sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Milloin on meidän vuoro?

Milloin saan mennä lastentarvikeliikkeisiin hypistelemään rattaita ja lastenosastoille ihastelemaan vauvanvaatteita? Kuinka kauan pitää vielä odottaa? Missä vaiheessa uskallan ylipäänsä ostaa yhtään mitään? Halu olisi välillä valtavan suuri, mutta pelkkä ajatuskin kauppaan menemisestä saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Mitä? Mekö? Eihän meillä ole lapsia! Mitä me siellä vauvanvaateosastolla tekisimme?

Täytyy myöntää, että en ole koskaan kunnolla edes käynyt lastenvaateosastolla! Minulla ei ole minkäänlaista käryä vauvanvaatteiden ko'oista. Minkä kokoisia vaatteita vastasyntynyt tarvitsee? Entä vuoden ikäinen? Onko lastenvaatteissa jonkinlaista muotia vai mennäänkö vuodesta toiseen samanlaisilla kuteilla?

Olemme Pirkon kanssa tehneet linjauksen, että emme osta mitään vauvoihin liittyvää, ennen kuin olemme tehneet positiivisen raskaustestin (voisiko plussa tulla ehkä jo ensi viikolla? Apua!). Oikeastaan tämä on ihan hyvä päätös, sillä tuntuisi hullulta ostaa vaatteita ja tavaroita, kun tulevaisuudesta ei ole minkäänlaista varmuutta. Itse olen laittanut rajaksi plussan, mutta Pirkko on asiassa selvästi minua tiukempi: vasta sitten, kun olisi selvitty riskiviikoista. Salaa virnuilen ja myhäilen itsekseni: eihän se minua voi estää, voisin hyvin käydä työpäivän jälkeen vähän shoppailemassa! Toisaalta kuitenkin pelottaa valtavasti pelkkä ajatuskin Pena-hankinnoista: Mitä jos raskaus menisi kesken ja meillä olisi kauhea määrä vaatteita ja muuta muistuttamassa asiasta? Mitä jos emme lopulta koskaan saisikaan lasta? 

Kotonakaan meillä ei ole vielä mitään lapsiin liittyvää: ei leluja, ei kirjoja, ei vaatteita, ei yhtään mitään. Kotimme suorastaan huutaa lapsettoman pariskunnan ilosanomaa! Asunnostamme ei mitenkään osaisi tällä hetkellä päätellä, että haaveilemme lapsista. Kodissamme ei ole huomioitu lapsivieraitakaan millään tavalla, sillä meillä ei oikeastaan koskaan käy lapsivieraita. Muistan ainoastaan yhden kerran, jolloin täällä on temmeltänyt pieni polvenkorkuinen nappula. Hänellekään ei ollut antaa minkäänlaisia leluja, vaan lähinnä nostelimme häthätää kynttilät ja muut särkyvät esineet käden ulottumattomiin. Muksulle iskettiin käteen keittiöstä löytynyt vispilä, joka sillä hetkellä sai toimittaa lelun virkaa.

Lapsi olisi kuitenkin enemmän kuin tervetullut. Tiedän jo nyt, että emme vain me itse täyttäisi, vaan myös tulevat isovanhemmat täyttäisivät kaappimme leluilla, vaatteilla ja kaikilla muilla ihanilla hankinnoilla. Tällä hetkellä ainoita salaisuudestamme muistuttavia todisteita ovat nurkissa lymyilevät ovulaatiotestit, raskaustestit, foolihappopillerit ja erinäiset lippulappuset, joita klinikalta tarttuu matkaan mukaan. Odotan kuitenkin kuin kuuta nousevaa, milloin nurkissa lojuisivat rattaat ja legot ja kasa ihania pieniä vaatteita.

Milloin on meidän vuoro?

5 kommenttia:

  1. Toivottavasti teidän vuoro tulee muutaman päivän päästä! :) Itse ostin aikoinaan vauvalle ensimmäisen pehmolelun 23-vuotiaana ajatellen, että kyllähän tämän ikäinen nopeasti raskaaksi tulee. No olinkin sitten 31-vuotias, kun vauva vihdoin syntyi ja lelukin oli ollut siinä vaiheessa jo monen monta vuotta koiran rakkain omaisuus :) Sitten kun vihdoin oikeasti olin raskaana, olinkin tosi varovainen hankintojen suhteen, sillä siskoni oli menettänyt lapsensa synnytyksessä pari vuotta aikaisemmin hoitovirheen takia. Sen takia pelkäsin myös alatiesynnytystä ihan kamalasti. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja kyllä niitä vaatteita ja tavaroitakin oli ihan tarpeeksi.

    Vaatteiden koot ovat kyllä varsinaista salatiedettä, sillä saman kokolapun vaatteet voivat olla täysin eri kokoisia! :D Kyllä siihen silmä harjaantuu... Ja lapsia on tietysti hyvin erikokoisia. Tuttavani juuri kehuskeli, kun puolivuotias tyttärensä oli painanut neuvolassa 11 kiloa, kun monet painavat sen verran vasta 2-vuotisneuvolassa. Meilläkin esim. 50-56 cm vaatteita käytettiin varmaan 3-4 kk, vaikka monet sanoivat, ettei niin pieniä kannata edes ostaa, kun jäävät heti pieniksi.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän varovaisuuttanne paremmin kuin hyvin. Itsellä on 7 kummilasta joten lasten tarvikkeita ja kirjoja on pyörinyt kaappien perällä aina, mut omaa lasta ajatellen hankinnat jännittivät hirmuisesti. Ennen ensimmäisen trimesterin päättymistä akatuskin ostostelusta ahdisti, joten Pirkon tapaan halusin ootella vähintään riskiviikkojen päättymistä (ja h.12 seulan tulosta). Nyt raskauden puolessa välissä oon pikkuhiljaa lämmennyt hankinta-ajatukselle ja laatikoista löytyykin jonkin verran pikkutilpehööriä. Isommat hankinnat (ja pakkauksen tilaaminen) ahdistavat edelleen mut onneksi tässä on vielä hyvin aikaa.

