lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen ultra ja muita kuulumisia

Eilen se päivä vihdoin koitti! Varhaisultra. Pääsimme näkemään Penan ensimmäistä kertaa! Siellä se pötkötteli onnellisena, ja sydän pampatti tiuhaan tahtiin. Kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin. Muutama kyynel siinä kyllä vierähti poskelle, kun näky ilmestyi ruudulle. Oli jotenkin epätodellista ja vaikea uskoa, että kaikki tuo tapahtuu minun sisälläni.

Laskettu aika on helmikuun alussa. Yhden laskurin mukaan lääkäri sai 4.2. ja toisen 3.2. Koska kaikki applikaatiot, joita olemme itsellemme ladanneet, sanovat, että laskettu aika on 3.2., aiomme nyt mennä sen mukaan, kunnes jossakin myöhemmässä ultrassa mahdollisesti toisin todetaan.

Vieläkään en ole täysin sisäistänyt koko tapahtumaa todeksi. On vaikea ymmärtää sitä, että meistä tulisi ensi vuonna vanhempia, mikäli kaikki menee hyvin. Välillä saan myös pieniä "paniikkikohtauksia" siitä, että emme todellakaan ole valmiita vanhemmiksi, eihän meillä ole harmainta aavistustakaan siitä, miten vauvaa hoidetaan, eikä meillä ole yhtikäs mitään hankittuna! Noh, nämä fiilikset tulevat ja menevät, mutta pohjimmiltani tiedän kyllä, että me selviämme.

Tämä oli nyt toivottavasti viimeinen kerta vähään aikaan, kun asioimme klinikalla. Vastaanotto oli nyt yhtä ystävällistä kuin aina ennenkin. Ainoastaan tuo yksi aiemmin mainitsemani puhelu oli hienoinen miinusmerkki klinikalle. Lääkäri puhui meille sisarusvarauksen mahdollisuudesta, mutta päätimme jäädä pohtimaan asiaa. Tällä hetkellä tuntuisi oudolta lähteä varailemaan mitään, sillä emme edes tiedä, haluammeko enempää lapsia. Ja jos haluamme, onko sillä geneettisyydellä loppujen lopuksi niinkään väliä? Emme siis sanoneet vielä juuta emmekä jaata, vaan ajattelimme pohtia asiaa kesän ajan ja palata sen jälkeen asiaan, jos varauksia haluamme tehdä.

Muuten täällä meneekin ihan hyvin. Erinäiset raskausoireet vaivaavat välillä enemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä päällimmäisenä taitaa olla jatkuva väsymys. Myös etova olo on jatkunut jo jonkin aikaa. Onneksi en kuitenkaan ole vieläkään joutunut oksentamaan. On tosin todella vaikea keksiä mitään syömistä, sillä tuntuu siltä, etten saa oikein mitään suusta alas. Kaikki asiat vain etovat.

Selvisimme myös edellisestä viikosta, kun jouduimme majoittamaan meille puolituntemattomia ulkomaalaisia vieraita ja esittelemään Suomea. Pientä lisäjännitystä tähän toi se, että juuri sinä päivänä, kun vieraat saapuivat, alkoi minulta tulla pientä rusehtavaa tuhruvuotoa. Tai ei sitä ehkä ihan vuodoksikaan voi kutsua, sillä määrät olivat niin minimaalisia. Tätä jatkui muutaman päivän, mutta pelästyttihän se aika lailla - etenkin kun minulta ei aiemmin ollut tullut minkäänlaista vuotoa. Alussa ehdimme jo ajatella, että raskaus on mennyt kesken (ja millä ajoituksella!), mutta onneksi vuoto ei missään vaiheessa lisääntynyt ja googlekin osasi kertoa meille tuon olevan normaalia. Onneksi tuhruilu loppui kahden päivän jälkeen ja oma mielenrauhakin palasi ennalleen.

Täytyy tosin myöntää, että jossain vaiheessa vierailun aikana meinasi loppua usko omaan jaksamiseen ja ajattelinkin, etten selviä rupeamasta hengissä. Viimeiset päivät tekivät jo aika tiukkaa, mutta kiukulla selvittiin niistäkin. Kun ajoimme kotiin lentokentältä, makasin pari päivää putkeen sohvalla nukkuen, koska voimat olivat niin vähissä. Hyvä, jos vieläkään jaksan nousta sohvan nurkasta ylös! Olen tosin ajatellut, että nyt saan levätä hyvällä omallatunnolla niin paljon kuin haluan. Onneksi on loma! Ja onneksi televisiosta tulee iltaisin jalkapalloa, joten on sentään mielekästä tekemistä. :)

7 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä ollut ihan huikea plussa-aalto :) Ja todella kivaa ja mielenkiintoista seurailla muiden samoilla viikoilla menevien kuulumisia!

    VastaaPoista
  2. Ihana että ultrassa oli kaikki hyvin! :)

    VastaaPoista
  3. Huippua, että Penalla on kaikki hyvin ja näitte sydämensykkeen ultrassa!

    VastaaPoista
  4. Millä viikoilla olitte kun menitte ultraan? Me tässä laskeskeltiin että klinikka on kesälomalla koko heinäkuun ja jos odotetaan elokuulle niin sitten voisi mennä suoraan neuvolaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin viikolla 7+0, ja siinä vaiheessa syke näkyi ihan hyvin. Käsittääkseni aika monet muutkin ovat käyneet juuri noihin aikoihin ultrassa. -Raija

      Poista