyt on tätä turhaa byrokratiaa niin hoidetaan homma mahdollisimman nopeasti pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Onpa ollut nopeaa toimintaa! Kiva kuulla. :) Toivotaan yhtä ripeää prosessia omalla kohdalla.

      Poista
  6. Meillä meni reilu kuukausi pojan syntymästä kunnes adoptio oli vahvistettu. Nimi käytiin ilmoittamassa maistraattiin pian lapsen syntymän jälkeen ja adoptioon liittyvä tapaaminenkin varattiin heti ekalle viikolle sairaalasta pääsyn jälkeen.

    VastaaPoista