    Toivottavasti vuoronne on jo ihan kulman takana - tsemppiä viimeisiin piinapäiviin! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä on aika paljon pikkuisia sukulaislapsia ja muutama kummilapsi, joten olen tottunut pitämään silmät auki kivojen lastenkirjojen ja lelujen varalle ja ostellut niitä jemmaan että on sitten mistä antaa syntymäpäivä- ja joululahjoja lähipiirin lapsille. Myös lastenvaatteita on tullut ostettua lähipiiriin aika paljon, vauvalahjoiksi ja etenkin aina ulkomaanreissuista tulijaisina. Useamman vuoden ajan noita ostoksia tehdessä olen miettinyt vähän samalla tavalla, että milloin olisi sitten meidän vuoro, ja haaveillut miten ihanalta se sitten tuntuisikaan kun saisi tehdä hankintoja omalle lapselle. Etukäteen ajattelin, että jos meille tulee lapsi, en varmasti uskaltaisi tehdä hankintoja kuin vasta aivan raskauden loppusuoralla. Olen aikamoinen murehtija/stressaaja ja pelkään helposti aina pahinta, joten ajattelin etten uskaltaisi iloita odotuksesta ja nauttia ostoskelusta siltä varalta jos jotain surullista tapahtuisikin ja raskaus menisi kesken. Olenkin nyt aivan yllättänyt siis itseni kun olinkin innokas tekemään pieniä hankintoja jo heti klinikan ensikäynnin jälkeen. Olenkin ostellut tässä odotusta odotellessa jo aika monta pikkuista lastenvaatetta ja noin kymmenkunta lastenkirjaa... (Suurinosa vaate- ja kirjasostoksista on alennuksista, joten rahallisesti ne eivät ole olleet suuri panostus. Muita tarvikkeita tai leluja en ole ostanut, vaikka niitäkin kyllä välillä katselen nettikaupoissa haaveillen). Olen ajatellut sen niin, että jos meille ei tule lasta ikinä, ja olisin odottanut esim raskauden varmistumiseen tai rakenneultraan asti ennen kuin olisin antanut itselleni luvan ostaa mitään, en sitten saisi ikinä kokea sitä iloa kun haaveillen hypistelen vauvanvaatteita kaupassa ja ostan jotain pientä haaveissa olevaa omaa tulevaa lasta varten. Nyt olen ainakin kokenut sen, ja saanut haaveilla ihan täysillä :) Lapsihaaveen toteutumisestahan ei ole mitään varmuutta, ja sen hyvin tiedostan, etenkin nyt monen pettymyksen jälkeen, mutta silti minua ei harmita tai stressaa nuo muutama pikkupussillinen lastenvaatteita kaapin perällä. Jos lasta ei tule koskaan, suru ja pettymys tulevat olemaan niin suuria ja vaikeita jokatapauksessa, että käyttämättömäksi jääneet vaatteet ei voi sitä enää pahentaa. Kyllä sen surun muistaisi ilman vaatenyssyköitäkin. Nyt olemme kyllä päättäneet ettemme osta enempää kimpsuja ennen kuin tulee plussa, ettei vaatteita kerry liikaa ja olla niiden kanssa sitten aivan pulassa jos niitä ei tarvitakaan. :)

    Pidetään kovasti peukkuja että teillä tulisi pääsiäisen kunniaksi toivottu plussa ja olisi teidän vuoronne! :) Ja että pääsisitte aika pian sitten ostoksillekin :D

    VastaaPoista
  4. Tuttuja ajatuksia. En todellakaan uskalla ostaa mitään tarvikeita vielä. Erityisesti tällä hetkellä lapsen tulo tuntuu niin epävarmalta, johtuen tauosta, ettei mun tee edes mieli hypistellä mitään. Piinapäivinä onkin sitten eri mietteet. Saatan surffailla lastenvaunu-sivuilla ja ruokakauppareissulla kävelen aina lastenvaateosaston läpi (mukamas vahingossa). Mitään en silti osta... paisi sen yhden aivan ihanan pikkuruisen villatakin kirppikseltä ja muutamat vanhat lastenlaulu LP-levyt ja pari vanhaa satukirjaa ja muutama vintagelelu. Hmmm... eiköhän se lapsi mullakin aina tuolla taustalla vaikuta vaikka itselleni nuo keräilymielessä ostankin. :D Tsemppiä viimeisiin piinapäiviin! Toivottavasti tämä hurjaa vauhtia etenevä kevät toisi mös plussan tullessaan!

    VastaaPoista
  5. Muistan, kun päätettiin että aloitetaan hedelmöityshoidot ja lapsenhankintaprojekti, niin kävelin suoraan lastenvaateosastolle :D Ensimmäistä kertaa katselin ja hypistelin niitä vaatteita sillä ajatuksella, että joskus tulen niitä ostamaan meidän lapselle.
    Mitään ei olla hankittu, mutta nyt kun käytiin vanhempieni luona, jotka ovat muuttamassa ja meidän kaikki vanhat tavarat piti käydä läpi ja lajitella, niin kyllä sieltä monta omaa lastenkirjaa ja lelua tuli pakattua meille. Ihan vaan muistoksi :D

    VastaaPoista